Ainoa lapsi lensi tänään pois pesästä, miten tästä voi selvitä?!

Vierailija kirjoitti:

Ap tein tänne hieman vastaavan avauksen joskus alkuvuodesta, sen jälkeen kun olin muistaakseni istunut vessassa tunnin itkemässä, ja aiemmin itkeskellyt myös marketin hyllyjen välissä. Silloin tuntui, että olen aivan pihalla, ja mietin miten tämän tyhjyyden tunteen kanssa mennään eteenpäin. 

Hyvin mennään! Muutaman viikon ihmettelyn jälkeen alkaa vähitellen tuntua siltä, että näinhän tämän kuuluukin mennä. Yhteyttä on edelleen helppo pitää, joskus päivittäin, joskus harvemmin. Vähitellen sitä vaan alkaa tykkäämään tilanteesta kuten se nyt on. Tsemppiä sinne sinulle, sinä ihana äiti-ihminen! Puolen vuoden kuluttua se saatat olla sinä, joka täällä on antamassa vertaistukea toiselle samoja kysymyksiä esittävälle naiselle. <3 

Kiitos tästä ❤

Ap

Näin me ollaan erilaisia. Minä en meinannut malttaa odottaa, että poika muutti pois vaikka tosi läheisiä ollaankin. Edelleen viestitellään päivittäin, mutta muuten nautiskellaan omista oloista skä äiti että lapsi.

Mä olen aina ollut sellainen, että viihdyn hyvin myös itsekseni ja näköjään lapsenikin on.

Vierailija kirjoitti:

Olen toki onnellinen lapseni puolesta. Koti ei vain enää tunnu kodilta. Täällä sitä nyt ollaan, yksin, tyhjältä tuntuu 😢.

Ap

Se menee ohi. Tee lapsesi huoneesta vierashuone tai työhuone. Mulla tämä auttoi sopeutumaan, kun tyttö lensi maapallon toiselle puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet toki tässä lapsen teinivuosina rakentanut sitä omaa elämää jo valmiiksi, jotta sulla on elämässä muutakin kuin se lapsi? Ei vai? Miksi?

onko sinulla omaa elämää muuallakin kuin vain näsäviisastelemassa netissä?

onko tunne-elämä perseellään, vai mistä katkeruus johtuu?

Ota koira. Mene kuntosalille. Varaa kesälomareissu aurinkorannalle.

Tsemiä kovasti!

Hyvää työtä olet tehnyt kun itsenäisen ja järkevän lapsen olet kasvattanut.

Nyt tsamppanja korkki poks ja kylille tanssimaan.

Olet täyttänyt tärkeän tehtävän eli kasvattanut lapsen niin että se uskalsi lentää pesästä ❤️ Kyllä se pian helpottaa.

Kyllä tuo tunne helpottaa. Luota nuoreen, että siivet kantavat. Ainahan voi pitää yhteyttä. Nyt sulla on aikaa panostaa omaan elämään. Eiku miettimään mitä haluat tehdä ja kokea. Oisko joku uus harrastus mahdollinen?

No, ei se lapsi kuollut ole. Kyllä siitä ajan kanssa yli pääsee, maailman luonnollisimmasta asiasta :)

Voi, muru, elän tuota samaa.

Itselläni on tilanne, että olen pettynyt lukemattomissa seurustelu-yrityksissä ja päätin elää yksin.

Sitten lähti lapsi opiskelemaan muualle.

Tunne on se, että itsellä ei ole enää mitään funktiota. En ole vaimo, en ole äiti, olenko edes nainen?

Kenelle laitan lounaan ja päivällisen?

Toivun vielä tuosta aiheesta, enkä voi vielä auttaa...

Ota kissa, koira tai mies/nainen sinne kanssasi asumaan.

Varmaan muuttuu rutiinit juu ja näin, mutta ole tyytyväinen, että lapsesi pärjää elämässään nyt itsenäisestikin.

Mihin ja miksi muutti tähän aikaan vuodesta? Koulut alkavat vasta syksyllä, outoa muuttaa näin keväällä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ja miksi muutti tähän aikaan vuodesta? Koulut alkavat vasta syksyllä, outoa muuttaa näin keväällä.

No eikä ole. Itse ainakin ylioppilaskirjoitusten jälkeen muutin ihan siksi, että sain töitä kaupungista. Ei huvittanut jäädä maalle löhöämään.

Tässä ketjussa taas näkee, miten mustavalkoiseksi ihmisten ajattelumaailman on nykyään mennyt. Jos yhtä asiaa kovasti suree, niin se tarkoittaa, että elämässä ei ole mitään muuta? Perheenjäsen on perheenjäsen, ei ystävät sitä korvaa. Sen tunteen tajuaa vasta kun on itse siinä tilanteessa. Olihan mulla esikoisen muuttaessa vaikka mitä ja kuopuskin jäi vielä kotiin, mutta silti alussa oli ikävä ja mietti, mitenkähän sillä menee. Ilmeisesti täällä palstalla on paljon tyyppejä, joilta onnistuu vain yksi asia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä 900km päähän. Oon tulossa hulluksi! Ollaan oltu kaksin 16 vuotta, lapsen eteen tehnyt kaikkeni. Nyt olen yksin, täysin yksin täällä. Itken tyhjässä huoneessaan 😢. Miten selviän tästä?

Hienoa!

Olet kasvattanut lapsesi itsenäiseksi!

Nyt on aika ottaa aikaa itsellesi.

Joskushan sen napanuoran on katkettava.

Tinderöi, hanki lemmikki tai aloita uusi harrastus. :)

Olet varmaan ihana äiti!

Poikani muutti ulkomaille 5 tunnin lentomatkan päähän. Siellä on myös ainoa lapsenlapseni. Olin siellä lomalla juuri 2 vk. He ovat käyneet puolen vuoden sisällä 2 kertaa ja tulevat elokuussa taas. Menen marraskuussa. Viestitellään ja soitellaan usein. Täällä mulla ystävät ja harrastukset.

Minun ainokaiseni muutti Englantiin, ensin opiskelemaan ja sitten työhön. Jotenkin aluksi tuntui pelottavalta, mutta pidämme koko ajan yhteyttä Skypen, WhatsAppin ja puhelimen välityksellä. Teemme silloin tällöin treffejä Euroopan kaupungeissa ja tytär käy kotimaassaan ainakin 4-5 kertaa vuodessa lomillaan. Kyllä lapsi pitää päästää pesästään. Itsekään en ole ollut äidin helmoissa roikkuva, kuten veljeni :D

Nyt on hyvä aloittaa uusi harrastus vaikka kesäyliopistossa, mennä harrastamaan uutta urheilulajia tms.