Saisin unelmieni työn, mutta miehen äiti estää lähdön
Siis mä en kestä! Sain pari viikkoa sitten kuulla että saisin unelmieni työpaikan Espanjasta! Kun kerroin miehelleni ei se ollukaan yllätäen yhtään innoissaan. Sitten sen äiti (ei olla vielä nailkarissa, kaksi pientä lasta) soitti ja pyysi kahville. Siellä se sanoi että olen todella vastuuton jos pistän omat "haihatukseni" miehen uran edelle, ja itsekäs jos edes ajattelen että perheemme voisi muuttaa ulkomaille nyt kun lapset ovat pieniä.
Olen aina keronut alusta asti miehelleni että haluan asua ulkomailla jossain missä on lämmintä. Kun mieheni opiskeli asuimme Hesassa (koulun takia) jossa en viihtynyt yhtään. Eikö hän voisi nyt vasta vuoroisesti ajatella minua?
Eniten ehkä potuttaa se ettei miehessäni ollut tarpeeksi "miestä" sanoa asiaa itse vaan lähetti äidin hoitamaan asian.
Mitä teen? En todellakaan haluaisi passata unelmaduunia!
Kommentit (62)
Mieshän voi jäädä vuorotteluvapaalle, näin ei tarvi luopua työstään.
Millä tavalla anoppi estää lähtösi? Sulkee Suomen rajat?
Mitä anoppi vastasi kun kysyit miksei pojallaan ole munaa käydä omia keskustelujaan itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin halutusta paikasta ei voi olla kyse, jos saa peräti lähes kuukauden aikaa miettiä, että ottaako paikan vastaan.
Osaatko lukea?
En osaa. Jos ap sai pari viikkoa sitten tietää paikasta ja kuun puoliväliin mennessä pitää ilmoittaa, ottaako paikan vastaan, niin siitä tulee semmoinen rapiat 3 viikkoa eli lähes kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11719 kirjoitti:
Siis on sekava tilanne. Mies ei suostu edes keskustelemaan vaan "laittaa äidin asialle". Mun pitäisi ilmoittaa kuun puoli väliin mennessä otanko työn vastaan. Lapset alle kouluikäisiä, ei ei mitään ongelmaa sen suhteen. Työt alkaisivat heti kesän jäökeen eli olisi hyvin aikaa hoitaa muutot ja sellaiset.
Olen haaveillut Espanjassa asumisesta aona ja puhunut siitä miehelle. Nyt kun mahdollisuus koittaisi niin vähätellään mun ura haaveita.
Ap
Puhelinmyyjät tienaa siellä jopa vähemmän kuin Suomessa ja sinun kielioppiosaamisellasi on hankala uskoa, että mitään sen vaativampaa olisi tarjolla.
Toisaalta millainen aikuinen nainen olettaa, että jos anoppi on muuttoa vastaan, niin hän estää muuton?
Tähän provoon tekee mieli vastata, että mies jää Suomeen, lähde sinä lasten kanssa Espanjaan. Toki saat sellaista palkkaa, että lapsille on helppoa hankkia hoitaja kotiin. Eikös?
Kieliopin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä jos näppäilee vahingossa väärän kirjaimen.
Normaaliälyiset osaavat oudon sanan nähdessään, vilkaista näppistä, että onkos siinä viereinen kirjain.
Rautalangasta vielä tässä esimerkki teille viisasteleville kielisössöttäjä pässeille: "Menen huomenns autokouluub". s=a ja b=n! Ne ovat viereiset kirjaimet.
Käyttäjä11719 kirjoitti:
En haluaisi jättää miestä, ja lastenkin kanssa olisi vähän vaikeaa yksin Espanjassa kun tekisin pitkää päivää. Tajuan miksi miehelle olisi "kova paikka" jättää työnsä Suomessa. On kuitenkin DI ja hyvässä firmassa ja asemassa.
Pelottaa että jos nyt kieltäydyn niin kadun sitä pitkään ja katkeroidun.
Pystytkö elättämään perheesi, jos mies ei saa töitä. Entä lasten päivähoito?
Espanjassa palkkataso on alhainen, saa olla alansa huippu, jos haluaa saman elintason, kuin Suomessa, ellei sitten tee useampaa työtä, joka on yleinen käyyäntö.
Olisi kiva tietää, mikä tuo unelmaduuni on?
Käyttäjä11719 kirjoitti:
Ei ole mitään puhelin yyntiä vaan haastavaa työtä kansanvälisessä firmassa. Tulospalkka on sellainen josta Suomessa saa "vain haaveilla".
Ap
Kirjoitapa ihan aluksi tuo aloituksesi meille englanniksi tai espanjaksi, niin katsotaan sitten, miten kansainvälisestä työntekijästä on kyse. Espanjassa lähtöpalkat myön kansainvälisissä yrityksissä ovat alhaisemmat kuin Suomessa ellet lähde sinne firman sisällä töihin. Siltä ei nyt oikein vaikuta, joten unelmien tulospalkkakin saattaa olla pelkkää haavetta.
Jos duuni on jotain puhelinmyyntiä tai paskan tuputtamista, niin älä lähde. Muista kumminkin tehdä uhrautumisestasi lyömäase miestäsi vastaan jatkossa.
Voit vaatia häneltä vaikka mitä, kun luovuit unelmastasi hänen takiaan.
Jos kyseessä oikea työ, niin lähde ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11719 kirjoitti:
Siis on sekava tilanne. Mies ei suostu edes keskustelemaan vaan "laittaa äidin asialle". Mun pitäisi ilmoittaa kuun puoli väliin mennessä otanko työn vastaan. Lapset alle kouluikäisiä, ei ei mitään ongelmaa sen suhteen. Työt alkaisivat heti kesän jäökeen eli olisi hyvin aikaa hoitaa muutot ja sellaiset.
Olen haaveillut Espanjassa asumisesta aona ja puhunut siitä miehelle. Nyt kun mahdollisuus koittaisi niin vähätellään mun ura haaveita.
Ap
Puhelinmyyjät tienaa siellä jopa vähemmän kuin Suomessa ja sinun kielioppiosaamisellasi on hankala uskoa, että mitään sen vaativampaa olisi tarjolla.
Toisaalta millainen aikuinen nainen olettaa, että jos anoppi on muuttoa vastaan, niin hän estää muuton?
Tähän provoon tekee mieli vastata, että mies jää Suomeen, lähde sinä lasten kanssa Espanjaan. Toki saat sellaista palkkaa, että lapsille on helppoa hankkia hoitaja kotiin. Eikös?
Kieliopin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä jos näppäilee vahingossa väärän kirjaimen.
Normaaliälyiset osaavat oudon sanan nähdessään, vilkaista näppistä, että onkos siinä viereinen kirjain.
Rautalangasta vielä tässä esimerkki teille viisasteleville kielisössöttäjä pässeille: "Menen huomenns autokouluub". s=a ja b=n! Ne ovat viereiset kirjaimet.
Sinäkö et löydä ap:n kirjoituksista kuin näppäilyvirheitä? Ilmaisen asian siten, että jos ap kirjoittaa yhtä hyvin englanniksi, niin en päästäisi häntä sihteeriksi. Voi tulla väärin käsityksiä (jos sana leikki yhdys sanoilla sallitaan).
Eläisikö koko teidän perhe sun palkalla? Vai onko miehellekin tiedossa töitä?
Siis asuitte Hesassa, kun mies kävi koulua. Entä miehen opiskelut koulun jälkeen? Yksikään korkeakoulututkinnon suorittanut tuttuni ei väitä täysi-ikäisenä käyneensä koulua Helsingissä/Tampereella jne., he ovat opiskelleet ko. kaupungeissa.
Ihan keksitty stoori tämä. Mutta jatka toki ap, ihan viihdyttävä ketju saattaa tulla.
Siia mies oli Espoossa opiskelemassa. Itse olen hieman nuorempi enkä ole "korkeakoulutettu". Ei kai se tarkoita että en minäkin voisi hyvää työpaikkaa saada?!
Ap
Siia mies oli Espoossa opiskelemassa. Itse olen hieman nuorempi enkä ole "korkeakoulutettu". Ei kai se tarkoita että en minäkin voisi hyvää työpaikkaa saada?!
Ap
Eikö Espanjan ja Suomen välillä ole lentoliikennettä. Otat sen työn, olet työviikon siellä ja viikonloput täällä. Jos kaikki menee hyvin ja työ on niin huippu, sitten pohditte jatkon sen mukaan. Jos työ onkin pettymys, palaat arkeen tänne. Ei tarvitseisi koko perheen elämää myllätä ilman kokemuksen antamaa tietoa.
Olen itse Espanjassa töissä (en puhelinmyynnissä tms. myyntihommassa vaan muun alan töissä) ja voin sanoa, että työelämä täällä on kaukana unelmasta ja myös silloin, vaikka olisitkin kansainvälisessä puljussa duunissa. Kansainvälisyys on yksi vitsi, Espanjassa asiat tehdään Espanjan malliin. Kohtelu työpaikoilla ei ole useinkaan asiallista ja saatetaan vaatia hyvin pitkää päivää ja varsinkin, jos on espanjalaisittain korkea palkka. Mutta voihan sitä toki kokeilla, tosin omat unelmaduunini osoittautuivat ihan toisenlaisiksi. Paljon vaadittiin eikä ylitöistä maksettu asianmukaisesti ja niin pois päin, mistään liitoista on turha haaveillakaan. Tietysti täällä voi pärjätä, mutta pitää olla aika paksu nahka.
Vierailija kirjoitti:
Siia mies oli Espoossa opiskelemassa. Itse olen hieman nuorempi enkä ole "korkeakoulutettu". Ei kai se tarkoita että en minäkin voisi hyvää työpaikkaa saada?!
Ap
Kyllä se tarkoittaa ja neuvottele hyvä ihminen ainakin peruspalkka (joka riittää elämiseen, jos mies ei saa töitä) jonka päälle bonukset.
Hyvään työpaikan saamiseen tarvitaan koulutus ja rautaista ammattitaitoa, kun lähdetään perheen kanssa maailmalle.
Tulospalkkaus ei kyllä ennusta hyvää ja anoppisi saattaa olla hyvinkin oikeassa ja ehkä parempi olisi sinun muuttaa yksin ja jättää perhe Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11719 kirjoitti:
Siis on sekava tilanne. Mies ei suostu edes keskustelemaan vaan "laittaa äidin asialle". Mun pitäisi ilmoittaa kuun puoli väliin mennessä otanko työn vastaan. Lapset alle kouluikäisiä, ei ei mitään ongelmaa sen suhteen. Työt alkaisivat heti kesän jäökeen eli olisi hyvin aikaa hoitaa muutot ja sellaiset.
Olen haaveillut Espanjassa asumisesta aona ja puhunut siitä miehelle. Nyt kun mahdollisuus koittaisi niin vähätellään mun ura haaveita.
Ap
Puhelinmyyjät tienaa siellä jopa vähemmän kuin Suomessa ja sinun kielioppiosaamisellasi on hankala uskoa, että mitään sen vaativampaa olisi tarjolla.
Toisaalta millainen aikuinen nainen olettaa, että jos anoppi on muuttoa vastaan, niin hän estää muuton?
Tähän provoon tekee mieli vastata, että mies jää Suomeen, lähde sinä lasten kanssa Espanjaan. Toki saat sellaista palkkaa, että lapsille on helppoa hankkia hoitaja kotiin. Eikös?
Kieliopin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä jos näppäilee vahingossa väärän kirjaimen.
Normaaliälyiset osaavat oudon sanan nähdessään, vilkaista näppistä, että onkos siinä viereinen kirjain.
Rautalangasta vielä tässä esimerkki teille viisasteleville kielisössöttäjä pässeille: "Menen huomenns autokouluub". s=a ja b=n! Ne ovat viereiset kirjaimet.
Sinäkö et löydä ap:n kirjoituksista kuin näppäilyvirheitä? Ilmaisen asian siten, että jos ap kirjoittaa yhtä hyvin englanniksi, niin en päästäisi häntä sihteeriksi. Voi tulla väärin käsityksiä (jos sana leikki yhdys sanoilla sallitaan).
Löydän jos etsimällä etsin. Katsos lapsikulta kun toiset ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita sisällöstä ja siitä mikä kirjoituksen viesti on. Aivoni toimivat siten, että ne jotenkin blokkaavat suurimman osan virheistä. Tuskimpa ihmiset kirjoittavat tärkeitä työjuttujaan samoin kuin paskapalstan viestejä.
Täällä palstalla on ilkeitä ja persoonallisuushäiriöisiä persapinoita. Ei minua ainakaan motivoi heidän takiaan oikolukea tekstejäni, vaan näpyttelen suht rivakkaan tahtiin ajatukseni ulos, ja sitten botti erottelu numerot.
Vierailija kirjoitti:
Eikö Espanjan ja Suomen välillä ole lentoliikennettä. Otat sen työn, olet työviikon siellä ja viikonloput täällä. Jos kaikki menee hyvin ja työ on niin huippu, sitten pohditte jatkon sen mukaan. Jos työ onkin pettymys, palaat arkeen tänne. Ei tarvitseisi koko perheen elämää myllätä ilman kokemuksen antamaa tietoa.
Tämä. Jos on huippupalkka lentoliput on pikkujuttu ja nekin voi sopia työnantajan kanssa, samoin työajan, jos työnantaja on kiinnostunut ap. ammattiosaamisesta ja mies ja lapset viettää normaalielämää Suomessa.
Pari viikkoa sitten kuullut saavansa paikan ja kuun puoliväliin asti aikaa päättää. Kyllä voi sanoa että lähes kuukauden saanut aikaa miettiä.