Mies sanoo ettei haluakaan toista lasta

Meillä mies ei ollut enää varma haluaako lisää lapsia toisen jälkeen. Kyllähän siinä monta vuotta mietin ja asiaa kipuilin. Minulle tärkeintä oli kuitenkin olla hyvä äiti ja hyvä perhe olemassaolevalle lapselle, joten eroa en ikinä harkinnut. Aika ajoin olin hyvin surullinen, mutta itsellä on vähän sellainen elämänasenne, että kannattaa miettiä niitä hyviä ja kiitollisuutta herättäviä asioita elämässä eikä takertua kurjuuteen.

Kun lapsi oli reilu 4v mies sanoi ok toiselle lapselle. Hän olisi voinut olla edelleen ilmankin, mutta teki kompromissin ja toki oli nähnyt miten minäkin olin tehnyt asian kanssa kompromissin. Nyt meillä on kaksi poikaa 7v ja 2v ja kumöikaan ei ole katunut päivääkän.

Itse en ole enää lapsista haaveillut, vaikka ehkä jossain toisessa elämässä niitä olisi enemmänkin. Puoliso on jo steriloitu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yksi oma lapsi pitäisi riittää, maapallo ei tule kestämään tätä ylikansoittumista.

Suomessa jokainen nainen on jo kauan saanut alle 2 lasta keskimäärin. Nyt taitaa luku olla kokoluokkaa 1.7. Suomessa (tai ylipäänsä länsimaissa) syntyneet lapset ei ole syy siihen että tämä maapallon hukkuu ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Itsellä suurehko lapsuudenperhe ja myös ajatus siitä, että "isona" Minulla tulee olemaan 2-3 lasta. Nyt esikoinen 1,5 vuotta ja kun tänään avasin keskustelun toisen lapsen ajankohdasta, ei mies enää haluakaan lisää lapsia. Korostan vielä erikseen, että mies on päässyt Helpolla pikkulapsiajan; on saanut mennä ja tehdä, eikä ole kotitöilläkään kuormitettu. Raha-asiat kunnossa, molempien osalta. Ja ei, en ole rupsahtanut. :) aiemmin on yhdessä puhuttu kahdesta lapsesta..

Miten SINÄ toimisit omalla kohdallasi tämmöisessä haaveiden ja odotusten romuttumisen risteyskohdassa, kun toinen ei enää olekaan samalla kurssilla kanssasi? Olisiko eriävä haave lasten saannista kynnys suhteen jatkumiselle? Kumpi joustaisi - kumpi katkeroituisi "väärästä" päätöksestä? Rehellisesti, Jatkuisiko suhteenne?

Omalla kohdalla kävi niin että eka lapsen jälkeen vaimo muuttui sekopäiseksi. Onhan se ihan selvää ettei toista lasta silloin kannattaa tehdä.

Itse olen aloittajan miehen kaltainen. Aikanaan sovittiin vaimon kanssa kahdesta lapsesta, mutta muutin mieltäni ensimmäisen jälkeen. Syyt: yksikin lapsi pilasi parisuhteen varastamalla lähes kaiken ajan ja toinen syy on raha. Ennemmin yksi lapsi ja talous kunnossa kuin kaksi lasta ja sossun luukulla. Lisäksi Matkustelu, jne on helpompaa yhden lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun minä haluan, minä ja minä, haluan. Eiköhän se yksi lapsi ole jo tarpeeksi, ja maapallo kiittää. Mutta kun minä haluan lisää lapsia! Niin, kummatkohan ovat niitä itsekkäitä, lapselliset vai velat...?

Suomi tarvitsee lisää (omia) lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Voitko odottaa vielä vuoden-kalsi ennen uutta raskautta? Miehille lapset alkaa monesti ”avautua” kun alkavat puhua ja kun lapsen kanssa voi puuhata enemmän. 1,5-vuotias on vielä aika vauva

Olemme 3-kymppisiä. Pelkään, että mies on nyt vaan muuttanut mielensä ja tulee pysymään päätöksessään, niin ehdoton hän asiasta tuntui olevan. Minusta ajatus tuntuu ihan kauhealta! Jäisinkö sihteeseen, jossa en ns. Voisi saada sitä mitä elämältä haluan? Toisaalta, eroaisinko kun kaikki on muuten hyvin (tällä hetkellä)? Hukkaisinko vain aikaa pelaamalla veikkausta miehen tahdolla?

Haluat siis hajottaa perheenne vain sen takia kun haluat vielä lisääntyä?no huh huh mitä itsekkyyttä.Lapsi joutuisi heittopussiksi sinun ja miehesi väliin.

No kyllä se on itsekkyyttä toiseltakin päättä yksin asiat, joista on aiemmin keskusteltu ja ollut yhteinen sävel. Jokaisella on oma elämä elettävänä. Ap:n tilanteessa on myös lapsi huomioitavana, se on totta. Mutta enemmän lapset kärsivät, jos vanhempien parisuhde on huono, he aistivat kyllä. Harvoin lapsista tulee mitään heittopusseja kenenkään välillä. Omassa tuttavapiirissäni ainakin molemmat vanhemmat huolehtivat lapsistaan todella hyvin eron jälkeenkin, eivätkä lapset ole tästä kärsineet.

Aloittajahan tässä on mielestään yksin oikeassa, yrittäen kävellä miehen mielipiteen ylitse.

Ihmisillä on oikeus muuttaa mieltään. Varsinkin kun mies on nyt nähnyt ensimmäisen lapsen myötä lapsiperheiden todellisuuden.

Ikinä vai nyt?

Jos ei koskaan - mies petti sinut. Pahasti. Ja se voi johtaa eroon,.

Toki miehellä voi olla myös toinen nainen tai uusi ihastus, jos mieli muuttui yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yksi oma lapsi pitäisi riittää, maapallo ei tule kestämään tätä ylikansoittumista.

Kun teknologia sekä infrastruktuuri liikennöinnin sekä energiantuotannon ja resurssivalvonnan osalta paranee niin väestön määrä ei ole enää niin ongelmallinen asia.

Kaikki me muutumme sen mukaan mitä elämä tuo tullessaan. Mies on nyt tovin elänyt lapsiperhe-elämää ja on muuttanut mielensä useammasta lapsesta. Ainakin hän on miettinyt asiaa on rehellinen.

Itse karistaisin sellaiset pakot 2-3 lapsesta. Olisin tyytyväinen että on se yksi. Kävisin miehen kanssa keskustelua että voisiko ajatella vaikka vuoden tai kahden päästä asiaa uudelleen. Vaikka nyt yrittäisit toista lasta, et voi koskaan olla varma suodaanko sitä sinulle nyt tai myöhemminkään.

Elä tässä ja nyt. Iloitse että sinulla on mies ja lapsi. Kaikilla ei ole kumpaakaan ja joillekin se on kova paikka. Tee tästä ajanjaksosta elämisen arvoinen ja mieti mitä muuta elämä voi antaa juuri nyt teille kolmelle perheenä.  Pahempi vaihtoehto olisi se, että jäisit kahden lapsen kanssa yksinhuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä vai nyt?

Jos ei koskaan - mies petti sinut. Pahasti. Ja se voi johtaa eroon,.

Toki miehellä voi olla myös toinen nainen tai uusi ihastus, jos mieli muuttui yllättäen.

Ehkei kannata spekuloida sinne asti

Pitää ottaa huomioon se jo olemassa oleva lapsi, että hänellä on mahdollisemman hyvä lapsuus.

Jos päätät erota miehestä saadaksesi lisää lapsia, eroat samalla lapsesta - tai pakotat miehen eroamaan hänestä. Viikko-viikko-systeemissäkin jää vanhemmilta kokematta puolet lapsen lapsuudesta.

Eli periaatteessa luovut lapsesta toisen lapsen vuoksi. Viet häneltä perheen, jotta saisit itse haluamasilaisen perheen.

Meillä oli hieman sama tilanne. Olin aina halunnut 2 lasta, ja mies oli siihen vain hymistellyt että ” sitten joskus”. Kun esikoinen oli 4, aloin puhua toisesta. Mies täräytti ettei halua ikinä toista lasta, ja mun on se vain hyväksyttävä. Olin tosi pettynyt, mutta en edes harkinnut eroa. Ajattelin että aina ei vaan saa mitä haluaa. Yllättäin noin vuoden päästä elämäntilanteemme hieman muuttui, ja mies totesi yllättäin, että ehkä se toinen lapsi voisikin olla ok. Toinen lapsi saatiin, ja nyt mies puhuu jo kolmannesta, mille itse en ole vielä lämmennyt. Mun mies on aika tuuliviiri, että toisaalta tämä muelen muutos ei yllätä.

Rakkaus lapseeni ja mieheeni oli niin luja, että omien haaveiden romuttaminen ei ole katkeroittanut. Kaikkea emme voi saada, joten joudumme tekemään arvovalintoja. Minä valitsin sen perheen, joka minulla on nyt.

Se miten täytän  lasten kokoista aukkoa on tukihenkilönä- ja tukiperheenä toimiminen. Tuolla on tavaton määrä esim. erolapsia ja nuoria, joilta puuttuu kodin turva ja hoiva kokonaan. Heitä ei saisi tehdä enää yhtään lisää toteuttamalla omia itsekäitä tarpeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Voitko odottaa vielä vuoden-kalsi ennen uutta raskautta? Miehille lapset alkaa monesti ”avautua” kun alkavat puhua ja kun lapsen kanssa voi puuhata enemmän. 1,5-vuotias on vielä aika vauva

Olemme 3-kymppisiä. Pelkään, että mies on nyt vaan muuttanut mielensä ja tulee pysymään päätöksessään, niin ehdoton hän asiasta tuntui olevan. Minusta ajatus tuntuu ihan kauhealta! Jäisinkö sihteeseen, jossa en ns. Voisi saada sitä mitä elämältä haluan? Toisaalta, eroaisinko kun kaikki on muuten hyvin (tällä hetkellä)? Hukkaisinko vain aikaa pelaamalla veikkausta miehen tahdolla?

Onko useamman lapsen saaminen oikeasti tärkeämpää kuin hyvä parisuhde ja turvallisen olon turvaaminen jo olemassa olevalle lapselle? Eikö ensisijaisesti pitäisi olla tärkeää, että parisuhde on kunnossa, jotta voi antaa hyvän kasvuympäristön tälle nykyiselle lapselle? Ihanko oikeasti mietit, että eroat ja hankit mieluummin lisää lapsia kuin pitäisit hyvän parisuhteen ja takaisit turvallisen ja vakaan kasvuympäristön teidän yhteiselle lapselle? Eli siis eikö sua kiinnosta lainkaan tämä asia jo olemassa olevan lapsen näkökulmasta? Pelkästään lasten lukumäärä on sinulle tärkeää, ei heidän henkinen hyvinvointinsa. Minäminäminä vain. Koska minä haluan lisää lapsia, niin olen valmis hajottamaan pienen lapseni tukiverkon, koska MINUN unelmani suurperheestä rikottiin. 

Minä antaisin miehelle puoli vuotta aikaa miettiä uudestaan asiaa. Jos hän yhä olisi samaa mieltä niin todellakin eroaisin.

Minulla on aina suunnittelemani kaksi lasta ja he ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. He ovat myös rakkaita ja huipputärkeitä toisilleen. Missään tapauksessa en olisi valmis luopumaan kummastakaan heistä miehen päätöksellä.

Älä vain luovu haaveistasi ja suunnitelmistasi. <3

Onnellinen äiti kirjoitti:

Minä antaisin miehelle puoli vuotta aikaa miettiä uudestaan asiaa. Jos hän yhä olisi samaa mieltä niin todellakin eroaisin.

Minulla on aina suunnittelemani kaksi lasta ja he ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. He ovat myös rakkaita ja huipputärkeitä toisilleen. Missään tapauksessa en olisi valmis luopumaan kummastakaan heistä miehen päätöksellä.

Älä vain luovu haaveistasi ja suunnitelmistasi. <3

Ja miten takaat, että sisarpuolet saavat tällaisen läheisen suhteen? Vanhempi lapsista tietää, että hän ei riittänyt äidille, joten sen takia hänen vanhempansa erosivat. Jotta äiti saisi pikkusisaren uuden miehen kanssa, koska hän ei ollut äidille tarpeeksi.

Huomauttaisin, että 2-3 lapsen uusperhe on dynamiikaltaan erilainen kuin 2-3 lapsen ydinperhe. Vaikka eroaisit, hankkisit pikaisesti uuden miehen ja tämän kanssa 1-2 lasta, joudut silti olemaan tekemisissä tämän nykyisen miehesi kanssa, kehiin tulisi vuoroviikot tai isiviikonloput, kolmet isovanhemmat yms säätö. En sano, että uusperhe on aina huono perhe, mutta ei se välttämättä vastaa alkuperäistä haavettasi yhtään paremmin kuin yhden lapsen ydinperhe.

Aika ikävää,jos olette joskus puhuneet useammasta lapsesta ja nyt mies vetäytyy. Eli mies laittaa omat halunsa sinun halujesi edelle ja jos lähdet suhteesta tämän vuoksi,olet sinä laittanut omat halusi miehen halujen edelle. Mikä sulle on tärkeintä? Taas se sama neuvo; keskustelkaa.

Sorry, mutta en vaan ymmärrä sun ehdottomuutta. Mäkin halusin alun perin kaksi lasta, mutta toista ei yrityksestä huolimatta ole kuulunut. En todellakaan halua katkeroitua asiasta ja pilata sen takia lapseni lapsuutta! Keskityn sen sijaan yksilapsisuuden hyviin puoliin ja tarjoan sille ainokaiselleni niin paljon rakkautta kun pystyn. Tee säkin näin ja lopeta toisesta lapsesta jankkaaminen. Oot niin nuori, että toisen lapsen ehtii sitä paitsi tehdä myöhemminkin, jos miehen mieli muuttuu.