Lasten käytösongelmat

Tässä oli ketju missä puhuttiin lasten mielenterveydenongelmien kasvusta.

Oma näkemykseni, lastentarhanopettajan, on tämä.
Jokaisessa 24 lapsen ryhmässä on useita perheitä jotka ovat täysin hukassa kasvatuksen kanssa. Vanhemmat eivät uskalla sanoa lapselleen EI. Pelätään lapsen reaktiota. Todellisuudessa lapset rakastavat rajoja. Lapsista on ihanaa kun päivät ovat samanlaisia ja tietystä asiasta seuraa tietty asia. Esim. aamuisin lapsi siivoaa vanhempien kanssa aamiaspöydän ja saa sen jälkeen d-vitamiinin ,jne.
Ajatteleppa itse jos elämäsi olisi täyttä yllätystä. Elämääsi tulisi uusia ihmisiä yllätten, esim uusi puoliso ilmestyisi yksi ilta sohvallesi. Eläisit normaalia elämää kun siinä sivussa pyörii uusi ihminen uusilla säännöillä. Ja tässä tarkoitan tietysti uusioperheitä. Tottakai lapsi reagoi tähän. On hölmöä ajatella että lapset tottuisi kaikkeen tuosta nuin vain. Lisäksi tietysti tämä media jota vyöryy jokapaikasta. Lestadiolaislapsilta (ne jotka eivät siis saa katsoa edes tietokoneelta mitään) puuttuu tämäntyylinen levottomuus. Ja aina jaksan toitottaa lapsien vanhemmille että muistakaa vanhemmat liikkua lasten kanssa. Ei riitä viedä kerran viikossa lätkäkouluun. Se on hyvin yksipuolista liikuntaa kasvavalle lapselle. Lapsi tarvitsee luontoa ja mielikuvitusta. Sitä että saa kiivetä ja pudota. Vähän sattuu, mutta opitaan seuraavalla kerralla kiipeämään eri kohdasta. Se on lapsuutta. Ei se että tullaan päiväkodista tai koulusta ja kuunnellaan stressaantuneita vamhempia medialaitteet kourassa. Jos vamhemmat voivat huonosti voivat lapsetkin. Kukaan ei ole synnynnäisesti paha tai masentunut. Miettikääpä vanhemmat.