Lue keskustelun säännöt.
Suuritarpeinen ystävä, en jaksa
Kaikki aina huonosti
02.05.2018 |
Yleensä suuritarpeisesta puhuessa tarkoitetaan lasta, joka koko ajan haluaa tai tarvitsee jotain. No, minulla on sellainen ystävä! Hän ei suoranaisesti tarvitse materiaa mutta huomiota. Ja mikä pahinta, hänen kanssaan ajan viettäminen on alkanut tuntua siltä kuin viettäisi aikaa taaperon kanssa. Olen tuntenut ihmisen yli 10 vuotta ja vasta viime vuodet ovat muodostuneet tällaisiksi. Apua!
Elävä esimerkki:
Lähdetään viettämään yhdessä iltaa leffaan ja ulkona on viileä ilma. Ystävä tekee jo kotoaan lähtiessä numeroa viileästä ilmasta, etsii vaihtovaatteita, sukkia tms. pohtii, kuinka pärjää nyt matkan ulkona ja ettei nyt vaan tule kylmä - hössötystä. Kun päästään ulos, alkaa päivittely siitä, kuinka kylmä ilma nyt on. Juttu jatkuu välissä muista aiheista, mutta muistaa kuitenkin väliin huomauttaa, kuinka jäässä hän nyt on, toppapukeutumisesta huolimatta. Seuraavaksi tuleekin sitten pissahätä, pitää äkkiä päästä vessaan! Kun on vessaan päästy, tulee seuraavaksi kauhea jano. Pitää saada nyt äkkiä vettä jostain. Sitten mielellään seuraavaksi myös jotain syötävää, koska verensokeri. Juttu ja tekeminen keskeytyy jatkuvasti siihen, että aikuinen 35v ihminen tarvitsee jotain.
Kun elokuvista on päästy, alkaa sama ralli uudestaan, ilmavaivaa, janoa, väsy..keholla jatkuvasti joku huonosti. Tämän jatkuva kommentointi ja huomion vieminen omiin fysiologisiin tarpeisiin vie yhdessä vietetystä ajasta fiiliksen. Itse en esimerkiksi puhu kuukautiskivuista kenellekään, se vain vie toisenkin energiaa. Kaikkea ei ole korrektia, eikä edes tarpeen jakaa, hyvien ystävienkään kesken. Olen ystävälleni sanonut jo, että joo, joo, sulla on aina kylmä ja neuvonut elämänhallinnassa (tyyliin käy vessassa ennen lähtöä, ota vesipullo, varahanskat, pipo jne.)
Emme tosiasiassa vielä ole puhuneet syväluotaavasti tästä tarpeiden jatkuvasta esilletuonnista ja sen vaikutuksesta yhdessä vietetyn ajan mielekkyyteen. En suoraan sanoen tiedä, miten puhua tästä ilman että loukkaan häntä. Ennen hän oli jotenkin huoleton, spontaani, mielenkiintoinen, monipuolinen ja empaattinen ihminen, nykyisin pääasiassa itsestään ja omista jutuistaan kiinnostunut. Mikä tällaista aiheuttaa? Vinkkejä? Kohtalotovereita?
Kommentit (78)
Valittaako se sulle ilmavaivoistaan? Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ei vain tiedosta sitä itse. Hänellä voi olla myös ahdistunut, huono olo, joka lisää omien fyysisten tuntemuksien yms tarkkailua ja voi tulla myös tarvetta mainita niistä ja hakea jotain lohtua, tsemppiä, rauhoittelua tai muuta. Mitä jos juttelisit varovaisesti, ystävälliseen sävyyn asiasta? Itse olin aikanaan aika samanlainen, kärsin silloin ahdistuneisuushäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jos lähdin vaikka perheenjäsenen tai kaverin kanssa johonkin, minua jännitti se jo etukäteen ja usein jännitys aiheutti päänsärkyä, vatsakipuja, sydämen tykyttelyä, kuumuuden tunnetta, vessahätää sun muuta oiretta, joista kyllä sitten mainitsin juurikin edellä mainitun rauhoittelun ja tsemppailun toivossa kai, vaikken sitä itse oikein tiedostanut. Uskon, että oli rasittavaa seuralaisilleni, ja olenkin kiitollinen, että veljeni päätti kerran olla suora ja sanoa asiasta. Sen jälkeen vasta tajusin itse, kuinka paljon valitin. Otin asian myös puheeksi parin kaverin kanssa keiden kanssa olin eniten aikaa viettänyt silloin ja pahoittelin, jos olen käynyt hermoille ja myönsiväthän he, että kieltämättä välillä. Toisaalta myös ymmärsivät paremmin, kun kerroin kunnolla mitä siinä on taustalla. Minä sitten tietoisesti pyrin vähentämään valittamistani ja onnistuinkin siinä, läheiset taas oppivat olemaan ymmärtäväisempiä, jos joskus siihen sorruin ahdistuksissani eikä se enää ärsyttänyt heitä samalla tavalla.
Mutta vaikka mitään pahaa oloa ei taustalla olisikaan, voi se vain silti olla tiedostamaton, huono tapa, josta ehkä pääsisi eroon jos joku sen toisi ilmi.
Onpa rasittavan kuuloista. Mikähän tuon muutoksen on aiheuttanut? Osaatko itse sanoa, missä vaiheessa muutos tapahtui? Onko kyseessä yksinäinen ihminen - kiinnittää liikaa huomiota omaan itseensä?
Hankala tuollaisesta on puhuakaan, jonkinlainen loukkaantumisen riski on olemassa. Mutta jos olet tämän riskin valmis ottamaan, niin puhu. Asiallisesti, syyttelemättä, "minä-kieltä" käyttäen. "Minusta tuntuu" jne.
Minulla on yksi sinkku-ystävä, joka on jossain vaiheessa (missähän vaiheessa tämä muuten tapahtui?) alkanut hyvin herkästi raportoimaan, kuinka "vatsa on toiminut" tai "vatsa ei ole toiminut".
Käyttää näitä sanoja. Ja nyt kun kirjoitan tämän, tuntuu kuin olisimme kahdeksankymppisiä, mutta emme ole. Minua ei kyllä tippaakaan kiinnosta joka kerta (ainakin lähes) kuulla onko ystäväni vatsa toiminut vai ei.
Erikoista ja rasittavaa. Millainen ystäväsi elämäntilanne on? Onko jokin muuttunut?
Niin, en tiedä. Voiko yksinäisyys aiheuttaa tuollaista? Päällisin puolin hänellä on asiat hyvin, on ystäviä, harrastuksia, työpaikka ja muuten elämä suhteellisen kunnossa, ei todettuja sairauksia tai näkyviä murheita ja huolenaiheita. Olettaisin, että jos hänellä on oikeasti huono olla, hän siitä minulle kertoisi. Keskustelemme kuitenkin viikottain ja kysyn häneltä hänen elämästään. Silti nuo tarpeet ja huono vointi liittyy aina kehon toimintaan jollain tavalla, ja tulevat esiin tilanteissa, jolloin tapaamme.
-Ja kyllä, hän kertoo kehoon liittyen aivan kaiken, jopa enemmän kun haluaisin tietää. Voiko tämä olla vain jotenkin tavaksi päälle jäänyt toiminta? Minä vuorostani tunnen itseni "äidiksi" kun pitää huolehtia ja olla huolissaan jatkuvasti toisen voinnista, että kaikki on hyvin. Haluan tästä asetelmasta eroon, vaan ei oikeasta ystävästäni eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätyypillinen masennus, ongelmia jotka on jotenkin lakaissut maton alle tai työntänyt sivuun ja vaikuttaa sieltä tolla tavalla.
Ehdota käytännöllisiä ratkaisuja, jotka korjaavat suurimman osan hänen ongelmistaan.
1. Vesipullo aina mukana
2. Ostaa merinovillaiset väilivaattet, jotka kulkevat kätevästi mukana, koska mahtuvat pieneen tilaan.
3. Käy vessassa tarpeen mukaan ja jos rakko on ärtynyt, virtsaaminen liian tiheää, menee lääkäriin sekä kouluttaa rakostaan normaalimman tai alkaa käyttämään vaippaa, jos pelkää lirahtavat housuun.
Ystävälläni oli vastaavia ongelmia ja apu tuli lääkärin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että tarvitsee koko ajan jotain palveluksia yms. Mutta ei tuokaan kivalta kuulosta. Jotenkin voisi ymmärtää, jos olisitte vieraampia, eikä keksisi juteltavaa, niin sitten olisi kylmä ja jano vaan jotain sanoakseen.
Ystäväni on ollut muutaman vuoden sinkku ja ainakin tämän ajan tätä käytöstä on esiintynyt. Nyt viime aikoina, sanoisin tämän kevään aikana vielä enemmän. Todella paljon puhuu omista asioistaan ja keskittyy elämänsä suunnitteluun.
Tsemppaan mielelläni, mutta en halua yksipuolista kaveruutta ei oikein pidemmän päälle jaksaisi, varsinkaan tätä jatkuvaa kehontarkkailua. Hänkin raportoi vessakäymisiä ja syömisiä jne. Olen ollut tukena ja turvana, tsempparina jne. elämänmuutoksissa aikaisemminkin, eikä tällaista ole aiemmin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollista, että hienovaraisesti kerrot hänelle asiasta. Tai esim. suuntaat keskustelua muihin aiheeseen. Jos hän alkaa puhua ilmavaivoistaan tms. niin et vastaa juurikaan mitään, vaan alat puhua muista aiheista. Veikkaan kuitenkin ettei itse tiedosta asiaa ja voisi helpottaa teidän välejä, jos asiasta mainitsisit.
Mulla oli aikoinaan myös tällainen "ystävä". Aina piti olla tieto siitä, missä vessa on. Hössötystä kaikesta. Vanhojen vanhempien ainokainen. Hän oli aina esillä mielellään. Oli jotenkin niin erikoinen. Selitti jotain tuon vessahomman suhteen, että hänen äidillään on sama juttu ...
Kerran muistan, kuinka olimme bailaamassa eräällä kaverilla ja tuli aika alkaa peseytyä ja meikata. Minä menin ensimmäisenä suihkuun, en tiedä miksi. Mutta tämä "ystävä" tuli hakkaamaan ovea ja huutelemaan että kauanko oikein aion siellä viipyä. Mä olen aina ollut nopean suihkun ihmisiä. Kyllä kyrsi kun suihkussakaan ei saanut olla ekana.
Lähetti viime joulunakin kortin. Itse en ole vuosiin enää lähetellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kuulostat töykeältä ja kylmältä.
Kutem moni on jo sanonut, sun ystävällä on ilmiselvästi joku hätänä. Lisäksi hän on mitä ilmeisemmin herkkä, ts. fyysiset epämukavuudet tuntuu oikeasti pahemmalta kuin jostain muusta.
Outoa, ettet ole jo kysynyt onko jotain tapahtunut.
Toisaalta et varmaan ole kiinnostunut.
Ystäväsi käytös on yhtä suurta oiretta jostain. Jos yhtään lohduttaa, niin hänellä on pahempi olla kuin sulla.
Onko ainut lapsi? Onko kuitenkin työelämässä? Ihmettelen, jos työpaikalla käyttäytyy tuolla tavalla?
Itse olen sellainen, että on pakko päästä vessaan usein. Ystävättäreni tietävät tämän. Toki pyrin estämään vessassa ramppaamista vähentämällä etenkin kahvin juomista, jos ollaan paikassa, jossa ei ole vessoja lähistöllä.
Toinen ystäväni taas tykkää syödä usein. Itse voin olla pitkiä aikoja syömättä, mutta hänen pitää saada kunnon ruokaa usein, ei siis mitään banaaneja tai proteiinipatukoita.
Kolmas ystäväni haluaa tietää todella tarkkaan etukäteen, miten mihinkin paikkaan pitää pukeutua. Luonnollisesti tästä käydään etukäteen pitkä keskustelu, mutta sitten tavatessa ei ole ongelmia.
Olemme kaikki erilaisia. Mutta en välttämättä kestäisi, jos KAIKKI nuo samat ominaisuudet olisivat yhdessä ihmisessä.
Onhan tuo pidemmän päälle rasittavaa kun aikuinen nainen taantuu pikkumuksun tasolle. Tasa-arvoinen vuorovaikutus ja ystävyys on aika hankalaa, jos toinen leikkii lasta ja toinen joutuu leikkimään varaäitiä. Ehkä taustalla on osin tiedostamatonta huomion ja huolenpidon tarvetta? Tai stressiä, joku isompi huolenaihe tms. Ota asia puheeksi hienotunteisesti, se on ainoa tapa päästä jyvälle siitä mitä ystävällä on meneillään.
Jos on turvaton olo, niin käyttäytyy noin.
Esim. avioeron jälkeen elin pitkään hälytystilassa. Keho oli stressaantunut, ja oireilin fyysisesti, kuten on tavallista.
Varmaan olin jonkun mielestä rasittava.
Enpä tullut ajatelleeksi.
Itse aistin herkästi muiden tunnetilat, ja vaistomaisesti tuen, kun joku on hätää kärsimässä. Olen myös oppinut siihen, että hädässä ystävä tunnetaan.
Pienikin teko voi olla suuri. Esim. lämmin halaus.
Jos luit aiemmat kommentit, olen kyllä kysynyt toistuvasti ystäväni vointia. Olen tuntenut ystäväni yli 10 vuotta ja soittelemme ja tapaamme viikottain. Hänen käytös on muuttunut viime vuosina, jolloin tämä kehontarkkailu on tullut mukaan. Mitään dramaattista hänelle ei ole tässä välissä käynyt, tai sitten hän salaa minulta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo pidemmän päälle rasittavaa kun aikuinen nainen taantuu pikkumuksun tasolle. Tasa-arvoinen vuorovaikutus ja ystävyys on aika hankalaa, jos toinen leikkii lasta ja toinen joutuu leikkimään varaäitiä. Ehkä taustalla on osin tiedostamatonta huomion ja huolenpidon tarvetta? Tai stressiä, joku isompi huolenaihe tms. Ota asia puheeksi hienotunteisesti, se on ainoa tapa päästä jyvälle siitä mitä ystävällä on meneillään.
Tuskin hän mitään leikkii.
Kylläpä ihmiset on nykyään tylyjä toisilleen.
Ehkä hänellä on pahaolla? Ootko kysynyt että onko kaikki hyvin? Ehkä hän on nyt syystä tai toisesta yksinäisempi?