Miksi kaikissa treffikumppaneissa on joku pielessä

Jospa olisit kärsivällisempi tämän viimeisimmän kanssa? Anna aikaa, älä heti vaadi vahvaa kemiaa. Minusta siinä tehdään virhe, että ollaan tiukalla on/off-linjalla. Se kemia meinaan voi syntyä vähän hitaamminkin, kun ensin tutustut ihmiseen rauhassa. Ja minä en menisi nopeasti sänkyyn, mutta ehkä on myöhäistä jo... Olen sitä mieltä, että moni potentiaalinen suhde pilataan liian nopealla etenemisellä.

Taidat etsiä väärästä paikasta tai liian tiukoin kriteerein.

Jos pari ei kiinnostunut sinusta ja yli kymmenen ei kiinnostunut sinua niin mistä se mahtaa johtua?

Minusta on hassua, että tässä yhteydessä.puhutaan kriteereistä. Molemminpuolinen Ihastuminen ja rakastuminen tulee jos on tullakseen, sitä ei voi pakottaa eikä „muuttaa kriteerejä“.

Pohdin itsekin treffaillessani, että onko minusta tullut tunnekuollut, kun kukaan mies ei tuntunut sytyttävän. Yritin jopa väkisin pakottaa itseni kiinnostumaan eräästä miehestä, joka oli paperilla täydellinen, mutta livenä valitettavan väritön. Ajattelin, että hullaantuminen vaatisi useamman tapaamisen ja pikkuhiljaa nousevan kiinnostuksen. Sitten tapasin miehen, johon todella hullaannuin ensitreffeillä. Mies oli kaikkea, mitä toivoin kumppaniehdokkaalta, ja lisäksi häikäisevän komea, täydellinen siis. Vaikka meillä synkkasikin mielestäni loistavasti, toisia treffejä koskaan tullut. Olin kuitenkin iloinen, että mies oli olemassa, en ollut tuntenut sellaista tunnetta kenenkään muun kanssa. Eli tunne voi olla olemassa, mutta se vaatii vain upean ihmisen saamaan sen esiin.

Ei ole menty sänkyyn, koska tavattu on vasta kerran. Ja nimen omaan minulla ei ole mitään kriteereitä, muuta kuin se että toisen kanssa on helppo ja luonteva olo, ja että tunnen vetoa ja romanttisia tunteita tyyppiä kohtaan. Ja kokemuksesta tiedän että voin ihastua hyvin erilaisiin ihmisiin, joten mitään listoja on mielessään turha kirjoittaa. Ap

Ei väkisin kannata yrittää, jos ei tunnut hyvältä. Itse olen tuhlannut kuukausia miehen tapailuun, kun viihdyimme hyvin yhdessä ja meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Kun lopulta rohkaistuin kertomaan tunteistani, hän ilmoitti, ettei ollut koskaan tuntenut mitään kaveruutta syvempää.

Enää en odottelisi puolta vuotta, että "josko tämä tästä vielä", kun ei ihan vielä haluaisi antaa periksikään.

Sinussahan tässä on jokin pielessä jos 15 deitistä 13 ei kelpaa sinulle. Kannattaisi katsoa peiliin, jos suhde on tuollainen. Tai sitten vaan asennoidut jäämään vanhaksi piiaksi.

No hei älä vielä masennu... mä tapailen tällä hetkellä miestä nro 27 ....

Siis kaikki nämä olleet treffipalstalla. Ja hmm, 8 näistä on tätä ennen olleet sellaisia että halusin edes nähdä uudestaa, 2 oli heistä sellaisia että tapailtiin, mutta lopulta mies lopetti jutun. Lopuista olin hetken aikaa kiinnostunut mutta ei voi väkisin hullaantua....

Yksi näistä oli komea, varmasti fiksukin mutta halusi seksiä ilman sitoumuksia. Juttu kuivui kasaan ennenkuin aikoikaan ja parempi niin. Parin kanssa yritin jonkinlaista fwb- juttua mutta molemmat oli lopulta liian erityylisiä kuin itse olen, alkoi ällöttää lopulta koko tyypit. Muut n 20 miestä oli jo kättelyssä sellaisia että tiesin heti syystä tai toisesta ettei toisia treffejä tule. Reppanoita , ripustautujia ...

Mutta tää viimeisin vaikuttaa taas lupaavalta, ehkä nyt :)

Miemuumminhan sitä on yksin kuin epäsopiva , " ihan kivan" kanssa....

Vierailija kirjoitti:

Sinussahan tässä on jokin pielessä jos 15 deitistä 13 ei kelpaa sinulle. Kannattaisi katsoa peiliin, jos suhde on tuollainen. Tai sitten vaan asennoidut jäämään vanhaksi piiaksi.

Jaa, en tiedä olenko sitten ronkeli, mutta olisiko muut sitten valmiita intiimiin suhteeseen joka toisen vastaantulijan kanssa..? Aika harva tuntuu lopulta sillä tavalla oikealta, että voisi suhdetta kuvitella. Eikä se liity mitenkään mihinkään kriteerilistoihin, vaan juuri siihen, että joko ihastuttaa tai ei. Ap

Täällä saman ongelman kanssa painiva. En ole tosin jaksanut pitää lukua monilla treffeillä olen ehtinyt käymään. Koitan pitää fiiliksen korkealla ja epätoivon kaukana, ettei se pelota ketään kauemmaksi :P En kuitenkaan viihdy yksin sinkkuna jatkuvalla syötöllä, mutta eihän sitä "väkisin" voi toista elämäänsä ahdata.

Jos toinen on ulkonäöllisesti kiva, ja faktat kunnossa, voi livepersoona vaan olla "meh". Toisten kanssa olen käynyt kaksilla, kolmansillakin toteamassa ettei se vaan riitä, tai muuksi muutu.

Tsemppiä, hyvää kannattaa odotella?

Mistä niitä miehiäsi etsit? 15 miestä ei kuitenkaan ole mielestäni kovin paljon. Mieleeni tuli ne vuodet, jolloin olin noin 23-25 vuotiaana töissä hyvin miesvaltaisella alalla. Työpaikka oli siis pullollaan nuoria miehiä ja olin työtehtävässä, missä he kulkivat ohitseni ja todella moni tuli kanssani juttelemaan minusta kiinnostuneena. Mutta vaikka juttelinkin varmasti satojen vapaiden miesten kanssa siellä, niin vain neljän kanssa kävin treffeillä. Yhden niistä neljästä kanssa seurustelin pari kuukautta, yhden kanssa menin naimisiin myöhemmin. Eli tarinani ajatus oli, että 15 miestä on hyvin vähän, eli jatka vain hymyillen ja hyvällä tuulella etsimistä. Huonoon tai parhaimpaan niistä huonoista ei kannata tyytyä ja sellaiseen aikaansa pistää. Jos ei nappaa, niin ei nappaa, kyllä sen tietää.

Jännä miten monet ihmiset hermostuvat siitä, kun joku kertoo että ei ole helppoa löytää kumppania. Lienevät näitä jotka ovat itse tyytyneet johonkin keskinkertaiseen tai huonoon, eivätkä halua parempaa muillekaan. 

Jo tuo otsikko kertoo kaiken ap:n ajatusmaailmasta. Niissä treffikumppaneissahan tosiaan on joku pielessä... Hohhoijaa. Tällaisten ihmisten kyllä kannattaa jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä miehiäsi etsit? 15 miestä ei kuitenkaan ole mielestäni kovin paljon. Mieleeni tuli ne vuodet, jolloin olin noin 23-25 vuotiaana töissä hyvin miesvaltaisella alalla. Työpaikka oli siis pullollaan nuoria miehiä ja olin työtehtävässä, missä he kulkivat ohitseni ja todella moni tuli kanssani juttelemaan minusta kiinnostuneena. Mutta vaikka juttelinkin varmasti satojen vapaiden miesten kanssa siellä, niin vain neljän kanssa kävin treffeillä. Yhden niistä neljästä kanssa seurustelin pari kuukautta, yhden kanssa menin naimisiin myöhemmin. Eli tarinani ajatus oli, että 15 miestä on hyvin vähän, eli jatka vain hymyillen ja hyvällä tuulella etsimistä. Huonoon tai parhaimpaan niistä huonoista ei kannata tyytyä ja sellaiseen aikaansa pistää. Jos ei nappaa, niin ei nappaa, kyllä sen tietää.

Samaa tulin kirjoittamaan, että eihän 15 ole mitään. Sen verran miehiä tapaa yhden viikonlopun aikana, jos on menoja (festareilla, baarissa, tansseissa tms) ja on hyvin epätodennäköistä, että siitä määrästä joku osoittautuu loppuelämän kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Montakos kohtaa prinsessaharhailijan "miehen ominaisuudet ja horoskooppi"-listalla on?

Kyllä niillä harhaisilla prinsseilläkin aikamoiset listat taitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Jospa olisit kärsivällisempi tämän viimeisimmän kanssa? Anna aikaa, älä heti vaadi vahvaa kemiaa. Minusta siinä tehdään virhe, että ollaan tiukalla on/off-linjalla. Se kemia meinaan voi syntyä vähän hitaamminkin, kun ensin tutustut ihmiseen rauhassa. Ja minä en menisi nopeasti sänkyyn, mutta ehkä on myöhäistä jo... Olen sitä mieltä, että moni potentiaalinen suhde pilataan liian nopealla etenemisellä.

Minä kyllä olen sitä mieltä että jotain kemiaa pitää olla jo alussa, toisen seurassa pitää viihtyä ja ihmisen pitää olla sellainen jonka voisi kuvitella vähintään kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa olisit kärsivällisempi tämän viimeisimmän kanssa? Anna aikaa, älä heti vaadi vahvaa kemiaa. Minusta siinä tehdään virhe, että ollaan tiukalla on/off-linjalla. Se kemia meinaan voi syntyä vähän hitaamminkin, kun ensin tutustut ihmiseen rauhassa. Ja minä en menisi nopeasti sänkyyn, mutta ehkä on myöhäistä jo... Olen sitä mieltä, että moni potentiaalinen suhde pilataan liian nopealla etenemisellä.

Minä kyllä olen sitä mieltä että jotain kemiaa pitää olla jo alussa, toisen seurassa pitää viihtyä ja ihmisen pitää olla sellainen jonka voisi kuvitella vähintään kaveriksi.

No aloittajahan sanoo, että rentoa oli ja kivaa. Oikeasti, se on jo jotain.

Onhan deittailu rankkaa, pitää laittaa itsensä likoon omana itsenään ja toivoa, että joku tykkää, ihan sellaisena kuin on. Ja sen jälkeen se vasta rankemmaksi käykin, kun pitää paljastaa ne kaikki synkimmätkin puolet ja toivoa, että se toinen tykkää riittävän paljon, ja haluaa olla siinä vierellä niistä synkistäkin puolista huolimatta. Eipä täällä kukaan täydellinen ole.

Se olisi aloittajankin varmaan hyvä muistaa.

Vierailija kirjoitti:

En etsi mitään prince charmingia, vaan deittailen ihan tavallisia 35-45 -vuotiaita miehiä. Mutta sitä oikeaa ei vaan tunnu löytyvän. Noin 15 deittiä olen käynyt läpi. Suurimmasta osasta tiesi heti että ei tule kesää. Muutaman tapasin uudestaankin, kunnes myönsin, että väkisin en voi kiinnostua. Kaksi oli sitä mieltä että heitä ei kiinnosta. Yhden kanssa tapailin useamman kuukauden, fyysinen veto oli vahva, mutta ikävä kyllä hän oli jotenkin tosikko, ja yhteinen aika sängyn ulkopuolella oli jäykkää ja tylsää. Nyt sitten taas treffasin uuden tyypin. Fiksu, hauska, yllättävä ja monitahoinen mies, komeakin minun silmääni. Ilmeisen kiinnostunut minusta. Mutta minusta ei tunnu oikein siltä, että haluaisin hänen lähelleen. Rentoa on ja kivaa, mutta kipinä tuntuu puuttuvan. Aargh. Eikö joku voisi olla kaikin puolin passeli?

Ehkä se vika on sinussa?