Lue keskustelun säännöt.
Nautitko elämästäsi?
Kommenttikenttään voi laittaa syitä ja perusteluja.
Kommentit (224)
Nautin. Mukava elämä syntyy pienistä asioista. Nautin aamukahvista, keskusteluhetkistä teinilapsieni kanssa. Tykkään työstäni. Erosin viime vuonna ja minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa soitellaan päivittäin ja tavataan noin kerran viikossa.
En ole koskaan käynyt ulkomailla, en harrasta hienoja juttuja. Lapseni on elämäni paras asia.
Avioliittoni oli huono viimeiset vuodet. Mies erkaantui minusta täysin eli fyysistä suhdetta ei ollut eikä puhuttu juuri, kun mies ei halunnut. Siltikin tykkäsin elämästäni. Nyt elämä on vielä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin hetkittäin. Iloa saan liikunnasta, lemmikeistä ja taiteesta. Moni asia itsessä ja elämäntilanteessa tuntuu keskeneräiseltä mutta ahdistus helpotti kun lakkasin väkisin yrittämästä asioita muuttaakseni ja aloin elää päivä kerrallaan. Auttaa myös kun hyväksyy ja tajuaa että suurin osa elämästä vain on sitä tylsää ja tavallista.. silti voi saada paljon kun keskittyy pieniin asioihin, luonnon kauneuteen ja vuodenaikojen seuraamiseen.
Tämä on hyvä aihe kysyä itseltään ihan jokaisen toisinaan :) mä olen saanut osittain sattumien kautta positiivista muutosta elämääni, huonompilaatusessa elämässäni oli vikana enimmäkseen nuo nro 18 listaamat asiat, ei ollu rohkeutta toteuttaa itseään, heti jos joku vähän lyttäsi mun ideoita/haaveita niin hautasin asian. Toinen helvetti oli tää perus oravanpyörä ja siihen sokeutuminen. Jos työ, kiire ja vastuu alkaa vallata elämästä leijonanosan niin kyllä se elämänlaatu väkisin siinä vaiheessa laskee. nykyään työ on max 50% mun elämästä, ja näin pyrin asiat pitämäänkin niin saan jatkossakin yöni nukuttua ja kehityn ihmisenä kun minulla on myös omaa aikaa. toivon kaikille samanlaisen tasapainon löytämistä! :)
En nauti. (Vakavasti masentunut.)
Life is a bitch and then you die.
Kyllä ja ei. Pääosin nautin elämästäni, mutta ahdistus vähentää nautintoa merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan nauti, enimmäkseen vituttaa. Vituttaa työ, jonka yritän sentään vaihtaa heti kun pystyn, vituttaa perhe jonka takia aikaa ei ole tehdä asioita joita oikeasti haluan, vituttaa parisuhde jossa menee huonosti (seksiä viimeksi 6vk sitten ja sitä ennen parin kuukauden tauko), vituttaa rahapula, vituttaa hallitus ja Suomen nykyinen poliittinen tila, vituttaa lähestulkoon kaikki.
Oletko sinä minun kaksoisolentoni? Lisäisin kyllä että vituttaa koko maapallon tila!
Onpas meitä täällä sit monta!
T. N35, numero 3.
Ehdottomasti kyllä! Rakastava puoliso, hyvää seksiä, hyvä työpaikka ja lapset kohta täysikäisiä. Kaikki palaset on kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nauti elämästäni. Eksäni onnistui erossa huijaamaan omaisuuteni ja jouduin velkakierteeseen. Mietin joka päivä kuinka pääsisin kostamaan. Selkävika on rajoittanut elämäni aika tarkkaan neljän seinän sisään, vaikkakin nyt on löytynyt lääke joka aika hyvin auttaa kipuun, mutta väsyttää.
Olen aika kypsä tähän, en panisi pahakseni vaikka nopeaa syöpää.
Avopuoliso alkoholisti, en nauti elämästäni tällä hetkellä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja en, välillä nautin ja välillä en yhtään. Näin se varmaan useimmilla menee.
Nautin paljon. Muutin vuosi sitten Etelä-Eurooppaan ja minulla on todella joustava työ, joten pääsen matkustamaan paljon. Elämä tuntuu todella surrealistiselta, sillä olen suorittanut vain lukion oppimäärän loppuun, mutta täällä arvostetaan ammattitaitoa niin eri tavalla kuin koulutusta. Saan omaa osaamistani vastaavaa työtä, jonka ansiosta elintasoni on hyvin korkea. Suomessa ehkä säälistä olisin kelvannut johonkin kassalle, kun nyt olen johtaja-asemassa kansainvälisessä yrityksessä.
Ei voi valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin, koska asun yksin. On minulla elämässä vastoinkäymisiäkin, mutta kyllä niistä selviää, huumorilla (joskus aika sairaallakin) jos ei muuten. Ja myös itkemällä, silloin kun tuntuu siltä.
En nauti.
Masentunut, yksin ja köyhä. Kitumista joka hetki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin! Huomasin juuri viime viikonloppuna kuinka hyvä olo minulla onkaan pitkästä aikaa. Tämä siitä huolimatta että olen työtön ja velkaantunut köyhä sinkku! Valmistuin vuodenvaihteessa pitkittyneen ja rankan opiskelun jälkeen, jo silloin tuntui että iso kivi vierähti rinnasta pois. Lisäksi nyt tunnen oloni virkeäksi ja terveeksi pitkästä aikaa. Ihan kuin olisin herännyt muutaman vuoden horroksesta nyt kevään kanssa. Tunnen oloni toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen ja pari kaveriakin löytyy :)
En nauti, koska olen lihonut ja tämä ylipaino tekee elämästäni h*lvettiä. Liikkuminen on raskasta, hengittäminen on raskasta ja jopa kengännauhojen sitominen aiheuttaa tunteen että tukehdun. Lisäksi tietenkään mikään vaatekaan ei mene päälle vaan kinnaa ja kiristää ja olo tuntuu, jos mahdollista, vielä aiempaakin v*ttumaisemmalta.
Lisäksi olen vasten tahtoani niin sinkku, lapseton kuin tällä hetkellä myös työtön eli eipä tässä hurraata tarvitse huutaa.
N41
Vierailija kirjoitti:
En nauti, koska olen lihonut ja tämä ylipaino tekee elämästäni h*lvettiä. Liikkuminen on raskasta, hengittäminen on raskasta ja jopa kengännauhojen sitominen aiheuttaa tunteen että tukehdun. Lisäksi tietenkään mikään vaatekaan ei mene päälle vaan kinnaa ja kiristää ja olo tuntuu, jos mahdollista, vielä aiempaakin v*ttumaisemmalta.
Lisäksi olen vasten tahtoani niin sinkku, lapseton kuin tällä hetkellä myös työtön eli eipä tässä hurraata tarvitse huutaa.
N41
Ja silloinkin kun on töitä, niin ne on jotain p*skatyön pätkiä joita olen jo kurkkuani myöten täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Nautin elämästäni ainoastaan kun pääsen pois suomesta, eli noin viisi viikkoa vuodesta. Vuodessa on 52 viikkoa eli aika heikoilla mennään. Suomessa elämäni on pelkkää pskaa.
Asennevamma... Mikä estää poistumasta kokonaan? Murhatuomio?
En juuri, vaikka minulla ei masennusta olekaan. Minulla menee kyllä ihan hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. Opiskelen alaa, jolla vaaditaan jopa lähes 4 keskiarvoksi, ja olen koko vuoden vain korottanut kursseja jopa neljättä kertaa ja harmitellut sitä, että olen muihin alan ihmisiin verrattuna niin tyhmä. En edes halua alalle kovin palavasti, mutta muutakaan alaa en halua, ja ainakin tässä on varmat rahat. Lisäksi en taaskaan saanut kesätyötä, kun cv näyttää nollaa. Ystäviä on kaksi, omalle alalle ei mitään suhteita. Kevätkin harmittaa, kun ei ole mitään tekemistä, muutin kaupunkiin viime vuonna ja kaipaan maaseutua.
Jos minulta löytyisi parantumaton syöpä, en varmaan harmistuisi yhtään elämäni päättymisestä näin nuorena vaan siitä, että Suomi on niin vaikea maa eutanasian kannalta, että joudun kärvistelemään niin pitkään, vaikka lopulta kuolenkin. Itsemurhaa en tekisi, mutta jos kohtalo nyt päättäisi minut poistaa täältä, en panisi vastaan.
En. Sairastan CFS/ME:tä ja minua ei oteta missään Suomessa vakavasti, vaikka olen pahasti invalidisoitunut.
En, on niin monta ongelmaa.