Minkä ikäisenä muutit pois lapsuudenkodistasi, omillesi?

Olin juuri täyttänyt 18 ja vanhempani olisivat pitäneet mut vielä mielellään kotona asumassa. Eipä heillä kuitenkaan ollut sanottavaa, kun täysi-ikäinen olin ja halusin muuttaa jo poikkiksen kanssa yksiin.

Pikkuveljeni oli noin 20 v kun vanhempani alkoivat vihjailla, että olisi aika muuttaa pois kotoa. Muutti pian sitten siinä intin ja lukion jälkeen opiskelemaan päästyään.

Omat lapseni pidän kyllä kotona asumassa ihan niin pitkään kuin haluavat. :)

24v. Sitä ennen opiskelin ja sitten mieli meni alas ja jouduin terapiaan pariksi vuodeksi. Sitten tervehdyin ja muutin omilleni. Ehkä onneksi asuin kotona kun masennuin.

16v opiskelemaan. Oli pakko jos halus käydä muutakin kuin peruskoulun.

Vanhemmat heitti ulos heti kun lukio päättyi. Ilmoittivat tyynesti että nyt on aika lähteä ja missään emme enää tule auttamaan ikinä.

Ovat lupauksensa (uhkauksensa) pitäneet. En ole saanut pennin latia, yhtään lahjaa, henkistä tukea tai konkreettista apua kertaakaan. Lapsiani eivät halua nähdä eivätkä pidä mitään yhteyttä, omien sanojen mukaan nyt ”elävät itselleen”.

Paskat vanhemmat, vihaan niitä. Omien lasten kohdalla en koskaan voisi toimia noin ja hylätä lapsiani yksin huolien ja vastoinkäymisten keskelle.

16 vuotiaana muutin opiskelemaan suurempaan kaupunkiin. Eipä vanhemmilla siihen mitään sanottavaa ollut

19-vuotiaana kun lukiosta valmistuin niin samana kesänä vuokrasin oman asunnon.

Vähän alle 18. Se oli yleinen kotoamuuttoikä v. 1990.

Olisin kai saanutkin jäädä, mutta mieluummin muutin mm. tulossa olevan lapseni takia. Ja muutenkin.

19-vuotiaana. Olisin saanut jäädä, jos olisin halunnut. Etenkin isä olisi pitänyt mielellään vielä nuorimmaisen kotona vähän pitempään, mutta opiskelujen alkaessa halusin omilleni.

17v. Vanhemmat erosi ja lapsuudenkoti myytiin. En nähnyt järkeväksi muuttaa tuossa vaiheessa enää kummankaan luokse.

Lukion jälkeen 20v kun lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin.

Alkuun kävin joka vkl kotona. Siitä sitten käynnit harveni.

16v.muutin ja olisin saanut jäädä vanhempieni luokse, mutta ei huvittanu.

21, kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Olisin saanut jäädä vielä, mitään patisteluja muuttoon vanhempien puolelta ei ollut. Sen verran vaativat, että piti joko käydä töissä, hakea töitä tai hakea opiskelemaan. Näitä kaikkia sitten teinkin. Mitään vuokraa ei tarvinut maksaa ja edelleen olen aina kotiin tervetullut.

Tulipa hyvä mieli tästä. Perheessä on ikävä tapa jatkuvasti kettuilla ja kiusata toisia ja äitikin usein tiuskii, mutta kyllä näistä sanattomista teoista sitten kuitenkin huomaa, että on rakastettu.

N26

Olin 15, kun muutin lukioon toiselle paikkakunnalle. Olishan ne mut kotona pidempäänkin pitäneet, mutta eivät estelleet lähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän alle 18. Se oli yleinen kotoamuuttoikä v. 1990.

Olisin kai saanutkin jäädä, mutta mieluummin muutin mm. tulossa olevan lapseni takia. Ja muutenkin.

Jaa oli? Itse muutin pois kotoa v 1991, olin just täyttänyt 19v. Samoihin aikoihin muutti kaikki samanikäiset kaverit omilleen. Lapsia alettiin tekemään kyllä vasta tanakasti 2000-luvun puolella. Yksi pari taisi saada esikoisensa 1999.

19v. Olin asunut jo vuoden poissa lapsuudenkodista, mutta kirjoilla olin vielä siellä. Ei äitipuolen kanssa enää jaksettu tapella kaikesta, niin kiikutin kamani äidin luo. Iskä soitteli monta kertaa millon tuun takasi. Odottelin poikaystävän pois armeijasta ja muutettiin samaan osoitteeseen.

Muutin vasta 23-vuotiaana. Se johtui siitä, että olin matalapalkkatyössä ja arvelutti, kuinka rahat riittää elämiseen. Pääkaupunkiseudulla myös vuokrataso on ollut aika korkea, sekin vaikutti. Sain silloin palkkaa 1200 euroa kuussa. Sitä ennen olin säästänyt, ostanut astioita ja pölynimurin ym. tarvikkeita. Vuokratakuut säästin myös itse.

17vuotiaana vuonna 1992. Eihän siitä porukat tykänneet, mutta kävin lukion loppuun naapurikunnasta. Paska äiti, pidän huolta, etten ole samanlainen lapsilleni.

21v, kun valmistuin ja muutettiin silloisen poikaystävän kanssa yhteen.

16-vuotiaana muutin pois kotoa, ja itse asiassa samantien monen tuhannen kilometrin päähän toiseen maahan. Olisin vanhempien puolesta saanut jäädä kotiin, mutta tahdoin päästä opiskelemaan hieman erikoisempaa alaa ja tämä oli ainoa vaihtoehto. Täytyi kyllä aikuistua aika vauhdikkaasti koska tukijoukot oli sen verran kauempana etteivät olisi heti apuun päässeet ongelmatilanteessa.

Omat lapset ovat 18 ja 16, vanhempi menossa yliopistoon kotikaupungissa ja saa kyllä mielellään asua kotona ainakin opintojen loppuun asti.

En ole vielä muuttanut. T. 20v