Mies haluaa lapsen nimeksi Luigi

Vierailija kirjoitti:

Minusta isä on vähän pöhkö, jos haluaa väkisin lapselle nimen jota äiti ei voi sietää. En minä ainakaan haluaisi lapselleni nimeä, joka olisi lapsen isän mielestä kamala. Sinänsä Luigi on mielestäni ihan ok nimi, mutta tosiaan ääntämisen kanssa voi tulla Suomessa ongelmia.

Olisi kiva tietää antoiko äiti sellaisen nimen ekalle lapselle mitä mies ei taas voinut sietää? Nyt äiti saa ehkä omaa karmaa ja oppii että näin ei tule toimi jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta isä on vähän pöhkö, jos haluaa väkisin lapselle nimen jota äiti ei voi sietää. En minä ainakaan haluaisi lapselleni nimeä, joka olisi lapsen isän mielestä kamala. Sinänsä Luigi on mielestäni ihan ok nimi, mutta tosiaan ääntämisen kanssa voi tulla Suomessa ongelmia.

Nooh, sitten tulee 5 minuuttia maammamiiaragazzia ja sitten mies myöntyy taas mihin vain. Italianpellejä pitää vain osata käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi Pierluigi?

Joo, ikätoverit voi sitten traumatisoida "Pierun" loppuelämäksi lempinimen ansiosta. 

Oikeen Pieruluigi

Minusta Luigissa ei ole mitään vikaa, etenkään kun kerran on italialaisia sukujuuria. Luca olisi tietty suomalaisen mielestä melko lähellä tuota - italialainen voi tosin olla siitä aivan eri mieltä :)

Jokatapauksessa, miehen vuoro päättää, sopimus mikä sopimus. Kannattaa aina yrittää pitää oma mies onnellisena. Ja jos nimeksi tulee Luigi, ethän sitten itse lanseeraa lapselle ajatusta että nimessä olisi jotakin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Luigissa ei ole mitään vikaa, etenkään kun kerran on italialaisia sukujuuria. Luca olisi tietty suomalaisen mielestä melko lähellä tuota - italialainen voi tosin olla siitä aivan eri mieltä :)

Jokatapauksessa, miehen vuoro päättää, sopimus mikä sopimus. Kannattaa aina yrittää pitää oma mies onnellisena. Ja jos nimeksi tulee Luigi, ethän sitten itse lanseeraa lapselle ajatusta että nimessä olisi jotakin vikaa.

Samaa mieltä. Tai oikeastaan kannattaa aina yrittää pitää kiinni sopimuksista ja pitää molemmat tyytyväisinä. Mun mielestä vähän tökeröä että äiti päätti ensin yksin nimen viime lapselle ja nyt itkee kun on miehen vuoro. Aina voi yrittää tietty puhua miehen kanssa, mutta turhaa hakee täältä sympatioita kun ensin itse on saanut valita yksin nimen ja nyt mies haluaa tietyn nimen ja pitää kiinni sopimuksesta minkä äiti on hyväksynyt.

Mies hyväksyi ensimmäisen nimen, joka siis oli Daniel. Minä olin että please please please ja mies vaan että no mikä ettei.

Kyllä nyt aika lailla vaikuttaa, että pojasta tulee Luigi. Olen itse kuulostellut nimeä ja kyllä se pojalle sopii ainakin paremmin kuin mikään perisuomalainen. "Italianpelle" faija on Saksassa syntynyt, mutta luokittelee itsensä ranskalaiseksi. :D isä siis on ranskis ja äiti saksalainen, ja äidin äiti on se italialainen. Eli ei tuossa miehessä ole mitään kovin italialaista ja siksikin vastustin nimeä hiukan. Mutta kuitenkin pojat on sellaisia aika tummia, ei syntysuomalaisen näköisiä, ja sukunimikin ranskalainen. Eli noh, kyllä se nimi sille sopinee..

Ap

Luigista tulee minulle mieleen epärehellinen roisto.

Vähän sama, kuin yhdelle lapselle suunniteltiin vitsinä Carlos nimeä.