Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikissa treffikumppaneissa on joku pielessä
03.05.2018 |
En etsi mitään prince charmingia, vaan deittailen ihan tavallisia 35-45 -vuotiaita miehiä. Mutta sitä oikeaa ei vaan tunnu löytyvän. Noin 15 deittiä olen käynyt läpi. Suurimmasta osasta tiesi heti että ei tule kesää. Muutaman tapasin uudestaankin, kunnes myönsin, että väkisin en voi kiinnostua. Kaksi oli sitä mieltä että heitä ei kiinnosta. Yhden kanssa tapailin useamman kuukauden, fyysinen veto oli vahva, mutta ikävä kyllä hän oli jotenkin tosikko, ja yhteinen aika sängyn ulkopuolella oli jäykkää ja tylsää. Nyt sitten taas treffasin uuden tyypin. Fiksu, hauska, yllättävä ja monitahoinen mies, komeakin minun silmääni. Ilmeisen kiinnostunut minusta. Mutta minusta ei tunnu oikein siltä, että haluaisin hänen lähelleen. Rentoa on ja kivaa, mutta kipinä tuntuu puuttuvan. Aargh. Eikö joku voisi olla kaikin puolin passeli?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat etsiä väärästä paikasta tai liian tiukoin kriteerein.
Voi venäjä teitä kriteeri- ja tasohokijoita. Ihminen joko "kolahtaa" tai sitten ei. Siinä ei ole kriteereillä eikä tasoilla yhtään mitään merkitystä tai jos on, niin ne ovat niin syvällä sisällä, että niitä ei järkeilemällä muuteta.
Mies, joka on eri mieltä, voi osoittaa sen ottamalla elämänkumppanikseen naisen, jota kohtaan ei tunne pienintäkään seksuaalista vetovoimaa.
Olen halunnut seksuaalisesti pyöreää ja lyhyttä miestä, joka kaljuuntui. Ja oli köyhä. Kylmäksi jäin pitkän ja komean miehen kanssa, ei vain tehnyt mieli.
Musta tuntuu, että osa ihmisistä ei vain tunne seksuaalista vetovoimaa/kemiaa lainkaan, joten he eivät ymmärrä, mistä on kyse. Kemiaan sisältyy se, että toista haluaa seksuaalisesti. Itselläni se on melkeinpä tärkein osuus kemiaa. Jos mies on ihana tyyppi mutta en halua seksiä, hän voi olla ystävä tai sitten ei mitään.
Menin sänkyyn mieheni kanssa ensimmäisillä treffeillä juurikin siksi, että hän oli todella haluttava, oikean tuoksuinen ja tuntuinen.
Tuntemani miehet (muualla paitsi av:lla) ovat pääosin kokeneet ihan samoin. On tietenkin yhtä "oikein" kiintyä hitaasti, mutta sitä on ihan turhaa esittää ratkaisuna kaikille. Minun kaltaiseni eivät toimi niin, eikä siinä ole mitään pahaa tai pinnallista. Ulkonäköön tai varallisuuteen kemia ei ole koskaan liittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma näyttäis olevan siinä että haluat miehen joka on TÄYDELLINEN, mielikuvitusolento, joka mukautuu sun jokaisen sinkkuvuotesi muovaamaan kuoppaan ilman ongelmia.
Sellaista ei ole.
Ihan sama juttu se on meidän naisten kanssa; ihan varmasti miehilläkin on se oma unelmanaisensa mutta tiedostavat että sitä ei oikeasti ole olemassa. Ja jos tapailemansa nainen tuntuu osuvan omiin toiveisiin 9/10, he kokevat olevansa onnekkaita.
Naiset sen sijaan haluavat että miehet täyttävät 11/10 heidän toiveistaan, koska aina on joku uusi juttu joka keksitään.
Jättäkää ne lääkäriromaanit vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Harlekiinikirjojen? Minä olen kokenut sellaisen rakastumisen, että en pystynyt edes nukkumaan ekoina kuukausina. Mies koki samoin. Sellaisen kokeneena ei ihan viitsi jokaista kelvollista kumppanikseen ottaa vaan odotan sitä pikkaisen enemmän kolahtavaa.
Yöunet ei enää tarvi mennä mut ihastua pitää kunnolla. Oon muute aika monelta mieheltä kysynyt onko he kokeneet vastaavaa kuin minä ja exäni silloin joskys....kukaan ei ollut. Ilmeisesti sitten suurimmalle osalle riittää ' ihan kiva" kumppani....
Tässä on kyse miehillä enemminkin siitä "beggars cant be choosers" mentaliteetista.
Kyllä miehet osaavat ihastua ja etenkin tietävät millaiseen voisivat ihastua mutta niihin naisiin ei ole mitään tsänssejä. Ei miehillä ole monesti mitään vaihtoehtoja naisten suhteen, se on otettava joka osoittaa vastakaikua ja on "ihan ok", koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
Mutta kun sitä livekemiaa ei voi saada selville ennen tapaamista. Itse olen kokenut näissäkin ne molemmat ääripäät. Eli se mies, jonka kanssa kanssa juttu luisti tinderissä hyvin ja arvot tuntuivat samanlaisilta, oli treffeillä tavatessa täysi katastrofi. Ja toisaalta mies, jota kävin tapaamassa ihan läpällä, vaikkei hirveästi kiinnostanutkaan, oli livenä aivan ihana. (Ja ennen kuin joku tulee ulisemaan kallista autosta ja paksusta lompakosta, sanon, että ihanuudella tarkoitan puheliaisuutta ja huomaavaisuutta ja huumoria.)
Itsestä tuntuisi vaan oudolta toimia noin, mutta olenkin kyllä ihan ulkona nykyajan treffailusta. En ole käynyt koskaan treffeillä ja todennäköisesti näin varmaan jatkuukin.
M35
Kyllä se minustakin tuntuu oudolta toimia noin, mutta jos totta puhutaan, muuten minulla ei olisi minkäänlaista elämää. En käy baareissa, töissä on aina samat naamat ja kaikki tuttavat ovat perheellisiä. Eli käytännössä en tapaa ketään koskaan. Siksi tämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto tavata uusia ihmisiä. Tietysti olisi myös vaihtoehto istua loppuelämä yksin kotona, mutta se ei oikein houkuttele. Siksi pitää välillä toimia vähän oudosti.
Sama juttu valitettavasti. Tinder on nykyään mun lähes ainut vapaa-ajan sosialisointiväylä. Ei ole ystäviä enkä käy oikein missään muuten paitsi liikkumassa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harlekiinikirjojen? Minä olen kokenut sellaisen rakastumisen, että en pystynyt edes nukkumaan ekoina kuukausina. Mies koki samoin. Sellaisen kokeneena ei ihan viitsi jokaista kelvollista kumppanikseen ottaa vaan odotan sitä pikkaisen enemmän kolahtavaa.
Yöunet ei enää tarvi mennä mut ihastua pitää kunnolla. Oon muute aika monelta mieheltä kysynyt onko he kokeneet vastaavaa kuin minä ja exäni silloin joskys....kukaan ei ollut. Ilmeisesti sitten suurimmalle osalle riittää ' ihan kiva" kumppani....Tässä on kyse miehillä enemminkin siitä "beggars cant be choosers" mentaliteetista.
Kyllä miehet osaavat ihastua ja etenkin tietävät millaiseen voisivat ihastua mutta niihin naisiin ei ole mitään tsänssejä. Ei miehillä ole monesti mitään vaihtoehtoja naisten suhteen, se on otettava joka osoittaa vastakaikua ja on "ihan ok", koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Oletko ikinä ajatellut miten väärin teet noita naisia kohtaan? Maailma on täynnä miehiä, jotka ihastuvat ja rakastuvat ihan tavallisiin naisiin, mutta kun yksi tuollainen osuu naisen elämään, se viivästyttää ja mahdollisesti estää oikean rakkauden löytämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen haluaa kumppanin, johon on rakastunut. Ja ihminen rakastuu kehen rakastuu, ehkä yhteen tuhannesta. Siksi kumppania on turhaa hakemalla hakea, ja treffailla, koska sitä pitäisi tehdä tolkuttomasti että se oikea löytyisi. Parempi onkin elää oikeaa elämää, tutustua ihmisiin, ja kun oikeasti rakastuu, pitää siitä tyypistä sitten kiinni.
Minusta treffailukin on oikeaa elämää ja minun matematiikallani mitä enemmän ihmisiä tapaa, sitä todennäköisemmin löytyy myös se joka kolahtaa.
Normaali ihminen haluaa kumppanin, johon on rakastunut. Ja ihminen rakastuu kehen rakastuu, ehkä yhteen tuhannesta. Siksi kumppania on turhaa hakemalla hakea, ja treffailla, koska sitä pitäisi tehdä tolkuttomasti että se oikea löytyisi. Parempi onkin elää oikeaa elämää, tutustua ihmisiin, ja kun oikeasti rakastuu, pitää siitä tyypistä sitten kiinni.