Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikissa treffikumppaneissa on joku pielessä
03.05.2018 |
En etsi mitään prince charmingia, vaan deittailen ihan tavallisia 35-45 -vuotiaita miehiä. Mutta sitä oikeaa ei vaan tunnu löytyvän. Noin 15 deittiä olen käynyt läpi. Suurimmasta osasta tiesi heti että ei tule kesää. Muutaman tapasin uudestaankin, kunnes myönsin, että väkisin en voi kiinnostua. Kaksi oli sitä mieltä että heitä ei kiinnosta. Yhden kanssa tapailin useamman kuukauden, fyysinen veto oli vahva, mutta ikävä kyllä hän oli jotenkin tosikko, ja yhteinen aika sängyn ulkopuolella oli jäykkää ja tylsää. Nyt sitten taas treffasin uuden tyypin. Fiksu, hauska, yllättävä ja monitahoinen mies, komeakin minun silmääni. Ilmeisen kiinnostunut minusta. Mutta minusta ei tunnu oikein siltä, että haluaisin hänen lähelleen. Rentoa on ja kivaa, mutta kipinä tuntuu puuttuvan. Aargh. Eikö joku voisi olla kaikin puolin passeli?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Miehet on ihme luovuttajia ja nössöjä nykyisin. Eivät edes lähesty naisia ja piipittävät että "kun en kuitenkaan kelpaa". On joku kuvitelma että jokainen nainen voi valita jonkun unelmamiehen rivistä, jossa ovat ne kaikki muut miehet paitsi itse. Eihän tässä ole mitään järkeä kun miehiä ja naisia on kuitenkin suunnilleen yhtä paljon. Itse ei evää väräytetä merkiksi että on kiinnostunut tai vapaa. Paitsi umpikännissä jossain baarissa tai sitten jotain törkyjuttuja kirjottelemalla netissä.
Tähän pakko kommentoida, että kun tarpeeksi monta kertaa huomaa, ettei naisia kiinnosta niin lakkaa yrittämästä kokonaan.
Itsellä ainakin tulee nykyisin lähes automaattisesti asenne, ettei tuolla kiinnosta kuitenkaan niin turha edes yrittää.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
Mutta kun sitä livekemiaa ei voi saada selville ennen tapaamista. Itse olen kokenut näissäkin ne molemmat ääripäät. Eli se mies, jonka kanssa kanssa juttu luisti tinderissä hyvin ja arvot tuntuivat samanlaisilta, oli treffeillä tavatessa täysi katastrofi. Ja toisaalta mies, jota kävin tapaamassa ihan läpällä, vaikkei hirveästi kiinnostanutkaan, oli livenä aivan ihana. (Ja ennen kuin joku tulee ulisemaan kallista autosta ja paksusta lompakosta, sanon, että ihanuudella tarkoitan puheliaisuutta ja huomaavaisuutta ja huumoria.)
Itsestä tuntuisi vaan oudolta toimia noin, mutta olenkin kyllä ihan ulkona nykyajan treffailusta. En ole käynyt koskaan treffeillä ja todennäköisesti näin varmaan jatkuukin.
M35
Kyllä se minustakin tuntuu oudolta toimia noin, mutta jos totta puhutaan, muuten minulla ei olisi minkäänlaista elämää. En käy baareissa, töissä on aina samat naamat ja kaikki tuttavat ovat perheellisiä. Eli käytännössä en tapaa ketään koskaan. Siksi tämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto tavata uusia ihmisiä. Tietysti olisi myös vaihtoehto istua loppuelämä yksin kotona, mutta se ei oikein houkuttele. Siksi pitää välillä toimia vähän oudosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
Mutta kun sitä livekemiaa ei voi saada selville ennen tapaamista. Itse olen kokenut näissäkin ne molemmat ääripäät. Eli se mies, jonka kanssa kanssa juttu luisti tinderissä hyvin ja arvot tuntuivat samanlaisilta, oli treffeillä tavatessa täysi katastrofi. Ja toisaalta mies, jota kävin tapaamassa ihan läpällä, vaikkei hirveästi kiinnostanutkaan, oli livenä aivan ihana. (Ja ennen kuin joku tulee ulisemaan kallista autosta ja paksusta lompakosta, sanon, että ihanuudella tarkoitan puheliaisuutta ja huomaavaisuutta ja huumoria.)
Itsestä tuntuisi vaan oudolta toimia noin, mutta olenkin kyllä ihan ulkona nykyajan treffailusta. En ole käynyt koskaan treffeillä ja todennäköisesti näin varmaan jatkuukin.
M35
Kyllä se minustakin tuntuu oudolta toimia noin, mutta jos totta puhutaan, muuten minulla ei olisi minkäänlaista elämää. En käy baareissa, töissä on aina samat naamat ja kaikki tuttavat ovat perheellisiä. Eli käytännössä en tapaa ketään koskaan. Siksi tämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto tavata uusia ihmisiä. Tietysti olisi myös vaihtoehto istua loppuelämä yksin kotona, mutta se ei oikein houkuttele. Siksi pitää välillä toimia vähän oudosti.
Vierailija kirjoitti:
Pohdin itsekin treffaillessani, että onko minusta tullut tunnekuollut, kun kukaan mies ei tuntunut sytyttävän. Yritin jopa väkisin pakottaa itseni kiinnostumaan eräästä miehestä, joka oli paperilla täydellinen, mutta livenä valitettavan väritön. Ajattelin, että hullaantuminen vaatisi useamman tapaamisen ja pikkuhiljaa nousevan kiinnostuksen. Sitten tapasin miehen, johon todella hullaannuin ensitreffeillä. Mies oli kaikkea, mitä toivoin kumppaniehdokkaalta, ja lisäksi häikäisevän komea, täydellinen siis. Vaikka meillä synkkasikin mielestäni loistavasti, toisia treffejä koskaan tullut. Olin kuitenkin iloinen, että mies oli olemassa, en ollut tuntenut sellaista tunnetta kenenkään muun kanssa. Eli tunne voi olla olemassa, mutta se vaatii vain upean ihmisen saamaan sen esiin.
Eli vain itseäsi tasokkaammat miehet saavat pöksyihin vipinää. Onpa yllättävä ongelma naisella..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat etsiä väärästä paikasta tai liian tiukoin kriteerein.
Voi venäjä teitä kriteeri- ja tasohokijoita. Ihminen joko "kolahtaa" tai sitten ei. Siinä ei ole kriteereillä eikä tasoilla yhtään mitään merkitystä tai jos on, niin ne ovat niin syvällä sisällä, että niitä ei järkeilemällä muuteta.
Mies, joka on eri mieltä, voi osoittaa sen ottamalla elämänkumppanikseen naisen, jota kohtaan ei tunne pienintäkään seksuaalista vetovoimaa.
Syvällä sisällähän ne kriteerit ja tasot ovatkin ja valtaosa luultvasti tiedostamatonta. Jotkut sitten tietoisesti tunnistavat omia kriteereitään ja he saavat täällä haukkuja päälleen kun sanovat niitä ääneen.
Juuri nuo asiat ratkaisevat, että onko sitä seksuaalista vetovoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Niin, eikä tässä ole mitään pahaa. Itse en nähnyt suhteelle mitään mahdollisuutta miehen kanssa, jonka olemus oli naismainen ja lässyttävä. Ja viestitellessä täysin mitään sanomaton mies oli aivan ihana, hymyilevä, avoin ja kohtelias. Eikö tällaiset asiat sinusta saisi merkitä mitään?
missä kohtaa viestiä kritisoin naisten toimintaa? Vai häpeätkö itse toimintaasi?
Siinä kohtaa, kun laitoit kemian lainausmerkkeihin. Annoit ymmärtää, että kyse on oikeasti jostain muusta kuin siitä kemiasta, josta tässä naiset itse puhuvat.
Anteeksi, tuli tuo yksi kommentti useaan kertaan, kun kone takkuili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä aloituksesta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi treffailuni ei johda mihinkään
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussahan tässä on jokin pielessä jos 15 deitistä 13 ei kelpaa sinulle. Kannattaisi katsoa peiliin, jos suhde on tuollainen. Tai sitten vaan asennoidut jäämään vanhaksi piiaksi.
Kuinka moni haluaa loppuelämän kumppanikseen ihmisen, joka kelpaa?
Mistä on tullut yleiseksi vaatimukseksi ö-luokan harlekiinikirjojen kuvailema emotionaalinen ilotulitus ja hurmos jonka olisi pamahdettava välittömästi päälle?
Täydellisyyden tavoittelussa on se ongelma että sitä ei voi koskaan saavuttaa.
Luin Harlekiineja 14-vuotiaana. Tai oikeammin lääkärisarjoja. En usko, että ovat vaikuttaneet näkemyksiini siitä, minkä varaan parisuhdetta kannattaa alkaa rakentaa. Ap tuskin hakee mitään täydellisyyttä vaan ihmistä, jonka kanssa kemiat kohtaavat. Erittäin todennäköisesti hän sen ihmisen jonakin päivänä kohtaa, ja siinä missä hän näkee maailman ihanimman miehen, me muut pidämme häntä täysin taviksena. En tiedä kenenkään muun haaveilevan jykeväleukaisista kirurgilentäjistä kuin muutaman palstamiehen.
Tämä.
Mun maailman komein ja ihanin mies on mun aviomies, hoikka, keskimittainen, keskituloinen, silmälasipäinen duunari joka ajaa melkein 20-vuotta vanhalla nissanilla. Aika kaukana mistään kirurgilentäjästä. 😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti nämä on niitä nettien kautta löydettyjä kontakteja...? Eikö kannattais kokeilla jotain muuta välillä. Yhtä hyvin voisit tosiaan mennä kiskomaan joitain randomeja hihasta kaupungilla ja ihmetellä kun ei löydykään se oikea.
Niin, sitähän se on. Mitä siinä olisi ihmettelemistä? Samalla todennäköisyydellä se oikea löytyy hihoista nykimällä kuin netistä. Netissä se kontaktin ottaminen on vain helpompaa ja mukavampaa.
Mitä muuta sinä siis ehdotat? Mikä on se mystinen "muu", josta kumppani löytyy heti kertayrityksellä?
Jep, ja netissä säästyy aika monelta turhalta hihasta vetämiseltä, kun lähtökohtaisesti voi olettaa että siellä ihmiset ovat edes etsimässä seuraa ylipäänsä. Livenä täytyy mennä täysin randomilla.
Itse olen sitä mieltä, että nämä eivät sulje toisiaan pois. Pidän livenä kulkiessani silmät auki ja samalla on verkot myös netissä, joten mahdollisuudet paranevat.
Täällä mystikko moi.
Sain viestin universumilta, että uljas prinssisi saapuu tänä perjantai-iltana klo 1:37 Janoiseen Kameliin Olariin. Mene baaritiskille odottamaan, tämä tilaisuus ei toistu.
t.mystikko
PS. kerro sitten miten kävi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harlekiinikirjojen? Minä olen kokenut sellaisen rakastumisen, että en pystynyt edes nukkumaan ekoina kuukausina. Mies koki samoin. Sellaisen kokeneena ei ihan viitsi jokaista kelvollista kumppanikseen ottaa vaan odotan sitä pikkaisen enemmän kolahtavaa.
Yöunet ei enää tarvi mennä mut ihastua pitää kunnolla. Oon muute aika monelta mieheltä kysynyt onko he kokeneet vastaavaa kuin minä ja exäni silloin joskys....kukaan ei ollut. Ilmeisesti sitten suurimmalle osalle riittää ' ihan kiva" kumppani....
Minäkin olen miehenä kokenut sen tulisen ihastumisen ja rakastumisen. Ei sellaisen jälkeen enää voi tyytyä siihen "johonkin vaan". Minäkin olen saanut sen käsityksen, että hälyttävän pieni osa ihmisistä on sellaista päässyt kokemaan ja kiukuttelevat sitten, että miksi eivät kelpaa kun ovat paperilla ihan huipputyyppejä ja kaikki kunnossa. Tokihan siinäkin varmaan on yksilöllistä eroa, että kuinka vahvasti ylipäänsä pystyy kokemaan sellaisia tunteita. Onko se sitten suomalaisessa geenistössä turhan harvinaista, vai onko täällä niin paljon masennusta ja muuta että monet eivät koe kovin voimakasta tunne-elämää koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Niinhän luonto asian on järjestänyt. Mikä muu sen kriteerin pitäisi olla?
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dfgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Niinhän luonto asian on järjestänyt. Mikä muu sen kriteerin pitäisi olla?
M41
kriteerit saa olla mitä tahansa. Ennen se oli lähinnä raha, nyt se on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
dfgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse jaksaisi moista treffeillä ravaamista. Ilmeisesti tämä on nykyään normaalia kun tätä ketjua lukee.
M35
No pakkohan se on ravata treffeillä, jos kumppanin haluaa. Helpompaa se kuitenkin on kuin esim aloittaa joka kuukausi uusi harrastus, joka ei yhtään kiinnosta.
Eikö niihin ihmisiin kannattaisi tutustua jo ennen treffeille menoa sen verran että tietäisi kannattaako edes mennä. Oletan että tässä on kyse deittisivustojen tai Tinderin kautta löydetyistä henkilöistä kyse.
M35
ei se netissä höpöttäminen auta mitään, kun naiset tekee sen päätöksen parissa sekunnissa treffeillä "kemian" perusteella. Eli siis kuinka kiimaiseksi mies naisen saa.
Niinhän luonto asian on järjestänyt. Mikä muu sen kriteerin pitäisi olla?
M41
kriteerit saa olla mitä tahansa. Ennen se oli lähinnä raha, nyt se on jotain muuta.
On se vieläkin joillakin raha, vaikka nykyään länsimaissa naiset pystyvät elättämään itsensä, joten miehen voi valita taloudellisen riippuvuuden sijasta myös sen todellisen halun perusteella, joka syntyy tunneasioista.
Kemia on kyllä mystinen juttu. Yleensä pidän melko korkeintaan keskimittaisista, vähän poikamaisista miehistä, ei kovin tummista, mutta ei liian vaaleistakaan. Miehekäs ääni ja rauhallinen puhetyyli. Sillä pääsee jo pitkälle. Mutta sitten esim. naapuritalossa asuu mies, joka ei osu tuohon sapluunaan kuin ehkä äänensä osalta. Ja meillä on kemiaa niin että sinne roskakatokseen tai postilaatikolle voisi aina jäädä vaikka tunniksi juttelemaan. Tiedän aina täsmälleen, mitä sanoa, hän vastaa aivan yhtä kivasti ja nokkelasti. En ole yleensä kovin puhelias puolituttujen kanssa, mutta tälle miehelle tuntuu luontevalta kertoa kuulumisiaan. Juttelimme ensi tapaamisella jo kuin vanhat tutut. En osaa sanoa, miksi hänen kanssaan synkkaa niin hyvin. Jos hän olisi vapaa, niin todennäköisesti meistä voisi tulla jotain. Toki hänesta näkee, että hänkin pitää minusta enemmän kuin naapurista yleensä, ja ehkä se sitten rentouttaa minutkin, ja saa aikaan sen ”kemian” tunteen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussahan tässä on jokin pielessä jos 15 deitistä 13 ei kelpaa sinulle. Kannattaisi katsoa peiliin, jos suhde on tuollainen. Tai sitten vaan asennoidut jäämään vanhaksi piiaksi.
Kuinka moni haluaa loppuelämän kumppanikseen ihmisen, joka kelpaa?
Mistä on tullut yleiseksi vaatimukseksi ö-luokan harlekiinikirjojen kuvailema emotionaalinen ilotulitus ja hurmos jonka olisi pamahdettava välittömästi päälle?
Täydellisyyden tavoittelussa on se ongelma että sitä ei voi koskaan saavuttaa.
Et usko, että romanttista rakkautta on olemassa, vai? Minä olen ihastunut poikiin ja miehiin viimeistään 12-vuotiaasta asti ja tiedän, miltä se tuntuu, kun tekisi mieli olla toisen lähellä, jutella kaikesta mahdollisesta ja suudellakin vielä. Jos en tunne mitään tuon kaltaistakaan miestä kohtaan, niin en tuhlaa kummankaan aikaa yrittämällä pariutua hänen kanssaan vastoin omia tunteitani.
Joidenkin kanssa kolahtaa, joidenkin kanssa ei. Eikä sitä tapahdu pelkästään Harlekiini-kirjoissa. Tiedemiesten mukaan kolahtamisen tuntee aiheuttavat feromonit, eli se todella on kemiaa.
Kun on kuitenkin joskus ollut rakastunut johonkuhun, niin miksi pitäisi ottaa sitten sellainen, johon ei yhtään rakastu. En ymmärrä. Sitähän vilkuilisi silloin koko ajan muita ja etsisi vielä sitä, johon sitten rakastuu. Parisuhde on tunnejuttu, ei järkijuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussahan tässä on jokin pielessä jos 15 deitistä 13 ei kelpaa sinulle. Kannattaisi katsoa peiliin, jos suhde on tuollainen. Tai sitten vaan asennoidut jäämään vanhaksi piiaksi.
Kuinka moni haluaa loppuelämän kumppanikseen ihmisen, joka kelpaa?
Mistä on tullut yleiseksi vaatimukseksi ö-luokan harlekiinikirjojen kuvailema emotionaalinen ilotulitus ja hurmos jonka olisi pamahdettava välittömästi päälle?
Täydellisyyden tavoittelussa on se ongelma että sitä ei voi koskaan saavuttaa.
Eihän se nyt täydellisyyden tavoittelua ole, että haluaa olla sellaisen kanssa, johon ihastuu. Kyllä minun kaikki kaverimiehetkin on sellaisia, että he joskus ihastuvat johonkuhun. Ja kun itse olin sinkku, niin kanssani jatkoon pääsi vain sellainen mies, joka oli minuun ihastunut, rakastunutkin. Oli paljon miehiä, jotka kiinnostuivat minusta ja halusivat viettää aikaa kanssani jne, mutta se ei riitä minulle. Sillä sitten oli muutama, jotka ihan oikeasti rakastuivat minuun. Yhden heistä kanssa olen yhä.
Kyllä se minustakin tuntuu oudolta toimia noin, mutta jos totta puhutaan, muuten minulla ei olisi minkäänlaista elämää. En käy baareissa, töissä on aina samat naamat ja kaikki tuttavat ovat perheellisiä. Eli käytännössä en tapaa ketään koskaan. Siksi tämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto tavata uusia ihmisiä. Tietysti olisi myös vaihtoehto istua loppuelämä yksin kotona, mutta se ei oikein houkuttele. Siksi pitää välillä toimia vähän oudosti.