Oon kamalan yksinäinen
Mies ja exä ovat ainoat, joiden kanssa tulee edes juteltua. Olis kiva, jos olis joku jonka kanssa lähteä vaikka kahville sen sijaan, että istun kotona vapaa-ajat.
Kommentit (31)
Facebook on täynnä (ilmais)tapahtumia joihin voit osallistua ja harjoitella ihmisiin tutustumista. Kukaan ei tee sitä puolestasi että sen verran joudut olemaan rohkea ja näkemään vaivaa. Osallistuminen tietysti hankalaa jos asut kaukana perämaakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi lähteä kahville miehesi tai exäsi kanssa?
Exä asuu toisella puolella suomea ja miehen kanssa tulee joskus käytyä leffassa ja syömässä, mutta kaipais sitä muutakin seuraa.
Miten nämä puolison kanssa eläjät kehtaa valittaa yksinäisyyttä? Mitenköhän edes selviäisivät sinkkuna...
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä puolison kanssa eläjät kehtaa valittaa yksinäisyyttä? Mitenköhän edes selviäisivät sinkkuna...
Perheellinenkin voi tuntea itsensä yksinäiseksi, jos ei ole ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Facebook on täynnä (ilmais)tapahtumia joihin voit osallistua ja harjoitella ihmisiin tutustumista. Kukaan ei tee sitä puolestasi että sen verran joudut olemaan rohkea ja näkemään vaivaa. Osallistuminen tietysti hankalaa jos asut kaukana perämaakunnassa.
Mä tutustun kyllä helposti ihmisiin, mutta kai mussa on joku vika, kun en saa pysyviä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä puolison kanssa eläjät kehtaa valittaa yksinäisyyttä? Mitenköhän edes selviäisivät sinkkuna...
Itsekö et koskaan kaipaa jotain muuta juttuseuraa kuin puolisosi?
Mitä ap odotat, että tuleva paras ystäväsi sattumoisin tulee soittamaan ovikelloa ja pyytämään sinua kahville?
Vai pitäisikö itse nostaa se ahteri sohvalta ja mennä ulos kohtaamaan uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap odotat, että tuleva paras ystäväsi sattumoisin tulee soittamaan ovikelloa ja pyytämään sinua kahville?
Vai pitäisikö itse nostaa se ahteri sohvalta ja mennä ulos kohtaamaan uusia ihmisiä.
Luuletko etten yritä saada uusia ystäviä? Yritän kyllä, mutta jäävät yleensä vain hyvänpäivän tutuiksi. Koskaan eivät lähde mihinkään jos pyydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap odotat, että tuleva paras ystäväsi sattumoisin tulee soittamaan ovikelloa ja pyytämään sinua kahville?
Vai pitäisikö itse nostaa se ahteri sohvalta ja mennä ulos kohtaamaan uusia ihmisiä.
Luuletko etten yritä saada uusia ystäviä? Yritän kyllä, mutta jäävät yleensä vain hyvänpäivän tutuiksi. Koskaan eivät lähde mihinkään jos pyydän.
Se on ikävää kun ihmisillä ei ole aikaa 🤔 jokaisella on omat kuviot elämässä mutta jos edes keskusteluyhteys pysyy niin hyvä sekin :)
Minä itse olen kaverina sellainen että en halua lähtee kahviloihin tai ylipäätään harrastaa semmosta hengailukulttuuria. Tykkään olla kotona ja mielellään yksin. Kirjoittelen ennemmin. Onneksi ystäväni hyväksyvät tämän.
Yksinäinen täälläkin, vaikka perheellinen.
Mutta taidan tästä lähteä itseni kanssa kahvioon istuskelemaan, tuntee jotenkin olevansa mukana menossa, vaikkakin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap odotat, että tuleva paras ystäväsi sattumoisin tulee soittamaan ovikelloa ja pyytämään sinua kahville?
Vai pitäisikö itse nostaa se ahteri sohvalta ja mennä ulos kohtaamaan uusia ihmisiä.
Luuletko etten yritä saada uusia ystäviä? Yritän kyllä, mutta jäävät yleensä vain hyvänpäivän tutuiksi. Koskaan eivät lähde mihinkään jos pyydän.
Se on ikävää kun ihmisillä ei ole aikaa 🤔 jokaisella on omat kuviot elämässä mutta jos edes keskusteluyhteys pysyy niin hyvä sekin :)
Minä itse olen kaverina sellainen että en halua lähtee kahviloihin tai ylipäätään harrastaa semmosta hengailukulttuuria. Tykkään olla kotona ja mielellään yksin. Kirjoittelen ennemmin. Onneksi ystäväni hyväksyvät tämän.
No eivät oikein vastaa viesteihinkään, enkä tahdo tyrkyttää itseäni, joten en todellakaan pommita. Exä on ainoa joka mun kanssa jaksaa höpötellä, vaikkei samassa kaupungissa asutakaan.
Missä päin sä asut? Olen kotiäiti ja lähtisin mielelläni kahville. Turku.
Minä en kaipaa muuta seuraa. Mutta ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi puoliso, siksi että puoliso tuntuu kerta toisensa jälkeen sulkeutuvan kun pitäisi puhua itselleen ja parisuhteelle tärkeistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä puolison kanssa eläjät kehtaa valittaa yksinäisyyttä? Mitenköhän edes selviäisivät sinkkuna...
Itsekö et koskaan kaipaa jotain muuta juttuseuraa kuin puolisosi?
Vierailija kirjoitti:
Missä päin sä asut? Olen kotiäiti ja lähtisin mielelläni kahville. Turku.
Etelä-Pohjanmaalla. Kiitos kuitenkin tarjouksesta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook on täynnä (ilmais)tapahtumia joihin voit osallistua ja harjoitella ihmisiin tutustumista. Kukaan ei tee sitä puolestasi että sen verran joudut olemaan rohkea ja näkemään vaivaa. Osallistuminen tietysti hankalaa jos asut kaukana perämaakunnassa.
Mä tutustun kyllä helposti ihmisiin, mutta kai mussa on joku vika, kun en saa pysyviä kavereita.
Ehkä tutustutkin ihmisiin, joilla on jo muutenkin paljon ystäviä, kavereita ja muita ihmissuhteita? Sun pitäisi tutustua sellaisiin, joilla ei vielä ole, mutta jotka haluaisivat uusia kavereita.
Seuran löytäminen on jopa ärsyttävän helppoa. löydä joku harrastus tai ala tukemaan ~20e/v jotain tautiporukkaa. Ja sitten on kaiken maailman ihmeellisiä järjestöjä ja seuroja. Senkun ilmestyy muutaman kerran ja ennemmin tai myöhemmin jonkun kanssa pääsee juttelemaan ja kohta onkin hyvin tunnettu porukassa.
Ennenkaikkea ei saa pelätä tekevänsä itsensä naurunalaiseksi tai pelleksi. Avaudu niinku äläkä tarkastele muuta maailmaa ihan kuin se olisi ulosteella peitetty niin koko maailma tulee tutuksi. Mukaanlukien kummajaiset joista joutunee sitten hankkiutumaan eroon.
Jo ihan vaikka kirjaston oven edessä istuminen jossain penkissä lukemassa kirjaa toimii jo aika hyvin. Ja varoittelet selkesti kirjastoon tulevia että se on jo suljettu. Saat helposti juttelukaverin jo sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook on täynnä (ilmais)tapahtumia joihin voit osallistua ja harjoitella ihmisiin tutustumista. Kukaan ei tee sitä puolestasi että sen verran joudut olemaan rohkea ja näkemään vaivaa. Osallistuminen tietysti hankalaa jos asut kaukana perämaakunnassa.
Mä tutustun kyllä helposti ihmisiin, mutta kai mussa on joku vika, kun en saa pysyviä kavereita.
Ehkä tutustutkin ihmisiin, joilla on jo muutenkin paljon ystäviä, kavereita ja muita ihmissuhteita? Sun pitäisi tutustua sellaisiin, joilla ei vielä ole, mutta jotka haluaisivat uusia kavereita.
Niin en tiedä. Pari vuotta sitten olin yhdessä tyttöporukassa, mutta syntymäpäivänäni tekivät kaikki oharit ja sen jälkeen olen ollut suurimman osan ajasta yksinäinen.
No esim mulla ei ole yhtään ketään. Olen aina yksin. Vanhemmatkin jo kuolleet. Olisin ikionnnellinen elämänkumppanista. Jos semmoinen ihme vielä löytyy, en taatusti surkuttele olevani yksinäinen.
Kaikki on elämässä suhteellista, myös ihmissuhteiden määrä ja laatu. Olen aika absoluuttisesti siellä nollakerhossa. Onneksi on Jumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook on täynnä (ilmais)tapahtumia joihin voit osallistua ja harjoitella ihmisiin tutustumista. Kukaan ei tee sitä puolestasi että sen verran joudut olemaan rohkea ja näkemään vaivaa. Osallistuminen tietysti hankalaa jos asut kaukana perämaakunnassa.
Mä tutustun kyllä helposti ihmisiin, mutta kai mussa on joku vika, kun en saa pysyviä kavereita.
Ehkä tutustutkin ihmisiin, joilla on jo muutenkin paljon ystäviä, kavereita ja muita ihmissuhteita? Sun pitäisi tutustua sellaisiin, joilla ei vielä ole, mutta jotka haluaisivat uusia kavereita.
Niin en tiedä. Pari vuotta sitten olin yhdessä tyttöporukassa, mutta syntymäpäivänäni tekivät kaikki oharit ja sen jälkeen olen ollut suurimman osan ajasta yksinäinen.
Kaikki olivat siis luvanneet tulla, mutta mitään ilmoittamatta kukaan ei tullutkaan?
Mikset voi lähteä kahville miehesi tai exäsi kanssa?