Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikissa treffikumppaneissa on joku pielessä
03.05.2018 |
En etsi mitään prince charmingia, vaan deittailen ihan tavallisia 35-45 -vuotiaita miehiä. Mutta sitä oikeaa ei vaan tunnu löytyvän. Noin 15 deittiä olen käynyt läpi. Suurimmasta osasta tiesi heti että ei tule kesää. Muutaman tapasin uudestaankin, kunnes myönsin, että väkisin en voi kiinnostua. Kaksi oli sitä mieltä että heitä ei kiinnosta. Yhden kanssa tapailin useamman kuukauden, fyysinen veto oli vahva, mutta ikävä kyllä hän oli jotenkin tosikko, ja yhteinen aika sängyn ulkopuolella oli jäykkää ja tylsää. Nyt sitten taas treffasin uuden tyypin. Fiksu, hauska, yllättävä ja monitahoinen mies, komeakin minun silmääni. Ilmeisen kiinnostunut minusta. Mutta minusta ei tunnu oikein siltä, että haluaisin hänen lähelleen. Rentoa on ja kivaa, mutta kipinä tuntuu puuttuvan. Aargh. Eikö joku voisi olla kaikin puolin passeli?
Kommentit (107)
Olen käynyt treffeillä elämäni aikana vain kerran. Tämä tapahtui sen jälkeen kun oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostani ja ajattelin sitten siitä toivuttuani kokeilla treffailuakin. Mies, jonka tapasin vei täysin jalat alta ja olen nyt toisessa avioliitossani onnellisesti. En lähtenyt treffeille jokaisen sitä pyytävän kanssa, olin kranttu siinä suhteessa. En näe mieltä koko treffailussa, jollei mies jo valmiiksi vaikuta kiinnostavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa olisit kärsivällisempi tämän viimeisimmän kanssa? Anna aikaa, älä heti vaadi vahvaa kemiaa. Minusta siinä tehdään virhe, että ollaan tiukalla on/off-linjalla. Se kemia meinaan voi syntyä vähän hitaamminkin, kun ensin tutustut ihmiseen rauhassa. Ja minä en menisi nopeasti sänkyyn, mutta ehkä on myöhäistä jo... Olen sitä mieltä, että moni potentiaalinen suhde pilataan liian nopealla etenemisellä.
Minä kyllä olen sitä mieltä että jotain kemiaa pitää olla jo alussa, toisen seurassa pitää viihtyä ja ihmisen pitää olla sellainen jonka voisi kuvitella vähintään kaveriksi.
Oon ihan sama mieltä. Mun mielestäni kemia tulee kyllä aika alussa. Mä puhun vaan henkilökohtaisesti mutta mä oon aina ihmettelenyt sitä miten suhde kasvaa ystävyydestä ja kuinka pitkä ihmiset oppii tuntemaan kun kehittyy tunteita jne. Mä oon itte aina ollut tosi fyysinen nainen ja mä tajun heti sen fyysisen kemian ja myöskin semmosen kemian että onko ainetta parisuhdeseen. En jaksais itte myös miehen kanssa nähdä kuukausia ja ei tekis silti mitään. Tuntuu ihan hullulta. Miten muutamat naiset sitä jaksavat :D jos on vetovoimaa niin ei sais kyllä käsiä irti toisesta. Totta kai mä näkisin miestä pari kertaa ennen kun harrastais seksiä.
Mulla oli vuosi sitten semmonen kokemus kun yks mies kertoi tunteista mua kohdaan ja mä itte en ollut varma miten mun puolella tilanne on. Jotenkin jotain puuttui, olo oli aika tuhjä kun mä näin sitä miestä. Mies halusi tosi hidaasti mennä. Emme edes suudelenut. Ja must tuntui ettei sitä kemia ei kyllä vaan pakotta tulemaan ja mä sanoin miehelle suoraan että en tunne sama valitettavasti. Ja niin se päättyi.
Mutta kyllä toi kumppanin löydäminen ei oo mikään helppo juttu. Oon itteki tavannut paljon miehiä. Ei varmaan oo mitään vika kenelläkään mutta ei vaan ole kemiaa molemalla puolella.
Ei kai tuossa ole muuta tehtävissä kuin muuttaa niitä alkukarsintakriteereitä. Tai hankkiutua kokonaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta tapaa toisenlaisia miehiä mitä tähän asti on tavannut.
Mutta kyllä sitä kuuluisaa kemiaa pitää olla!
Olin eronneena ihan satavarma, että sellaiset rakastumisen tunteet kuuluvat jonnekin menneisyyteen, että se on osaltani katsottu läpi. Mutta olisi silti ollut kiva löytää joku aikuinen ystävä, eli mies. Kävin jokuset treffit ja ainakin yksiltä lähestulkoon pakenin paikalta koska ei vaan tuntunut hyvältä olla sen ihmisen lähellä.
Sitten tuli ne treffit, joissa kymmenen minuutin juttelun jälkeen pieni ääni päässäni kuiskasi, että tämä on hyvä. Ja sellaiseksi se sitten osoittautuikin.
Aloittajalle vielä sellainen vinkki, että keskity myös itseesi. Mitä paremmin viihdyt itsesi kanssa, sitä helpommin tunnistat sen, mitä toisesta ihmisestä etsit. Yksin eläminen on ihan sallittua sekin! Toinen ihminen ei voi tuoda onnea mukanaan, jos sinulta se puuttuu muuten.
Voi tätä treffailun kuluttavuutta. Onhan se tavallaan kivaakin tavata uusia ihmisiä ja laittautua nätiksi ja on kivaa huomata olevansa miehen mielestä kaunis ja kiinnostava.. mutta epävarmuus kaikesta on välillä tehdä hulluksi. . Kiinnostut alkuun, et sitten kuitenkaan pitkäksi aikaa. .. ja harmittaa itseäkin ettei tunteita ollut tarpeeksi.
Tai vihdoin uskallat kiinnostua kun mies on niin innokas ja ihana...
Laitat itsesi peliin ja kohta mies lopettaa yhteydenpidon....
Ja taas seuraava ehdokas, jos se olisikin tämä....
Kai se pitää paikkansa että etsimällä ei löydä:(
Ton ikäsenä en paljoo pitäisi rimaa korkeella. Otat sen minkä saat tai oot yksin. Jos oot itse niin passeli niin laita kuva tänne niin arvioin tunnenko kemiaa ja vipatusta alakerrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mä inhoan noita rimaa korkealla- juttuja!!! Ihmisiä kaikki ollaan ja yhteensopivuudesta on kaikki kiinni eikä mistään muusta. Minä olen hyvinkin kaunis ja monenlaisia miehiä treffaillut, kelpaisin kyllä niille treffaamilleni miehille ainakin hetkeksi joka tapauksessa mutta ei se riitä jollen ihastu. Se ja sama koulutukselle, tilin saldolle lähes mille vaan. Eiku ai niin, en mä ota rumaa miestä. Tavallinen sen sijaan saattaa hyvinkin kelvata mutta vastenmielisen näköinen ei koska en ole sellainen itsekään.
Miehenä on helppoa kun ei tarvitse käydä treffeillä.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro nyt vielä kuinka monen kanssa harrastit seksiä noista ja lue mukaan myös suihinotto
Vierailija kirjoitti:
Ton ikäsenä en paljoo pitäisi rimaa korkeella. Otat sen minkä saat tai oot yksin. Jos oot itse niin passeli niin laita kuva tänne niin arvioin tunnenko kemiaa ja vipatusta alakerrassa.
Iästäni riippumatta olen mieluummin yksin, kuin sellaisen kanssa johon en ole aidosti ihastunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen, enkä ole koskaan käynyt treffeillä miehenhakutarkoituksessa, mutta kommentoin yleisesti ihmissuhteita:
Olen 50-vuotias. Olen toista kertaa naimisissa.
- koko elämäni varrella olen tavannut ehkä 3-4 miestä, joiden kanssa on ollut suurta kemiaa. Tämä jälkimmäinen aviomieheni kuuluu niihin, ensimmäinen ei
- tapaan kerran viidessä vuodessa ihmisen (naisen), jonka kanssa olisi mukava olla ystävä. Ja minä tapaan satoja ihmisiä työni kautta.
- en ole koskaan tavannut miestä, enkä naista, joka olisi täydellinen, jossa ei olisi mitään ”vikaa”.Siksi minun mielestäni aloitus on absurdi isoa kuvaa ajatellen.
Siis missä mielessä aloitus on absurdi? Tarkoitatko sitä, että ap on tavannut niin vähän ihmisiä sinuun verrattuna vai sitä, että hän olisi etsimässä täydellistä ihmistä? Minusta on täysin selvää, että tässä tarkoitetaan juuri noita asioita, joista itsekin puhuit, eli siitä suuresta kemiasta. Siksi ihmettelen, miksi aloitus oli mielestäsi absurdi, kun itsekin tämän juuri todistit.
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
Mutta kun sitä livekemiaa ei voi saada selville ennen tapaamista. Itse olen kokenut näissäkin ne molemmat ääripäät. Eli se mies, jonka kanssa kanssa juttu luisti tinderissä hyvin ja arvot tuntuivat samanlaisilta, oli treffeillä tavatessa täysi katastrofi. Ja toisaalta mies, jota kävin tapaamassa ihan läpällä, vaikkei hirveästi kiinnostanutkaan, oli livenä aivan ihana. (Ja ennen kuin joku tulee ulisemaan kallista autosta ja paksusta lompakosta, sanon, että ihanuudella tarkoitan puheliaisuutta ja huomaavaisuutta ja huumoria.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
Mutta kun sitä livekemiaa ei voi saada selville ennen tapaamista. Itse olen kokenut näissäkin ne molemmat ääripäät. Eli se mies, jonka kanssa kanssa juttu luisti tinderissä hyvin ja arvot tuntuivat samanlaisilta, oli treffeillä tavatessa täysi katastrofi. Ja toisaalta mies, jota kävin tapaamassa ihan läpällä, vaikkei hirveästi kiinnostanutkaan, oli livenä aivan ihana. (Ja ennen kuin joku tulee ulisemaan kallista autosta ja paksusta lompakosta, sanon, että ihanuudella tarkoitan puheliaisuutta ja huomaavaisuutta ja huumoria.)
Itsestä tuntuisi vaan oudolta toimia noin, mutta olenkin kyllä ihan ulkona nykyajan treffailusta. En ole käynyt koskaan treffeillä ja todennäköisesti näin varmaan jatkuukin.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Niin, eikä tässä ole mitään pahaa. Itse en nähnyt suhteelle mitään mahdollisuutta miehen kanssa, jonka olemus oli naismainen ja lässyttävä. Ja viestitellessä täysin mitään sanomaton mies oli aivan ihana, hymyilevä, avoin ja kohtelias. Eikö tällaiset asiat sinusta saisi merkitä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen, enkä ole koskaan käynyt treffeillä miehenhakutarkoituksessa, mutta kommentoin yleisesti ihmissuhteita:
Olen 50-vuotias. Olen toista kertaa naimisissa.
- koko elämäni varrella olen tavannut ehkä 3-4 miestä, joiden kanssa on ollut suurta kemiaa. Tämä jälkimmäinen aviomieheni kuuluu niihin, ensimmäinen ei
- tapaan kerran viidessä vuodessa ihmisen (naisen), jonka kanssa olisi mukava olla ystävä. Ja minä tapaan satoja ihmisiä työni kautta.
- en ole koskaan tavannut miestä, enkä naista, joka olisi täydellinen, jossa ei olisi mitään ”vikaa”.Siksi minun mielestäni aloitus on absurdi isoa kuvaa ajatellen.
Siis missä mielessä aloitus on absurdi? Tarkoitatko sitä, että ap on tavannut niin vähän ihmisiä sinuun verrattuna vai sitä, että hän olisi etsimässä täydellistä ihmistä? Minusta on täysin selvää, että tässä tarkoitetaan juuri noita asioita, joista itsekin puhuit, eli siitä suuresta kemiasta. Siksi ihmettelen, miksi aloitus oli mielestäsi absurdi, kun itsekin tämän juuri todistit.
Absurdia on ihmetellä asiaa tavattuaan parikymmentä ihmistä. Todennäköisyyden perusteella pitää tavata paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Niin, eikä tässä ole mitään pahaa. Itse en nähnyt suhteelle mitään mahdollisuutta miehen kanssa, jonka olemus oli naismainen ja lässyttävä. Ja viestitellessä täysin mitään sanomaton mies oli aivan ihana, hymyilevä, avoin ja kohtelias. Eikö tällaiset asiat sinusta saisi merkitä mitään?
missä kohtaa viestiä kritisoin naisten toimintaa? Vai häpeätkö itse toimintaasi?
Luin vain aloituksen, enkä ole koskaan käynyt treffeillä miehenhakutarkoituksessa, mutta kommentoin yleisesti ihmissuhteita:
Olen 50-vuotias. Olen toista kertaa naimisissa.
- koko elämäni varrella olen tavannut ehkä 3-4 miestä, joiden kanssa on ollut suurta kemiaa. Tämä jälkimmäinen aviomieheni kuuluu niihin, ensimmäinen ei
- tapaan kerran viidessä vuodessa ihmisen (naisen), jonka kanssa olisi mukava olla ystävä. Ja minä tapaan satoja ihmisiä työni kautta.
- en ole koskaan tavannut miestä, enkä naista, joka olisi täydellinen, jossa ei olisi mitään ”vikaa”.
Siksi minun mielestäni aloitus on absurdi isoa kuvaa ajatellen.