Lue keskustelun säännöt.
Sinä pitkästä avioliitosta eronnut
Kommentit (32)
Jatkuviin riitoihin, väsymiseen.
Ei mene hyvin nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies päätti yllättäin ottaa eron. Luulen, että oli ihastunut.
Minulla menee loistavasti, olen onnellisempi kuin olin ajatellut voivani olla. Oma elämä, gotta love it!
Kun mies ilmoitti erosta, olin musertunut. Nyt kauhistuttaa ajatuskin, että olisin sitä kiltin vaimon
roolia ollut valmis vetämään perässäni loppuelämäni. Pelastus!
Alkoholiin. Valitsin itse oman suuntani ilman tuota kolmatta pyörää. Kadun vain sitä, että en lähtenyt aikaisemmin. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan.
Eipä riitojen takia kannata erota vaan kannattaa mennä pariterapiaan ja jos kyae on enemmän molempien väsymyksestä niin sitte pitää löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja itseä. Aikansa kutakin!
Olen vanhempieni 35 vuoden avioliitosta oppinut sen että joku parikin vuotta on vielä lyhyt aika eikä siksi kannata luovuttaa. Nimittäin kun olin 20v (nuorin sisaruksista oli 2v) , vanhemmat riiteli monta kertaa päivässä, tai ainakin yhden kerran joka päivä, varmaan kahden vuoden ajan. En kyllä tiedä miksi,enkä tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä muistan miettineeni että vanhemmat ei riitele enään ja seuraavaksi saikin katsella kuin uudelleen vastarakastunutta paria. Tämän olisin halunnut antaa omille lapsillekkin, uskon siihen että vaikka voi olla välillä vaikeaa, loppujen lopuksi pari vuottakin on lyhytaika ja vaikeudet voitettavissa, toisin kävi, oma vika kun menin rakastumaan eroperheen "poikaan". Erollahan herrakin ongelmat ratkoo
Vierailija kirjoitti:
Jatkuviin riitoihin, väsymiseen.
Ei mene hyvin nytkään.
Niin ja 9 vuoden avioliitto, mies dumppasi sen katoamalla mun elämästä sanaakaan sanomatta kun olin koiran kanssa iltalenkillä.
mun mielestä homma kariutui siksi että mies ei pystynyt puhuu tunteista, ongelmista ollenkaan. Periaatteessa suhde kaatui miehen seksuaaliseen haluttomuuteen ja siihen että mies ei yrittänytkään tehdä ongelmalle mitään ja minä olin lopulta todella vihainen, turhautunut, pettynyt. Ja suljin miehen ikäänkuin pois mielestäni, en halunnut haluta ja pystyin estämään oman haluni vain ottamalla etäisyyttä joka tavalla.
Mies taas todennäköisesti syyttää minua, syyttä suotta akka oli kiukkuinen, ihan vaan kiusallaan. Hän ei ole tehnyt mitään! 😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon mt-ongelmiin (diagnosoitu, eivät siis vain minun kuvittelemiani). Ihan jees on asiat nyt.
Mies jotenkin kyllästyi kai. Lopetti puhumisen ja passivoitui entisestään. Aina ollut jotenkin perässä vedettävä. Joka asiaan sanoi ei. Ei suostunut yhteisiin reissuihin, ei lenkille ym. Ei ollut mitään puhuttavaa enää, vaikka oli kolme yhteistä lastakin.
Ihastuin sitten toiseen mieheen. Tajusin, että rakkaus aviomieheen on loppunut. Ei mitään tuuntemuksia ollut. Ero vireille. Nyt elämä ihanaa. Rakastan miesystävääni paljon. Suhde on suvempi kuin koskaan exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt toisissa naimisissa ja hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Eipä riitojen takia kannata erota vaan kannattaa mennä pariterapiaan ja jos kyae on enemmän molempien väsymyksestä niin sitte pitää löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja itseä. Aikansa kutakin!
Olen vanhempieni 35 vuoden avioliitosta oppinut sen että joku parikin vuotta on vielä lyhyt aika eikä siksi kannata luovuttaa. Nimittäin kun olin 20v (nuorin sisaruksista oli 2v) , vanhemmat riiteli monta kertaa päivässä, tai ainakin yhden kerran joka päivä, varmaan kahden vuoden ajan. En kyllä tiedä miksi,enkä tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä muistan miettineeni että vanhemmat ei riitele enään ja seuraavaksi saikin katsella kuin uudelleen vastarakastunutta paria. Tämän olisin halunnut antaa omille lapsillekkin, uskon siihen että vaikka voi olla välillä vaikeaa, loppujen lopuksi pari vuottakin on lyhytaika ja vaikeudet voitettavissa, toisin kävi, oma vika kun menin rakastumaan eroperheen "poikaan". Erollahan herrakin ongelmat ratkoo
Vierailija kirjoitti:
Jatkuviin riitoihin, väsymiseen.
Ei mene hyvin nytkään.
Ei millään pahalla... tarkoitat tällä viestillä varmaan hyvää, mutta jotenkin tää on niin... naivi. Ei se nyt aina ihan noin yksinkertaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä riitojen takia kannata erota vaan kannattaa mennä pariterapiaan ja jos kyae on enemmän molempien väsymyksestä niin sitte pitää löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja itseä. Aikansa kutakin!
Olen vanhempieni 35 vuoden avioliitosta oppinut sen että joku parikin vuotta on vielä lyhyt aika eikä siksi kannata luovuttaa. Nimittäin kun olin 20v (nuorin sisaruksista oli 2v) , vanhemmat riiteli monta kertaa päivässä, tai ainakin yhden kerran joka päivä, varmaan kahden vuoden ajan. En kyllä tiedä miksi,enkä tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä muistan miettineeni että vanhemmat ei riitele enään ja seuraavaksi saikin katsella kuin uudelleen vastarakastunutta paria. Tämän olisin halunnut antaa omille lapsillekkin, uskon siihen että vaikka voi olla välillä vaikeaa, loppujen lopuksi pari vuottakin on lyhytaika ja vaikeudet voitettavissa, toisin kävi, oma vika kun menin rakastumaan eroperheen "poikaan". Erollahan herrakin ongelmat ratkoo
Vierailija kirjoitti:
Jatkuviin riitoihin, väsymiseen.
Ei mene hyvin nytkään.
Kiitos kommentista.
Tosin sulla ei ole harmaata aavistustakaan mitä kaikkea kätkeytyy tuon lyhyen ilmaukseni taakse.
Eiköhän jokainen itse tiedä, että eroon oli syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimon mt-ongelmiin (diagnosoitu, eivät siis vain minun kuvittelemiani). Ihan jees on asiat nyt.
Onko tullut mieleen, että sinä olet todennäköinen syy ex-vaimosi mt.ongelmiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt toisissa naimisissa ja hyvin menee.
Sinulla vai miehelläsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä riitojen takia kannata erota vaan kannattaa mennä pariterapiaan ja jos kyae on enemmän molempien väsymyksestä niin sitte pitää löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja itseä. Aikansa kutakin!
Olen vanhempieni 35 vuoden avioliitosta oppinut sen että joku parikin vuotta on vielä lyhyt aika eikä siksi kannata luovuttaa. Nimittäin kun olin 20v (nuorin sisaruksista oli 2v) , vanhemmat riiteli monta kertaa päivässä, tai ainakin yhden kerran joka päivä, varmaan kahden vuoden ajan. En kyllä tiedä miksi,enkä tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä muistan miettineeni että vanhemmat ei riitele enään ja seuraavaksi saikin katsella kuin uudelleen vastarakastunutta paria. Tämän olisin halunnut antaa omille lapsillekkin, uskon siihen että vaikka voi olla välillä vaikeaa, loppujen lopuksi pari vuottakin on lyhytaika ja vaikeudet voitettavissa, toisin kävi, oma vika kun menin rakastumaan eroperheen "poikaan". Erollahan herrakin ongelmat ratkoo
Vierailija kirjoitti:
Jatkuviin riitoihin, väsymiseen.
Ei mene hyvin nytkään.Ei millään pahalla... tarkoitat tällä viestillä varmaan hyvää, mutta jotenkin tää on niin... naivi. Ei se nyt aina ihan noin yksinkertaista ole.
Hyvin sanottu.
Ajattelin samaa.
En lakkaa ihmettelemästä joidenkin valmiutta tehdä muutamasta sanasta itsevarmat johtopäätökset.
Ja turhaa on varsinkaan jälkikäteen neuvoa, mitä olisi pitänyt tehdä. Itse tiedän parhaiten, miten pitkään yritin ja mitä keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidat,mustasukkaisuus,..Alussa oli kaikkia tunteita,nyt olen asiasta vain iloinen.Pari vuotta kesti toipua.
Rakastuin toiseen mieheen, edelleen yhdessä 21v. Exä vieläkin yksin ☹
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon mt-ongelmiin (diagnosoitu, eivät siis vain minun kuvittelemiani). Ihan jees on asiat nyt.
Onko tullut mieleen, että sinä olet todennäköinen syy ex-vaimosi mt.ongelmiin?
Eipä ole tullut, koska ongelmat olivat olemassa jo hänen nuoruudessaan, kauan ennen kuin oltiin edes tavattu. Sitä en lähde spekuloimaan, pahensinko jotenkin asiaa, mutta ainakaan en ole niiden syy. Tai niiden ainoa kohde/uhri.
Siihen lopulta kariutui, kun tajusin etten vuosikausiin ollut tuntenut enää mitään muuta kuin satunnaista inhoa miestä kohtaan ja olin onnellisimmillani hänen ollessa työmatkoillaan.
Mies jätti. Ei siinä hirveesti voinut mitään tehdä.
Ollaan ihan ok väleissä.
Ex on mennyt tämän jälkeen naimisiin, saanut yhden lapsen lisää ja vielä eronnut.
Ollaan sovittu ex laittaa viestiä, jos tulevat Helsinkiin iltaisin, asuu Espoossa ja kun lapset ovat hänellä, eivät käy ikinä missään.
Minulla on uusi miesystävä ja olimme keskustassa viikonloppuna. Ex tuli jonkun naisen kanssa vastaan, en tiedä oliko treffeillä vai pitempikin tarina. Sanoi lapset ovat hänen vanhemmillaan. Ja meni ohi.
Mies halusi aloittaa polyamorisen elämäntyylin. Itse en halunnut.
Nyt olen onnellisesti uuden ihanan miehen kanssa, joka jakaa arvoni. Ex-mies aloitti suhteen polyamorisen naisen kanssa ja kärsii siitä polyamoriatouhusta. Haluaisi suhteestaan yksiavioisen ja nainen ei taida oikein tykätä.
Miehen pettämiseen. Hyvin.