Raskaana ja mies vähättelee ja kyseenalaista
Tuntuu kuin en enää tuntisi miestäni.
Tänään veti maton jalkojen alta taas niin tyylikkäästi että en tiedä mitä sanoa.
Olen rv 28 ja asumme 3.kerroksessa kerrostalossa jossa ei ole hissiä. Viimeaikoina on ollut aika yllättävän kovia liitoskipuja joiden takia portaiden nousu on ollut vähän hankalaa. Tänään sitten sanoin vaan ohimennen miehelle että saa nähdä kuinka vaikeaa portaiden kanssa tulee loppuraskaudessa. Mies siihen kylmästi että: hänen isoäiti hoiti 8 lasta yksin maatilalla kun isoisä oli metsätöissä, että tuskin olisi valittanut yksistä portaista.
Olin ihan että anteeksi mitä v*ttua sä just päästit suustasi?! Että miten toi vertaaminen 50 vuotta sitten eläneeseen isoäitiin millään tavalla on korrektia?!
Muutenkin mies tuntuu vähättelevän ja kyseenalaistavan kaikkia tuomia vaivoja. Raudanpuutteen takia kun olin tavallista väsyneempi, mies sanoi ettei se voi noin paljon väsyttää. Tai turvotus jaloissa on liikunnan puutetta vaan. Ja ei siis mitenkään voi ymmärtää että voimat hiipuu nopeammin. Kun vihjasin että aika moni nainen joutuu sairauslomalle tai tekee lyhennettyä päivää tässä vaiheessa (tai ei tee kotona kaikkia kotitöitä kuten mitä, sen lisäksi että käyn edelleen ihan normaalisti töitä) mies totesi että kaikki hänen tuntemansa äidit on jaksaneet ihan hyvin + parhaan kaverin vaimo jaksoi raskauden läpi vaikka hoiti kahta pientä alle kouluikäistä lastakin siinä sivussa.
En ymmärrä mitä ja ennen kaikkea MIKSI vähättelee ja kyseenalaistaa raskauden tuomia vaivoja. Ja miksi vertaa vähättelevään sävyyn mua muihin äiteihin, ei voi olla niin tyhmä että kuvittelee sen jotenkin parantavan mun mun oloa. Eikä olla mitään teinejä enää, molemmat 35-v.
Kommentit (56)
Se vielä että mieheni ei todellakaan ole ollut tällainen ennen. Ihan kuin olisin eri ihmisen kanssa yhdessä.
Olemme olleet naimisissa 7 vuotta joten kuvittelin tuntevani mieheni. Ei hän ennenkään mikään varsinainen empatian viljelijä ole ollut mutta nyt raskauden myötä kun itse olen haavoittuvaisimmillani ja kaipaisi tukea, hänestä on tullut ihan k*sipää.
-ap
Anteeksi, mutta ei ole isäainesta. Tuskin auttaa sua vauvankaan kanssa, koska pitäishän sun ny lypsää 40 lehmääkin samalla.
Kauanko olette tunteneet? Mies on todennäköisesti aina ollut tuollainen mutta se tulee nyt vasta kunnolla esille.
Ymmärrän, että sua ärsyttää, mutta pitäisi kuulla miehenkin mielipide. Onhan se totta, ettei ennen naisten on ollut pakko tehdä töitä loppuun asti raskaudesta huolimatta eikä nykyäänkään raskauden vaivoista niin puhuta. Jos nainen vähän koko ajan valittaa oloansa, niin miehestäkin voi hyvin tuntua, ettei enää tunne puolisoaan, kun se koko ajan valittaa eikä jaksa tehdä mitään.
Miksi joku tekee lapsen tällaisen mieshelmen kanssa?
Eikö neuvolasta tosiaan enää saa niitä opasvihkosia jossa luetellaan kaikki mahdolliset vaivat ja nevotaan puolisolle lempeyttä ja tukena olemista. Kykkäöt ukolle käteen, käsket lukeen sanot että pidät pistot jollei mene kerrasta perille. Tai sit raahaat sen seuraavan kerran neuvolaan mukaan ja saa terkkatäti selittää näitä juttuja..
Ehkä miehesi on vain kyllästynyt sinun valitukseen? Olen itsekin raskaana ja varmasti aika raskasta seuraa useimpina päivinä, kun aina on joko pahoja liitoskipuja, närästystä, supistuksia, pissahätä, nälkä, kiukkukohtauksia ja ties mitä.
Ymmärrän täysin ettei miehet osaa asettua meidän rooliin lainkaan, miten he voisikaan, ehkä luulevat oikeasti että liioittelemme oireitamme vaan.
Tsemppiä loppu raskauteen!
Ap on hormonihuuruinen marttyyri ja mies on aivan oikeassa.
En edes halua ajatella miten mies tulee sitten tylyttämään pientä lasta silloin kun tällä on flunssa, korvatulehdus tai muuten vaan känkkäränkkäolo.
:(
Ei hyvältä vaikuta. Jotkut miehet näyttää todellisen luonteensa vasta kun tietävät, että olet nalkissa.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus.
Ei mutta se voi pahimmillaan tuoda mukanaan sairauden joka on hengenvaarallinen.
Törkeää. Onko mies sellainen, että vaatii itseltäänkin paljon eikä näytä heikkouttaan? Sellainen ihminen voi olla armoton myös toista kohtaan.
Sellainen naislapsi taas tällä kertaa
Vierailija kirjoitti:
Se vielä että mieheni ei todellakaan ole ollut tällainen ennen. Ihan kuin olisin eri ihmisen kanssa yhdessä.
Olemme olleet naimisissa 7 vuotta joten kuvittelin tuntevani mieheni. Ei hän ennenkään mikään varsinainen empatian viljelijä ole ollut mutta nyt raskauden myötä kun itse olen haavoittuvaisimmillani ja kaipaisi tukea, hänestä on tullut ihan k*sipää.-ap
Mies ei taida olla oikein sinut omankaan haavoittuvaisuutensa kanssa. Mites kun hän on miesflunssassa tai muuten kipeä, pureeko hän vain hammasta yhteen eikä valita ollenkaan?
Mies on kyllästynyt draamailuusi ja kitinääsi. Ota toki ero, sitä vastaustahan sä olet vailla?
Vierailija kirjoitti:
Eikö neuvolasta tosiaan enää saa niitä opasvihkosia jossa luetellaan kaikki mahdolliset vaivat ja nevotaan puolisolle lempeyttä ja tukena olemista. Kykkäöt ukolle käteen, käsket lukeen sanot että pidät pistot jollei mene kerrasta perille. Tai sit raahaat sen seuraavan kerran neuvolaan mukaan ja saa terkkatäti selittää näitä juttuja..
Musta tää menee kumpaankin suuntaan. Onhan lapsen syntyminen myös miehelle iso muutos, raskausaika tietenkin on isompi juttu naiselle, mutta samalla mies kasvaa isäksi. Miehen pitää tukea naista, mutta myös naisen pitäisi tukea miestä.
Kaikki lyttää heti Apn miehen, vaikka ei tiedä tarinan toista puolta, osa raskaana olevista naisista on sellasia hormonihirviöitä ettei ihmekään jos miehilläkin palaa käpy, eikä jaksa enää olla mukava, ymmärrystä ei riitä loputtomiin vaikka kuinka yrittisi olla rakastava, huolehtiva ja empaattinen puoliso.
Tällä ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen mies tulee olemaan isänä.
Ja sinä teet lapsen tuollaisen kans? Kauanko ajattelit suhteenne kestävän.