Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja mies vähättelee ja kyseenalaista
06.05.2018 |
Tuntuu kuin en enää tuntisi miestäni.
Tänään veti maton jalkojen alta taas niin tyylikkäästi että en tiedä mitä sanoa.
Olen rv 28 ja asumme 3.kerroksessa kerrostalossa jossa ei ole hissiä. Viimeaikoina on ollut aika yllättävän kovia liitoskipuja joiden takia portaiden nousu on ollut vähän hankalaa. Tänään sitten sanoin vaan ohimennen miehelle että saa nähdä kuinka vaikeaa portaiden kanssa tulee loppuraskaudessa. Mies siihen kylmästi että: hänen isoäiti hoiti 8 lasta yksin maatilalla kun isoisä oli metsätöissä, että tuskin olisi valittanut yksistä portaista.
Olin ihan että anteeksi mitä v*ttua sä just päästit suustasi?! Että miten toi vertaaminen 50 vuotta sitten eläneeseen isoäitiin millään tavalla on korrektia?!
Muutenkin mies tuntuu vähättelevän ja kyseenalaistavan kaikkia tuomia vaivoja. Raudanpuutteen takia kun olin tavallista väsyneempi, mies sanoi ettei se voi noin paljon väsyttää. Tai turvotus jaloissa on liikunnan puutetta vaan. Ja ei siis mitenkään voi ymmärtää että voimat hiipuu nopeammin. Kun vihjasin että aika moni nainen joutuu sairauslomalle tai tekee lyhennettyä päivää tässä vaiheessa (tai ei tee kotona kaikkia kotitöitä kuten mitä, sen lisäksi että käyn edelleen ihan normaalisti töitä) mies totesi että kaikki hänen tuntemansa äidit on jaksaneet ihan hyvin + parhaan kaverin vaimo jaksoi raskauden läpi vaikka hoiti kahta pientä alle kouluikäistä lastakin siinä sivussa.
En ymmärrä mitä ja ennen kaikkea MIKSI vähättelee ja kyseenalaistaa raskauden tuomia vaivoja. Ja miksi vertaa vähättelevään sävyyn mua muihin äiteihin, ei voi olla niin tyhmä että kuvittelee sen jotenkin parantavan mun mun oloa. Eikä olla mitään teinejä enää, molemmat 35-v.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö neuvolasta tosiaan enää saa niitä opasvihkosia jossa luetellaan kaikki mahdolliset vaivat ja nevotaan puolisolle lempeyttä ja tukena olemista. Kykkäöt ukolle käteen, käsket lukeen sanot että pidät pistot jollei mene kerrasta perille. Tai sit raahaat sen seuraavan kerran neuvolaan mukaan ja saa terkkatäti selittää näitä juttuja..
Musta tää menee kumpaankin suuntaan. Onhan lapsen syntyminen myös miehelle iso muutos, raskausaika tietenkin on isompi juttu naiselle, mutta samalla mies kasvaa isäksi. Miehen pitää tukea naista, mutta myös naisen pitäisi tukea miestä.
Tukea miehen kuittailua, vähättelyä ja vi***uilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ja yhdessä facen vauvaryhmässä naiset valittavat, että mies ei anna heidän kantaa kauppakasseja tai kurotella jakkaralla kaappeihin. Hokevat kilpaa, ettei raskaus ole sairaus ja miehen höösääminen ärsyttää.
Aika hankalaa on asua vauvan kanssa hissittömässä talossa.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus.
Kyllä tää alkaa pikkuhiljaa sairaudelta tuntua kun oon oksentanu yli 10 viikkoa putkeen. Kuntokin romahtanut niin pahasti että hädin tuskin pysyn pystyssä edes vessareissun ajan. Onneks mulla ei ookaan kusipäämiestä vaan mies joka näkee ja ymmärtää että toinen on tosi kipee.
Vierailija kirjoitti:
... ja yhdessä facen vauvaryhmässä naiset valittavat, että mies ei anna heidän kantaa kauppakasseja tai kurotella jakkaralla kaappeihin. Hokevat kilpaa, ettei raskaus ole sairaus ja miehen höösääminen ärsyttää.
No onpas se taas vaikeaa ymmärtää, että raskausoireet on yksilöllisiä. Jollain ainoa oire on mahan kasvaminen, toisilla on se miljoona vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa on asua vauvan kanssa hissittömässä talossa.
Ehkä jollekin ylipainoiselle laiskamadolle tai liikuntarajoitteiselle?
Kyllä terve ihminen jaksaa 3 kerrosta vauvan kanssa ylös..
Asuin ekan vauvavuoden 5krs. Ilman hissiä, eikä mitään ongelmaa, siinä kuule raskauskilot karis parissa kuukaudessa, kun kanto vauvan koppaa toisessa kädessä ja toisessa välillä kauppakassia ja koiraakin.
Se on ongelma, ainoastaan jos siitä tekee itselleen ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus.
Kumma kyllä raskaana ollessani olen ollut sairaampi huonovointisuudessani kuin koskaan muuloin. Oli raudanpuutetta ja sen sellaista. Ja synnytykseen olisin kuollut, ellei minua olisi kiikutettu leikkaussaliin heti synnytyksen päätteeksi. Tarkoitatko, että raskaus ja synnytys eivät mielestäsi ota ollenkaan terveyden päälle, vai miten perustelet väitteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... ja yhdessä facen vauvaryhmässä naiset valittavat, että mies ei anna heidän kantaa kauppakasseja tai kurotella jakkaralla kaappeihin. Hokevat kilpaa, ettei raskaus ole sairaus ja miehen höösääminen ärsyttää.
Siinä vaiheessa alkaa raskaus olla sairaus, kun painavien kauppakassien kantamisen päätteeksi istukka repeää...
Tässäkin on kaksi puolta. Ei millään pahalla ap, mutta onko noi miehesi heitot sanottu sen jälkeen, kun olet sadatta kertaa päivän aikana valittanut samaa asiaa?
Minun sisarestani tuli aivan kädetön ja jalaton valittaja välittömästi kun teki positiivisen raskaustestin. Kaikkien olisi pitänyt tyyliin kantaa häntä ja hänen laukkuaan ympäriinsä ja reippaasti ennen raskauden puolta väliä kiukutteli somessa, kun kukaan ei ollut antanut hänelle, Raskaana Olevalle Naiselle, istumapaikkaa bussissa. Tämä siis toppatakkikeleillä, ei ohuessa kesämekossa raskauden loppuvaiheessa. Kaikki mitä sisko vaan sanoi, oli pelkkää valittamista ja rutisemista väsymyksestä, oksetuksesta, liitoskivuista ja ruokahimoista ja aina piti kuunnella ja lohduttaa, kun häntä itketti miehensä partaveden haju tai teekupissa väärinpäin oleva pikkulusikka. Sitten kun ei jaksettu vastata myöhään illalla "Mun tekis mieli jätskiä, haluutko tulla käymään..." -puheluihinsa, hän taas avautui somessa, kun Raskaana Oleva Nainen on niin jätetty yksin ja että tässä ne tosiystävät tunnetaan.
Varmaan seitsemännellä kuulla sitten ärähdin, että monet naiset käyvät odotusaikana töissä, kaupassa ja siivoavat ja juttelevatkin kuten ei-raskaana ollessaankin ja siitähän se itku ja poru alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus.
Ei olekaan, vaan äärimmäisen kuormittava tila, joka on täynnä terveysriskejä. Hankkiessaan lapsen nainen asettaa itsensä jopa hengenvaaraan, jos kaikki ei menekään kivasti kuten elokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
... ja yhdessä facen vauvaryhmässä naiset valittavat, että mies ei anna heidän kantaa kauppakasseja tai kurotella jakkaralla kaappeihin. Hokevat kilpaa, ettei raskaus ole sairaus ja miehen höösääminen ärsyttää.
Joo, niin minäkin aiemmissa raskauksissani kiipeillyt jakkaroilla, kävellyt kauppaan monia kilometrejä ja tehnyt kaikkea normaalisti. Mutta kun kohdalle osuu tällainen raskaus kuin tämä nykyinen, niin ei välttämättä tehdäkään mitään normaalisti. En yksinkertaisesti pysty kävelemään paljoa. En välillä pääse edes sängystä ylös kun lonkkia vihloo niin pahasti.
Ja ei, raskaus ei tietenkään ole sairaus. Raskaus voi kuitenkin aiheuttaa pahoja vaivoja, jotka estävät normaalin elämän. En lähtisi huutelemaan mitään miten muut tekevät. Kukaan ei voi toisen puolesta tietää miten pahoja kipuja on!
Ja hemoglobiini vaikuttaa jaksamiseen olennaisesti. Anemiaa kärsivänä sen tiedän paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ja yhdessä facen vauvaryhmässä naiset valittavat, että mies ei anna heidän kantaa kauppakasseja tai kurotella jakkaralla kaappeihin. Hokevat kilpaa, ettei raskaus ole sairaus ja miehen höösääminen ärsyttää.
Siinä vaiheessa alkaa raskaus olla sairaus, kun painavien kauppakassien kantamisen päätteeksi istukka repeää...
Ei se istukka mistään kauppakassista repeä :D Vaarallisempaa olisi lentää ympäri ämpäri bussia kovassa vauhdissa. Jos kauppakassi huolettaa, osan ostoksista voi jättää kauppaan tai rappujen alapäähän ja hakea ne osissa, jos ei halua painavimpia tilata netistä kotiovelle.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin on kaksi puolta. Ei millään pahalla ap, mutta onko noi miehesi heitot sanottu sen jälkeen, kun olet sadatta kertaa päivän aikana valittanut samaa asiaa?
Minun sisarestani tuli aivan kädetön ja jalaton valittaja välittömästi kun teki positiivisen raskaustestin. Kaikkien olisi pitänyt tyyliin kantaa häntä ja hänen laukkuaan ympäriinsä ja reippaasti ennen raskauden puolta väliä kiukutteli somessa, kun kukaan ei ollut antanut hänelle, Raskaana Olevalle Naiselle, istumapaikkaa bussissa. Tämä siis toppatakkikeleillä, ei ohuessa kesämekossa raskauden loppuvaiheessa. Kaikki mitä sisko vaan sanoi, oli pelkkää valittamista ja rutisemista väsymyksestä, oksetuksesta, liitoskivuista ja ruokahimoista ja aina piti kuunnella ja lohduttaa, kun häntä itketti miehensä partaveden haju tai teekupissa väärinpäin oleva pikkulusikka. Sitten kun ei jaksettu vastata myöhään illalla "Mun tekis mieli jätskiä, haluutko tulla käymään..." -puheluihinsa, hän taas avautui somessa, kun Raskaana Oleva Nainen on niin jätetty yksin ja että tässä ne tosiystävät tunnetaan.
Varmaan seitsemännellä kuulla sitten ärähdin, että monet naiset käyvät odotusaikana töissä, kaupassa ja siivoavat ja juttelevatkin kuten ei-raskaana ollessaankin ja siitähän se itku ja poru alkoi.
Huippua, repesin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä ap:n mies vaikuttaa aika kusipäältä, mutta voihan se reaktio tietenkin olla myös ap:n omaan käytökseen liittyvää. Eli että mies on kyllästynyt kuuntelemaan ap:n valitusta.
Jos minä olisin ap, kiinnittäisin huomiota omaan käytökseeni. Päättäisin, että pariin viikkoon en valittaisi, enkä puhuisi mistään raskauteen liittyvästä. En pyytelisi mitään etuoikeuksia, en valittaisi rappusista, en kauppakasseista, en huonosta olosta, en liitoskivuista, en väsymyksestä, en mistään raskauteen tai vauvaan liittyvästä. Purisin hammasta yhteen. Ostaisin kaupasta sen mitä jaksaisin kantaa, en yhtään enempää. Ihan vaan piruuttani.
Ja sitten en kyllä kuuntelisi yhtään miehen valitusta. Heti jos valittaisi väsymystä tai miesflunssaa niin palauttaisin välittömästi maan pinnalle. "Kyllä mun vaarini vaan jaksoi painaa töitä aamusta iltaan!"
Moni on epäillyt että olen kauhea valittaja ja kitisijä ja mies ihan syystäkin on kilahtanut.
Tosiasia on että oikeasti en ole pahemmin valittanut raskausvaivoja sillä en ole kokenut niitä tässä vaiheessa vielä niin pahoiksi että pitäisi ääneen sanoa. Toki liitoskivut on yllättäneet ja esim. Satula tuolilla istuminen on välillä hankalaa.
Urheiluharrastuksista olen joutunut luopumaan yksinkertaisesti siksi että en vaan kaiken muun lisäksi enää jaksa raahautua sulkapallokentälle riuhtomaan.
Olen sen verran valittanut miehelle että toivoisin tasaisempaa kotitöiden jakaantumista. Että ne ei siis kaikki jäisi minulle. En siis ole vaatinut häntä tekemään kaikkea vaan että tekisi vaikka edes 1/3. Mies kilahtaa välittömästi tällaisesta ehdotuksesta ja on sitä mieltä ettei hänelle ole homma eikä mikään tehdä töiden ohella kaikkia kotitöitä -miten se minulle voi olla vaikeaa. Edelleenkin, mies ei ole raskaana ja edelleenkin, ryhtyisi sitten sanoista tekoihin ja hoitaisi ne kaupassa käynnit, ruoanlaiton, siivouksen, pyykkäämisen, silittämisen yms. Kovasti vähättelee kotitöiden määrää ja uhoaa hoitavansa kaiken mutta ei sitten koskaan ryhdy sanoista tekoihin.
Tuntuu että mies olisi jotenkin vihainen mulle siitä että muutun ja olen väsyneempi. Mietin että meinaakohan se tosiaan sitten lapsellekin huutaa että lapsi Kitisee turhasta kun on sairaana ja "lohduttaa" kuinka isoäiti ei ikinä edes 40 asteen kuumeessa valittanut..
Ap
Itse olin pahoinvoiva ensimmäiset kuukaudet. Sen sijaan että hän olisi pitänyt minusta huolta, hän valitti kun joutui töiden jälkeen käymään kaupassa ja pesemään itse pyykkejä.
Ero tuli loppuraskaudesta, toi vaan pahenee tosta...
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus.
Voi se olla, eikä siitä ole kauan aikaa kun raskaus ja synnytys oli suurin kuolinsyy naisilla. Noin tiedoksi sulle.
Vierailija kirjoitti:
Moni kantaa 50 kilon ylipainoa mukisematta 24/7.
Oma valinta, sitä ei ole pakko kantaa. Sitäpsaitsi moni kyllä valittaa siitä ylipainostaan ihan päivittäin ja sen tuomista vaivoista.
Vierailija kirjoitti:
Moni on epäillyt että olen kauhea valittaja ja kitisijä ja mies ihan syystäkin on kilahtanut.
Tosiasia on että oikeasti en ole pahemmin valittanut raskausvaivoja sillä en ole kokenut niitä tässä vaiheessa vielä niin pahoiksi että pitäisi ääneen sanoa. Toki liitoskivut on yllättäneet ja esim. Satula tuolilla istuminen on välillä hankalaa.
Urheiluharrastuksista olen joutunut luopumaan yksinkertaisesti siksi että en vaan kaiken muun lisäksi enää jaksa raahautua sulkapallokentälle riuhtomaan.
Olen sen verran valittanut miehelle että toivoisin tasaisempaa kotitöiden jakaantumista. Että ne ei siis kaikki jäisi minulle. En siis ole vaatinut häntä tekemään kaikkea vaan että tekisi vaikka edes 1/3. Mies kilahtaa välittömästi tällaisesta ehdotuksesta ja on sitä mieltä ettei hänelle ole homma eikä mikään tehdä töiden ohella kaikkia kotitöitä -miten se minulle voi olla vaikeaa. Edelleenkin, mies ei ole raskaana ja edelleenkin, ryhtyisi sitten sanoista tekoihin ja hoitaisi ne kaupassa käynnit, ruoanlaiton, siivouksen, pyykkäämisen, silittämisen yms. Kovasti vähättelee kotitöiden määrää ja uhoaa hoitavansa kaiken mutta ei sitten koskaan ryhdy sanoista tekoihin.Tuntuu että mies olisi jotenkin vihainen mulle siitä että muutun ja olen väsyneempi. Mietin että meinaakohan se tosiaan sitten lapsellekin huutaa että lapsi Kitisee turhasta kun on sairaana ja "lohduttaa" kuinka isoäiti ei ikinä edes 40 asteen kuumeessa valittanut..
Ap
Ei se tuosta tule helpottumaan tulevaisuudessa. Mitäs sitten kun olet kotona vastasyntyneen kanssa, osallistuuko mies kun sinä yön valvoneena, jatkuvasti imettäen ja alapää tuusana ei olekaan kämppä tiptop ja ruoka pöydässä?
Ihan oikeasti, tuo tilanne on saatava ratkaistua mieelummin ennemmin kuin myöhemmin. Ota puheeksi neuvolassa, sieltä saat varmasti apua kun päättäväisesti pyydät.
Moni kantaa 50 kilon ylipainoa mukisematta 24/7.