Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoo ettei haluakaan toista lasta
03.05.2018 |
Jaahas. Itsellä suurehko lapsuudenperhe ja myös ajatus siitä, että "isona" Minulla tulee olemaan 2-3 lasta. Nyt esikoinen 1,5 vuotta ja kun tänään avasin keskustelun toisen lapsen ajankohdasta, ei mies enää haluakaan lisää lapsia. Korostan vielä erikseen, että mies on päässyt Helpolla pikkulapsiajan; on saanut mennä ja tehdä, eikä ole kotitöilläkään kuormitettu. Raha-asiat kunnossa, molempien osalta. Ja ei, en ole rupsahtanut. :) aiemmin on yhdessä puhuttu kahdesta lapsesta..
Miten SINÄ toimisit omalla kohdallasi tämmöisessä haaveiden ja odotusten romuttumisen risteyskohdassa, kun toinen ei enää olekaan samalla kurssilla kanssasi? Olisiko eriävä haave lasten saannista kynnys suhteen jatkumiselle? Kumpi joustaisi - kumpi katkeroituisi "väärästä" päätöksestä? Rehellisesti, Jatkuisiko suhteenne?
Kommentit (77)
Kyllä se yksi oma lapsi pitäisi riittää, maapallo ei tule kestämään tätä ylikansoittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Voitko odottaa vielä vuoden-kalsi ennen uutta raskautta? Miehille lapset alkaa monesti ”avautua” kun alkavat puhua ja kun lapsen kanssa voi puuhata enemmän. 1,5-vuotias on vielä aika vauva
Olemme 3-kymppisiä. Pelkään, että mies on nyt vaan muuttanut mielensä ja tulee pysymään päätöksessään, niin ehdoton hän asiasta tuntui olevan. Minusta ajatus tuntuu ihan kauhealta! Jäisinkö sihteeseen, jossa en ns. Voisi saada sitä mitä elämältä haluan? Toisaalta, eroaisinko kun kaikki on muuten hyvin (tällä hetkellä)? Hukkaisinko vain aikaa pelaamalla veikkausta miehen tahdolla?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi oma lapsi pitäisi riittää, maapallo ei tule kestämään tätä ylikansoittumista.
Suomessa on syntyvyys laskenut hälyyttävästi. Eikö oman asuinmaan tilanne tilevaisuudessa pelota?
Kannattaa kysyä mieheltä suoraan, miksei toista halua. Ja odottaa, jos vaikka parin kuukauden päästä jo muuttuu mielipide :)
Niin, kun minä haluan, minä ja minä, haluan. Eiköhän se yksi lapsi ole jo tarpeeksi, ja maapallo kiittää. Mutta kun minä haluan lisää lapsia! Niin, kummatkohan ovat niitä itsekkäitä, lapselliset vai velat...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut kyllä todella vaikea paikka. Halusin ehdottomasti 2 tai 3 lasta, mutta vaikea nähdä että olisin lähtenyt tekemään niitä kenenkään toisenkaan kanssa, varsinkaan esikoisen synnyttyä.
TOISAALTA mun varmuus siitä että en halua muiden kanssa lapsia liittyy suuren rakkauden lisäksi siihen, että mies on loistava isä, todellakin teki kotitöitä, vauva-aikana enemmänkin kuin minä ja oli lapsen kanssa vuoden kotona. En olisi jaksanut vanhemmuutta ei-osallistuvan miehen kanssa, sinä sen sijaan näytät pärjänneen hienosti miehen erittäin vähäisellä osallistumisella, joten tilanteesi on eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi oma lapsi pitäisi riittää, maapallo ei tule kestämään tätä ylikansoittumista.
Suomessa on syntyvyys laskenut hälyyttävästi. Eikö oman asuinmaan tilanne tilevaisuudessa pelota?
Ei pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne. Riippuisi paljon miehen syistä.
Tee niin kuin lierot muijat tekevät. Palauttavat salaa itsensä paksuksi. Ehkäisy petti ja lehmät lentää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Voitko odottaa vielä vuoden-kalsi ennen uutta raskautta? Miehille lapset alkaa monesti ”avautua” kun alkavat puhua ja kun lapsen kanssa voi puuhata enemmän. 1,5-vuotias on vielä aika vauva
Olemme 3-kymppisiä. Pelkään, että mies on nyt vaan muuttanut mielensä ja tulee pysymään päätöksessään, niin ehdoton hän asiasta tuntui olevan. Minusta ajatus tuntuu ihan kauhealta! Jäisinkö sihteeseen, jossa en ns. Voisi saada sitä mitä elämältä haluan? Toisaalta, eroaisinko kun kaikki on muuten hyvin (tällä hetkellä)? Hukkaisinko vain aikaa pelaamalla veikkausta miehen tahdolla?
Haluat siis hajottaa perheenne vain sen takia kun haluat vielä lisääntyä?no huh huh mitä itsekkyyttä.Lapsi joutuisi heittopussiksi sinun ja miehesi väliin.
Anna miehelle aikaa. 1,5v on vielä tosi pieni ja vasta alkanut nukkumaan täysiä öitä yms. Kolmen vuoden ikäero ei ole todellakaan paha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lierot eukot kirjoitti:
Tee niin kuin lierot muijat tekevät. Palauttavat salaa itsensä paksuksi. Ehkäisy petti ja lehmät lentää. :(
Toivottavasti olet trolli.Miksi pakottaa mies uudestaan isäksi jos hän ei halua?
Itselleni miehen mielipide oli täysivaltainen omani kanssa. vaikka halusin toista lasta, oli minulle meidän yhteinen elämä vielä tärkeämpää. Nyt meillä on 17 vuotias lapsi ja yhteistä elämää takana 15 vuotta. Aluksi oli pettymys ettei mies halunnut lapsia. mutta meidän yhteinen taival on ollut lähes kaikkea sitä mitä toivoin. Hän on myös lapselleni mitä parhain "isäke".
Olisin varmasti löytänyt miehen, jonka kanssa olisin lisää lapsia saanut, mutta olisinko saavuttanut tätä elämän tasapainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni miehen mielipide oli täysivaltainen omani kanssa. vaikka halusin toista lasta, oli minulle meidän yhteinen elämä vielä tärkeämpää. Nyt meillä on 17 vuotias lapsi ja yhteistä elämää takana 15 vuotta. Aluksi oli pettymys ettei mies halunnut lapsia. mutta meidän yhteinen taival on ollut lähes kaikkea sitä mitä toivoin. Hän on myös lapselleni mitä parhain "isäke".
Olisin varmasti löytänyt miehen, jonka kanssa olisin lisää lapsia saanut, mutta olisinko saavuttanut tätä elämän tasapainoa?
Ja lisään vielä, että ymmärrän täysin, että joku ihminen ei välttämättä pysyisi ikinä elämään näin onnellista suhdetta. Näissä asioissa ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja. Mutta halusin kertoa omani.
Kyllä minulla on sekavat tunteet, kun yhtäkkiä emme jaakaan enää samaa tulevaisuudenkuvaa! Mieti mitä tahansa omaa pitkälle juurtunutta haavettasi ja sitten sitä, että se ei tulisi näissä olosuhteissa ikinä toteutumaan. Muuttaisitko olosuhteita vai tyytyisitkö kohtaloosi?
Mielestäni lapsiasiat vain ovat sellaisia, että yhteinen ymmärrys alusta asti on suhteen jatkon kannalta äärimmäisen merkityksellistä. Haluaako tehdä lapsia, montako, millä ikäerolla jne. Jos ollaan eri mieltä, tuskin yhdessä jatketaan? Mutta mites näin 7v suhteen jälkeen, kun toinen yhtäkkiä muuttaa mielensä..? Ei toista pakottaakaan voi, enkä sitä ikinä tekisikään. Mutta on petetty olokin Minulla, ikäänkuin huijattu perustavanlaatuisesti :(
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on sekavat tunteet, kun yhtäkkiä emme jaakaan enää samaa tulevaisuudenkuvaa! Mieti mitä tahansa omaa pitkälle juurtunutta haavettasi ja sitten sitä, että se ei tulisi näissä olosuhteissa ikinä toteutumaan. Muuttaisitko olosuhteita vai tyytyisitkö kohtaloosi?
Mielestäni lapsiasiat vain ovat sellaisia, että yhteinen ymmärrys alusta asti on suhteen jatkon kannalta äärimmäisen merkityksellistä. Haluaako tehdä lapsia, montako, millä ikäerolla jne. Jos ollaan eri mieltä, tuskin yhdessä jatketaan? Mutta mites näin 7v suhteen jälkeen, kun toinen yhtäkkiä muuttaa mielensä..? Ei toista pakottaakaan voi, enkä sitä ikinä tekisikään. Mutta on petetty olokin Minulla, ikäänkuin huijattu perustavanlaatuisesti :(
Elämä voi yllättää. Ei sitä voi ikinä varmaksi sanoa, että tulevaisuudessa näin ja näin monta lasta. Ensimmäisen lapsen jälkeen elämä muuttuu huomattavasti ja vaikka lapsi olisi ollut haluttu ja odotettu, niin kaiken sen uuden sulattaminen voi olla rankkaa ja viedä aikaa. Pakottamalla seuraavaan lapseen liian nopeasti ei ainakaan tee suhteelle hyvää.
Meillä ekan jälkeen mies ei halunnutkaan toista. No okei, työtilanteet oli huonot, molemmilla pätkätöitä. Ymmärsin, vaikka tiesin että miehelle muutoinkin riittäisi mielellään yksi. Ajattelin , että en stressaa, mutta ajan kanssa kypsyttelen.
Kun esikoinen oli 6 v kysyin, miten mies on miettinyt lapsen koulunaloituksen. Molemmat töissä, jotka alkavat hyvin aikaisin...Koululla ei aamupäiväkerhoa. No ei ollut miettinyt. Vinkkasin, että jos olisin silloin äitiyslomalla, kun isomman koulu alkaa, niin eipä olisi sitäkän ongelmaa. Ja sitten olisi jo varaa jäädä hoitovapaallekin. Molemmilla oli tässä vaiheessa jo vakityö.
No näin kävi, ilman riitelyä. Mies kypsyi ajatukseen ja kakkonen syntyi 3 viikkoa ennen kuin esikoinen aloitti koulun. Olin kotona siihen asti, että nuorempi täytti 2,5 v ja silloin esikoinen jo selvisi aamuista itse.
Nuoremman kohdalla ei samaa ongelmaa enää ollut, koska olin tässä välissä kouluttautunut opeksi.
Kyllä kaikki järjestyy, mikä on tarkoitettukin!
No valitettavasti ei ole mitään oikeudun Jumalaa, joka tuo sinulle seuraavaksi miehen, joka antaa halutun määrän lapsia ja oikealla tavalla.
Back to Some nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Voitko odottaa vielä vuoden-kalsi ennen uutta raskautta? Miehille lapset alkaa monesti ”avautua” kun alkavat puhua ja kun lapsen kanssa voi puuhata enemmän. 1,5-vuotias on vielä aika vauva
Olemme 3-kymppisiä. Pelkään, että mies on nyt vaan muuttanut mielensä ja tulee pysymään päätöksessään, niin ehdoton hän asiasta tuntui olevan. Minusta ajatus tuntuu ihan kauhealta! Jäisinkö sihteeseen, jossa en ns. Voisi saada sitä mitä elämältä haluan? Toisaalta, eroaisinko kun kaikki on muuten hyvin (tällä hetkellä)? Hukkaisinko vain aikaa pelaamalla veikkausta miehen tahdolla?
Haluat siis hajottaa perheenne vain sen takia kun haluat vielä lisääntyä?no huh huh mitä itsekkyyttä.Lapsi joutuisi heittopussiksi sinun ja miehesi väliin.
No kyllä se on itsekkyyttä toiseltakin päättä yksin asiat, joista on aiemmin keskusteltu ja ollut yhteinen sävel. Jokaisella on oma elämä elettävänä. Ap:n tilanteessa on myös lapsi huomioitavana, se on totta. Mutta enemmän lapset kärsivät, jos vanhempien parisuhde on huono, he aistivat kyllä. Harvoin lapsista tulee mitään heittopusseja kenenkään välillä. Omassa tuttavapiirissäni ainakin molemmat vanhemmat huolehtivat lapsistaan todella hyvin eron jälkeenkin, eivätkä lapset ole tästä kärsineet.
Minkä ikäisiä olette? Voitko odottaa vielä vuoden-kalsi ennen uutta raskautta? Miehille lapset alkaa monesti ”avautua” kun alkavat puhua ja kun lapsen kanssa voi puuhata enemmän. 1,5-vuotias on vielä aika vauva