"Kielioppivirheistä huomauttelevista ihmisistä paljastui yhteinen piirre: he ovat mänttejä"

Kielioppivirheitä tahallaan tekevät ovat siis mäntinpaljastajia?

Tuo nyt sinänsä ei ole mikään yllätys, että toisten virheistä herkästi huomauttavat koetaan vähemmän miellyttäviksi kuin ne, jotka eivät huomauta toisten virheistä.

Tuo mäntiksi moittiminen on lööpijournalismia. Itse tekstissä ei kyseistä sanaa mainita.

"Koehenkilöiden kirjosta kuitenkin erottui selvästi tietyn persoonallisuustyypin yksilöitä, jotka arvostelivat kirjoitus- ja kielioppivirheitä tehneitä vastaajia ankarammin kuin muut.

Esimerkiksi ekstroverttiin persoonallisuustyyppiin päin taipuvat koehenkilöt jättivät virheet laajalti huomiotta, kun taas introvertit henkilöt antoivat negatiivisen leiman virhein vastanneille.

Henkilöt, jotka istuivat tunnollisen luonnetyypin kuvaukseen mutta olivat vähemmän avoimia, olivat herkempiä huomioimaan kirjoitusvirheet.

Vähemmän miellyttävällä luonnetyypillä varustetut koehenkilöt tuohtuivat muita enemmän kielioppivirheistä."

Kyllähän tuon tiesin jo ennen tuota artikkelia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo nyt sinänsä ei ole mikään yllätys, että toisten virheistä herkästi huomauttavat koetaan vähemmän miellyttäviksi kuin ne, jotka eivät huomauta toisten virheistä.

Poliisit on mänttejä!

Kun järki ei riitä kuun tarkasteluun, pitää valittaa liasta sitä osoittavan sormen kynsien alla, jospa se osoittaja silloin nolona lopettaisi niin ei tarvitse miettiä vaikeita.

Itse huomautan vain kun asiasisältö muuttuu. Silloinhan ei voi olla varma kumpi sana on oikein ja mitä henkilö oikeastaan tarkoittaa. Kirjainvirheistä jne. en jaksa välittää, koska teksti on silti ymmärrettävää. Itse teen pikkuvirheitä myös. Toivoisin kuitenkin, että vierasta kieltä opeteltaessa muut eivät vit tuil isi vaan kertoisivat miten olisi pitänyt kirjoittaa, silloin on mahdollisuus oppia korjaamaan virheensä.

Kuka käyttää enää sanaa mäntti? 

Virheistä vttuilu tuo vallantunnetta joillekin. Narsistinen luonteenpiirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo nyt sinänsä ei ole mikään yllätys, että toisten virheistä herkästi huomauttavat koetaan vähemmän miellyttäviksi kuin ne, jotka eivät huomauta toisten virheistä.

Poliisit on mänttejä!

"Kyllä mun pitää saada ajaa ylinopeutta, jos niin haluan, eikä mua pidä siitä sakottaa. Tai kun parkkeeraan jalkakäytävälle."

On siis tieteellisesti todettu, että introvertti = mäntti.

Vierailija kirjoitti:

On siis tieteellisesti todettu, että introvertti = mäntti.

Ei käy yhtäläisyysmerkki tähän. Jotkut introvertit ovat mänttejä, kaikki mäntit eivät ole introvertteja.

Vierailija kirjoitti:

Virheistä vttuilu tuo vallantunnetta joillekin. Narsistinen luonteenpiirre.

Virheistä voi ja monesti kuuluukin sanoa kehittävästi (mm. työelämässä, kouluissa, kotona), mutta niistä ei pidä jäädä jauhamaan tai ivailemaan. Toisaalta virheistä sanomisesta kuuluisi myös ottaa opikseen, sen verran kehittävää kritiikkiä pitäisi itse kunkin sietää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mäntiksi moittiminen on lööpijournalismia. Itse tekstissä ei kyseistä sanaa mainita.

"Koehenkilöiden kirjosta kuitenkin erottui selvästi tietyn persoonallisuustyypin yksilöitä, jotka arvostelivat kirjoitus- ja kielioppivirheitä tehneitä vastaajia ankarammin kuin muut.

Esimerkiksi ekstroverttiin persoonallisuustyyppiin päin taipuvat koehenkilöt jättivät virheet laajalti huomiotta, kun taas introvertit henkilöt antoivat negatiivisen leiman virhein vastanneille.

Henkilöt, jotka istuivat tunnollisen luonnetyypin kuvaukseen mutta olivat vähemmän avoimia, olivat herkempiä huomioimaan kirjoitusvirheet.

Vähemmän miellyttävällä luonnetyypillä varustetut koehenkilöt tuohtuivat muita enemmän kielioppivirheistä."

Tunnollinen, mutta vähemmän avoin henkilö on siis mäntti. Taas tieteessä tapahtuu.

Opiskelikavereissani oli yksi tyyppi, joka takertui joka ikiseen kielioppivirheeseen ja huomautti sitä. Niin että hän oli käytännössä ryhmän pahin häirikkö.

Yksi opettaja yritti hillitä häntä ja opasti, että "ystävällismielinen kuuntelija osaa korjata toisten pienen virheet".

Minusta tuo oli hyvin sanottu. 99% tapauksista virheillä ei ole mitään merkitystä. Vain harvoin virhe johtaa siihen, että tarkoitus jää epäselväksi. Silloin harvoin kun jää, on hyvä kysyä, että mitä tarkoitat.

Joiltakin puuttuu täydellisesti virheenkorjausautomatiikka, jonka avulla normaalit ihmiset selviävät epätäsmällisten ilmausten viidakossa. Itse olen ajatellut niin, että kyvyttömyys tulkita virheellistä tekstiä tai puhetta ja pakonomainen tarve puuttua virheisiin, on jonkinlainen aivovamma.

Tapananai ei ole huomautella kielioppivirheistä, paitsi korkeintaan jos siihen liittyy "mummon päästä vedettävä sänky"-tyyppistä komiikkaa ja silloinkin katson onko tilanne/henkilö sellainen että tällaisen asian voi ottaa hyväntahtoisesti esille loukkaamatta ketään.

Pienet virheet eivät häiritse, jokaiselle sattuu typoja, editointivirheitä jne. Jos virheitä on kuitenkin huomattava määrä ja tekstin rakenne ja jäsentelykin heikkoa, niin voi olla että lopputulos on hyvin vaikeaselkoinen, joskus jopa mahdoton ymmärtää. Valitettavasti silloin tulee helposti mietittyä millainen ajatusmaailma on ihmisellä joka suoltaa niin sekavaa tekstiä ja vielä usein suuttuu jos joku kysyy selvennystä.

Vierailija kirjoitti:

Kielipoliisit on mänttejä!

Totta. He haluavat vain kiusata.

Oliko tutkimuksessa otettu huomioon myös kieliopillisen osaamisen taso? Vaikea on huomautella, jollei itsekään osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko tutkimuksessa otettu huomioon myös kieliopillisen osaamisen taso? Vaikea on huomautella, jollei itsekään osaa. 

Niin, ekstrovertit ovatkin niin tampioita, etteivät tunnista virheitä.

On helevetin mänttiä, kun ei kirjoiteta edes ihmisten tai maiden ja maanosien nimiä oikein. Puhumattakaan pilkutuksesta tai oikeista taivutusmuodoista. Mänttien joukko dissaa niitä, jotka osaavat eikä  päinvastoin. Nykyisin ylpeillään tyhmyydellä ja huonolla osaamisella ja moititan elitisteiksi niitä, jotka osaavat ja arvostavat osaamista.