Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?
Arvoisat av-mammat, osaisitteko auttaa? Meillä on sellainen nyt jo keski-ikäisten vanhojen opiskelukavereiden porukka, joka on vuosia pitänyt yhtä. Työelämään on menty, perheitä on perustettu, lapsia on kasvatettu näiden vuosien aikana.
Nyt minulle selvisi, että tämä porukka pitää yhtä myös ilman minua. Näin facebookissa videon, jossa muut ovat pitämässä hauskaa. Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan.
Koska emme tiedä, miksi minua ei kutsuttu, niin meidän on ehkä turha arvailla sitä. Mutta kysyn nyt, että pitääkö minun tehdä jotain tälle? Annanko olla vai kysynkö suoraan, miksi ei kutsuttu? Loukkaannunko ja panenko kaikki välit poikki?
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (711)
Mitä sinä teet tästä itsellesi ongelman? Tässähän testataan sinun kaveripiirisi kestävyyttä, ei se ole sinun käsissäsi. Jos se sun kaveripiirisi on niin "tiivis", niin sieltä varmaan löytyy halua pitää sinut porukassa. Odottelet ja katsot mitä kuuluu. Jos ei kuulu, niin voi voi: taisit kuvitella liikoja "ystävistäsi".
Valitettavasti monilla on liian suuria luuloja omista kavereistaan/ystävistään. Kyllähän ne negatiiviset merkit usein on selvästi näkyvissä, mutta kun niitä ei haluta uskoa, niin sitten tulee näitä shokkeja.
Tule kertomaan meille sitten kun saat tietää syyn että sinua ei kutsuttu mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä vastaan on taistella. Jos eivät halua mukaan, eivät halua - et voi pakottaa heitä mihinkään. Itselle kävi aikanaan samalla tavalla ja yritin kyllä kovasti saada asialle selitystä ja päästä takaisin mukaan, mutta lopulta ymmärsin että seurani ei ollut heille niin tärkeää, joten annoin olla. Se oli parempi niin jo ihan itsekunnioituksenkin kannalta.
En pakota ketään ottamaan minua mukaan. En edes haluaisi joutua kysymään asiasta.
Mutta kun tämä väistämättä muuttaa meidän suhteita. Riippumatta siitä, kysynkö asiasta vai en. En haluaisi panna tämän takia 25 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita poikki.
ap
Eihän sinun tarvitse laittaa niitä ystävyyssuhteita poikki. Miksi se olisi sinun tehtäväsi? Odotat ja katsot mitä tulee. Jos ei tule mitään, niin siinähän se kaveruus kuihtuu pois ilman dramaattisia välien katkaisemisiakin. Se on ikävää, mutta paljastaa kaveripiirisi todellisen luonteen. Jos taas sulla on oikeita ystäviä, ne kyllä kaipaavat sinua takaisin ja ilmaisevat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä vastaan on taistella. Jos eivät halua mukaan, eivät halua - et voi pakottaa heitä mihinkään. Itselle kävi aikanaan samalla tavalla ja yritin kyllä kovasti saada asialle selitystä ja päästä takaisin mukaan, mutta lopulta ymmärsin että seurani ei ollut heille niin tärkeää, joten annoin olla. Se oli parempi niin jo ihan itsekunnioituksenkin kannalta.
En pakota ketään ottamaan minua mukaan. En edes haluaisi joutua kysymään asiasta.
Mutta kun tämä väistämättä muuttaa meidän suhteita. Riippumatta siitä, kysynkö asiasta vai en. En haluaisi panna tämän takia 25 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita poikki.
ap
Eihän sinun tarvitse laittaa niitä ystävyyssuhteita poikki. Miksi se olisi sinun tehtäväsi? Odotat ja katsot mitä tulee. Jos ei tule mitään, niin siinähän se kaveruus kuihtuu pois ilman dramaattisia välien katkaisemisiakin. Se on ikävää, mutta paljastaa kaveripiirisi todellisen luonteen. Jos taas sulla on oikeita ystäviä, ne kyllä kaipaavat sinua takaisin ja ilmaisevat sen.
Me ollaan sitten eri mieltä siitä, miten ystävyyssuhteet toimivat. Ne nimenomaan eivät toimi niin, että yksi odottaa, että toinen ottaa yhteyttä. Sehän on juuri se tapa, miten ihmisiltä katoaa kaverit ympäriltään siinä vaiheessa, kun aletaan olla kiireisiä perheenäitejä. Kun ei ole enää aikaa aktiivisesti ylläpitää ystävyyssuhteita, ne kuihtuu.
Olen aiemmin jättänyt jotain ihmisiä pois elämästäni juuri sen takia, että tajusin, että minä yksin pidän sitä yhteyttä yllä. Kyllä ystävyyssuhde vaatii sitä, että molemmat ehtivät ja jaksavat pitää yhteyttä. Ystävyyssuhteet eivät itse pidä itseään hengissä, niin kuin eivät parisuhteetkaan.
Sitten erikseen ovat ne ystävyyssuhteet, joihin kuuluukin se, ettei olla yhteydessä viiteen vuoteen ja että aina kun nähdään, jatketaan vaan siitä, mihin jäätiin. Niitäkin on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä vastaan on taistella. Jos eivät halua mukaan, eivät halua - et voi pakottaa heitä mihinkään. Itselle kävi aikanaan samalla tavalla ja yritin kyllä kovasti saada asialle selitystä ja päästä takaisin mukaan, mutta lopulta ymmärsin että seurani ei ollut heille niin tärkeää, joten annoin olla. Se oli parempi niin jo ihan itsekunnioituksenkin kannalta.
En pakota ketään ottamaan minua mukaan. En edes haluaisi joutua kysymään asiasta.
Mutta kun tämä väistämättä muuttaa meidän suhteita. Riippumatta siitä, kysynkö asiasta vai en. En haluaisi panna tämän takia 25 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita poikki.
ap
Eihän sinun tarvitse laittaa niitä ystävyyssuhteita poikki. Miksi se olisi sinun tehtäväsi? Odotat ja katsot mitä tulee. Jos ei tule mitään, niin siinähän se kaveruus kuihtuu pois ilman dramaattisia välien katkaisemisiakin. Se on ikävää, mutta paljastaa kaveripiirisi todellisen luonteen. Jos taas sulla on oikeita ystäviä, ne kyllä kaipaavat sinua takaisin ja ilmaisevat sen.
Kannattaa sitten henkisesti varautua siihen, että näin todellakin käy. Itsellä on joka ikinen kaverisuhde päättynyt tuohon, kun jätän pallon toiselle osapuolelle - heistä kuuluu enintään silloin, kun tarvitsevat jotain.
Taidat olla penseä valittaja tai muuten huonoa seuraa. Eivät vaan ole tohtineet sitä sinulle kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla penseä valittaja tai muuten huonoa seuraa. Eivät vaan ole tohtineet sitä sinulle kertoa.
25 vuoden aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä vastaan on taistella. Jos eivät halua mukaan, eivät halua - et voi pakottaa heitä mihinkään. Itselle kävi aikanaan samalla tavalla ja yritin kyllä kovasti saada asialle selitystä ja päästä takaisin mukaan, mutta lopulta ymmärsin että seurani ei ollut heille niin tärkeää, joten annoin olla. Se oli parempi niin jo ihan itsekunnioituksenkin kannalta.
En pakota ketään ottamaan minua mukaan. En edes haluaisi joutua kysymään asiasta.
Mutta kun tämä väistämättä muuttaa meidän suhteita. Riippumatta siitä, kysynkö asiasta vai en. En haluaisi panna tämän takia 25 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita poikki.
ap
Eihän sinun tarvitse laittaa niitä ystävyyssuhteita poikki. Miksi se olisi sinun tehtäväsi? Odotat ja katsot mitä tulee. Jos ei tule mitään, niin siinähän se kaveruus kuihtuu pois ilman dramaattisia välien katkaisemisiakin. Se on ikävää, mutta paljastaa kaveripiirisi todellisen luonteen. Jos taas sulla on oikeita ystäviä, ne kyllä kaipaavat sinua takaisin ja ilmaisevat sen.
Kannattaa sitten henkisesti varautua siihen, että näin todellakin käy. Itsellä on joka ikinen kaverisuhde päättynyt tuohon, kun jätän pallon toiselle osapuolelle - heistä kuuluu enintään silloin, kun tarvitsevat jotain.
Mieluummin olen yksin kun toimin tällaisten mulkkujen palvelijana. Kyllä sen ystävyyden tulee olla vastavuoroista, tai sitten se on pelkkää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.
Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.
Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?
ap
Kuuluu. Jos sulla on känää jonkun ryhmässä olevan kanssa ja hän on matkan järjestänyt, niin kyllähän hän saa kutsua ne ihmiset, joiden kanssa tulee toimeen. Ei ole mikään pakko viettää kaikkia vapaa-ajan hetkiä ja reissuja jokaisen kanssa. Vastavuoroisesti sinä voit järjestää joskus jotakin, johon kutsut vain ne sinulle läheisimmät ihmiset. Ja sitten taas on tapahtumia, jossa kaikki ovat paikalla.
Mä olin mukana yhdessä porukassa, mihin mun kutsuminen alettiin unohtaa. Mä tiedän itse, että se on kiinni yhdestä tyypistä, joka ei oikein alusta alkaen pitänyt minusta. Oikeastaan en tiedä syytä. Tiedän jopa, että asiasta on ollut erimielisyyttä. Mutta tää, joka ei pidä minusta, on siinä porukassa ns. ydinhenkilö, jolla on aikaa järjestää joten hänen sanansa on painava. Yksi syy on kyllä se, että mä olin porukan vanhin ja mä touhuan liikaa, en osaa olla rento kuten muut. Se voi olla tosiaan kiinni vain yhdestä, joka jostain syystä haluaa kääntää muut vastaan ja se voi olla joku tosi pieni asia. Kyseessä voi olla erimielisyys tai jopa kateus jostain pikkuasiasta, tai sitten se, että työssäkäyvin porukkaan ei haluta työtöntä, työttömien porukkaan ei haluta työssäkäyvää, joku on liian koulutettu porukkaan tai jollain on vain liian hyvä parisuhde.
Järjestä itse pieni tapahtuma, ja jätä tämä Tallinnan reissun kutsuja pois. Ainoa tapa suojella itseään kiusaamiselta, on silmä silmästä- asenne. Muuten et voi voittaa. Toinen vaihtoehto on, että jättäydyt porukasta kokonaan pois, mutta en usko että teet sitä.
Alistut enemmistön demokraattiseen päätökseen, etkä tunge väkisin jos eivät halua.
Annappas kun arvaan: Reissun järjestäjä (oletko jo selvittänyt kenen idea se oli?) on joko eronnut, tai lihava. Ja sinä olet naimisissa kivan miehen kanssa, tai hoikka. Näin se naisten kesken menee, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.
Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.
Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?
ap
Kuuluu. Jos sulla on känää jonkun ryhmässä olevan kanssa ja hän on matkan järjestänyt, niin kyllähän hän saa kutsua ne ihmiset, joiden kanssa tulee toimeen. Ei ole mikään pakko viettää kaikkia vapaa-ajan hetkiä ja reissuja jokaisen kanssa. Vastavuoroisesti sinä voit järjestää joskus jotakin, johon kutsut vain ne sinulle läheisimmät ihmiset. Ja sitten taas on tapahtumia, jossa kaikki ovat paikalla.
Minulla ei ole känää kenenkään kanssa. Me oltiin viimeksi porukalla yhdessä vappuna. Me ollaan tunnettu 25 vuotta eikä tietääkseni olla koskaan riidelty siinä porukassa. Sen takia se on pysynyt kasassa. Me ei olla mitään teinejä enää, jotka on mustasukkaisia toisistaan ja riitelee pojista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Annappas kun arvaan: Reissun järjestäjä (oletko jo selvittänyt kenen idea se oli?) on joko eronnut, tai lihava. Ja sinä olet naimisissa kivan miehen kanssa, tai hoikka. Näin se naisten kesken menee, ikävä kyllä.
Ei mene meillä. Me ollaan tunnettu 25 vuotta. Me ei olla sellaisia naisia ollenkaan. Kaikilla on asiat ihan hyvin, kenenkään ei tarvitse olla kateellinen kenellekään yhtään mistään.
ap
Olet ikävä ihminen, oikea ilonpilaaja. Oikein, että jäät pois porukasta.
Ap:n mies on laittanut porukalle viestin, että meidän akka ei teidän kanssa enää ole?
no totta kai aikuinen ihminen vois ja pitää osata kysyä. Kutsu joku tuosta porukassta kahville ja jossain vaiheessa ota puheeksi että koit vähän loukkaantuneesi kun tajusit ettei sinua ollut kutsuttu. Kysy kuka kutsui sen porukan koolle silloin, ota selville kuka se sinua syrjivä ihminen on, ja ala dumpata häntä samalla tavalla.
Toisaalta jos sinulla ei ole rohkeutta edes ottaa asiaa esille jonkun kanssa, niin tuskin te sitten oikeesti edes hyviä ystäviä olette, niin hyviä kun olit luullut?
Vierailija kirjoitti:
Alistut enemmistön demokraattiseen päätökseen, etkä tunge väkisin jos eivät halua.
höpö höpö, päin vastoin! Nyt pitää olla LUJA; pidä kiinni niistä sinun ystävistäsi kynsin ja hampain, älä anna yhden sinua syrjivän naisen tuhota koko ystäväpiiriäsi! Alat kohtelemaan häntä samalla mitalla, niin ajan kuluttua hän saa maistaa omaa lääkettäään, ja kokee saman. nyt kutsut kaverit koolle, paitsi et sitä yhtä joka ei kutsunut sinua! Kyllä se siitä ja saa opetuksen!
En pakota ketään ottamaan minua mukaan. En edes haluaisi joutua kysymään asiasta.
Mutta kun tämä väistämättä muuttaa meidän suhteita. Riippumatta siitä, kysynkö asiasta vai en. En haluaisi panna tämän takia 25 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita poikki.
ap