Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Milt Coopa kirjoitti:

Minä ainakin järjestän kavereideni kesken tapahtumia ja bileitä, joihin kutsun mukaan juuri ne ketkä sillä hetkellä tulevat mieleen tai jotka haluan mukaan. Ulkopuolelle voi jäädä moni hyväkin kaveri ja mitä sitten? Ensi kerralla joku toinen on mukana ja joku taas ei. Johonkin vain on raja vedettävä, kun en ainakaan itse halua yli 20 hengen tilaisuuksia. Jokainen voi järjetää omat pippalonsa tai etsiä uusia kavereita. Jos minua joku tuon ap:n mainitseman tapainen asia häiritsisi, kysyisin joltakulta järjestäjältä, että mikset minua kutsunut? Niin yksinkertaista on elämä, kun jättää tuhat kiekurat pois.

Etkö todella tajua vai etkö ole tajuavinasi.

Vakiintuneesta porukasta jätettiin yksi pois, YKSI.

Ei ole reilua eikä mitään " tehdään asioita eri kokoonpanoilla".

Kyllä te kaikki tämän tajuatte jos haluatte.

Jos tämä yksi ei välitä vaikka shoppailusta , kerrotaan Tallinnan matka suunnitelma tyyliin, lähdemme ostosreissulle Tallinnaan, ajateltiin ettei jakseta tällä kertaa mitään museoita tms. Lähdetkö mukaan?

Sitten tämä päättää itse että kiinnostaako vai ei. Ei aikuisen puolesta tarvitse toisten päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa. 

Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin". 

Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että 

* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti

* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).

* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi. 

* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)

* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu". 

* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus

Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!

Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta. 

On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta. 

Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän

Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä

Olemmeko sinusta vain kavereita

Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?

En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.

Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.

Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.

Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.

Mutta hän onkin paras ystävämme:)

Kuulostaa perusjunttien reissulta!

Tuliko ap.:n teksitiviestiin koskaan vastausta?

Vierailija kirjoitti:

Milt Coopa kirjoitti:

Minä ainakin järjestän kavereideni kesken tapahtumia ja bileitä, joihin kutsun mukaan juuri ne ketkä sillä hetkellä tulevat mieleen tai jotka haluan mukaan. Ulkopuolelle voi jäädä moni hyväkin kaveri ja mitä sitten? Ensi kerralla joku toinen on mukana ja joku taas ei. Johonkin vain on raja vedettävä, kun en ainakaan itse halua yli 20 hengen tilaisuuksia. Jokainen voi järjetää omat pippalonsa tai etsiä uusia kavereita. Jos minua joku tuon ap:n mainitseman tapainen asia häiritsisi, kysyisin joltakulta järjestäjältä, että mikset minua kutsunut? Niin yksinkertaista on elämä, kun jättää tuhat kiekurat pois.

Etkö todella tajua vai etkö ole tajuavinasi.

Vakiintuneesta porukasta jätettiin yksi pois, YKSI.

Ei ole reilua eikä mitään " tehdään asioita eri kokoonpanoilla".

Kyllä te kaikki tämän tajuatte jos haluatte.

Jos tämä yksi ei välitä vaikka shoppailusta , kerrotaan Tallinnan matka suunnitelma tyyliin, lähdemme ostosreissulle Tallinnaan, ajateltiin ettei jakseta tällä kertaa mitään museoita tms. Lähdetkö mukaan?

Sitten tämä päättää itse että kiinnostaako vai ei. Ei aikuisen puolesta tarvitse toisten päättää.

Joo. Mielestäni on tyhmää jättää joku pyytämättä siksi, että ei sillä ole kuitenkaan rahaa/ei se halua kiertää museoita/ei se lähde kun Mirkku lähtee jne. Jokainen päättää sitten itse voiko lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet usein kieltäytynyt reissusta tai perunut osallistumisesi, niin montaa kertaa ei kysytä.

”Vatsatauti iski” tai ”niin raskasta ollu töissä, etten nyt jaksakaan” niin se on pian moikka!

Mulla on tällainen kaveri. Perunut puolen vuoden aikana 4 menoa, joihin itse on ehdottanut mukaan tuloa. ehdottanut itse lähtemistä sinne, tai pyydetty mukaan. Ja näihin kaikkiin on ollut syynä joku ihmejuttu. Nyt se ehdotti lähtöä 500km päähän pikkupaikan "festareille", että kannattaisi jo nyt lippua ostaa. En viitsinyt sanoa että me ei todellakaan osteta tuonne lippuja, ja sitten jännitetä 1.5kk, että minkähän tekosyyn keksit jäädessäsi pois jälleen kerran. Sanoin vain että emme ole puolisoni kanssa kiinnostuneita lähtemään tuonne.  Tuntuu jopa vähän siltä että hän tekee tuota tahallaan niin, että me joutuisimme pulaan kun häne ei sitten lähdekään. Tästäkään syystä jos pyydämme häntä mukaan,, niin hän ei ole koskaan ainoa kaveri, sillä hän luultavasti peruukin viime hetkellä, ja sitten vaihtoehto on mennä yksin, tai jättää menemättä.

Ikävä tilanne ap, mutta kuinka aktiivinen olet ollut yhteydenpidossa ja erityisesti tapaamisten järjestelyissä? Joskus käy nimittäin niin, että jos vastuu kaikesta on vain osalla porukasta ja muut vain kutsuttaessa tulevat paikalle, muut tipahtavat vähitellen porukasta pois. "Järjestäjäporukka" alkaa tavata enemmän vain keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 40+ nainen ja aloitin kuukausi sitten opiskelun eräässä kulttuurialan oppilaitoksessa.Minua on seurannut koko elämäni erittäin tuskallinen ja vaikea ongelma: ihmiset kääntävät minulle selkänsä.Se menee aina niin, että ensin he ovat minulle ystävällisiä ja joidenkin viikkojen kuluttua eivät ole enää huomaavinaan.Aluksi tuntui, että tässä koulussa menee ihan hyvin: aloin ottaa kontaktia ihmisiin ja joitakin keskusteluja syntyi.Pian tajusin, että kaikki keskustelut menevät samalla kaavalla: minä aloitan kysymällä jotain, muut vastaavat, mutta kukaan ei vastavuoroisesti kysy minulta mitään ja pian muut jatkavat puhumalla keskenään.Jos joku puhuu minulle, se edellyttää, että itse toimin keskustelunavaajana.Kukaan ei osoita yhtään vastavuoroisuutta.Olen myös huomannut, että ihmiset karttelevat minua: kukaan ei tule viereeni istumaan luokassa ja jos menen jonkun viereen, hän saattaa pian vaihtaa paikkaa jonkun toisen vieréen.Ruokalassakin saan istua yksin; minun viereeni ei kukaan tule.Jos itse menen jonkun viereen, kukaan ei katso minua eikä puhu minulle, vaikkayritän ottaa kontaktia, katsoja puhujaa ja kommentoida välillä.Tuntuu että on kuin seinä vastassa, kun yrittää puhua näiden ihmisten kanssa.Näin on käynyt sekä peruskoulussa että lukiossa, myöhemmin myös erinäisissä työ-ja koulutuskokeiluissa.Ekaksi ollaan kivoja ja pian ei olla huomaavinaan.En voi ymmärtää, miksi en saa ystäviä ja minut eristetään porukasta kerta toisensa jälkeen.Olenko niin kamala ihminen, ettei seuraani kestä kukaan? Olenko tyhmä, ruma,huonoa seuraa, liian ujo/puhelias, yli-innokas, vai missä mättää? Koulupäivät ovat todella raskaita kun haluaisi vaan pois koulusta, kun kukaan ei halua minun seuraani. olen aina ollut ujo.Mietin, että näkyykö minusta pelko ja masennus ( pelkään sosiaalisia tilanteita+olen sairastanut masennusta jo vuosia) ja siksikö ihmiset tahallaan karttelevat minua, vai mistä tämä voisi johtua? Teenkö itse jonkin kohtalokkaan virheen ja mikä se voisi olla? Yritän välttää eristäytymistä, mutta teenkö sitä kuitenkin huomaamattani ja ajan itse muut pois luotani? Pelkään, että en ikinä löydä vastausta ja jään ikuisiksi ajoiksi yksin ja hylättynä tähän maailmaan...

Ihminen vaistoaa sosiaalisten tilanteiden pelon ja masennuksen, voi olla yksi syy.

Toinen voi olla ulkokohtainen syy, haju, tuoksu, epäsiisteys, liika sylkirauhasten toiminta, joka minulla on; tämä on sinänsä koominen, mutta todellinen vaiva, sylki lentää puhuessa, ja kun nauran, kielen vieressä olevat sylkirauhaset lennättävät pisaravirran ilmaan, kiitos kuivana. Hammaslääkäri ei ole suvainnut tehdä vaivalle mitään, kun syljen eritys vanhemmiten heikkenee.

Lisäksi jo mainitut kova puheääni tai se kun ei kuule kunnolla. Nämäkin olen saanut vaivoikseni, ja nämä kulkevat käsi kädessä usein. Kun ei kuule kunnolla, tulee omaa ääntä korotettua huomaamattaan, varsinkin kun innostun. Kuulovaiva lisäksi on huono kaveri vaikka usean hengen seurustelussa jo kahviossa, saatikka ravintolassa, jossa keskustelu on mahdotonta. Huonokuuloista vaivaa käytännössä se, että hiljaisempia kavereita ei kuule, eikä heille voi silloin vastata. Vähänkin meluisa taustaympäristö, siis kirjastoa kovempi melu, aiheuttaa sen, että seurueen puhujan ääni puuroutuu taustahälyyn, eikä sanottavsta saa selvää. Keskustele siinä sitten. Joo, kyllä on kuulokojeita, omistan 2 kpl. Ne kun eivät poista tinnitystä, pahentavat sitä.

Olemme yksilöitä, ja sellaisina hyväksyttäviä.

Ole armollinen itsellesi, itseluottamuksesi ja itsetuntosi henkii ulos, ja tekee sinusta persoonan, johon uskaltaa tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tykkäävät tunnetusti kiusata toisiaan, varsinkin niitä joille he ovat kateellisia. Ota selvää kuka tässä porukassa on se, jolla on jotain sinua vastaan. Kaikkia tuskin voi asiasta syyttää, vaan siellä on joku joka on ehdottanut että sinua ei kutsuta mukaan. Ihan selkeää kiusaamistahan tuo on. 

Ymmärrän ja tunnistan tuollaiset naiset. :)

Mutta minun kaverini eivät ole tuollaisia naisia! Me ollaan tunnettu toisemme 25 vuotta.

ap

Johan sinä sanoit että joukossa on muutama läheinen kaveri ja kyseessä ISO porukka. Mistä voit tietää kaikkien naisten "agendat?"

Tälläisessä tilanteessa VOI ja kuuluu kysyä miksi sinua ei kutsuttu. Suomalaiset ovat usein niin säälittäviä. Mistään ei saisi muka loukkaantua tai näyttää tunteita. Sinuun sattui,kerro se.

Mulle just yksi kaveri valitti, kun oli jätetty ulos Tallinnan reissulta. Ei ollut kuitenkaan ap. Tässä oli saman harrastuksen parissa tutustunut joukkio, joka piti yhteyksiä, vaikka olivat siis parista eri harrastusporukasta. Jos kaikki molemmista porukoista olisi pyydetty, olisi reissu muuttanut ihan tarkoitustaan, kun jengiä olisi ollut niin paljon. Eli ymmärrän, ettei kaikkia kysytty.

Ap:n tapaus on mielestäni erilainen, koska hän tuntuu olevan ainoa, jota ei kysytty mukaan. Kyllä tulisi itsellekin tuollaisesta kurja olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milt Coopa kirjoitti:

Minä ainakin järjestän kavereideni kesken tapahtumia ja bileitä, joihin kutsun mukaan juuri ne ketkä sillä hetkellä tulevat mieleen tai jotka haluan mukaan. Ulkopuolelle voi jäädä moni hyväkin kaveri ja mitä sitten? Ensi kerralla joku toinen on mukana ja joku taas ei. Johonkin vain on raja vedettävä, kun en ainakaan itse halua yli 20 hengen tilaisuuksia. Jokainen voi järjetää omat pippalonsa tai etsiä uusia kavereita. Jos minua joku tuon ap:n mainitseman tapainen asia häiritsisi, kysyisin joltakulta järjestäjältä, että mikset minua kutsunut? Niin yksinkertaista on elämä, kun jättää tuhat kiekurat pois.

Etkö todella tajua vai etkö ole tajuavinasi.

Vakiintuneesta porukasta jätettiin yksi pois, YKSI.

Ei ole reilua eikä mitään " tehdään asioita eri kokoonpanoilla".

Kyllä te kaikki tämän tajuatte jos haluatte.

Jos tämä yksi ei välitä vaikka shoppailusta , kerrotaan Tallinnan matka suunnitelma tyyliin, lähdemme ostosreissulle Tallinnaan, ajateltiin ettei jakseta tällä kertaa mitään museoita tms. Lähdetkö mukaan?

Sitten tämä päättää itse että kiinnostaako vai ei. Ei aikuisen puolesta tarvitse toisten päättää.

Joo. Mielestäni on tyhmää jättää joku pyytämättä siksi, että ei sillä ole kuitenkaan rahaa/ei se halua kiertää museoita/ei se lähde kun Mirkku lähtee jne. Jokainen päättää sitten itse voiko lähteä.

Eiväthän tuolla tavoin toimivat ihmiset ajattele pätkän vertaa sen Mirkun tunteita. Kunhan haluavat toimia itselleen helpoimmalla tavalla konflikteja vältellen, verhoten toimintansa "hienotunteisuuteen". Joo, Mirkusta on jälkikäteen niin hienoa kuulla se, ettei häntä välitetä edes kysyä porukan juttuihin mukaan. Hienotunteisuus huipussaan, kieltämättä!

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ollut heidän kanssaan niin, että joku porukasta puuttuu mutta sinä kuitenkin olet mukana? Jos olet, niin ehkä ei nyt johdu siitä että sinun seurassa on jotain vikaa. Eivät vaan halua aina koko porukkaa kasaan. Itselleni käynyt näin.

Ei haluta koko porukkaa kasaan, no jätetään yksi pois niin sitten ei ole koko porukka kasassa. Oikeasti!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ollut heidän kanssaan niin, että joku porukasta puuttuu mutta sinä kuitenkin olet mukana? Jos olet, niin ehkä ei nyt johdu siitä että sinun seurassa on jotain vikaa. Eivät vaan halua aina koko porukkaa kasaan. Itselleni käynyt näin.

Ei haluta koko porukkaa kasaan, no jätetään yksi pois niin sitten ei ole koko porukka kasassa. Oikeasti!?!

Tässä ketjussa on ollut ihan pimeän oloisia tyyppejä. Ei voi kuin ihmetellä. Ehkä erakkona ei olisikaan yhtään hullumpi elellä.

lets hang kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meil oli peruskoulun vikalla tyttö jolla oli e-kupin rinnat.

Se ei käyttänyt rintsikoita.

Ne rinnat makas mahan päällä.

Hiukset luonnonruskeat ja pitkät ..aina liimaisesti pitkin päätä.

Naama semmonen tyhmähkön tallukan näköinen.

Oli hiljainen.

Kukaan ei koskaan ollu sen kanssa.

Olimmeko kiusaajia.?

Jos ette ilkeilleet hänelle tai haukkuneet, arvostelleet päin naamaa tai selän takana, puhuneet pahaa niin ei voi sanoa teitä kiusaajiksi. Mutta kun olet noinkin tarkkaan arvioinut toisen ulkonäköä ja kirjoitat tänne kommentin aivopieruna niin eihän sinua voi kovin mukavana tai fiksuna ihmisenä pitää. Tässä on täydellinen esimerkki miten negatiivinen mielipide kääntyy itseään vastaan, miten mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ihmisenä kuin tuosta mainitsemastasi tytöstä.

Jos sinä ja ystäväsi ette tajua käyttää rintaliivejä..niin onko se mun syy?

Jos sulla ei lamppu syty nupissa , onko se minun ja ystävieni syy?

Kannattaa kyllä nyt kysyä asiaa suoraan. Joskus voi käydä niinkin, että kaikki luulevat, että sulle on kerrottu, että joku toinen on ilmoittanut sulle- ja sitten eivät ole huomanneet kysyä, miksi et ole vastannut. Voi olla ihan ajattelemattomuutta. Mutta joo, kysy!!

Kannattaa kysyä kirjoitti:

Kannattaa kyllä nyt kysyä asiaa suoraan. Joskus voi käydä niinkin, että kaikki luulevat, että sulle on kerrottu, että joku toinen on ilmoittanut sulle- ja sitten eivät ole huomanneet kysyä, miksi et ole vastannut. Voi olla ihan ajattelemattomuutta. Mutta joo, kysy!!

Ap oli jo kysynyt asiaa läheiseltä ystävältä ja saanut vastaukseksi jotain diibadaabaa miten ihmiset voivat välillä kokoontua eri porukalla eikä siitä sen enempää. Tapaus käsitelty, ap:n ongelma ellei vastaus miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ollut heidän kanssaan niin, että joku porukasta puuttuu mutta sinä kuitenkin olet mukana? Jos olet, niin ehkä ei nyt johdu siitä että sinun seurassa on jotain vikaa. Eivät vaan halua aina koko porukkaa kasaan. Itselleni käynyt näin.

Ei haluta koko porukkaa kasaan, no jätetään yksi pois niin sitten ei ole koko porukka kasassa. Oikeasti!?!

Eikö kahdeksan hengen porukasta puutu kaksi, jos paikalla on kuusi? Kaikki tuntuvat unohtavan sen kaverin, joka asuu ulkomailla. Näettekö ap usein ilman tätä ulkomaan vahvistusta, vai tapaatteko porukalla lähinnä silloin, kun hän on käymässä Suomessa?

Mun kaverit tapaa useinkin ilman mua. Eri kerroilla hieman eri kokoonpanoilla. Ei mua vaivaa vaikka juuri kuulin että viime viikolla olivat tavanneet eikä mua kysytty. Taisi olla koska tietävät että mulla torstaisin muuta menoa. Toiset tykkää tavata kaksin... Toiset isommalla porukalla. Musta kaikki ravat on sallittuja ilman et tarvii loukkaantua.

Jotkut vain ovat rasittavia. Ne tippuvat porukasta koska imevät muista energiaa kuin iilimadot verta.

Tuo ylianalysoiminen paljastaa voivan olla kyse siitä. Sulle pitää aina selittää, puolustaa, perustella. Huono itsetuntosi karkottaa.

Mulle on tapahtunut vähän samanlainen juttu. Tiivis ystäväpiiri oltiin siis aiemmin, jossain vaiheessa sain jotenkin selville, että heillä on olemassa vielä erillinen Whatsapp -ryhmä, jossa minä en siis ole. Sen lisäksi siis oli ryhmä, jossa me kaikki (minäkin) olimme.

Tuolla omassa whatsapp -ryhmässään sopivat kaikenlaisista menoista ja riennoista, jälkeenpäin sain ihailla kuvia fb:stä. Tuntui tosi pahalta, ettei minua ole pyydetty mukaan eikä minulle ole puhuttu koko asiasta.

Sanoin heille tuosta heidän omasta whatsapp-ryhmästä. Olivat vaikean näköisiä. Sanoin myös näistä heidän menoistaan, joihin minua ei ollut pyydetty. Tähän sain jotain selittely-yrityksiä.

Ilmoitin, että ystävyytemme päättyy tähän. Niin se päättyi, ei kaduta yhtään. Ei olla oltu ystäviä enää 4 vuoteen. En kaipaa tuollaisia "ystäviä" elämääni. Ihmeellistä koulukiusausmeininkiä vielä aikuisenakin.