Jos lastaan tapaa kerran viikossa, onko pakko aina tehdä sitä, mitä lapsi haluaa?
Jos aika menee lapsen mököttäessä, kun ei pääse jonnekin (ei haluaisi olla vain kotosalla)? Jos vaikka 1 kerta 3 ei mennä? Harmittaisi vain itseä jos lapsi tuittuilee koko ajan kun ei saa tahtoaan läpi.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään pidä. Koeta keskustella lapsen kanssa, niin hän ehkä oppii käsittelemään pettymyksentunnettaan ja ottamaan muidenkin ( myös sinun) toiveet ja ajatukset huomioon.
Enkä koita.
Miten se voi olla pettymys, ettei aina pääse joka paikkaan? Tai saa mitä haluaa?
ap
Näen lasta joka toinen vkl ja ihan arkea elellään. Aina lapsi kyselee, mitä tehdään ja mennäänkö sinne tai tänne. Aina ei sirkushuveja tarvitse olla ja lapsen on hyvä oppia se. Ja aina ei saa mitä haluaa. Ei etävanhemman tarvitse korvata erossa olemista rahalla, lahjoilla tai jatkuvilla menoilla.
Vierailija kirjoitti:
Näen lasta joka toinen vkl ja ihan arkea elellään. Aina lapsi kyselee, mitä tehdään ja mennäänkö sinne tai tänne. Aina ei sirkushuveja tarvitse olla ja lapsen on hyvä oppia se. Ja aina ei saa mitä haluaa. Ei etävanhemman tarvitse korvata erossa olemista rahalla, lahjoilla tai jatkuvilla menoilla.
No meillä ei kysele. Jos sanon, että jospa ei aina mentäisi niin kauas, lapsi kysyy: "no miten kausa voitaisiin mennä?" Jos sanon esim. "Sinne" tulee: "äääääääääääää".
Prkl. Ei huvittais tavata, tartteekohan lapsi sitä nyt oikeastaan?
Ei ne lapset tunnu odottavan sitä näkemistä, enkä itse ainakaan ole vailla heidän seuraa. En taida enää tavata säännööllisesti heidän vuoksi, koska mies hoitaa heitä kyllä koko ajan. Itkekööt sitten, että äiti ei välitä, jos itkevät. Ja jos eivät niin win win.
Kivikissa, ehkä sun vaan pitäis luopua tapaamisista kokonaan koska ne ja lapset ovat sulle niin vastenmielisiä.Se vappuinen känniavautumisesi lapsiperheistä oli niin karseaa luettavaa että vieläkin hävettää sun puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa, ehkä sun vaan pitäis luopua tapaamisista kokonaan koska ne ja lapset ovat sulle niin vastenmielisiä.Se vappuinen känniavautumisesi lapsiperheistä oli niin karseaa luettavaa että vieläkin hävettää sun puolesta.
En ollut kännissä.
Ja lapset on vastenmielisiä siksi, että heillä ei ole rajoja.
Mies vaan on kärsivällinen heidän kanssaan, vaikka miten vetkuttelevat ja vänkäävät, marisevat ja käyttäytyvät huonosti.
Lapset osoittaa tunteitaan ja kiukuttelee ihmiselle johon he luottaa. Jos lopetat tapaamiset, lapset kärsii. Lapset hakee myös rajoja kiukuttelemalla ja vaatimalla. Tautalla voi myös olla pettymystä siitä, että nähdään harvoin. tai epäilys siitä rakastetaanko heitä.
Normi arki ja rajat sekä yhdessä vietetty aika riittävät. Ole aikuinen vanhempi lapsellesi ja älä luovuta vaikka harmittaa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset osoittaa tunteitaan ja kiukuttelee ihmiselle johon he luottaa. Jos lopetat tapaamiset, lapset kärsii. Lapset hakee myös rajoja kiukuttelemalla ja vaatimalla. Tautalla voi myös olla pettymystä siitä, että nähdään harvoin. tai epäilys siitä rakastetaanko heitä.
Normi arki ja rajat sekä yhdessä vietetty aika riittävät. Ole aikuinen vanhempi lapsellesi ja älä luovuta vaikka harmittaa välillä.
Toi on niin paskaaa toi lapsi kiukuttelee aikuiselle, johon voi luottaa. Lapsi kiukuttelee, jos kokee, että häntä kohtaan toimitaan väärin tai hänellä on paha olla! No, en voi auttaa! Jos se, ettei saa tahtoaan läpi aiheuttaa pahaa oloa, niin mihinköhän siinä minua tarvitaan!
ap
Kun minä olen se "syypää" että tuli paha olla!
ap
En minä ainakaan kokenut, että äitini välitti minusta yhtään ja silti raivosin ja kiukkusin hänelle, jos hän toimi jotenkin väärin! Siinä ei ollut mitä.n tekemistä sen kanssa, että hän olisi ollut joku ihminen, johon luotan! Tai joka olisi ollut minusta milläänlailla mitenkään ihana!
ap
Jaahas, poistoon taas rutkutukset
Mun on aivan turha vastata edes lapsen puheluihin, koska olen tuhannen kyllästynyt siihen, ettei lapsella ole mitään rajoja. Kuunnelkoot se isä kaikki tulevaisuudessa sitten teini-iänkin mankumiset ja huudot, en kaipaa itse sitäkään yhtään.
Lapsi jos itkee, etten tapaa, niin se on vähän sitten että voi voi. Opettele ensin oleman kiitollinen jos näet minua.
ap
Mä en ainakaan ollut yhtään kiitollinen aiitä, että mä näin mun äitiä, tai siitä, millainen äiti hän on tai oli mulle.
ap
Onko pakko jös ei haluuuu??!!?
T. KKÄ 45vee
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko jös ei haluuuu??!!?
T. KKÄ 45vee
Ei mun ole pakko nähdä lapsia.
ap
Ei tietenkään pidä. Koeta keskustella lapsen kanssa, niin hän ehkä oppii käsittelemään pettymyksentunnettaan ja ottamaan muidenkin ( myös sinun) toiveet ja ajatukset huomioon.