Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?
06.05.2018 |
Arvoisat av-mammat, osaisitteko auttaa? Meillä on sellainen nyt jo keski-ikäisten vanhojen opiskelukavereiden porukka, joka on vuosia pitänyt yhtä. Työelämään on menty, perheitä on perustettu, lapsia on kasvatettu näiden vuosien aikana.
Nyt minulle selvisi, että tämä porukka pitää yhtä myös ilman minua. Näin facebookissa videon, jossa muut ovat pitämässä hauskaa. Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan.
Koska emme tiedä, miksi minua ei kutsuttu, niin meidän on ehkä turha arvailla sitä. Mutta kysyn nyt, että pitääkö minun tehdä jotain tälle? Annanko olla vai kysynkö suoraan, miksi ei kutsuttu? Loukkaannunko ja panenko kaikki välit poikki?
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia. Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella. En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.
Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "
Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.
En tiedä oletko sama kommentoija kuin äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään.
Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.
Tämä huvitti. Ihmiset tuntuvat löytävän empatiakykynsä vasta kun tilanne osuu omalle kohdalle. Niin inhimillistä.
Ei auta kun toivoa kehittäviä kasvukokemuksia kaikille kommentoijille, että he huomaavat luulleensa olevan ystäviä ja kas, ovatkin yhtäkkiä ulkokehällä. Mielellään niin, että porukasta kaikki muut ovat mukana niin kuin aina ennenkin ja vain sinä et kuulu joukkoon.
En ole itse kokenut moista, minulla on vain muutama läheinen ystävä ja loput tuttuja. En jaksa heilua joka suuntaan vaan keskityn perheeseen ja ystäviin. Mutta pystyn hyvin kuvittelemaan sen hämmennyksen ja pettymyksen kun ystävyys onkin lumetta. Tunteet ovat varmaan ihan samoja kuin erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että AP:stä tuntuu pahalta ja toivottavasti hän saa selityksen tilanteelle.
Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei samaan porukkaan kuulumisen pitäisi olla mikään kiveen hakattu sääntö, josta ei saa poiketa. Omassa kaveriporukassa on yksi, joka on alusta asti ollut hiukan vaikea, valittava ja itsekeskeinen. Nyt tilanne on edennyt siihen, että valittaa aina samoista, turhista asioista, ei koskaan halua tehdä sitä mitä muut jne. Hänellä on myös tapana ilmaista, että muiden ehdottama tekeminen on liian junttia. Minä olin ensimmäinen, jolla tuli mitta täyteen. Olen ilmaissut suoraan, että jatkuva valitus ja toisaalta kehuskelu on raskasta. Olen sanonut, että voin kuunnella, jos hänellä on paha olla, mutta turhasta vinkuminen saa loppua (kokoa 34 oleva ihminen valittaa lihavuutta).
Nyt tilanne on se, että häntä ei enää kutsuta minun luokseni tai juttuihin, jotka minä järjestän. En myöskään halua nähdä häntä silloin, kun eri kaupungissa asuvana matkustan tapaamaan muita. Sen sijaan osallistun toki ystävien kekkereihin, vaikka hän on paikalla. Samoin muu porukka saa tietysti tehdä hänen kanssaan omia juttujaan, ja jonkin verran tekevätkin. Ehkä olen hänen näkökulmastaan se hirveä bitch, itse koen, että aikuisena saan viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Huolimatta siitä, että 10 vuotta sitten satuttiin tiettyyn porukkaan.
No onneksi olkoon vaan, näytät olevan oikein kiusaajan prototyyppi ja luultavasti lapsesikin ovat samanlaisia kiusaajia. Koulukiusaajathan oppivat käytöksensä aina vanhemmiltaan eli jokaisen kiusaajan esimerkkinä toimii alunperin vanempi, joka on ollut koulukiusaaja tai peräti on edelleen työpaikkakiusaaja tai sitten muuten vaan kiusaaja jossain porukassa.
Oletko nyt ihan tosissasi? Kuten kirjoitin, tilanne on jatkunut jo pitkään. Olen myös sanonut kyseiselle henkilölle suoraan, miksi hänen seuransa on minusta äärettömän raskasta. Koska hänellä ei ole ollut halua tai kykyä muuttaa käytöstään, olen tehnyt sen päätöksen, että rajoitan itse hänen seurassa viettämäni ajan minimiin. En ole keneltäkään muulta kieltänyt yhteydenpitoa, en sano, etten tule bileisiin jos hän tulee jne. Mutta onhan mulla nyt herranen aika vapaus päättää, ketä kutsun omaan kotiini ja omiin menoihini. Miksi minä olen kiusaaja, eikä se henkilö, joka on vuosia vyöryttänyt negatiivisuutensa muiden päälle ja samalla nostanut itsensä jalustalle ja antanut monin tavoin ymmärtää, että on esimerkiksi minun yläpuolellani? Ja tosiaan, jo nuorena oltiin aika erilaisia ja erityisesti hänestä olen nyt kasvanut aivan eri suuntaan. En koe, että minun täytyisi väkisin roikkua suhteessa, vaikka joskus kymmenen vuotta sitten oltiinkin parempia kavereita.
No onko ap jo saanut niiltä "hyviltä ystäviltään" vastauksen?? En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kiinnostaa erityisesti tuo, että onko niitä vastauksia tullut. Jos ei, niin taitaa niillä ystävilläkin sitten olla valittu oma puolensa. Itse olisin ap:na nimenomaan soittanut ainakin yhdelle näistä hyvistä ystävistä ja suoraan kysynyt, että onko hänellä aavistusta, että mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.
Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan.
Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.
Siitä huolimatta kaikki neljä ystävääni pitävät mua erittäin empaattisena, aina valmiina auttamaan, lojaalina ja luotettavana ystävänä. Ovat nimittäin ihan itse jokaisen noista neljästä kohdasta kokeneet useamman kerran.
Niin ja sitten he lähtevät Tallinnaan ilman sinua. Tapasitte kaikki viisi samalla viikolla ja reissusta ei ollut puhetta. Facesta huomasit. Miten reagoit?
Hämmästyisin kovasti, koska neljä ystävääni eivät edes tunne toisiaan. Emme me koskaan tapaa toisiamme porukalla.
Ap kertoi myös hämmästyneensä. Entäpä jos sinulle selviää, että ystäväsi ovat tapailleet toisiaan jo 25 vuoden ajan sinun tietämättä ja matkustelleet usein yhdessä mm. joka vuosi Tallinnaan.
Käytännössä tuollainen tilanne ei olisi edes mahdollinen, koska 25 vuotta sitten kaksi ystävistäni ei matkustellut ilman vanhempiaan yhtään missään. Mutta jos nyt ajatellaan, että tietämättäni nuo neljä olisivatkin olleet jo vuosia ystäviä, niin he hämmästyisivät varmasti aivan yhtä paljon tajuttuaan, että heillä kaikilla onkin yksi sama ystävä eli minä. Suomi on pieni maa ja onhan tuollainen teoreettinen mahdollisuus olemassa, mutta nämä neljä ihmistä ovat kaikki niin erilaisia, eri ikäisiä, opiskelleet eri aloille, olleet aivan eri alojen työpaikoissa ja asuneetkin aivan eri puolilla Suomea, että olisi erikoista, jos he olisivat ystäviä keskenään.
En tarkoittanut, että ystäväsi sattumalta olisivat tavanneet. Tietävät toisensa sinun kautta. Kontaktoivat ja ovat ystäviä. Mutta sinulle ei vaan kerrota. Vieläkö tuntuu hyvälle? Kyse on luottamuksen pettämisestä vaikka et edes osaisi aavistaa petosta, salailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia. Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella. En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.
Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "
Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.
En tiedä oletko sama kommentoija kuin äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään.
Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.
Niin kommentin perusteella minut leimattiin ihmisenä narsistiksi ja idiootiksi. En todellakaan ole sanonut kiusaamiskokemuksia kokeneita ihmisiä vain hylkäämiskokemuksista traumatisoituneiksi. Vaan, että joillakin ihmisillä, jotka kokevat hirveän voimakasta hylkäämisentunnetta muiden teoista voi olla taustalla hylkäämiskokemuksia. En suinkaan tarkoita, että mitään kiusaamistapauksia tai hylkäämisiä ei ikinä tapahdu tai ettei ap:lla olisi näin. Emmehän me täällä tiedä mikä on totuus. Itse ainakin kommentoin omien kokemuksteni perusteella, mm. erästä ystävää oli lapsuudessa kiusattu ja hän koki hirveää mustasukkaisuuden- ja hykäämisentunnetta, jos näin esim. muutaman keran vuodessa yhteistä ystäväämme ilman häntä. Vaikkakin hänelle tämä tapaaminen ei sopinut. Kyseessä ei muutenkaan ollut mikään hauskanpito hänen selän takana, vaan tällä toisella ystävällä oli vaikeaa ja olin lähinnä kuuntelevana korvana. Mutta sitten tämä kyseinen ystävä koki, että olemme hylkäämässä häntä, vaikka tämä ei liittynyt millään lailla häneen.
Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti narsisteja ja idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.
Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan.
Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.
Siitä huolimatta kaikki neljä ystävääni pitävät mua erittäin empaattisena, aina valmiina auttamaan, lojaalina ja luotettavana ystävänä. Ovat nimittäin ihan itse jokaisen noista neljästä kohdasta kokeneet useamman kerran.
Niin ja sitten he lähtevät Tallinnaan ilman sinua. Tapasitte kaikki viisi samalla viikolla ja reissusta ei ollut puhetta. Facesta huomasit. Miten reagoit?
Hämmästyisin kovasti, koska neljä ystävääni eivät edes tunne toisiaan. Emme me koskaan tapaa toisiamme porukalla.
Ap kertoi myös hämmästyneensä. Entäpä jos sinulle selviää, että ystäväsi ovat tapailleet toisiaan jo 25 vuoden ajan sinun tietämättä ja matkustelleet usein yhdessä mm. joka vuosi Tallinnaan.
Käytännössä tuollainen tilanne ei olisi edes mahdollinen, koska 25 vuotta sitten kaksi ystävistäni ei matkustellut ilman vanhempiaan yhtään missään. Mutta jos nyt ajatellaan, että tietämättäni nuo neljä olisivatkin olleet jo vuosia ystäviä, niin he hämmästyisivät varmasti aivan yhtä paljon tajuttuaan, että heillä kaikilla onkin yksi sama ystävä eli minä. Suomi on pieni maa ja onhan tuollainen teoreettinen mahdollisuus olemassa, mutta nämä neljä ihmistä ovat kaikki niin erilaisia, eri ikäisiä, opiskelleet eri aloille, olleet aivan eri alojen työpaikoissa ja asuneetkin aivan eri puolilla Suomea, että olisi erikoista, jos he olisivat ystäviä keskenään.
En tarkoittanut, että ystäväsi sattumalta olisivat tavanneet. Tietävät toisensa sinun kautta. Kontaktoivat ja ovat ystäviä. Mutta sinulle ei vaan kerrota. Vieläkö tuntuu hyvälle? Kyse on luottamuksen pettämisestä vaikka et edes osaisi aavistaa petosta, salailua.
Ja miten he tietäisivät toisensa minun kauttani? Ja ei, minusta ei ole luottamuksen pettämistä, jos ihmiset eivät tilitä minulle kaikkia ihmissuhteitaan. En itsekään tilitä.
Mun alkuperäinen kommenttini, johon viittaat, ei liity mitenkään aloittajan tapaukseen. Se oli vain kommentti jollekin toiselle. Kommentti, jossa kerroin, että ihmisellä voi varsin hyvin olla erilaisia ihmissuhteita. On ystäviä, kavereita ja tuttavia. On sukulaisia ja naapureita. Eivät nämä kaikki ole keskenään samanarvoisia eikä heidän kanssaan ole tarkoituskaan tehdä samoja asioita. Ystävät ovat läheisempiä kuin kaverit, kaverit läheisempiä kuin tuttavat, naapurit läheisempiä kuin tuttavat ja sisko on läheisempi kuin kaikki edelliset yhteensä.
Onpa erikoisia vastauksia. Tiedän useitakin jo lapsuudesta kasassa olleita vastaavia porukoita, ja jos niistä yhtäkään alettaisiin pudottaa pelistä pois yhtäkkiä kymmenien vuosien jälkeen, herättäisi se ihmetystä kuten kenessä tahansa normaalissa ihmisessä. Kaikki sympatiat siis ap:n puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että AP:stä tuntuu pahalta ja toivottavasti hän saa selityksen tilanteelle.
Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei samaan porukkaan kuulumisen pitäisi olla mikään kiveen hakattu sääntö, josta ei saa poiketa. Omassa kaveriporukassa on yksi, joka on alusta asti ollut hiukan vaikea, valittava ja itsekeskeinen. Nyt tilanne on edennyt siihen, että valittaa aina samoista, turhista asioista, ei koskaan halua tehdä sitä mitä muut jne. Hänellä on myös tapana ilmaista, että muiden ehdottama tekeminen on liian junttia. Minä olin ensimmäinen, jolla tuli mitta täyteen. Olen ilmaissut suoraan, että jatkuva valitus ja toisaalta kehuskelu on raskasta. Olen sanonut, että voin kuunnella, jos hänellä on paha olla, mutta turhasta vinkuminen saa loppua (kokoa 34 oleva ihminen valittaa lihavuutta).
Nyt tilanne on se, että häntä ei enää kutsuta minun luokseni tai juttuihin, jotka minä järjestän. En myöskään halua nähdä häntä silloin, kun eri kaupungissa asuvana matkustan tapaamaan muita. Sen sijaan osallistun toki ystävien kekkereihin, vaikka hän on paikalla. Samoin muu porukka saa tietysti tehdä hänen kanssaan omia juttujaan, ja jonkin verran tekevätkin. Ehkä olen hänen näkökulmastaan se hirveä bitch, itse koen, että aikuisena saan viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Huolimatta siitä, että 10 vuotta sitten satuttiin tiettyyn porukkaan.
No onneksi olkoon vaan, näytät olevan oikein kiusaajan prototyyppi ja luultavasti lapsesikin ovat samanlaisia kiusaajia. Koulukiusaajathan oppivat käytöksensä aina vanhemmiltaan eli jokaisen kiusaajan esimerkkinä toimii alunperin vanempi, joka on ollut koulukiusaaja tai peräti on edelleen työpaikkakiusaaja tai sitten muuten vaan kiusaaja jossain porukassa.
Oletko nyt ihan tosissasi? Kuten kirjoitin, tilanne on jatkunut jo pitkään. Olen myös sanonut kyseiselle henkilölle suoraan, miksi hänen seuransa on minusta äärettömän raskasta. Koska hänellä ei ole ollut halua tai kykyä muuttaa käytöstään, olen tehnyt sen päätöksen, että rajoitan itse hänen seurassa viettämäni ajan minimiin. En ole keneltäkään muulta kieltänyt yhteydenpitoa, en sano, etten tule bileisiin jos hän tulee jne. Mutta onhan mulla nyt herranen aika vapaus päättää, ketä kutsun omaan kotiini ja omiin menoihini. Miksi minä olen kiusaaja, eikä se henkilö, joka on vuosia vyöryttänyt negatiivisuutensa muiden päälle ja samalla nostanut itsensä jalustalle ja antanut monin tavoin ymmärtää, että on esimerkiksi minun yläpuolellani? Ja tosiaan, jo nuorena oltiin aika erilaisia ja erityisesti hänestä olen nyt kasvanut aivan eri suuntaan. En koe, että minun täytyisi väkisin roikkua suhteessa, vaikka joskus kymmenen vuotta sitten oltiinkin parempia kavereita.
Jep, kyllä sinä nyt olet täällä osan komentoijien mielestä hirveä kiusaaja. Aikuisena ketään ei saa jättää yksin, ettei kenellekään vaan tule paha mieli. Jos joku on aivan hirveän negativinen, eneergiasyöppö niin hänen ystäväänsää pitää vain leikkiä, koska tätä ei saa hylätä muuten syyllistyt rankkaan kiusaamiseen.
Olen sitä mieltä, että kaikista tuntuu pahalle jos ei kuulu joukkoon. Siihen on syynsä ja aina syitä ei kerrota tai syyt eivät ole edes oikeudenmukaista kohtelua. Ihmisillä on tarve sekä itsenäisyyteen että liittymiseen.
Itse pyrin olemaan reilu ystävilleni/kavereilleni, se on aika helppoa. Odotan myös, että minulle ollaan reiluja. Jos jostain syystä yhteys ei toimi niin keskustelen asian selväksi kuin jätän asioita epäselväksi.
Isolla kaveriporukalla tapaamiset voi vaihdella porukan sisällä. Mutta ap:n tapaus kuulostaa vähän omituiselle, vain yhdelle ei kerrota matkasta, vain yhtä ei kutsuta mukaan. Tuo ei ole normaalia (tervettä) ryhmädynamiikkaa, valitettavasti. Joko ap poikkeaa jollakin tavalla porukan linjasta mutta muut eivät pysty kertomaan sitä hänelle. Tai joku leikkii valtapelejä.
Ap on asiasta kysynyt ja ei ole saanut vastausta. Voidaanko enää puhua ystävyydestä tai edes kaveruudesta?
Vai onko jokin muu tapa olla ystäviä ja kavereita nyt uusi normaali? Ei välitetä toisten tunteista? Ystävillä ja kavereilla ovat arvokkaita vain jos heillä on joku käyttötarkoitus kuten puhelimella, tabletilla ja tietokoneella. Silloin kun itseä huvittaa ja on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minulla on käynyt niin, että olen jäänyt ulos opiskeluaikojen kaveripiiristä. Se oli silloin tiivis, mutta ihmiset muuttuvat. Yksi syy on se, että he ovat perheellisiä, minä en. Olen muuten hiukan outolintu ja erikoinen. Aluksi tietysti suretti se, että minut jätettiin kutsumatta kun muut olivat koolla, mutta sittemmin olen hyväksynyt asian täysin.
Enkä jaksa olla aina se, joka pitää yhteyttä. Usein he eivät kiireiltään (no joo) ehdi tapaamaan, enkä minä voi olla aina se, joka kutsuu illalliselle kotiini jne. Toisaalta olen introvertti, eikä minua häiritse olla yksin, ja on minulla muitakin ystäviä.
Lisäksi tiedän (ilman että sitä on minulle sanottu), että yhden näistä ex-ystävistä puoliso ei pidä minusta, syystä x. Tiedän, mikä se syy on, eikä se ole minun vikani, mutta minkäs teen.
Ap:lle neuvoisin, että käy vaan tykkäämässä videosta, älä missään tapauksessa kysele muuta kuin että "oliko kiva reissu", ihan neutraalisti. Jos et tuohon pysty ilman katkeruutta, älä sano mitään. Nykyään kavereitakin feidataan ihan niin kuin deittejä. Ei vastata puhelimeen, ei tekstareihin, valitellaan sitten että pitää tänä iltana pestä hiukset jne 😂
Se on vain nykymaailmaa. Sinuna odottaisin yhteydenottoja, ja jos niitä ei tule, niin siinäpä se sitten. Jos tulee, päätä itse haluatko vastata / lähteä mukaan. Eräs ex-ystävä tässä juuri kysyi pubiin kanssaan, mutta sanoin, että en nyt millään ehdi. Ehtisin, mutta muistan miten minua kohdeltiin.
Toinen juttu vielä: kun olin sairaalassa toipumassa leikkauksesta, "kaveripiiristäni" tuli kaksi (2) minua katsomaan. Jälkeenpäin sain apua näiltä kahdelta, kun toivuin leikkauksesta kotona. Muilta en, koska "kiireet". Facebook on vaan siitä hyvä, että sieltä näkee, että ystävillä kuitenkin riittää aikaa kaikenlaiseen kivaan - ilman minua. Ei se minua enää harmita. Huvittaa vain. He eivät ehkä tajua, etyä ihan ilman mitään videoita sieltä näkee, että hlö on "kiinnostunut tapahtumasta x" tai menossa sinne ja tuonne, ja kappas, pari muuta kamua myös. Minua ei ole kysytty, enkä enää lähtisikään.
Ap, anna asian olla. Tilanteet muuttuvat, ja sitten voit miettiä, haluatko kaveerata enää, kun he kaipaavat sun tukea tms. Näin on käynyt ainakin mulle. Sovin olkapääksi, jota vasten itkeä, mutta hauskanpitoon en.
Aivan sama tilanne.
Sun kannattaa ap nyt vaan relata ja katsoa vaikka joku hyvä leffa, nauttia lasi viiniä (ellet ole absolutisti) ja viettää omaa aikaa, jos se on mahdollista (mulla ei ole perhettä, joten on, aikaa). En ole mitenkään riippuvainen ystävistäni ja he saavat tehdä aivan mitä lystäävät ilman minua. Facebook nyt on sellainen "kaikki on ihq" -foorumi. Turha tuota miettiä, pelkkää pintaa. Tositilanteissa niitä aitoja ystäviä on yllättävän vähän, koska kaikilla on omat juttunsa. Itse autan kyllä jos kysytään mikäli vain voin.
Lisäksi Tallinnan reissu kuulostaa aika ikävältä. Örveltäjiä jne. Ennemmin hyvä kirja ja vaikka jokin Netflix/HBO -maraton, tai kävely ulkona luonnossa tai jos on oma kulta, niin sen kainaloon käpertyminen. Tähän sopii myös rakas lemmikki, koska se ei ikinä hylkää. Marsun kainaloon nyt ei voi käpertyä, mutta vaikka pikku kisuli sopii hyvin syliin.
Ja kaukana on kavala maailma. :)
Yleensä ottaen ne reissut ei ole ikinä niin hohdokkaita kuin Naamakirja väittää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisten tarvetta tehdä aina kaikki isossa, ennalta määrätyssä ryhmässä tai ei ollenkaan. Eikö aikuisena ihmisenä voisi jo sallia ja itsekin kokea, että voi viettää aikaa erilaisilla kokoonpanoilla? Lapsellista.
Ei voi. Naiset leimaavat kiusaajaksi, jos noin teet. Se on joko kaikki tai ei ketään. Välit poikki, niks naks. Voit vaan kuvitella, kuinka vaikeaa on olla naispuolinen introvertti, joka ei jaksa jatkuvasti isoja porukkakokoontumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että kaikista tuntuu pahalle jos ei kuulu joukkoon. Siihen on syynsä ja aina syitä ei kerrota tai syyt eivät ole edes oikeudenmukaista kohtelua. Ihmisillä on tarve sekä itsenäisyyteen että liittymiseen.
Itse pyrin olemaan reilu ystävilleni/kavereilleni, se on aika helppoa. Odotan myös, että minulle ollaan reiluja. Jos jostain syystä yhteys ei toimi niin keskustelen asian selväksi kuin jätän asioita epäselväksi.
Isolla kaveriporukalla tapaamiset voi vaihdella porukan sisällä. Mutta ap:n tapaus kuulostaa vähän omituiselle, vain yhdelle ei kerrota matkasta, vain yhtä ei kutsuta mukaan. Tuo ei ole normaalia (tervettä) ryhmädynamiikkaa, valitettavasti. Joko ap poikkeaa jollakin tavalla porukan linjasta mutta muut eivät pysty kertomaan sitä hänelle. Tai joku leikkii valtapelejä.
Ap on asiasta kysynyt ja ei ole saanut vastausta. Voidaanko enää puhua ystävyydestä tai edes kaveruudesta?
Vai onko jokin muu tapa olla ystäviä ja kavereita nyt uusi normaali? Ei välitetä toisten tunteista? Ystävillä ja kavereilla ovat arvokkaita vain jos heillä on joku käyttötarkoitus kuten puhelimella, tabletilla ja tietokoneella. Silloin kun itseä huvittaa ja on aikaa.
Viimeisessä kappaleessa osuit naulan kantaan.
Onneksi olen erakkoluonne.
Olen sitä mieltä, että kannattaa kysyä suoraan. Miksi ette kertonut minullekin. Olisin halunnut tulla mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että AP:stä tuntuu pahalta ja toivottavasti hän saa selityksen tilanteelle.
Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei samaan porukkaan kuulumisen pitäisi olla mikään kiveen hakattu sääntö, josta ei saa poiketa. Omassa kaveriporukassa on yksi, joka on alusta asti ollut hiukan vaikea, valittava ja itsekeskeinen. Nyt tilanne on edennyt siihen, että valittaa aina samoista, turhista asioista, ei koskaan halua tehdä sitä mitä muut jne. Hänellä on myös tapana ilmaista, että muiden ehdottama tekeminen on liian junttia. Minä olin ensimmäinen, jolla tuli mitta täyteen. Olen ilmaissut suoraan, että jatkuva valitus ja toisaalta kehuskelu on raskasta. Olen sanonut, että voin kuunnella, jos hänellä on paha olla, mutta turhasta vinkuminen saa loppua (kokoa 34 oleva ihminen valittaa lihavuutta).
Nyt tilanne on se, että häntä ei enää kutsuta minun luokseni tai juttuihin, jotka minä järjestän. En myöskään halua nähdä häntä silloin, kun eri kaupungissa asuvana matkustan tapaamaan muita. Sen sijaan osallistun toki ystävien kekkereihin, vaikka hän on paikalla. Samoin muu porukka saa tietysti tehdä hänen kanssaan omia juttujaan, ja jonkin verran tekevätkin. Ehkä olen hänen näkökulmastaan se hirveä bitch, itse koen, että aikuisena saan viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Huolimatta siitä, että 10 vuotta sitten satuttiin tiettyyn porukkaan.
No onneksi olkoon vaan, näytät olevan oikein kiusaajan prototyyppi ja luultavasti lapsesikin ovat samanlaisia kiusaajia. Koulukiusaajathan oppivat käytöksensä aina vanhemmiltaan eli jokaisen kiusaajan esimerkkinä toimii alunperin vanempi, joka on ollut koulukiusaaja tai peräti on edelleen työpaikkakiusaaja tai sitten muuten vaan kiusaaja jossain porukassa.
Oletko nyt ihan tosissasi? Kuten kirjoitin, tilanne on jatkunut jo pitkään. Olen myös sanonut kyseiselle henkilölle suoraan, miksi hänen seuransa on minusta äärettömän raskasta. Koska hänellä ei ole ollut halua tai kykyä muuttaa käytöstään, olen tehnyt sen päätöksen, että rajoitan itse hänen seurassa viettämäni ajan minimiin. En ole keneltäkään muulta kieltänyt yhteydenpitoa, en sano, etten tule bileisiin jos hän tulee jne. Mutta onhan mulla nyt herranen aika vapaus päättää, ketä kutsun omaan kotiini ja omiin menoihini. Miksi minä olen kiusaaja, eikä se henkilö, joka on vuosia vyöryttänyt negatiivisuutensa muiden päälle ja samalla nostanut itsensä jalustalle ja antanut monin tavoin ymmärtää, että on esimerkiksi minun yläpuolellani? Ja tosiaan, jo nuorena oltiin aika erilaisia ja erityisesti hänestä olen nyt kasvanut aivan eri suuntaan. En koe, että minun täytyisi väkisin roikkua suhteessa, vaikka joskus kymmenen vuotta sitten oltiinkin parempia kavereita.
Sinähän et millään tavoin "vyörytä negatiivisuutta"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisten tarvetta tehdä aina kaikki isossa, ennalta määrätyssä ryhmässä tai ei ollenkaan. Eikö aikuisena ihmisenä voisi jo sallia ja itsekin kokea, että voi viettää aikaa erilaisilla kokoonpanoilla? Lapsellista.
Ei voi. Naiset leimaavat kiusaajaksi, jos noin teet. Se on joko kaikki tai ei ketään. Välit poikki, niks naks. Voit vaan kuvitella, kuinka vaikeaa on olla naispuolinen introvertti, joka ei jaksa jatkuvasti isoja porukkakokoontumisia.
Sama. Siksi minua ei enää kutsutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia. Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella. En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.
Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "
Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.
En tiedä oletko sama kommentoija kuin äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään.
Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.
Niin kommentin perusteella minut leimattiin ihmisenä narsistiksi ja idiootiksi. En todellakaan ole sanonut kiusaamiskokemuksia kokeneita ihmisiä vain hylkäämiskokemuksista traumatisoituneiksi. Vaan, että joillakin ihmisillä, jotka kokevat hirveän voimakasta hylkäämisentunnetta muiden teoista voi olla taustalla hylkäämiskokemuksia. En suinkaan tarkoita, että mitään kiusaamistapauksia tai hylkäämisiä ei ikinä tapahdu tai ettei ap:lla olisi näin. Emmehän me täällä tiedä mikä on totuus. Itse ainakin kommentoin omien kokemuksteni perusteella, mm. erästä ystävää oli lapsuudessa kiusattu ja hän koki hirveää mustasukkaisuuden- ja hykäämisentunnetta, jos näin esim. muutaman keran vuodessa yhteistä ystäväämme ilman häntä. Vaikkakin hänelle tämä tapaaminen ei sopinut. Kyseessä ei muutenkaan ollut mikään hauskanpito hänen selän takana, vaan tällä toisella ystävällä oli vaikeaa ja olin lähinnä kuuntelevana korvana. Mutta sitten tämä kyseinen ystävä koki, että olemme hylkäämässä häntä, vaikka tämä ei liittynyt millään lailla häneen.
Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti narsisteja ja idiootteja.
Hyvänen aika, sinulla ei ole aavistustakaan miten kommenttisi voidaan käsittää.
"Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Tuohan on muiden mielipiteitä halveksuva kommentti, minun mielestäni. Mutta se taisi olla ymmärtämätön kommentti. Sammakko suusta ja ihminen ei edes tajua sanovansa tyhmästi. Kai se on normaalia.
Minä kysyn vastaavasti: Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita (ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittaavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisten tarvetta tehdä aina kaikki isossa, ennalta määrätyssä ryhmässä tai ei ollenkaan. Eikö aikuisena ihmisenä voisi jo sallia ja itsekin kokea, että voi viettää aikaa erilaisilla kokoonpanoilla? Lapsellista.
Ei voi. Naiset leimaavat kiusaajaksi, jos noin teet. Se on joko kaikki tai ei ketään. Välit poikki, niks naks. Voit vaan kuvitella, kuinka vaikeaa on olla naispuolinen introvertti, joka ei jaksa jatkuvasti isoja porukkakokoontumisia.
Ketä naispuolista introverttia kutsutaan jatkuvasti isoihin porukkakokoontumisiin? Ei ainakaan minua ole kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisten tarvetta tehdä aina kaikki isossa, ennalta määrätyssä ryhmässä tai ei ollenkaan. Eikö aikuisena ihmisenä voisi jo sallia ja itsekin kokea, että voi viettää aikaa erilaisilla kokoonpanoilla? Lapsellista.
Ei voi. Naiset leimaavat kiusaajaksi, jos noin teet. Se on joko kaikki tai ei ketään. Välit poikki, niks naks. Voit vaan kuvitella, kuinka vaikeaa on olla naispuolinen introvertti, joka ei jaksa jatkuvasti isoja porukkakokoontumisia.
Ketä naispuolista introverttia kutsutaan jatkuvasti isoihin porukkakokoontumisiin? Ei ainakaan minua ole kutsuttu.
Sua siis syrjitään. Kyllä pitäisi sinutkin kutsua.
Malka omasta silmästä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että AP:stä tuntuu pahalta ja toivottavasti hän saa selityksen tilanteelle.
Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei samaan porukkaan kuulumisen pitäisi olla mikään kiveen hakattu sääntö, josta ei saa poiketa. Omassa kaveriporukassa on yksi, joka on alusta asti ollut hiukan vaikea, valittava ja itsekeskeinen. Nyt tilanne on edennyt siihen, että valittaa aina samoista, turhista asioista, ei koskaan halua tehdä sitä mitä muut jne. Hänellä on myös tapana ilmaista, että muiden ehdottama tekeminen on liian junttia. Minä olin ensimmäinen, jolla tuli mitta täyteen. Olen ilmaissut suoraan, että jatkuva valitus ja toisaalta kehuskelu on raskasta. Olen sanonut, että voin kuunnella, jos hänellä on paha olla, mutta turhasta vinkuminen saa loppua (kokoa 34 oleva ihminen valittaa lihavuutta).
Nyt tilanne on se, että häntä ei enää kutsuta minun luokseni tai juttuihin, jotka minä järjestän. En myöskään halua nähdä häntä silloin, kun eri kaupungissa asuvana matkustan tapaamaan muita. Sen sijaan osallistun toki ystävien kekkereihin, vaikka hän on paikalla. Samoin muu porukka saa tietysti tehdä hänen kanssaan omia juttujaan, ja jonkin verran tekevätkin. Ehkä olen hänen näkökulmastaan se hirveä bitch, itse koen, että aikuisena saan viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Huolimatta siitä, että 10 vuotta sitten satuttiin tiettyyn porukkaan.
No onneksi olkoon vaan, näytät olevan oikein kiusaajan prototyyppi ja luultavasti lapsesikin ovat samanlaisia kiusaajia. Koulukiusaajathan oppivat käytöksensä aina vanhemmiltaan eli jokaisen kiusaajan esimerkkinä toimii alunperin vanempi, joka on ollut koulukiusaaja tai peräti on edelleen työpaikkakiusaaja tai sitten muuten vaan kiusaaja jossain porukassa.
Oletko nyt ihan tosissasi? Kuten kirjoitin, tilanne on jatkunut jo pitkään. Olen myös sanonut kyseiselle henkilölle suoraan, miksi hänen seuransa on minusta äärettömän raskasta. Koska hänellä ei ole ollut halua tai kykyä muuttaa käytöstään, olen tehnyt sen päätöksen, että rajoitan itse hänen seurassa viettämäni ajan minimiin. En ole keneltäkään muulta kieltänyt yhteydenpitoa, en sano, etten tule bileisiin jos hän tulee jne. Mutta onhan mulla nyt herranen aika vapaus päättää, ketä kutsun omaan kotiini ja omiin menoihini. Miksi minä olen kiusaaja, eikä se henkilö, joka on vuosia vyöryttänyt negatiivisuutensa muiden päälle ja samalla nostanut itsensä jalustalle ja antanut monin tavoin ymmärtää, että on esimerkiksi minun yläpuolellani? Ja tosiaan, jo nuorena oltiin aika erilaisia ja erityisesti hänestä olen nyt kasvanut aivan eri suuntaan. En koe, että minun täytyisi väkisin roikkua suhteessa, vaikka joskus kymmenen vuotta sitten oltiinkin parempia kavereita.
Sinähän et millään tavoin "vyörytä negatiivisuutta"...
Tuon kaverin kanssa vuorovaikutus olikin pidemmän aikaa jo negatiivissävytteistä varmasti ihan molempiin suuntiin. Juuri siksi sitä etäisyyttä otinkin. Minä voin ainakin paremmin, toivon että hänkin. Olisi kamala ajatus, että joutuisimme väkisin olemaan hamaan tappiin samassa porukassa vain siksi, että joskus olemme viettäneet enemmäkin aikaa yhdessä ja ihan viihtyneetkin. Minä koen yrittäneeni muuttaa meidän keskinäisen suhteen suuntaa, hänen panostaan en ole huomannut. Ehkä hän itse kokee asiat toisin päin, mutta silloinhan hän on varmasti vain iloinen, kun pääsi tällaisesta hirveästä kiusaajasta eroon.
Muut ystäväni eivät tietääkseni koe minua mitenkään negatiiviseksi, vaan hakeutuvat aktiivisesti seuraani. Toivon, että minullekin sanottaisiin suoraan, jos asia muuttuu. Ja muiden ystävieni ja tämän yhden suhde ei minulle erityisesti kuulu.
Alue: Aihe vapaa
Käytännössä tuollainen tilanne ei olisi edes mahdollinen, koska 25 vuotta sitten kaksi ystävistäni ei matkustellut ilman vanhempiaan yhtään missään. Mutta jos nyt ajatellaan, että tietämättäni nuo neljä olisivatkin olleet jo vuosia ystäviä, niin he hämmästyisivät varmasti aivan yhtä paljon tajuttuaan, että heillä kaikilla onkin yksi sama ystävä eli minä. Suomi on pieni maa ja onhan tuollainen teoreettinen mahdollisuus olemassa, mutta nämä neljä ihmistä ovat kaikki niin erilaisia, eri ikäisiä, opiskelleet eri aloille, olleet aivan eri alojen työpaikoissa ja asuneetkin aivan eri puolilla Suomea, että olisi erikoista, jos he olisivat ystäviä keskenään.