Mies sanoo ettei haluakaan toista lasta

Sano tämä hänelle ja kysy onko toinen nainen kehissä

Vierailija kirjoitti:

Korostan vielä erikseen, että mies on päässyt Helpolla pikkulapsiajan; on saanut mennä ja tehdä, eikä ole kotitöilläkään kuormitettu.

Ehkä tässä on se syy. Et ole sitouttanut miestä kunnolla lapseen vaan pikemminkin tehnyt hänestä ulkopuolisen. Sinä ja lapsi muodostatte sisäpiirin. Luuletko, että mies haluaa joutua vielä enemmän syrjään perheestään?

Jos ap on niin typerä, että haluaa pilata elämänsä toisella lapsella, menköön sitten jonkun muun kanssa sellaisen hankkimaan. Mies on äärimmäisen fiksu, kun ei halua enempää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on niin typerä, että haluaa pilata elämänsä toisella lapsella, menköön sitten jonkun muun kanssa sellaisen hankkimaan. Mies on äärimmäisen fiksu, kun ei halua enempää lapsia.

Jos sinä olet niin typerä, että et tajua miten kumppanin päätös vaikuttaa niin keskinäiseen luottamukseen kuin omien haaveiden kaatumiseenkin, ole hyvä ja painu helvettiin tästä ketjusta :) mies on äärimmäisen tyhmä salaillessaan päätöstään puolisoltaan ja antaen tämän elää niin, että toinen lapsi olisi (suunnitelmien mukaan!) tulossa.

Fiksu mies oppii jo yhdestä virheestä!

Mikä ongelma tuo nyt on. Esimerkiksi ulkomailta löytyy raikasta uutta geenipohjaa jollaista Suomeen kaivattaisiinkin.

Jos itselleni tulisi vielä vauvakuume, joka on hyvin epätodennäköinen lähtisin esim.Kreikkaan käymään. Tuleva lapsi olisi takuulla kaunis ja urveloa suomalaisuutta olisi hiukan vähemmän. Tulisi kaunis, terve, sosiaalinen ja fyysisesti taitava lapsi, jolla olisi henkinenkin kantti positiivisemman sävyinen mitä se on suomalaisessa kannassa.

Miksi naiset eivät harrasta tuollaista enemmän?

En mäkään haluaisi kun en ole ikinä halunnut ensimmäistäkään.Miehesi huomasi miten lapsi rajoittaa ja tuo liikaa huolta ja vastuuta.Meillä yksj elämä niin kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuo nyt on. Esimerkiksi ulkomailta löytyy raikasta uutta geenipohjaa jollaista Suomeen kaivattaisiinkin.

Jos itselleni tulisi vielä vauvakuume, joka on hyvin epätodennäköinen lähtisin esim.Kreikkaan käymään. Tuleva lapsi olisi takuulla kaunis ja urveloa suomalaisuutta olisi hiukan vähemmän. Tulisi kaunis, terve, sosiaalinen ja fyysisesti taitava lapsi, jolla olisi henkinenkin kantti positiivisemman sävyinen mitä se on suomalaisessa kannassa.

Miksi naiset eivät harrasta tuollaista enemmän?

Kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttavat geeniperimää enemmän siihen, millainen ihmisestä tulee, joten sinun on parempi olla lisääntymättä yhtään kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tosta on yhdessä puhuttu, että kaksi lasta olisi hyvä juttu, niin onhan se aika omituista yhtäkkiä ilmoittaa että ei halua toista. Toinen on voinut koko ajan ajatella sopivaa ikäeroa, pitääkö säästää vaunut, onko vaatteet vielä ehjiä toiselle jne. Sitten tuleekin ihan puskista toi "ei enää toista". Kyllähän tosta pitää pystyä yhdessä keskustelemaan rauhassa ja molemmilla tulee olla oikeus esittää oma kantansa eikä toisen kantaa saa heti lytätä.

Onhan se tosiaan sulle varmasti hankala paikka. Toivottavasti saisit toisen lapsen ja mies olisi myös mukana innokkaasti, eikä pakotettuna.

Kiitos, puit sanoiksi sen mitä tarkoitin ja ajattelen. Vaatteet on säästetty, vaunut valittu myös sen mukaan, että saa sisarusvaunuiksi modattua jne. Yhdessä se kaksi oli päätetty jo ennen esikoista. Olemme asiasta nyt puhuneet, eikä mies saa muuta sanottua, kuin ettei vaan halua. Tuntuu vaikealta kohdata mies enää samalla tavalla, EN OLISI HÄNEN KANSSAAN ALUNPERIN SUHTEESEEN ALKANUTKAAN, JOS OLISI TÄMÄN SILLOIN TIENNYT. siinä minun pointtini on. Jos asiasta on yhdessä alusta alkaen haaveiltu, mutta mies itsekseen muuttaa mieltään ja kertoo siitä vasta, kun alan puhua käytännönjutuista koskien lasten hankintaa... Ei hän ole minun kanssa keskustellut siinä vaiheessa kun rupesi moeli muuttumaan, ei kertonut ajatuksia, epävarmuuksia, mitään. Pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Miehen käytös minua kohtaan ei ole ollut reilua ja SE vaikuttaa nyt suhtautumiseeni häntä kohtaan. Mitä jos tilanne olisi toisinpäin - minä päättäisin, että yksi lapsi riittää, mies haaveilkoot toisesta täysin turhaan ja saisi tietää kantani asiaan sitten joskus, kun kysyy? En ikinä voisi tehdä niin hänelle. Hän teki sen minulle, ja siksi koen että suhteeseen on tullut myös särö.

Ap

Ennustan AP, että teidän suhteeseen todellakin tulee särö. Se ei johdu siitä, että miehesi on todennut yhden lapsen jälkeen ettei enää haaveilekaan kahdesta lapsesta vaan se johtuu pelkästään sinusta. Toisesta lapsesta on tullut sinulle pakkomielle, et muusta haaveilekaan, et luultavasti pysty olemaan onnellinen yhdestä lapsesta etkä siitä, mitä teillä on. Miehesi jossain vaiheessa kyllästyy siihen, että jankkaat samaa asiaa eikä suostu ymmärtämään häntä.

Mitä enemmän painostat, sitä vähemmän hän haluaa lisää lapsia kanssasi. Hän lähtee siitä vaiheessa, kun olet jo niin vanha, että et voi saada toisen miehen kanssa lisää lapsia.

Pahimmillaan se ainokaisesi joutuu elämään koko lapsuutensa sellaisen äidin kanssa, jolle hän ei riittänyt.

"Jos asiasta on yhdessä alusta alkaen haaveiltu, mutta mies itsekseen muuttaa mieltään ja kertoo siitä vasta, kun alan puhua käytännönjutuista koskien lasten hankintaa... Ei hän ole minun kanssa keskustellut siinä vaiheessa kun rupesi moeli muuttumaan, ei kertonut ajatuksia, epävarmuuksia, mitään."

Ehkä miehellä on syynsä sille, miksi hän ei ole kertonut ajatuksiaan sinulle. Joko on käynyt niin, että miehesi olisi puhunut asiasta, jos olisit vauvahöyryiltäsi ollut kiinnostunut kuulemaan niistä - tai sitten niin, että koska miehesi tietää, minkälaisen kohtauksen saat, jos hän kertoo, mitä hän oikeasti ajattelee niin hän ei ole uskaltanut kertoa, mitä oikeasti ajattelee?

Onko AP sinulla nyt käynyt mielessä, että miehesi sydämellä saattaa olla muitakin asioita, joita hän ei halua tai pysty jakamaan kanssasi? Teidän varmaan kannattaa mennä johonkin pariterapiaan. Teillä on selvästi ongelmia kommunikoinnissa.

Entä jos eroat tämän takia miehestäsi ajatuksena hankkia toinen lapsi jonkun toisen miehen kanssa, mutta sellaista ei löydykään? Sitten et ole surullinen vain siitä ettet saanut toista lasta, vaan myös siitä, että erosit suhteesta turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos eroat tämän takia miehestäsi ajatuksena hankkia toinen lapsi jonkun toisen miehen kanssa, mutta sellaista ei löydykään? Sitten et ole surullinen vain siitä ettet saanut toista lasta, vaan myös siitä, että erosit suhteesta turhaan.

Niin, mistäs minä tiedän mitä muuta mies salailee ja miten "hyvä" suhteemme oikesti on? Voinko enää luottaa mieheeni? En voi. Mitä on, Jos suhteessa ei ole luottoa?

Ap

Minä, minä, minä. Oletko kysynyt mieheltäsi miksi hän on ajatellut, että yksi lapsi riittää teille kahdelle toistaiseksi?

Fiksu mies.

Jos olet Ap miehesi kanssa yhdessä vielä 6 vuoden päästä niin kysy uudestaan.

Tästä tulee jotenkin vaikutelma, ettei sillä miehellä ollut edes ennen tätä esikoista mielipidettä lasten teosta. AP jyräsi miehen ja istutti omat mielipiteensä mieheen. Mies löysi ekan lapsen jälkeen taas omat aivot ja päätti että ykfi riittää. Sinuna raivoaisin vasta kun se mies oikeasti pettää sun luottamuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tosta on yhdessä puhuttu, että kaksi lasta olisi hyvä juttu, niin onhan se aika omituista yhtäkkiä ilmoittaa että ei halua toista. Toinen on voinut koko ajan ajatella sopivaa ikäeroa, pitääkö säästää vaunut, onko vaatteet vielä ehjiä toiselle jne. Sitten tuleekin ihan puskista toi "ei enää toista". Kyllähän tosta pitää pystyä yhdessä keskustelemaan rauhassa ja molemmilla tulee olla oikeus esittää oma kantansa eikä toisen kantaa saa heti lytätä.

Onhan se tosiaan sulle varmasti hankala paikka. Toivottavasti saisit toisen lapsen ja mies olisi myös mukana innokkaasti, eikä pakotettuna.

Kiitos, puit sanoiksi sen mitä tarkoitin ja ajattelen. Vaatteet on säästetty, vaunut valittu myös sen mukaan, että saa sisarusvaunuiksi modattua jne. Yhdessä se kaksi oli päätetty jo ennen esikoista. Olemme asiasta nyt puhuneet, eikä mies saa muuta sanottua, kuin ettei vaan halua. Tuntuu vaikealta kohdata mies enää samalla tavalla, EN OLISI HÄNEN KANSSAAN ALUNPERIN SUHTEESEEN ALKANUTKAAN, JOS OLISI TÄMÄN SILLOIN TIENNYT. siinä minun pointtini on. Jos asiasta on yhdessä alusta alkaen haaveiltu, mutta mies itsekseen muuttaa mieltään ja kertoo siitä vasta, kun alan puhua käytännönjutuista koskien lasten hankintaa... Ei hän ole minun kanssa keskustellut siinä vaiheessa kun rupesi moeli muuttumaan, ei kertonut ajatuksia, epävarmuuksia, mitään. Pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Miehen käytös minua kohtaan ei ole ollut reilua ja SE vaikuttaa nyt suhtautumiseeni häntä kohtaan. Mitä jos tilanne olisi toisinpäin - minä päättäisin, että yksi lapsi riittää, mies haaveilkoot toisesta täysin turhaan ja saisi tietää kantani asiaan sitten joskus, kun kysyy? En ikinä voisi tehdä niin hänelle. Hän teki sen minulle, ja siksi koen että suhteeseen on tullut myös särö.

Ap

Eli aloit suhteeseen miehen kanssa vain siitä syystä, että tämä voi toteuttaa sinun haluaman lapsiluvun? Eipä kuulosta kovin terveeltä.