En tajua, miksen ymmärtänyt kouluttautua jotenkin järkevämmin! En saa mitään töitä.
Minä hölmö olen humanisti, jollaisella ei tee yhtään mitään, ellei osaa samalla koodata, on opettajan pätevyys, osaa neljäätoista kieltä, on kirjanpitäjä ja työkokemusta neljännesvuosisata.
Tällä tutkinnolla ei tee mitään. En edes tajua, mitä töitä kuvittelin tällä saavani, kun en pätevöitynyt yhtään mihinkään.
Harmittaa, että käytin elämästäni 7 vuotta aivan turhaan. Pitää aloittaa kokonaan uudestaan ja kouluttautua johonkin konkreettisempaan.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodaava humanisti kirjoitti:
On myös hölmöä selittää mitään siitä, että kaikki voisivat oppia koodaamaan - kyllä varmaan voivat, mutta onko se sen järkevämpää kuin pakottaa kaikki soittamaan vaikka viulua? Aikaa kuluu suunnattomasti ja osan kohdalla sitäkin kauemmin, ja silti lopputuloksena vain tietyistä kiinnostuneista tulee riittävän hyviä työelämän tarpeisiin.
Jos ei ole lainkaan kiinnostunut matematiikasta eikä tietotekniikasta, on täysin turhaa haaskata aikaansa ja alkaa koodariksi. Koodaaminen ei myöskään työllistä hyvin kuin kunnon osaajia, mihin taas ei pääse ellei oikeasti panosta aikaansa koodaamiseen eli käytännössä tee sitä myös harrastuksenaan.Jos on hyvä muissa asioissa, kannattaa panostaa ennemmin niihin kuin yrittää väkisin muovautua johonkin asiasta mitään tietämättömien hehkuttamaan muottiin. Opetelkaa edes itse koodaamaan, ennen kuin alatte huudella sitä vaihtoehdoksi muille.
45
Väärin. Koodaaminen ei ole matematiikkaa. Viulunsoitto on enemmän matematiikka kuin koodaaminen. Koodaaminen on ihmisiä kiinnostavien juttujen tekemistä, ja siinä tarvitaan humanisteja.
Minusta tämä on jotenkin huvittavaa, että tätä "koodaamista" tarjotaan patenttiratkaisuksi ihan mihin tahansa työttömyyteen. :D Sori, en osaa koodata enkä todennäköisesti oppisi siitä kuin niin hatarat perusteet, ettei sillä työelämässä loistaisi. Jos vain hyväksyisimme sen, että eri ihmisillä on eri lahjat annettavaksi työelämälle, ja ihan kaikilla se ei edes orastavasti ole koodaaminen?
No pointti oli se että koodaaminen ei ole matematiikka eikä vaikeaa. Hyvä match humanisteille, varsinkin jos kielet kiinnostaa. Jos on muuta annettavaa työelämälle eikä koodaus kiinnosta niin sitten ei koodaus ole sun juttu.
... No kun sinä osaat koodaamista, voit varmasti tuosta vain opetella vaikka muutaman kielen? Ei se niin vaikeaa ole.
Tässäpä minun pointtini: koodaaminen on ehkä sinulle helppoa, mutta ei välttämättä jollekulle toiselle. Ja joku voisi ihmetellä syvästi, mikä nyt on niin vaikeaa opetella kiinaa ja vaikka kiinan kirjoitusta, helppoa kuin heinänteko.
Sää nyt vain alleviivasit pointin jonka yritin tehdä. Koodaus on kuin opettelisi kiinankielen, koodaus ei ole yhtään kuin matematiikka.
Jep - helppoa kuin heinänteko. Ei kun siis kiinaa opiskelemaan kun se on niin helppoa ja vaivatonta!
No ei se mahdotontakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodaava humanisti kirjoitti:
On myös hölmöä selittää mitään siitä, että kaikki voisivat oppia koodaamaan - kyllä varmaan voivat, mutta onko se sen järkevämpää kuin pakottaa kaikki soittamaan vaikka viulua? Aikaa kuluu suunnattomasti ja osan kohdalla sitäkin kauemmin, ja silti lopputuloksena vain tietyistä kiinnostuneista tulee riittävän hyviä työelämän tarpeisiin.
Jos ei ole lainkaan kiinnostunut matematiikasta eikä tietotekniikasta, on täysin turhaa haaskata aikaansa ja alkaa koodariksi. Koodaaminen ei myöskään työllistä hyvin kuin kunnon osaajia, mihin taas ei pääse ellei oikeasti panosta aikaansa koodaamiseen eli käytännössä tee sitä myös harrastuksenaan.Jos on hyvä muissa asioissa, kannattaa panostaa ennemmin niihin kuin yrittää väkisin muovautua johonkin asiasta mitään tietämättömien hehkuttamaan muottiin. Opetelkaa edes itse koodaamaan, ennen kuin alatte huudella sitä vaihtoehdoksi muille.
45
Väärin. Koodaaminen ei ole matematiikkaa. Viulunsoitto on enemmän matematiikka kuin koodaaminen. Koodaaminen on ihmisiä kiinnostavien juttujen tekemistä, ja siinä tarvitaan humanisteja.
Minusta tämä on jotenkin huvittavaa, että tätä "koodaamista" tarjotaan patenttiratkaisuksi ihan mihin tahansa työttömyyteen. :D Sori, en osaa koodata enkä todennäköisesti oppisi siitä kuin niin hatarat perusteet, ettei sillä työelämässä loistaisi. Jos vain hyväksyisimme sen, että eri ihmisillä on eri lahjat annettavaksi työelämälle, ja ihan kaikilla se ei edes orastavasti ole koodaaminen?
No pointti oli se että koodaaminen ei ole matematiikka eikä vaikeaa. Hyvä match humanisteille, varsinkin jos kielet kiinnostaa. Jos on muuta annettavaa työelämälle eikä koodaus kiinnosta niin sitten ei koodaus ole sun juttu.
... No kun sinä osaat koodaamista, voit varmasti tuosta vain opetella vaikka muutaman kielen? Ei se niin vaikeaa ole.
Tässäpä minun pointtini: koodaaminen on ehkä sinulle helppoa, mutta ei välttämättä jollekulle toiselle. Ja joku voisi ihmetellä syvästi, mikä nyt on niin vaikeaa opetella kiinaa ja vaikka kiinan kirjoitusta, helppoa kuin heinänteko.
Sää nyt vain alleviivasit pointin jonka yritin tehdä. Koodaus on kuin opettelisi kiinankielen, koodaus ei ole yhtään kuin matematiikka.
Jep - helppoa kuin heinänteko. Ei kun siis kiinaa opiskelemaan kun se on niin helppoa ja vaivatonta!
No ei se mahdotontakaan ole.
Oppimiseen vaaditaan myös motivaatiota ja soveltuvuutta. Mahdotonta oppiminen ei tokikaan ole, mutta se saavutetun opin taso ei välttämättä ole päätähuimaava. Ja alkup. aiheeseen: kaikki eivät välttämättä opi koodaamista niin hyvin, että se olisi validi meriitti työmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodaava humanisti kirjoitti:
On myös hölmöä selittää mitään siitä, että kaikki voisivat oppia koodaamaan - kyllä varmaan voivat, mutta onko se sen järkevämpää kuin pakottaa kaikki soittamaan vaikka viulua? Aikaa kuluu suunnattomasti ja osan kohdalla sitäkin kauemmin, ja silti lopputuloksena vain tietyistä kiinnostuneista tulee riittävän hyviä työelämän tarpeisiin.
Jos ei ole lainkaan kiinnostunut matematiikasta eikä tietotekniikasta, on täysin turhaa haaskata aikaansa ja alkaa koodariksi. Koodaaminen ei myöskään työllistä hyvin kuin kunnon osaajia, mihin taas ei pääse ellei oikeasti panosta aikaansa koodaamiseen eli käytännössä tee sitä myös harrastuksenaan.Jos on hyvä muissa asioissa, kannattaa panostaa ennemmin niihin kuin yrittää väkisin muovautua johonkin asiasta mitään tietämättömien hehkuttamaan muottiin. Opetelkaa edes itse koodaamaan, ennen kuin alatte huudella sitä vaihtoehdoksi muille.
45
Väärin. Koodaaminen ei ole matematiikkaa. Viulunsoitto on enemmän matematiikka kuin koodaaminen. Koodaaminen on ihmisiä kiinnostavien juttujen tekemistä, ja siinä tarvitaan humanisteja.
Minusta tämä on jotenkin huvittavaa, että tätä "koodaamista" tarjotaan patenttiratkaisuksi ihan mihin tahansa työttömyyteen. :D Sori, en osaa koodata enkä todennäköisesti oppisi siitä kuin niin hatarat perusteet, ettei sillä työelämässä loistaisi. Jos vain hyväksyisimme sen, että eri ihmisillä on eri lahjat annettavaksi työelämälle, ja ihan kaikilla se ei edes orastavasti ole koodaaminen?
No pointti oli se että koodaaminen ei ole matematiikka eikä vaikeaa. Hyvä match humanisteille, varsinkin jos kielet kiinnostaa. Jos on muuta annettavaa työelämälle eikä koodaus kiinnosta niin sitten ei koodaus ole sun juttu.
... No kun sinä osaat koodaamista, voit varmasti tuosta vain opetella vaikka muutaman kielen? Ei se niin vaikeaa ole.
Tässäpä minun pointtini: koodaaminen on ehkä sinulle helppoa, mutta ei välttämättä jollekulle toiselle. Ja joku voisi ihmetellä syvästi, mikä nyt on niin vaikeaa opetella kiinaa ja vaikka kiinan kirjoitusta, helppoa kuin heinänteko.
Sää nyt vain alleviivasit pointin jonka yritin tehdä. Koodaus on kuin opettelisi kiinankielen, koodaus ei ole yhtään kuin matematiikka.
Jep - helppoa kuin heinänteko. Ei kun siis kiinaa opiskelemaan kun se on niin helppoa ja vaivatonta!
No ei se mahdotontakaan ole.
Oppimiseen vaaditaan myös motivaatiota ja soveltuvuutta. Mahdotonta oppiminen ei tokikaan ole, mutta se saavutetun opin taso ei välttämättä ole päätähuimaava. Ja alkup. aiheeseen: kaikki eivät välttämättä opi koodaamista niin hyvin, että se olisi validi meriitti työmarkkinoilla.
No ei kaikki opi kiinan kieltäkään niin että olisi meriitti. En vaan tykkää koodaajana ajatuksesta että koodaus olis muka supervaikeaa koska eihän se ole. Eikä siinä mitään matematiikkaa tarvita kun web appseja tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodaava humanisti kirjoitti:
On myös hölmöä selittää mitään siitä, että kaikki voisivat oppia koodaamaan - kyllä varmaan voivat, mutta onko se sen järkevämpää kuin pakottaa kaikki soittamaan vaikka viulua? Aikaa kuluu suunnattomasti ja osan kohdalla sitäkin kauemmin, ja silti lopputuloksena vain tietyistä kiinnostuneista tulee riittävän hyviä työelämän tarpeisiin.
Jos ei ole lainkaan kiinnostunut matematiikasta eikä tietotekniikasta, on täysin turhaa haaskata aikaansa ja alkaa koodariksi. Koodaaminen ei myöskään työllistä hyvin kuin kunnon osaajia, mihin taas ei pääse ellei oikeasti panosta aikaansa koodaamiseen eli käytännössä tee sitä myös harrastuksenaan.Jos on hyvä muissa asioissa, kannattaa panostaa ennemmin niihin kuin yrittää väkisin muovautua johonkin asiasta mitään tietämättömien hehkuttamaan muottiin. Opetelkaa edes itse koodaamaan, ennen kuin alatte huudella sitä vaihtoehdoksi muille.
45
Väärin. Koodaaminen ei ole matematiikkaa. Viulunsoitto on enemmän matematiikka kuin koodaaminen. Koodaaminen on ihmisiä kiinnostavien juttujen tekemistä, ja siinä tarvitaan humanisteja.
Minusta tämä on jotenkin huvittavaa, että tätä "koodaamista" tarjotaan patenttiratkaisuksi ihan mihin tahansa työttömyyteen. :D Sori, en osaa koodata enkä todennäköisesti oppisi siitä kuin niin hatarat perusteet, ettei sillä työelämässä loistaisi. Jos vain hyväksyisimme sen, että eri ihmisillä on eri lahjat annettavaksi työelämälle, ja ihan kaikilla se ei edes orastavasti ole koodaaminen?
No pointti oli se että koodaaminen ei ole matematiikka eikä vaikeaa. Hyvä match humanisteille, varsinkin jos kielet kiinnostaa. Jos on muuta annettavaa työelämälle eikä koodaus kiinnosta niin sitten ei koodaus ole sun juttu.
... No kun sinä osaat koodaamista, voit varmasti tuosta vain opetella vaikka muutaman kielen? Ei se niin vaikeaa ole.
Tässäpä minun pointtini: koodaaminen on ehkä sinulle helppoa, mutta ei välttämättä jollekulle toiselle. Ja joku voisi ihmetellä syvästi, mikä nyt on niin vaikeaa opetella kiinaa ja vaikka kiinan kirjoitusta, helppoa kuin heinänteko.
Sää nyt vain alleviivasit pointin jonka yritin tehdä. Koodaus on kuin opettelisi kiinankielen, koodaus ei ole yhtään kuin matematiikka.
Jep - helppoa kuin heinänteko. Ei kun siis kiinaa opiskelemaan kun se on niin helppoa ja vaivatonta!
No ei se mahdotontakaan ole.
Oppimiseen vaaditaan myös motivaatiota ja soveltuvuutta. Mahdotonta oppiminen ei tokikaan ole, mutta se saavutetun opin taso ei välttämättä ole päätähuimaava. Ja alkup. aiheeseen: kaikki eivät välttämättä opi koodaamista niin hyvin, että se olisi validi meriitti työmarkkinoilla.
No ei kaikki opi kiinan kieltäkään niin että olisi meriitti. En vaan tykkää koodaajana ajatuksesta että koodaus olis muka supervaikeaa koska eihän se ole. Eikä siinä mitään matematiikkaa tarvita kun web appseja tehdään.
Samaa mieltä. Vaihdoin nelikymppisenä sairaanhoitajasta koodariksi enkä ollut opintoja aloittaessani edes nähnyt riviäkään koodia. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Toki jos ihmisellä ei ole lainkaan loogista päättelykykyä eikä ongelmanratkaisutaitoja, koodaaminen ei todennäköisesti sovi.
Itsekin olen humanisti, niin pääaine kuin sivuaineetkin olivat aivan turhaa diipadaapaa. Siitä huolimatta olen aina onnistunut työllistymään ja olen edennyt jatkuvasti urallani, vaikka en ole koskaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tekemääni työtä kohtaan enkä ole missään asiassa hyvä. Saan ihan ok palkkaa ja minulla on hieno titteli. Erinäisten perintöjen ja muiden sattumien ansiosta asun miljoonaluokan omistusasunnossa Helsingin keskustassa. En oikein käsitä miten tässä on näin käynyt kun en ole ikinä ollut ahkera tai motivoitunut työntekijä ja tutkinnollani ei pitäisi olla mitään käyttöä tässä nykyisessä työelämässä. Sori vaan kaikille epätoivoisille humanisteille, mutta minä taidan olla melkoinen Hannu Hanhi.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen humanisti, niin pääaine kuin sivuaineetkin olivat aivan turhaa diipadaapaa. Siitä huolimatta olen aina onnistunut työllistymään ja olen edennyt jatkuvasti urallani, vaikka en ole koskaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tekemääni työtä kohtaan enkä ole missään asiassa hyvä. Saan ihan ok palkkaa ja minulla on hieno titteli. Erinäisten perintöjen ja muiden sattumien ansiosta asun miljoonaluokan omistusasunnossa Helsingin keskustassa. En oikein käsitä miten tässä on näin käynyt kun en ole ikinä ollut ahkera tai motivoitunut työntekijä ja tutkinnollani ei pitäisi olla mitään käyttöä tässä nykyisessä työelämässä. Sori vaan kaikille epätoivoisille humanisteille, mutta minä taidan olla melkoinen Hannu Hanhi.
Diipadaapaa! Olen tosi kyllästynyt siihen, että humanistit kuvaavat omaa alaansa diipadaapaksi tai huuhaaksi. Ymmärrän, jos muiden alojen ihmiset turvautuvat sellaisiin kliseisiin, kun eivät välttämättä tunne humanistisia tieteitä. Mutta miksi humanistien pitää itse vähätellä itseään monen vuoden opintojen jälkeen?
Mitä se humanistinen huuhaa edes tarkoittaa? Sitäkö, etteivät historiantutkijat ymmärrä, miten historiaa pitäisi tutkia? Vai sitä, etteivät sukupuolentutkijat osaa sanoa mitään uutta ja kiinnostavaa sukupuolesta? Vai sitä, ettei visuaalisen kulttuurin muotoja tai vaikka kertomuksellisuutta kannattaisi ylipäänsä tutkia?
Ehkä se tarkoittaa vain, ettei vantaalainen maatyökonekauppias varsinaisesti tarvitse palvelukseensa näiden alojen asiantuntijoita. Sitä se huuhaa taitaa olla.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että monella humanistisella alalla työllistyminen on kovan työn takana. Ja edelliseen kirjoittajaan viitaten: auttaa periä miljoonakämppä Ullanlinnasta.
Mulla sama, pitäisi kouluttautua uudelleen. Kaksi tutkintoa ammattikorkeasta, kulttuuri- ja mediapuolelta molemmat. Harmittaa, että valitsin alat pelkän kiinnostuksen mukaan enkä yhtään ajatellut työllistymistä. Pitäisi olla suhteita, verkostoa, jatkuvasti brändätä ja markkinoida itseään eri keinoin, olla yliaktiivinen, tehdä palkatonta harjoittelua... silti parhaimmillaan vain lyhyitä projektityöpätkiä huonolla palkalla tai harjoittelussa eli palkatta, vaihtoehdot joko työttömyys tai muut työt. Itse olen R-kiskalla töissä koska en halua olla työtön, mutta sitten ei jää niin paljon aikaa ja energiaa oman alan työnhakuun ja siihen verkostoitumiseen.
Tiedän että itse mokasin aikanaan opiskelupaikan valinnassa, mutta toisaalta tiettyä vastuuta laittaisin myös tahoille jotka päättävät siitä paljonko ihmisiä koulutetaan juuri esim. media ja kulttuurialoille. Samoin koulutuksen tarjoajat mainostavat etenkin AMK:n puolella tutkintojaan ihan utopistisilla mainoslauseilla.
Minä onnistuin valitsemaan teknisen alan ja töitä on ollut, mutta minäkin laittaisin todella ison vastuun näille kouluille jotka todella vastuuttomasti markkinoivat kaikkea mediaa, kulttuuria ja matkailua. Tottakai saavat paljon opiskelijoita, mutta tuuppaavat heitä ulos vastuuttoman paljon kysyntään ja työmarkkinoihin nähden. Ei joka nuorella voi siinä viidakossa olla riittävää tietoa, mitkä alat oikeasti työllistäisivät. Kaikilla ei vanhemmatkaan ole ihan kartalla nykyammateista, että osaisivat neuvoa.
Jonkun pitäisi ylempää kyllä säädellä näiden aloituspaikkohen määrää. Lääkärien paikkoja kyllä osataan säädellä, vaikka heistä on jatkuvasti hirveä pula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen humanisti, niin pääaine kuin sivuaineetkin olivat aivan turhaa diipadaapaa. Siitä huolimatta olen aina onnistunut työllistymään ja olen edennyt jatkuvasti urallani, vaikka en ole koskaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tekemääni työtä kohtaan enkä ole missään asiassa hyvä. Saan ihan ok palkkaa ja minulla on hieno titteli. Erinäisten perintöjen ja muiden sattumien ansiosta asun miljoonaluokan omistusasunnossa Helsingin keskustassa. En oikein käsitä miten tässä on näin käynyt kun en ole ikinä ollut ahkera tai motivoitunut työntekijä ja tutkinnollani ei pitäisi olla mitään käyttöä tässä nykyisessä työelämässä. Sori vaan kaikille epätoivoisille humanisteille, mutta minä taidan olla melkoinen Hannu Hanhi.
Mitä se humanistinen huuhaa edes tarkoittaa? Vai sitä, etteivät sukupuolentutkijat osaa sanoa mitään uutta ja kiinnostavaa sukupuolesta?
Koko sukupuolentutkimus eli naistutkimus on huuhaa näennäistiede. Sillä ei ole minkäänlaista tieteellistä uskottavuutta. Sitä ei pitäisi opettaa yliopistossa.
Norjassa tämä onneksi on jo ymmärretty: https://www.suomenuutiset.fi/sukupuolentutkimus-tiedetta-norja-lakkasi-…
Minullakin on pari humanistituttua, jotka tekevät nyt hanttihommia. Toinen tekee vuoroin kahtakin hanttihommaa, jotta tulee toimeen.
Sinne menivät nekin verorahat, eikös juu?
Kiina on nykyään arvokas bisneksen kieli. Töitä olisi varmaan ulkomaita myöten.
Opettajia, sairaanhoitajia, insinöörejä työllistyisi esim arabiemiraatit.
Monessa ammatissa lisäopinnot hallintotieteissä tai johtamisessa voisivat avata tietä kuntien virkoihin.
Ei uudelleen kouluttautuminen hullu ajatus ole.tunnen montakin jotka on työllistyneet näin.
Yksi hoitaja opiskeli hallintotieteitä ja työllistyi, toinen hoitaja hoitotieteitä ja kasvatustieteitä, toimistosihteeri kävi hoitoalan sihteerin ammattitutkinnon, kieliä lukenut humanisti teknisen täydentävän kurssin ja työllistyi insinöörialalle. Fysiikkaa lukenut vaihtoi hoitoalalle.
Kun valitsee sen yhdistelmän niin että pääsee hyödyntämään ekan ammatin taitoja alalla joka työllistää (teollisuus, insinööritieteet, hoitoala, hallinto, kauppa, konsulttityöt) niin on jo paremmin tarjottavaa markkinoilla.
Olisiko mahdollista tehdä vielä jokin opintokokonaisuus yliopistossa, tai toinen maisteritutkinto? Ylipäänsä mikä tahansa lisäkouluttautuminen kannattaisi. Jos olet nyt jo ollut 7 vuotta yliopistossa, niin ei esim. 1 vuosi opintoja siihen päälle paljoa ole, jos se auttaa selkeästi työllistymisessä.
Itse opiskelen myös nyt humanistialaa ja gradua vailla olen tästä maisteritutkinnosta valmis. Viime aikoina olen tuskaillut paljon tätä alavalintaa, kun työllistyminen valmistumisen jälkeen tuntuu vaikealta, eikä edes rehellisesti kovin moni tämän alan työpaikka edes kiinnosta. Teen nyt kuitenkin tämän tutkinnon valmiiksi, kun loppusuoralla ollaan. Harmittaa, ettei yliopistoon hakiessa tai kandivaiheessa miettinyt vielä yhtään työllistymistä. Lukiossa toitotettiin, että mahdollisimman pian pitää päästä opiskelemaan ja tämän alan valitsin vaan kiinnostuksen mukaan, enkä suunnitellut työuraa. Tietysti typerää, etten ole myöskään opintojen aikana suunnitellut, mutta nuori ja tyhmähän tässä on ollut (life happens.) Nyt on kuitenkin suunnitteilla toiseen maisteritutkintoon hakeminen ja siihen liittyvien kurssien opiskeleminen tulevana lukuvuonna. Nämä toiset opinnot inspiroivat ja luovat uskoa, että kyllä tästä vielä työllistytäänkin!
Yliopistossa, varsinkin humanistialoilla, pitäisi olla kyllä selkeästi enemmän opinto-ohjausta ja urasuunnittelua kaikissa vaiheessa opintoja - monet nuoret varsinkin ovat aika pihalla oman alan työllisyystilanteesta. Loppuun jotain positiivista: ala on kyllä supermielenkiintoinen, ei nää vuodet tietenkään hukkaan ole menneet, kun tietoa ja sivistystä on kertynyt valtavasti. Niistä on varmasti hyötyä työelämässä, ja arkielämässä läpi elämän, vaikkei tälle alalle nyt suoraan työllistyisikään.
Minä jouduin yt-neuvotteluissa ulos, 51 vuotiaana, 13 vuoden jälkeen media-alalta. Kouluttaiduin lähihoitajaksi, te-toimiston kehoituksesta. Kerrottiin, että alalla on töitä, saa kuulemma valita työpaikkansa. Tein 2 sijaisuutta ja jäin työttömäksi. Olen edelleen työttömänä. Edellisessä paikassani palkattiin tilalleni hoiva-apulainen, kielitaidoton.
Koodaaminen on kieltä. Jos ymmärtää rakenteita, oppii myös koodaamaan.
Ap tässä terve! Sain töitä! Oman alan töitä ja vieläpä vakituisen!
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin yt-neuvotteluissa ulos, 51 vuotiaana, 13 vuoden jälkeen media-alalta. Kouluttaiduin lähihoitajaksi, te-toimiston kehoituksesta. Kerrottiin, että alalla on töitä, saa kuulemma valita työpaikkansa. Tein 2 sijaisuutta ja jäin työttömäksi. Olen edelleen työttömänä. Edellisessä paikassani palkattiin tilalleni hoiva-apulainen, kielitaidoton.
Oletko hakenut kotihoitoon töihin? Siellä luulisi olevan huutava puute työntekijöistä, ainakin isommissa
kaupungeissa.
Kertokaa minullekin, mistä lähteä liikkeelle, jos humanisti haluaa oppia koodaamaan!
Jep - helppoa kuin heinänteko. Ei kun siis kiinaa opiskelemaan kun se on niin helppoa ja vaivatonta!