Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoo ettei haluakaan toista lasta
03.05.2018 |
Jaahas. Itsellä suurehko lapsuudenperhe ja myös ajatus siitä, että "isona" Minulla tulee olemaan 2-3 lasta. Nyt esikoinen 1,5 vuotta ja kun tänään avasin keskustelun toisen lapsen ajankohdasta, ei mies enää haluakaan lisää lapsia. Korostan vielä erikseen, että mies on päässyt Helpolla pikkulapsiajan; on saanut mennä ja tehdä, eikä ole kotitöilläkään kuormitettu. Raha-asiat kunnossa, molempien osalta. Ja ei, en ole rupsahtanut. :) aiemmin on yhdessä puhuttu kahdesta lapsesta..
Miten SINÄ toimisit omalla kohdallasi tämmöisessä haaveiden ja odotusten romuttumisen risteyskohdassa, kun toinen ei enää olekaan samalla kurssilla kanssasi? Olisiko eriävä haave lasten saannista kynnys suhteen jatkumiselle? Kumpi joustaisi - kumpi katkeroituisi "väärästä" päätöksestä? Rehellisesti, Jatkuisiko suhteenne?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Lierot eukot kirjoitti:
Tee niin kuin lierot muijat tekevät. Palauttavat salaa itsensä paksuksi. Ehkäisy petti ja lehmät lentää. :(
Toivottavasti olet trolli.Miksi pakottaa mies uudestaan isäksi jos hän ei halua?
Kyllä toi rölli puhuu ihan asiaa. Itse tiedän useammankin vastaavan tapauksen jossa yhtäkkiä on ehkäisy "pettänyt".
Ap:lle voin vaan sanoa, että kysy itseltäsi kysymys:
Kumpi on sinulle tärkeämpi, nykyinen mies ja yksi lapsi vai toisen lapsen saaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taasi itselläni muuttui mieli 😁 kaksi oli ajatuksissa, mutta yksilapsisens taidetaan pysyä.
Ensinnäkin pystyy keskittymään sen yhden kasvatukseen paljon paremmin, eikä hän jää sisaruksiensa varjoon. Ja onhan se yksi lapsi taloudellisesti parempi, ei ole aina rahat loppu.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun minä haluan, minä ja minä, haluan. Eiköhän se yksi lapsi ole jo tarpeeksi, ja maapallo kiittää. Mutta kun minä haluan lisää lapsia! Niin, kummatkohan ovat niitä itsekkäitä, lapselliset vai velat...?
Niin kumma juttu miten ihmisillä on oikeus valita mitä elämältään haluavat. Toiset haluavat lapsia toiset ei. Et sinä voi vaatia häntä olla haluamatta sitä toista lasta kuten kukaan voi vaatia sinua hankkimaan sitä ensimmäistäkään.
Otathan AP huomioon, jos eroatte, että pieni lapsi ja yh-äippä eivät ole kovin kovassa huudossa sinkkumarkkinoilla. Sinulla voi kestää pieni tovi etsiä se mies, joka lähtee uusperhe sotkuihin ja haluaa vielä lapsia. Varsinkin jos ootte jo yli 30.
Meidän esikoinen syntyi kun olin jo 35. Olin yli kolmenkymmenen kun miehen kanssa tavattiin enkä ajatellut sen suuremmin enää lapsilukutoiveita vaan sitä että kunhan ehtisin saada yhdenkin. Melko pian hänen syntymänsä jälkeen iski hirveä toisen lapsen kaipuu. Mies ei kuitenkaan osannut päättää kantaansa. Annoin hänelle aikaa. Toki välillä asiasta keskusteltiin mutta missään tapauksessa en halunnut että se menisi siihen että mies minun painostuksen ja jankutuksen alla taipuu. Halusin että päätös on hänen omansa. Esikoinen oli lähes 3 kun mies ilmoitti että jätettäisiin ehkäisy pois. Nuo vuodet odottaa miehen päätöstä oli minulle tuskaa. Toinen lapsi pyöri päässä lähes päivittäin. Välillä pelkäsin että ehditäänkö enää, miehelle ei selvästi mennyt päähän ettei sitä lasta vain tilata varsinkaan tässä iässä. Välillä tuntui että pahinta oli epätietoisuus että päättäisi nyt jotain kummin tahansa että päästäisi eteenpäin. Yritin varautua myös siihen että mies sanoo ei. Minulle oli selvää että en olemassa olevaa perhettä hajota vaikka vastaus olisi ei.
Yrityksen aloitimme alkuvuodesta. Aluksi olin onneni kukkuloilla mutta kierto kierrolta olen alkanut epäröidä ja kaikki kulminoitui viime kierron loppuun kun pelkäsin että entä jos kuukautiset ei alakaan. Tilanne on ahdistava. En tiedä mistä tämä nyt johtuu. Yritin miehen kanssa puhua mutta hän suhtautui ajatuksiini ihan höpö höpönä. En tiedä mitä tehdä. Aikaa ei ole tätä enää miettiä, yritystä ei ehdi enää jättää tauolle ja asiaa hautumaan. Tietysti on mahdollista ettei koskaan tärppääkään. Mutta tämä kaiken kaikkiaan ahdistaa ja pelkään että teen virheen valitsin kummin tahansa. Tunnen oloni myös petturiksi jos muutan mieleni nyt kun mies haluaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä, miten ei voisi hankkia kahta lasta, kun on jo yksi? Siis että mikä siinä pelottaa/hankaa vastaan? Ymmärrän paremmin, että kynnys ensimmäisen hankkimiseen on iso, ja samoin sitten kolmannen (tarvii ehkä isomman auton, kodin, perhejutut on yleisesti mitoitettu 2+2 perheille).
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten ei voisi hankkia kahta lasta, kun on jo yksi? Siis että mikä siinä pelottaa/hankaa vastaan? Ymmärrän paremmin, että kynnys ensimmäisen hankkimiseen on iso, ja samoin sitten kolmannen (tarvii ehkä isomman auton, kodin, perhejutut on yleisesti mitoitettu 2+2 perheille).
Vastaan miehenä miksi en suostunut toiseen:
-seksi loppui
-koti skeidakasa
-muija möllötti sohvalla 5 vuotta ekan kanssa
-uhkailu että en näe lasta jos erotaan
Luultavasti valitti kavereilleen samaan tyyliun kuin aloittaja teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on sekavat tunteet, kun yhtäkkiä emme jaakaan enää samaa tulevaisuudenkuvaa! Mieti mitä tahansa omaa pitkälle juurtunutta haavettasi ja sitten sitä, että se ei tulisi näissä olosuhteissa ikinä toteutumaan. Muuttaisitko olosuhteita vai tyytyisitkö kohtaloosi?
Mielestäni lapsiasiat vain ovat sellaisia, että yhteinen ymmärrys alusta asti on suhteen jatkon kannalta äärimmäisen merkityksellistä. Haluaako tehdä lapsia, montako, millä ikäerolla jne. Jos ollaan eri mieltä, tuskin yhdessä jatketaan? Mutta mites näin 7v suhteen jälkeen, kun toinen yhtäkkiä muuttaa mielensä..? Ei toista pakottaakaan voi, enkä sitä ikinä tekisikään. Mutta on petetty olokin Minulla, ikäänkuin huijattu perustavanlaatuisesti :(
Eihän sitä omaa jaksamistaan lapsiarjessa tiedä, ennenkuin sen ekan lapsen saa. Eli vaikka idyllissään se 2-3 lasta olisi ihana, ei välttämättä jaksaminen riitä kuin yhteen.
Ja se on vastuullista tiedostaa tämä asia, kuin vaihtoehtoisesti tekisi sinulle sen toisen lapsen ja ottaisi eron ryhtyen jokatoinen vkloppu -etäisäksi.
Kaikki haaveet ei aina toteudu, ja siihen on vaan sopeuduttava. Jotkut eivät saa koskaan sitä ensimmäistäkään lasta. Arvosta esikoistasi sen verran, ettet vain vauvakuumeen takia revi hänen perhettään hajalle.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehelle aikaa. 1,5v on vielä tosi pieni ja vasta alkanut nukkumaan täysiä öitä yms. Kolmen vuoden ikäero ei ole todellakaan paha!
Monilla menee vuosia, ennenkuin tulevat uudelleen raskaaksi, vaikka olisivatkin juuri vauvan saaneet.
Me teimme esikoista 15kk, esikoisen syntymän jälkeen ei käytetty ehkäisyä. Meni vuosi, että olin uudelleen raskaana. Tämä raskaus keskeytyi 3kk kohdalla.
Elämäni kauhein kokemus, elämä ei voita vieläkään vaikka tapahtuneesta viikko.
Johtuu osittain myös hoitovirheestä vauvan ulosottamisessa. Ei halunnut tulla itse ulos.
Mietin edelleen kuolemaa tai avioeroa.
En lalua lääkäreiden pahoinpideltäväksi todennäköisesti enää ikinä. Kivut olivat painajaista johon herään joka yö.
Että tuskin toista lasta saisittekaan vaikka vuosia yrittäisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten ei voisi hankkia kahta lasta, kun on jo yksi? Siis että mikä siinä pelottaa/hankaa vastaan? Ymmärrän paremmin, että kynnys ensimmäisen hankkimiseen on iso, ja samoin sitten kolmannen (tarvii ehkä isomman auton, kodin, perhejutut on yleisesti mitoitettu 2+2 perheille).
Vastaan naisena, että
1. Jaksaminen. Meillä se riittää yhteen lapseen, kahden kanssa todennäköisesti oltaisiin jatkuvasti pinna kireälkö, eli huippuihanaa perhe-elämää olisi...
2. Raha. Yhden kanssa pärjää, vaikka olisi tiukempi kausi. Kahden kanssa olisi paljon tiukempaa.
3. Esikoinen on vaan niin huipputyyppi, ettei lisäversioita tarvita 😁
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten ei voisi hankkia kahta lasta, kun on jo yksi? Siis että mikä siinä pelottaa/hankaa vastaan? Ymmärrän paremmin, että kynnys ensimmäisen hankkimiseen on iso, ja samoin sitten kolmannen (tarvii ehkä isomman auton, kodin, perhejutut on yleisesti mitoitettu 2+2 perheille).
Huomaa sen yhden jälkeen ettei tykkääkään lapsista tai lapsiperhe-elämästä? Olisihan se nyt typerää vaikka ottaa koira, huomata ettei olekaan yhtään koiraihminen, ja sitten ottaa vielä toinen koira! Tai ostaa talo, huomata että viihtyikin paremmin kerrostalossa, ja sitten kuitenkin ostaa vielä mökki lisäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on selkeä uhkaus ja painostus "mieti 6kk-vuosi ja sitten TEHDÄÄN lapsi tai muuten..." Antakaa niiden miesten olla. Mieli voi tosiaan muuttua niin miehellä kuin naisellakin sen ekan lapsen jälkeen. Lapset ei ole mitään koiria, joita keräillään, koska MINÄ haluan 2-3kpl. Lapseen arvitaan isä ja äiti, jonka molemmat haluavat.
Olen nainen, joka kuvitteli haluavansa kaksi lasta. Kuitenkin eka raskaus oli ihan hirveää aikaa ja suorastaan fyysinen helv*tti. Urahaaveeni ei myöskään ole olla kotiäiti, huomasin tämän äitiyslomalla. Nyt osaan olla todella onnellinen siitä, että on edes yksi lapsi. Toista raskautta en ehkä enää kestäisi. Mutta en minä tätä voinut ennen lapsia tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, joka kuvitteli haluavansa kaksi lasta. Kuitenkin eka raskaus oli ihan hirveää aikaa ja suorastaan fyysinen helv*tti. Urahaaveeni ei myöskään ole olla kotiäiti, huomasin tämän äitiyslomalla. Nyt osaan olla todella onnellinen siitä, että on edes yksi lapsi. Toista raskautta en ehkä enää kestäisi. Mutta en minä tätä voinut ennen lapsia tietää.
Tuokin. Itse olen kotona kunnes lapsi on 3v. sillä ajatus vauvasta/pikkutaaperosta 20 lapsen päikkyryhmässä pahimmillaan yhden hoitajan kaitsinnassa ei ollut edes vaihtoehto.
Hoidan itse lapsen ekat vuodet ja alkuvarhaiskasvatuksen, enkä tuuppaa muiden kasvatettavaksi.
Senpä takia niistä useista lapsista onkin muilla niin helppo haaveilla, kun esikoinen lempataan päiväkotiin kun on itse ollaan vauvan kanssa kotona.
En lue yhtään provoa joka alkaa sanalla Jaahas. 🤧
En halua toista lasta koska tiedän että tulemme eroamaan. Sen päätöksen olen tehnyt jo päässäni. Pitäisi vielä keroa puolisolle.
Jos tosta on yhdessä puhuttu, että kaksi lasta olisi hyvä juttu, niin onhan se aika omituista yhtäkkiä ilmoittaa että ei halua toista. Toinen on voinut koko ajan ajatella sopivaa ikäeroa, pitääkö säästää vaunut, onko vaatteet vielä ehjiä toiselle jne. Sitten tuleekin ihan puskista toi "ei enää toista". Kyllähän tosta pitää pystyä yhdessä keskustelemaan rauhassa ja molemmilla tulee olla oikeus esittää oma kantansa eikä toisen kantaa saa heti lytätä.
Onhan se tosiaan sulle varmasti hankala paikka. Toivottavasti saisit toisen lapsen ja mies olisi myös mukana innokkaasti, eikä pakotettuna.
Ensinnäkin, elämässä ei ylipäänsä kannata olla kauhean ehdoton minkään suhteen. Koska elämässä on paljon asioita, jotka eivät ole sinun omissa käsissäsi. Siksi kannattaa mieluummin elää sitä elämää, joka on todellisuutta kuin sitä elämää, joka on vain haaveissasi. (Vaikka haaveet on tietenkin tärkeitä ja nekin kuuluvat elämään.)
Toiseksi, anna miehelle aikaa. Hänellä on oikeus - ihan niin kuin sinullakin - muuttaa kantaansa lapsiasian suhteen.
Nauttikaa teidän lapsesta ja perhe-elämästä. Lapsi ei vaurioidu siitä, jos hän saa sisaruksen vähän vanhempana. Hän ei myöskään varioidu siitä, jos jää teidän ainoaksenne.
Sanon tämän vaikka täysin ymmärrän, että kaipaat lisää lapsia. Siksi ei kannatakaan luopua siitä haaveesta. Panet sen vaan vähäksi aikaa syrjään ja keskityt nauttimaan tästä yhdestä lapsesta.
Miehesi muutti mieltään. Hän saattaa muuttaa mieltään uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tosta on yhdessä puhuttu, että kaksi lasta olisi hyvä juttu, niin onhan se aika omituista yhtäkkiä ilmoittaa että ei halua toista. Toinen on voinut koko ajan ajatella sopivaa ikäeroa, pitääkö säästää vaunut, onko vaatteet vielä ehjiä toiselle jne. Sitten tuleekin ihan puskista toi "ei enää toista". Kyllähän tosta pitää pystyä yhdessä keskustelemaan rauhassa ja molemmilla tulee olla oikeus esittää oma kantansa eikä toisen kantaa saa heti lytätä.
Onhan se tosiaan sulle varmasti hankala paikka. Toivottavasti saisit toisen lapsen ja mies olisi myös mukana innokkaasti, eikä pakotettuna.
Kiitos, puit sanoiksi sen mitä tarkoitin ja ajattelen. Vaatteet on säästetty, vaunut valittu myös sen mukaan, että saa sisarusvaunuiksi modattua jne. Yhdessä se kaksi oli päätetty jo ennen esikoista. Olemme asiasta nyt puhuneet, eikä mies saa muuta sanottua, kuin ettei vaan halua. Tuntuu vaikealta kohdata mies enää samalla tavalla, EN OLISI HÄNEN KANSSAAN ALUNPERIN SUHTEESEEN ALKANUTKAAN, JOS OLISI TÄMÄN SILLOIN TIENNYT. siinä minun pointtini on. Jos asiasta on yhdessä alusta alkaen haaveiltu, mutta mies itsekseen muuttaa mieltään ja kertoo siitä vasta, kun alan puhua käytännönjutuista koskien lasten hankintaa... Ei hän ole minun kanssa keskustellut siinä vaiheessa kun rupesi moeli muuttumaan, ei kertonut ajatuksia, epävarmuuksia, mitään. Pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Miehen käytös minua kohtaan ei ole ollut reilua ja SE vaikuttaa nyt suhtautumiseeni häntä kohtaan. Mitä jos tilanne olisi toisinpäin - minä päättäisin, että yksi lapsi riittää, mies haaveilkoot toisesta täysin turhaan ja saisi tietää kantani asiaan sitten joskus, kun kysyy? En ikinä voisi tehdä niin hänelle. Hän teki sen minulle, ja siksi koen että suhteeseen on tullut myös särö.
Ap
Kyllä mä tavallaan ymmärrän ap:n huolen vaikka mies olenkin. Me saatiin kolme muksua ja se oli molemmille oikein hyvä. Anna miehelle vuosi aikaa, ja jos näin tärkeässä asiassa ette pääse samalla viivalle niin sulla on täysi oikeus etsiä uusi parisuhde. Toivottavasti pääsette sopuun lapsiluvusta. Ja älä murehdi, lapset sopeutuu vanhempien eroon oikein hyvin.