Vihaan työtäni, lapsiperhe-elämä rasittaa liikaa ja parisuhde vain ottaa eikä anna mitään eikä omiin harrastuksiin ole tarpeeksi aikaa eikä energiaa

No ei siinä auta muu kun tehdä muutoksia kohti mielekkäämpää arkea ja elämää.

Taitaa olla ihan sama mitä teet. Jos et löydä mitään hyvää nykyisestä elämästä, tuskin löydät sitä mistään.

Tuttu tunne. Olen huomannut, että liika kiltteys altistaa näille fiiliksille. Pitää oppia joka paikassa sanomaan ei, kun on sen aika. Sitten jaksaa paremmin sanoa myös joo.

Lapsille sitä eitä ei niin vain sanota, mutta senkin kestää paremmin, kun muilla elämän osa-alueilla tuntee olevansa oikein ja kohtuullisesti kohdeltu.

Sama juttu, paitsi että työni on ihan siedettävää, koska sitä tarvitsee tehdä vain sunnuntaisin. Muuten olen äitiyslomalla ja sidottuna tuohon pentuun.

Kirjaa ylös asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä arvoja. Tällaisia arvoja voivat olla esimerkiksi vapaus, oma aika, perhe, huumori, yhteiskunnalliset asiat, uskonto tms... 

Mieti konkreettisia toimia, jotka liittyvät näihin arvoihin ja mieti, voisitko elää enemmän omien arvojesi mukaan tai tehdä valintoja, jotka veisivät sinua kohti tällaisia arvoja. Mieti viikoittain/päivittäin mitä voisit tehdä, joka olisi arvojesi mukaista ja veisi sinua siihen suuntaan kuin haluatkin mennä. Jos todella haluat itsellesi resonoivamman elämän, sinun on otettava _pieniä_ askelia joka päivä/joka viikko sitä kohti ja mietittävä aktiivisesti miten "ajat" omaa elämääsi - oletko unohtanut itsesi, oletko alkanut uhrautua, oletko unohtanut mikä on sinulle tärkeää? Kun elämme arvojemme mukaan, me koemme elävämme merkityksellistä ja innostavaa elämää. Se tapahtuu pienin askelin eikä vaadi paljon rahaa/aikaa, mutta vaivannäköä kyllä! 

Pystyt kyllä valitsemaan toisin!

Vierailija kirjoitti:

No ei siinä auta muu kun tehdä muutoksia kohti mielekkäämpää arkea ja elämää.

Miten, jos töissä on pakko käydä, lapset pakko hoitaa ja parisuhde ei pysyisi koossa ellei sille anna aikaa?

en ole ap

Olen kakkosen linjoilla. Arviosi on masentuneen ihmisen arvio. En nyt sano, etteikö elämässäsi voisi olla objektiivisestikin katsoen asioita, joita pitäisi korjata, mutta siellä ON varmasti myös hyvää. Sinulla on lapsia, sinulla on työ, sinulla on puoliso ja koska et kerro muusta niin todennäköisesti olet fyysisesti tervekin.

Henkisesti tasapainossa oleva löytää myös positiivista elämästään. Kenenkään tavallista elämää elävän maailma ei ole noin sataprosenttisesti negatiivinen, mutta masentunut ei kykene näkemään enää niitä positiivisia puolia.

Kannustan siis kääntymään työterveyslääkärin puoleen. Tarvitset psykiatrisen arvioinnin, lähetteen terapiaan ja kenties samaan aikaan jonkinlaisen mielialalääkityksenkin.

Ulkonäkö, hyvä kroppa ja kunto ovat minulle tärkeitä arvoja, ehdin ja jaksan toimia niiden eteen tässä tilanteessa 3-5 tuntia viikossa mikä on liian vähän.

En todellakaan ole unohtanut itseäni ja varmaan juuri siksi koenkin tämän elämänvaiheen tuskallisena.

Ap

En tarvitse terapiaa enkä varsinkaan mielialalääkitystä! Tarvitsen erilaisen työn, enemmän aikaa keskittyä itseäni kiinnostaviin asiohin ja parisuhteen hoitamiseen rauhassa ajan kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan sama mitä teet. Jos et löydä mitään hyvää nykyisestä elämästä, tuskin löydät sitä mistään.

Samoin olisin kirjoittanut. Perustyytymätön ja masentunut ihminen, joka ei edes halua tehdä muutoksia vaan vain valittaa, ei tule löytmön mistään asioista onneaan. Vaikka hänellä olisi muiden mielestä kaikki, niin omasta mielestään hänellä ei ole mitään, vaan kaikki on pelkkää p*skaa, lapset ovat syypäitä ikävään arkeen, mies on syypää kaikkeen ja työpaikan ihmiset/työ on se viimeinen niitti. Kaikki olisi muka paremmin ilman lapsia, toisen miehen kanssa ja eri työpaikassa, kaikki muut ovat typeriä ja muiden pitäisi muuttua... Joopa joo, olisiko hyvä ajatus muuttaa itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan sama mitä teet. Jos et löydä mitään hyvää nykyisestä elämästä, tuskin löydät sitä mistään.

Samoin olisin kirjoittanut. Perustyytymätön ja masentunut ihminen, joka ei edes halua tehdä muutoksia vaan vain valittaa, ei tule löytmön mistään asioista onneaan. Vaikka hänellä olisi muiden mielestä kaikki, niin omasta mielestään hänellä ei ole mitään, vaan kaikki on pelkkää p*skaa, lapset ovat syypäitä ikävään arkeen, mies on syypää kaikkeen ja työpaikan ihmiset/työ on se viimeinen niitti. Kaikki olisi muka paremmin ilman lapsia, toisen miehen kanssa ja eri työpaikassa, kaikki muut ovat typeriä ja muiden pitäisi muuttua... Joopa joo, olisiko hyvä ajatus muuttaa itseään?

Tämä marina kertoo kyllä sinusta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö, hyvä kroppa ja kunto ovat minulle tärkeitä arvoja, ehdin ja jaksan toimia niiden eteen tässä tilanteessa 3-5 tuntia viikossa mikä on liian vähän.

En todellakaan ole unohtanut itseäni ja varmaan juuri siksi koenkin tämän elämänvaiheen tuskallisena.

Ap

Oijoi, nyt mennään syvälle! :D Kerropa nykyisestä arjestasi ja kerro mitä haluaisit.

Tarvitsisin AIKAA asioille jotka tuottavat mielihyvää ja antavat jotain. Miten asennemuutos sen korvaa? En ole ajatellut että mitään muuta kuin työpaikka pitäisi laittaa vaihtoon, jotta saattaisin kokea elämäni mielekkäämpänä jos ajankäyttöä saisi laitettua uusiksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan sama mitä teet. Jos et löydä mitään hyvää nykyisestä elämästä, tuskin löydät sitä mistään.

Samoin olisin kirjoittanut. Perustyytymätön ja masentunut ihminen, joka ei edes halua tehdä muutoksia vaan vain valittaa, ei tule löytmön mistään asioista onneaan. Vaikka hänellä olisi muiden mielestä kaikki, niin omasta mielestään hänellä ei ole mitään, vaan kaikki on pelkkää p*skaa, lapset ovat syypäitä ikävään arkeen, mies on syypää kaikkeen ja työpaikan ihmiset/työ on se viimeinen niitti. Kaikki olisi muka paremmin ilman lapsia, toisen miehen kanssa ja eri työpaikassa, kaikki muut ovat typeriä ja muiden pitäisi muuttua... Joopa joo, olisiko hyvä ajatus muuttaa itseään?

Tämä marina kertoo kyllä sinusta itsestäsi.

Eipä muuten kerrokaan. Olen ihanassa työssä ja teen yrittäjänä juuri sitä mitä haluan. Kolme lastamme ovat jo teinejä, mieheni on ystäväni ja seksiä on 1-3 kertaa viikossa, meillä on velaton kaunis koti ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.

En jaksa ymmärtää turhan valittajia, koska olen omalla toiminnallani muuttanut elämäni hyväksi mm. opiskelemalla aikuisena uuden ammatin ja lähtemällä yrittäjäksi. Työni on minulle enemmänkin mukava harrastus, josta saa hyvin rahaa, mieheni kanssa viihdymme hyvin yhdessä ja teinimme ovat upeita ihmisiä.

Tuttuja ovat nämä tunteet. Nimenonaan tunteet, vaikka ei niinkään elämäntilanne. Oma ongelmani on että viimeisen vuoden asiat elämässä ovat menneet aivan pieleen. Talonrakennus, paikkakunnan vaihdos, isoja muutoksia, miehen yllättävää työttömyyttä ja ongelmia työnhaussa. Nämä kaikki ovat väistämättä heijastuneet koko perheeseen. Itse olen joutunut tekemään vähemmän töitä koska perheen tilanne on ollut sellainen, että kotona on tarvittu minua. Oma työni on haastavaa, mutta aikaavievää jos sen haluaa tehdä hyvin. Koska kotona on ollut haastavaa, olen tehnyt virheitä ja joutunut tekemään työni huonosti. Se aiheuttaa myös ahdistusta.

Kaikesta tästä johtuen on stressi nostanut painoa. Olen myös syönyt ahdistukseeni, enkä aina pelkkää kaurapuuroa. Pelkkä suklaapatukka tai lakupussi pari kertaa viikossakin alkaa näkyä näillä ikävuosilla kun ei pääse säännöllisesti lenkkipolulle tai salille niitä polttelemaan. Niinä hetkinä kun pääsisi lenkille tai salille, on aivan poikki. Silloin kun haluaisi mennä, ei pääse. Kierre aiheuttaa lisää ahdistusta. Painon nousu aiheuttaa ahdistusta. Omat negatiiviset ajatukset aiheuttaa ahdistusta.

Parisuhde, no joo. Riidat on olleet kaiken tämän ahdistuksen ja negatiivisen keskellä aivan kamalia. Onneksi ne on saatu pidettyä lasten silmien ulkopuolella. Henkisesti on kuitenkin etäänyttänyt miehen tapa kaataa omat työongelmat ja ailahtelevat tunteet minun niskaani. Ja huutaa ja raivota. Ja sen päälle kun otan hiukan etäisyyttä pitääkseni itseni koossa valittaa läheisyyden puutetta. Itse en kaipaa läheisyyttä vaan nimenomaan etäisyyttä. Omaa aikaa ja aikaa olla oma itseni. Että saisin edes päivän tai jopa kaksi muistella millainen ihminen olen, kun ei tarvitse koko ajan stressata. En uskalla jättää miestä lasten kanssa kaksin pitkäksi aikaa, koska hän on väsynyt ja ailahteleva. Niin alan olla minäkin, mutta saan pidettyä tilanteen vielä jotakuinkin hallinnassa.

Että semmoinen elämä. Silti löydän tästä hyvääkin. Kaksi suloista lasta, välillä ihan hurjana huutavat riiviöt ja sitten taas halipusivat söpöliinit, jotka nytkin istuvat sohvalla katsomassa omaa ohjelmaansa. Mulla on kupissa tuoretta kahvia ja edessä ihana aamupalaleipä avokadolla. Tänään on lauantai ja aion käydä ulkoilemassa ja illalla pakotan itseni salille pitkästä aikaa, koska päätin sen nyt. Aion laittaa myöhäisillassa lasten nukahdettua saunan päälle ja istua tulikuumassa höyryssä yön pimeydessä miettien ratkaisuja parempaan elämään.

Ei tämä todellakaan herkkua aina ole, mutta itse ajattelen niin, että niin kauan kuin edes yrittää tehdä päivittäin edes yhden asian joka vie kohti parempaa (tai sitten se ei vie mutta tulipa tehtyä edes se yksi asia) on kokonaisuuden lopulta käännyttävä parempaan. Esim. jos et kerkeä salille, ehdit takuulla aina tehdä vaikka 50 askelkyykkyä. Aina ehdit halata puolisoa (vaikka ei tekisi mielikään, mutta voihan sitä läheisyyden halua yrittää houkutella ja tulee siitä sille toiselle ainakin hyvä mieli). Vaikka ei ehtisi laihduttaa kunnolla, voi niitä järkeviä valintoja tehdä joka päivä. Vaikka ei laihtuisi, on terveellinen valinta aina se terveellinen valinta. Keho kiittää, runsaasta vedestä, kasviksista, täysjyvästä.

Tsemppiä Ap, meitä samojen asioiden kanssa painivia on niin monia. Itketään itkut ja kihistään ahdistukset, mutta jatketaan eteenpäin uskoen että se parempi aika kyllä vielä takuulla koittaa. Ei niin pitkää pimeää ettei nousisi aamu.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisin AIKAA asioille jotka tuottavat mielihyvää ja antavat jotain. Miten asennemuutos sen korvaa? En ole ajatellut että mitään muuta kuin työpaikka pitäisi laittaa vaihtoon, jotta saattaisin kokea elämäni mielekkäämpänä jos ajankäyttöä saisi laitettua uusiksi. Ap

Mitä aikasyöppöjä sinulla on? Netti ja tällä palstalla ajan viettäminen ilmeisesti vievät aikaasi aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan sama mitä teet. Jos et löydä mitään hyvää nykyisestä elämästä, tuskin löydät sitä mistään.

Samoin olisin kirjoittanut. Perustyytymätön ja masentunut ihminen, joka ei edes halua tehdä muutoksia vaan vain valittaa, ei tule löytmön mistään asioista onneaan. Vaikka hänellä olisi muiden mielestä kaikki, niin omasta mielestään hänellä ei ole mitään, vaan kaikki on pelkkää p*skaa, lapset ovat syypäitä ikävään arkeen, mies on syypää kaikkeen ja työpaikan ihmiset/työ on se viimeinen niitti. Kaikki olisi muka paremmin ilman lapsia, toisen miehen kanssa ja eri työpaikassa, kaikki muut ovat typeriä ja muiden pitäisi muuttua... Joopa joo, olisiko hyvä ajatus muuttaa itseään?

Tämä marina kertoo kyllä sinusta itsestäsi.

Eipä muuten kerrokaan. Olen ihanassa työssä ja teen yrittäjänä juuri sitä mitä haluan. Kolme lastamme ovat jo teinejä, mieheni on ystäväni ja seksiä on 1-3 kertaa viikossa, meillä on velaton kaunis koti ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.

En jaksa ymmärtää turhan valittajia, koska olen omalla toiminnallani muuttanut elämäni hyväksi mm. opiskelemalla aikuisena uuden ammatin ja lähtemällä yrittäjäksi. Työni on minulle enemmänkin mukava harrastus, josta saa hyvin rahaa, mieheni kanssa viihdymme hyvin yhdessä ja teinimme ovat upeita ihmisiä.

Jos sulla todella olisi asiat noin mallillaan kuten esität, et roikkuisi av:lla :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisin AIKAA asioille jotka tuottavat mielihyvää ja antavat jotain. Miten asennemuutos sen korvaa? En ole ajatellut että mitään muuta kuin työpaikka pitäisi laittaa vaihtoon, jotta saattaisin kokea elämäni mielekkäämpänä jos ajankäyttöä saisi laitettua uusiksi. Ap

Mitä aikasyöppöjä sinulla on? Netti ja tällä palstalla ajan viettäminen ilmeisesti vievät aikaasi aika paljon.

Samahan se on mitä teen kun olen lastenvahtimisvastuussa. Siinä samalla sentään voin olla netissä. Ap

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö, hyvä kroppa ja kunto ovat minulle tärkeitä arvoja, ehdin ja jaksan toimia niiden eteen tässä tilanteessa 3-5 tuntia viikossa mikä on liian vähän.

En todellakaan ole unohtanut itseäni ja varmaan juuri siksi koenkin tämän elämänvaiheen tuskallisena.

Ap

Oijoi, nyt mennään syvälle! :D Kerropa nykyisestä arjestasi ja kerro mitä haluaisit.

Pitäisi ehtiä ottamaan uusia viimeisenpäälle hiottuja fitneskuvia pyllypystyssä instaan. Ylläpitää ulkonäkö- ja fitnesblogia. Pitäisi ehtiä sädehtiä miesten ihailun kohteena ja pintaliitää ihquissa partyissä. Ihan tavallisia asioita, joita en nyt ehdi tekemään.