Vihaan työtäni, lapsiperhe-elämä rasittaa liikaa ja parisuhde vain ottaa eikä anna mitään eikä omiin harrastuksiin ole tarpeeksi aikaa eikä energiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan sama mitä teet. Jos et löydä mitään hyvää nykyisestä elämästä, tuskin löydät sitä mistään.

Samoin olisin kirjoittanut. Perustyytymätön ja masentunut ihminen, joka ei edes halua tehdä muutoksia vaan vain valittaa, ei tule löytmön mistään asioista onneaan. Vaikka hänellä olisi muiden mielestä kaikki, niin omasta mielestään hänellä ei ole mitään, vaan kaikki on pelkkää p*skaa, lapset ovat syypäitä ikävään arkeen, mies on syypää kaikkeen ja työpaikan ihmiset/työ on se viimeinen niitti. Kaikki olisi muka paremmin ilman lapsia, toisen miehen kanssa ja eri työpaikassa, kaikki muut ovat typeriä ja muiden pitäisi muuttua... Joopa joo, olisiko hyvä ajatus muuttaa itseään?

Tämä marina kertoo kyllä sinusta itsestäsi.

Eipä muuten kerrokaan. Olen ihanassa työssä ja teen yrittäjänä juuri sitä mitä haluan. Kolme lastamme ovat jo teinejä, mieheni on ystäväni ja seksiä on 1-3 kertaa viikossa, meillä on velaton kaunis koti ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.

En jaksa ymmärtää turhan valittajia, koska olen omalla toiminnallani muuttanut elämäni hyväksi mm. opiskelemalla aikuisena uuden ammatin ja lähtemällä yrittäjäksi. Työni on minulle enemmänkin mukava harrastus, josta saa hyvin rahaa, mieheni kanssa viihdymme hyvin yhdessä ja teinimme ovat upeita ihmisiä.

Jos sulla todella olisi asiat noin mallillaan kuten esität, et roikkuisi av:lla :D

Ap

Aloittja kuule, täällä on monenlaisia ihmisiä lukemassa ja kirjoittelemassa. Ihan oikeasti onnellisia ja tyytyväisiäkin. Eikä varmaan ole edes harvinaista. Sinulla on absurdit ajatukset elämästä, jos ajattelet, että ihmisellä joka on onnellinen, ei ole aikaa tai kiinnostusta lukea av:lla joskus viestejä ja vastailla. Ajatuksenjuoksusi on melkein noidankehä (sinulle). Koska itse olet tyytymätön, hengaat av:lla? Lopeta täällä oleminen, tuletko onnellisemmaksi? Oletko liikaa netissä? Miksi? Eivät kaikki ole, vaikka joskus ovatkin. Eivät asiat ole noin musta-valkoisia. Et sinäkään oikeasti elä surkeaa elämää, mutta jostain syystä tunnut kuvittelevan että asiat on joko hyvin tai huonosti -itselläsi ja muillakin.

Myös se, että kerrot ulkonäön olevan sinulle tärkeä arvo, kertoo kenties siitä, että arvomaailmasi on jyrkkä, anteeksiantamaton ja musta-valkoinen.

Ulkonäkö todellakin on viimeiseen asti tärkeä arvo. Sillä on merkitystä siinäkin tapauksessa jos päätyy itsariin. Leave a beautiful corpse etc.. ap

Numero 15 vielä jatkaa että sama täällä. Saisin voimaa siitä että oma ulkonen olemus olisi kohdallaan, aikaa pukeutua kunnolla, miettiä kunnolla mitä laittaa päälle, mielellään korkkarit jalassa joka lasten kanssa on aina haasteellista ja ehdottomasti haluaisin eroon näistä stressikiloista (+10kg). En pidä itsestäni myöskään ja haaveilen että saisin vaan tehdä asioita omassa aikataulussa. Mutta lasten kanssa oikeasti voi treenata. Kotitreeni onnistuu, tätä olen itse nyt vetänyt paremman puuttuessa. Yritetään parhaamme saada tämä elämänvaihe rämmittyä läpi ja kun ei ihan täysin periksi anna niin se paluu niihin entisenlaisiin mittoihin ja ulkomuotoon on helpompi! Eilen sain lakattua jopa kynnet. Oikeasti nää voi tuntua pieniltä asioilta, mutta ovat itselle elämässä niitä jotka auttavat jaksamaan.

En vain tajua miksi seksi ei ole siellä listalla? Hädintuskin top10:ssa. Keksin niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä ja se oma hyvinvoinnin tavoittelu ajaa edelle ihan täysillä. Ehkä koen että seksi on suurelta osin miehen miellyttämistä ja liittyy aikaan hänen kanssaan ja se taas on pois niistä omista jutuista, joita haluaisi rauhassa tehdä.

Onko teillä Ap kuinka paljon turvaverkkoa / lastenhoitoapua?

Nytkin: ei vittujakaan kiinnostaisi alkaa tehdä kotitöitä vapaapäivänä mutta pakko ettei kämppä vähitellen räjähdä. Ennen lapsia tuntui siltä ettei mitään kotitöitä kerry juuri lainkaan. Ap

Lastenhoitoapua on satunnaisesti kyllä jos miehen kanssa jossain käydään, ollaan käyty viime vuosina parin kolmen kuukauden välein ehkä mutta ei sellainen satunnainen iltameno kyllä merkittävästi suhdetta paranna kun arki jatkuu entisellään, toki tyhjää parempi ja tulee olo että sentään jotain yritystä on, etenkin kun menoja on kumpikin ollut organisoimassa eikä vain toinen. Ap

Mulla tuntui oma pää hajoaa. Kaikki vei paljon aikaa ja aina jäi hirveesti tekemättä.

Tähän meni 1/2 v aikaa. Kävin koko kodin läpi ja tarpeeton lähti kirppikselle. Tavaraa lähti kotoa todella paljon.

Ikinä en tiennyt mitä syödään.

Nyt meillä on kiertävä ruokalista. Kaikki ruuat valmistuu nopeasti. Sunnuntaina teen listan mitä tarvitaan kaupasta viikoksi ja to haen 2 maitoa.

Kaikki vaatteet yhteen kasaan. Kokeilin kaikkia vuoronperään.

Tein vaatekokonaisuuksia. Otin kuvan ja työvaatteet ovat töissä.

Kaikki tekemättömät työt teen viikon sisällä.

Ei ollut varaa käydä salilla. Nyt on netistä otettuja jumppavideoita ja joka arki on jumppaa.

Aikaa riittää

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuntui oma pää hajoaa. Kaikki vei paljon aikaa ja aina jäi hirveesti tekemättä.

Tähän meni 1/2 v aikaa. Kävin koko kodin läpi ja tarpeeton lähti kirppikselle. Tavaraa lähti kotoa todella paljon.

Ikinä en tiennyt mitä syödään.

Nyt meillä on kiertävä ruokalista. Kaikki ruuat valmistuu nopeasti. Sunnuntaina teen listan mitä tarvitaan kaupasta viikoksi ja to haen 2 maitoa.

Kaikki vaatteet yhteen kasaan. Kokeilin kaikkia vuoronperään.

Tein vaatekokonaisuuksia. Otin kuvan ja työvaatteet ovat töissä.

Kaikki tekemättömät työt teen viikon sisällä.

Ei ollut varaa käydä salilla. Nyt on netistä otettuja jumppavideoita ja joka arki on jumppaa.

Aikaa riittää

Huh, onpa ihailtavaa. Minua ei vain kiinnosta olla noin organisoitu. Ainoat asiat joista pidän kiinni ja olen pitänyt jo vuosia ovat ne, että salilla käyn säännöllisesti, en päästä itseäni lihomaan ja laittaudun aina töihin (ja muutenkin jos mihinkään meno), hoidan ihoa säännöllisesti, käyn kampaajalla ja pyrin muutenkin panostamaan hyvinvontiini ja ulkonäkööni sen minkä voin. Ap

Sama fiilis potenssiin sata. Vihaan elämääni. Olen päätynyt työhön joka ei vastaa tavotteitani ja lusin lasten takia onnettomassa parisuhteessa. Lisäksi olen niin ruma, etten edes löytäisi sopivampaa miestä, vaan edessä on yksinäinen elämä. Elämä on kaikin puolin masentavaa ja turhaa. Minä vaan odotan vanhuutta ja kuolemaa.

Ilmeisesti työ ja oma aika on sinulle tärkeää - voit ottaa askelia niitä kohti. Mikä sitten olisi työtä mitä haluaisit tehdä? Haluaisitko esimerkiksi tehdä osa-aikasena töitä? Mieti vaihtoehtoja että miten voisit aktiivisesti lähteä kohti sellaista työtä ja työpaikkaa, joka toisi sinulle iloa. Listaa asioita, joita toivoisit työltä, jossa haluaisit olla.  Mieti miten voisit lähteä sitä kohti?

Sama. Töissä on jatkuva kiire ja juosta pitää ympäriinsä, ja ylitöitä olisi tarve tehdä. Jos teen tunninkin ylitöitä, vaimo kotona raivostuu kun ei pääse omille asioilleen. Töihin lähden 6:lta, kotona olen 16:30. Kun tulen kotiin, vaimo huutaa terve ja painuu omiin harrastuksiinsa. Illat teen ruokaa, siivoilen ja vietän aikaa poitsujen kanssa ( 4v ja 1v). Laitan pojat nukkumaan ysin aikaan ja saan tunnin aikaa itselleni, jos pojat nukahtaa heti. Viikonloput on yleensä bookattu täyteen ”perheohjelmaa” el kyläilyjä, hoploppeja yms. Viikonloppuisin saatan saada mahdollisuuden käydä lenkillä, yleensä en.

Vaimo siis hoitovapaalla ja hoitaa lapsia päivät, illat ovat minun vastuulla, että vaimo saa omaa aikaa. Minun omaksi ajaksi kuulemma riittä työ, kun siellä näkee ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Töissä on jatkuva kiire ja juosta pitää ympäriinsä, ja ylitöitä olisi tarve tehdä. Jos teen tunninkin ylitöitä, vaimo kotona raivostuu kun ei pääse omille asioilleen. Töihin lähden 6:lta, kotona olen 16:30. Kun tulen kotiin, vaimo huutaa terve ja painuu omiin harrastuksiinsa. Illat teen ruokaa, siivoilen ja vietän aikaa poitsujen kanssa ( 4v ja 1v). Laitan pojat nukkumaan ysin aikaan ja saan tunnin aikaa itselleni, jos pojat nukahtaa heti. Viikonloput on yleensä bookattu täyteen ”perheohjelmaa” el kyläilyjä, hoploppeja yms. Viikonloppuisin saatan saada mahdollisuuden käydä lenkillä, yleensä en.

Vaimo siis hoitovapaalla ja hoitaa lapsia päivät, illat ovat minun vastuulla, että vaimo saa omaa aikaa. Minun omaksi ajaksi kuulemma riittä työ, kun siellä näkee ihmisiä.

Sori mutta kuulostaa siltä että olet tossun alla. Ap

Kamalaa luettavaa että et kaipaa läheisyyttä ja mies joka kaipaa jää ilman. Todennäköisesti mies kokee että et rakasta häntä, luuletjo sen auttavan miestäsi voimaan paremmin?

Mikä vaivaa itsekkäitä ihmisiä jotka tietää mitä puoliso tarvii ja voisi antaa sen, eikä se maksa mitään, mutta sitte jätetään toisen inhimillinen tarve huomiotta?

Miksi? Jos haluaa itse olla onnellinen parisuhteessa, täytyy pitää huolta että toisella on hyvä olla!

Pariterapiaan mars, ettei taas rikota lapsilta turhaan perhettä!

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja ovat nämä tunteet. Nimenonaan tunteet, vaikka ei niinkään elämäntilanne. Oma ongelmani on että viimeisen vuoden asiat elämässä ovat menneet aivan pieleen. Talonrakennus, paikkakunnan vaihdos, isoja muutoksia, miehen yllättävää työttömyyttä ja ongelmia työnhaussa. Nämä kaikki ovat väistämättä heijastuneet koko perheeseen. Itse olen joutunut tekemään vähemmän töitä koska perheen tilanne on ollut sellainen, että kotona on tarvittu minua. Oma työni on haastavaa, mutta aikaavievää jos sen haluaa tehdä hyvin. Koska kotona on ollut haastavaa, olen tehnyt virheitä ja joutunut tekemään työni huonosti. Se aiheuttaa myös ahdistusta.

Kaikesta tästä johtuen on stressi nostanut painoa. Olen myös syönyt ahdistukseeni, enkä aina pelkkää kaurapuuroa. Pelkkä suklaapatukka tai lakupussi pari kertaa viikossakin alkaa näkyä näillä ikävuosilla kun ei pääse säännöllisesti lenkkipolulle tai salille niitä polttelemaan. Niinä hetkinä kun pääsisi lenkille tai salille, on aivan poikki. Silloin kun haluaisi mennä, ei pääse. Kierre aiheuttaa lisää ahdistusta. Painon nousu aiheuttaa ahdistusta. Omat negatiiviset ajatukset aiheuttaa ahdistusta.

Parisuhde, no joo. Riidat on olleet kaiken tämän ahdistuksen ja negatiivisen keskellä aivan kamalia. Onneksi ne on saatu pidettyä lasten silmien ulkopuolella. Henkisesti on kuitenkin etäänyttänyt miehen tapa kaataa omat työongelmat ja ailahtelevat tunteet minun niskaani. Ja huutaa ja raivota. Ja sen päälle kun otan hiukan etäisyyttä pitääkseni itseni koossa valittaa läheisyyden puutetta. Itse en kaipaa läheisyyttä vaan nimenomaan etäisyyttä. Omaa aikaa ja aikaa olla oma itseni. Että saisin edes päivän tai jopa kaksi muistella millainen ihminen olen, kun ei tarvitse koko ajan stressata. En uskalla jättää miestä lasten kanssa kaksin pitkäksi aikaa, koska hän on väsynyt ja ailahteleva. Niin alan olla minäkin, mutta saan pidettyä tilanteen vielä jotakuinkin hallinnassa.

Että semmoinen elämä. Silti löydän tästä hyvääkin. Kaksi suloista lasta, välillä ihan hurjana huutavat riiviöt ja sitten taas halipusivat söpöliinit, jotka nytkin istuvat sohvalla katsomassa omaa ohjelmaansa. Mulla on kupissa tuoretta kahvia ja edessä ihana aamupalaleipä avokadolla. Tänään on lauantai ja aion käydä ulkoilemassa ja illalla pakotan itseni salille pitkästä aikaa, koska päätin sen nyt. Aion laittaa myöhäisillassa lasten nukahdettua saunan päälle ja istua tulikuumassa höyryssä yön pimeydessä miettien ratkaisuja parempaan elämään.

Ei tämä todellakaan herkkua aina ole, mutta itse ajattelen niin, että niin kauan kuin edes yrittää tehdä päivittäin edes yhden asian joka vie kohti parempaa (tai sitten se ei vie mutta tulipa tehtyä edes se yksi asia) on kokonaisuuden lopulta käännyttävä parempaan. Esim. jos et kerkeä salille, ehdit takuulla aina tehdä vaikka 50 askelkyykkyä. Aina ehdit halata puolisoa (vaikka ei tekisi mielikään, mutta voihan sitä läheisyyden halua yrittää houkutella ja tulee siitä sille toiselle ainakin hyvä mieli). Vaikka ei ehtisi laihduttaa kunnolla, voi niitä järkeviä valintoja tehdä joka päivä. Vaikka ei laihtuisi, on terveellinen valinta aina se terveellinen valinta. Keho kiittää, runsaasta vedestä, kasviksista, täysjyvästä.

Tsemppiä Ap, meitä samojen asioiden kanssa painivia on niin monia. Itketään itkut ja kihistään ahdistukset, mutta jatketaan eteenpäin uskoen että se parempi aika kyllä vielä takuulla koittaa. Ei niin pitkää pimeää ettei nousisi aamu.

Kuulostaa siltä että puheyhteys ei toimi, vaimo on todennäköisesti ihan loppu kakrujen kanssa oloon. Mutta en silti kyllä käsitä miksi hän lähtee joka ilta? Milloin teillä on kahdenkeskistä aikaa ?

Kehottaisin käymään tunnekeskeiden parisuhdekurssin (aloittaa voi väestöliiton nettikurssista, mutta jos tuntuu hankalalta kahdestaan niin sit varaat ajan vaikka seurakunnan perheasiainneuvottelu keskukseen, siellä on koulutettuja pariterapeutteja. Eivätkä tuputa uskontoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Töissä on jatkuva kiire ja juosta pitää ympäriinsä, ja ylitöitä olisi tarve tehdä. Jos teen tunninkin ylitöitä, vaimo kotona raivostuu kun ei pääse omille asioilleen. Töihin lähden 6:lta, kotona olen 16:30. Kun tulen kotiin, vaimo huutaa terve ja painuu omiin harrastuksiinsa. Illat teen ruokaa, siivoilen ja vietän aikaa poitsujen kanssa ( 4v ja 1v). Laitan pojat nukkumaan ysin aikaan ja saan tunnin aikaa itselleni, jos pojat nukahtaa heti. Viikonloput on yleensä bookattu täyteen ”perheohjelmaa” el kyläilyjä, hoploppeja yms. Viikonloppuisin saatan saada mahdollisuuden käydä lenkillä, yleensä en.

Vaimo siis hoitovapaalla ja hoitaa lapsia päivät, illat ovat minun vastuulla, että vaimo saa omaa aikaa. Minun omaksi ajaksi kuulemma riittä työ, kun siellä näkee ihmisiä.

Sori mutta kuulostaa siltä että olet tossun alla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että puheyhteys ei toimi, vaimo on todennäköisesti ihan loppu kakrujen kanssa oloon. Mutta en silti kyllä käsitä miksi hän lähtee joka ilta? Milloin teillä on kahdenkeskistä aikaa ?

Kehottaisin käymään tunnekeskeiden parisuhdekurssin (aloittaa voi väestöliiton nettikurssista, mutta jos tuntuu hankalalta kahdestaan niin sit varaat ajan vaikka seurakunnan perheasiainneuvottelu keskukseen, siellä on koulutettuja pariterapeutteja. Eivätkä tuputa uskontoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Töissä on jatkuva kiire ja juosta pitää ympäriinsä, ja ylitöitä olisi tarve tehdä. Jos teen tunninkin ylitöitä, vaimo kotona raivostuu kun ei pääse omille asioilleen. Töihin lähden 6:lta, kotona olen 16:30. Kun tulen kotiin, vaimo huutaa terve ja painuu omiin harrastuksiinsa. Illat teen ruokaa, siivoilen ja vietän aikaa poitsujen kanssa ( 4v ja 1v). Laitan pojat nukkumaan ysin aikaan ja saan tunnin aikaa itselleni, jos pojat nukahtaa heti. Viikonloput on yleensä bookattu täyteen ”perheohjelmaa” el kyläilyjä, hoploppeja yms. Viikonloppuisin saatan saada mahdollisuuden käydä lenkillä, yleensä en.

Vaimo siis hoitovapaalla ja hoitaa lapsia päivät, illat ovat minun vastuulla, että vaimo saa omaa aikaa. Minun omaksi ajaksi kuulemma riittä työ, kun siellä näkee ihmisiä.

Sori mutta kuulostaa siltä että olet tossun alla. Ap

Ei meillä ole aikaa kahdestaan, taino viikonloppuisin saattaa olla tunti kaks.  Olen ehdottanut, mutta vaimo on ehdoton, että tarvitsee omaa aikaa. Kun tulen kotiin hän lähtee kävelylle salille, tapaamaan kavereitaan, mitä milloinkin. Yleensä hän tulee kotiin ennen kuin poitsut ja minä mennään nukkumaan, mutta hän lukittautuu harrastatushuoneeseen askartalemaan tai lukemaan, ja raivostuu jos häntä häiritään. 

Ei meillä ole ollut parisuhdetta nuoremman lapsen syntymän jälkeen, olemme eläneet "kämpiksinä" pyörittäen arkea. Vaimo ei suostu puhumaan asiasta, vaikka olen yrittänyt. Toivon, että tilanne paranee kun vaimo palaa töihin, mutta siihen menee kuulemma ainakin parivuotta, vaimo haluaa olla kotona vähintään siihen asti, että nuorimmainen täyttää kolme. Saa nähdä jaksanko minä siihen asti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että puheyhteys ei toimi, vaimo on todennäköisesti ihan loppu kakrujen kanssa oloon. Mutta en silti kyllä käsitä miksi hän lähtee joka ilta? Milloin teillä on kahdenkeskistä aikaa ?

Kehottaisin käymään tunnekeskeiden parisuhdekurssin (aloittaa voi väestöliiton nettikurssista, mutta jos tuntuu hankalalta kahdestaan niin sit varaat ajan vaikka seurakunnan perheasiainneuvottelu keskukseen, siellä on koulutettuja pariterapeutteja. Eivätkä tuputa uskontoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Töissä on jatkuva kiire ja juosta pitää ympäriinsä, ja ylitöitä olisi tarve tehdä. Jos teen tunninkin ylitöitä, vaimo kotona raivostuu kun ei pääse omille asioilleen. Töihin lähden 6:lta, kotona olen 16:30. Kun tulen kotiin, vaimo huutaa terve ja painuu omiin harrastuksiinsa. Illat teen ruokaa, siivoilen ja vietän aikaa poitsujen kanssa ( 4v ja 1v). Laitan pojat nukkumaan ysin aikaan ja saan tunnin aikaa itselleni, jos pojat nukahtaa heti. Viikonloput on yleensä bookattu täyteen ”perheohjelmaa” el kyläilyjä, hoploppeja yms. Viikonloppuisin saatan saada mahdollisuuden käydä lenkillä, yleensä en.

Vaimo siis hoitovapaalla ja hoitaa lapsia päivät, illat ovat minun vastuulla, että vaimo saa omaa aikaa. Minun omaksi ajaksi kuulemma riittä työ, kun siellä näkee ihmisiä.

Sori mutta kuulostaa siltä että olet tossun alla. Ap

Ei meillä ole aikaa kahdestaan, taino viikonloppuisin saattaa olla tunti kaks.  Olen ehdottanut, mutta vaimo on ehdoton, että tarvitsee omaa aikaa. Kun tulen kotiin hän lähtee kävelylle salille, tapaamaan kavereitaan, mitä milloinkin. Yleensä hän tulee kotiin ennen kuin poitsut ja minä mennään nukkumaan, mutta hän lukittautuu harrastatushuoneeseen askartalemaan tai lukemaan, ja raivostuu jos häntä häiritään. 

Ei meillä ole ollut parisuhdetta nuoremman lapsen syntymän jälkeen, olemme eläneet "kämpiksinä" pyörittäen arkea. Vaimo ei suostu puhumaan asiasta, vaikka olen yrittänyt. Toivon, että tilanne paranee kun vaimo palaa töihin, mutta siihen menee kuulemma ainakin parivuotta, vaimo haluaa olla kotona vähintään siihen asti, että nuorimmainen täyttää kolme. Saa nähdä jaksanko minä siihen asti...

Olet ilmiselvästi tossun alla. Onnekas vaimo.

Ap

Up

Up

Ne on ne ruuhkavuodet teillä nyt. Kyllä se helpottaa ajan kanssa. t. Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuntui oma pää hajoaa. Kaikki vei paljon aikaa ja aina jäi hirveesti tekemättä.

Tähän meni 1/2 v aikaa. Kävin koko kodin läpi ja tarpeeton lähti kirppikselle. Tavaraa lähti kotoa todella paljon.

Ikinä en tiennyt mitä syödään.

Nyt meillä on kiertävä ruokalista. Kaikki ruuat valmistuu nopeasti. Sunnuntaina teen listan mitä tarvitaan kaupasta viikoksi ja to haen 2 maitoa.

Kaikki vaatteet yhteen kasaan. Kokeilin kaikkia vuoronperään.

Tein vaatekokonaisuuksia. Otin kuvan ja työvaatteet ovat töissä.

Kaikki tekemättömät työt teen viikon sisällä.

Ei ollut varaa käydä salilla. Nyt on netistä otettuja jumppavideoita ja joka arki on jumppaa.

Aikaa riittää

Huh, onpa ihailtavaa. Minua ei vain kiinnosta olla noin organisoitu. Ainoat asiat joista pidän kiinni ja olen pitänyt jo vuosia ovat ne, että salilla käyn säännöllisesti, en päästä itseäni lihomaan ja laittaudun aina töihin (ja muutenkin jos mihinkään meno), hoidan ihoa säännöllisesti, käyn kampaajalla ja pyrin muutenkin panostamaan hyvinvontiini ja ulkonäkööni sen minkä voin. Ap

Tässä saa enemmän kuin häviää. Ruokakulut pysyvät kurissa, kaapeissa ei ole mitään ylimääräisiä nyssyköitä tai pusseja.

Plus kaikki ruoka on hyvää. Listoja on 5, eli todellakaan ei syödä samaa ruokaa vaan monipuolisesti

Näytän aina siistiltä töissä. Ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälle, kun lista näyttää tänään nämä.

Pukeutuminen ei ole minulle niin tärkeää, minulla ei ole ikinä fiilistä mitä sitä tänään tekisi mieli laittaa. Pääasia on, että ulkonäkö on siisti.

Kun kaapit on karsittu, pysyy koti siistinä. Jumppaan kotona, ei mene rahaa kuin sähköön ja sama hyöty tulee kuitenkin.

Kompastuskivi oli tekemättömät paperityöt. Veroehdotus korjataan viikon sisällä, koulukuvat tilataan, neharvat laskut mitä tulee, hoidetaan jne.

Ei todellakaan ole sama hyöty kotijumpasta kuin salitreenistä. Paitsi jos salivälineet löytyvät kotoa. Mulle salillakäynti lisäksi on koti- ja perhevapaata aikaa jota ilman pää räjähtäisi varmasti. Ap