Lue keskustelun säännöt.
Suuritarpeinen ystävä, en jaksa
Kaikki aina huonosti
02.05.2018 |
Yleensä suuritarpeisesta puhuessa tarkoitetaan lasta, joka koko ajan haluaa tai tarvitsee jotain. No, minulla on sellainen ystävä! Hän ei suoranaisesti tarvitse materiaa mutta huomiota. Ja mikä pahinta, hänen kanssaan ajan viettäminen on alkanut tuntua siltä kuin viettäisi aikaa taaperon kanssa. Olen tuntenut ihmisen yli 10 vuotta ja vasta viime vuodet ovat muodostuneet tällaisiksi. Apua!
Elävä esimerkki:
Lähdetään viettämään yhdessä iltaa leffaan ja ulkona on viileä ilma. Ystävä tekee jo kotoaan lähtiessä numeroa viileästä ilmasta, etsii vaihtovaatteita, sukkia tms. pohtii, kuinka pärjää nyt matkan ulkona ja ettei nyt vaan tule kylmä - hössötystä. Kun päästään ulos, alkaa päivittely siitä, kuinka kylmä ilma nyt on. Juttu jatkuu välissä muista aiheista, mutta muistaa kuitenkin väliin huomauttaa, kuinka jäässä hän nyt on, toppapukeutumisesta huolimatta. Seuraavaksi tuleekin sitten pissahätä, pitää äkkiä päästä vessaan! Kun on vessaan päästy, tulee seuraavaksi kauhea jano. Pitää saada nyt äkkiä vettä jostain. Sitten mielellään seuraavaksi myös jotain syötävää, koska verensokeri. Juttu ja tekeminen keskeytyy jatkuvasti siihen, että aikuinen 35v ihminen tarvitsee jotain.
Kun elokuvista on päästy, alkaa sama ralli uudestaan, ilmavaivaa, janoa, väsy..keholla jatkuvasti joku huonosti. Tämän jatkuva kommentointi ja huomion vieminen omiin fysiologisiin tarpeisiin vie yhdessä vietetystä ajasta fiiliksen. Itse en esimerkiksi puhu kuukautiskivuista kenellekään, se vain vie toisenkin energiaa. Kaikkea ei ole korrektia, eikä edes tarpeen jakaa, hyvien ystävienkään kesken. Olen ystävälleni sanonut jo, että joo, joo, sulla on aina kylmä ja neuvonut elämänhallinnassa (tyyliin käy vessassa ennen lähtöä, ota vesipullo, varahanskat, pipo jne.)
Emme tosiasiassa vielä ole puhuneet syväluotaavasti tästä tarpeiden jatkuvasta esilletuonnista ja sen vaikutuksesta yhdessä vietetyn ajan mielekkyyteen. En suoraan sanoen tiedä, miten puhua tästä ilman että loukkaan häntä. Ennen hän oli jotenkin huoleton, spontaani, mielenkiintoinen, monipuolinen ja empaattinen ihminen, nykyisin pääasiassa itsestään ja omista jutuistaan kiinnostunut. Mikä tällaista aiheuttaa? Vinkkejä? Kohtalotovereita?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulostat töykeältä ja kylmältä.
Kutem moni on jo sanonut, sun ystävällä on ilmiselvästi joku hätänä. Lisäksi hän on mitä ilmeisemmin herkkä, ts. fyysiset epämukavuudet tuntuu oikeasti pahemmalta kuin jostain muusta.
Outoa, ettet ole jo kysynyt onko jotain tapahtunut.
Toisaalta et varmaan ole kiinnostunut.
Ystäväsi käytös on yhtä suurta oiretta jostain. Jos yhtään lohduttaa, niin hänellä on pahempi olla kuin sulla.
Ei ap ole mielestäni kyllä ollut lainkaan tyly? Hänhän auttaa ystäväänsä selviämään näistä hanlaluuksista?
Ei ole kaikille niin helppoa kysyä "onko sinulla jokin hätänä". Se on aika intiimi kysymys kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika normaalilta tuo kuulostaa, jos terveys alkanut reistaamaan. Toki, voihan sitä asioista olla puhumattakin, ja tehdä asiansa, toisen odottaessa, jos se on parempi. Varmaan osa syy tuohon käytökseen, että ehkä hän haluaa ottaa sinutkin huomioon, kertomalla miksi toimii miten toimii.
Kuitenkin tuo hieman kuulostaa siltä, että alatte kasvamaan erilleen toisistanne, tai oikeasti olette erilaisia, ehkä liiankin.
Masennus voi puhjeta ilman välitöntä syytä.
Mulla on ollut kavereita, jotka oli mukana menossa niin kauan kuin asiat oli hyvin. Mutta kun esim. jouduin onnettomuuteen ja sain pahan luunmurtuman jonka paraneminen kedti 2 vuotta ja söi voimani, fyysisen terveyteni (jatkuvaa lääkkeiden syöntiä, liikkuminen väheni kipujen takia), vei reippauteni ja iloisuuteni, he olivat empaattisia viikon ja sen jälkeen olisi pitänyt ruveta puhumaan jostain muusta.
Kun kaveri kysyy mitä kuuluu, hänen on syytä olla kuulemaan myös vastaus.
En enää jaksa "mitäkuuluu, hyväävarmaan?" - tyyppejä. Aina ei kuulu hyvää. Voi kuulua erittäin huonoa, monella tasolla eikä se korjaannu vaikka parhaansa yrittää.
Jotkut hylkäävät jopa pitkäaikaisen puolison, kun tämä sairastuu kroonisesti.
Joku sun kaverilla nyt on.
Hän ei ehkä tiedä itsekään mikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulostat töykeältä ja kylmältä.
Kutem moni on jo sanonut, sun ystävällä on ilmiselvästi joku hätänä. Lisäksi hän on mitä ilmeisemmin herkkä, ts. fyysiset epämukavuudet tuntuu oikeasti pahemmalta kuin jostain muusta.
Outoa, ettet ole jo kysynyt onko jotain tapahtunut.
Toisaalta et varmaan ole kiinnostunut.
Ystäväsi käytös on yhtä suurta oiretta jostain. Jos yhtään lohduttaa, niin hänellä on pahempi olla kuin sulla.Ei ap ole mielestäni kyllä ollut lainkaan tyly? Hänhän auttaa ystäväänsä selviämään näistä hanlaluuksista?
Ei ole kaikille niin helppoa kysyä "onko sinulla jokin hätänä". Se on aika intiimi kysymys kuitenkin.
Hä!? Intiimi kysymys, ystävälle jonka on tuntenut 10 vuotta.
Maailman luonnollisin kysymys.
Sen voi kysyä ventovieraaltakin.
Mutta tämähän on maa, jossa ihmiset kävelee ohi, kun joku saa sairauskohtauksen ja kaatuu maahan.
Mä olin vähän tuollainen vuosia kun olin työntänyt masennukseni ja ongelmani sivuun ja luulin pärjääväni mutta en oikeasti pärjännyt. Olin aika raskas ihminen minua usein tapaaville. Harvemmin tapaavien kanssa pystyin tsemppaamaan.
Uskon että mitä onnettomampi ihminen on, sitä enemmän tulevat huonot luonteenpiirteet esiin. Mutta toivoisi tietysti ettei se menisi niin että kaikki onnettomat ihmiset vaan hylätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toivoisin myös että olisin pystynyt pyytämään apua ja ottamaan apua vastaan.
Minä en pidä normaalina sellaista, että aikuisen ihmisen tarvitsee koko ajan seurassa kertoa ääneen ja tuoda esille omia henkilökohtaisia tarpeitaan ja kehontuntemuksia, saati tehdä niistä numeroa. Nimenomaan toisen huomiointia on se, ettei jatkuvasti korosta itseään ja omia tarpeitaan. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Erilleen kasvaminen tällaisen vuoksi olisi sääli. Kyseessä on mahtava persoona ja rakas ystävä, jonka käytöksestä on nyt viime vuosina tullut rasittavaa. Välitän hänestä kuitenkin paljon ja haluaisin hänet ja ystävyyssuhteemme "ennalleen", jos näin nyt voi sanoa. Olisi ihana keskittyä vaikka kahvinjuontiin tunnelmallisessa kuppilassa hänen kanssaan, ilman että tunnelman keskiöön nousee "aine XX aiheuttaa vatsanväänteitä" - keskustelu.
Joku kysyi aiemmin, onko ystäväni ainoa lapsi. Ei ole, hänellä on kaksi sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan osittain itseni. Oma kehoni on ollut aina herkkä, mutta esim. kipu, väsy, nälkä, ärsytys, stressi saa sen vielä herkemmäksi. Olenkin yleensä nykyään vain kotona, sillä en halua että muut joutuvat kärsimään siitä että en pysty jalkavammani takia kävelemään pitkiä matkoja. Rakkoni on myös riippuvainen lämpötilan vaihteluista, joten kun käyn pissalla sekunti ennen kuin lähden, ja menen sisältä pakkaseen, niin minua alkaa pissattamaan uudestaan. Jos jalkani palelevat, joudun pissaamaan vartin välein. Kun keli on suotuisa, lämmin kesäpäivä, saan virtsatietulehduksen kun ei tarvitse käydä pissalla esim 7:ään tuntiin...
Parhaalle ystävälleni puhkesi suolistovika, jonka vuoksi hän saattaa tarvitta yhtäkkiä vessaa esim. shoppaillessamme montakin kertaa. Hänen kanssaan on kiva liikkua, kun molemmat ymmärrämme ettei toinen voi asialle mitään. Aloittajana sanoisin kaverille ihan suoraan huomioni, ja sen jälkeen kysyisin eettä onko joku asia huonosti. Kaveri ei välttämättä itse huomaa tätä käytöstään, en minäkään huomaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänellä on pahaolla? Ootko kysynyt että onko kaikki hyvin? Ehkä hän on nyt syystä tai toisesta yksinäisempi?
Eikö ihan oikeasti riitä että kirjoitetaan "pahaolo"? Pitääkö vielä kirjoittaa "pahaolla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ettei nyt lähde ihan sivuraiteille tämä keskustelu. Kyllä olen kysynyt, onko ystävälläni kaikki hyvin, miten hänen elämässään menee yms. Hän on vastannut, että hyvin. Tiedän hänen elämäntilanteensa siinä kokonaisuudessa, mitä hän on minulle kertonut ja vuosia ystävänä mukana elänyt. Hänellä on päällisin puolin kaikki hyvin, on työpaikka, ystäviä, harrastuksia, välittävät vanhemmat. Lisäksi hän on terve. Ainoa todellinen huono asia taitaa olla se, että hän on sinkku.
Se, mistä en VIELÄ ole keskustellut hänen kanssaan, on nämä tarpeet ja kehontuntemukset. Johtuu ihan siitä, etten tiedä, miten asiaa lähestyisin. Tähän asti olen yrittänyt ohittaa nämä kuuntelemalla ja tukemalla, mutta nyt tuntuu että taustalla onkin todellinen ongelma. Se alkaa kiilaamaan rasittavuudessaan ystävyyden väliin. En tiedä, tiedostaako ystäväkään itse näitä vai ei, tai mikä ylipäätään tällaista käytöstä voi aiheuttaa. Siksi tänne kirjoitin, kysyäkseni neuvoa ja avautuakseni aiheesta, jos vaikka löytäisin perspektiiviä asiaan.
Minulla on ollut kaksi vastaavaa ystävää.
Toinen oli/on selvä aleksityymikko, eli ei tunnista tunteitaan vaan kaikki puhe koskee fyysisiä tuntemuksia. Ja niistä sitten raportoidaan aivan taukoamatta! Milloin on varpailla kylmä, milloin syötävä on hampaille sitkeää, milloin villa on karheaa jne. Oma lukunsa on oikeat vaivat kuten selkäkipu tai laktoosi-intoleranssi. Ei sen seurassa vaan jaksa olla, kukaan. No aviomies näyttää jaksavan, eli ei ole yksinäinen ihminen, mutta ystävättäriä ei liiemmin ole.
Toinen oli pitkään sinkkuna. Hän myös raportoi kaiken maailman pikkuvaivansa ja muutenkin kaikki mitättömät päivän tapahtumat, kuten vaikka että paahtoleipä loppui aamulla. Ajattelin että se johtuu yksinäisyydestä, että hän kaipaa vain rupatteluseuraa. Niin olikin: kun hän löysi miehen ja sai lapsia, turha ”pikkuasioista” raportoiminen jäi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaverisi kovin paljon yksin ja puhua pälpättää sitten senkin edestä kun seuraa on. Tai vaivaako häntä hiljaiset hetket välillänne ja täyttää niitä sitten höpötyksellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ärsyttävältä mutta ainoa mitä nyt tästä oikeasti ajattelen on se mistä kaikesta me puhumme kaveriporukassa 😂 Käymme läpi mm. ilmavaivat, vatsavaivat, kenellä ripuli, kenellä ummetus, menkat, finnit, jos jollain on jokin uusi outo juttu kehossa....
Taidamme olla aika sikoja. Ja ei emme ole äijämäisiä vaan erittäin tyttömäisiä muuten 😂
Olen masentunut sekä kärsin ahdistuksesta ja tulin surulliseksi tästä keskustelusta. Vähän nyt ap ymmärrystä sille ystävällesi. Kuten moni on jo sanonut, kaikki ei ole kunnossa hänellä ja siksi käyttäytyy noin. Voi olla monia syitä miksi ei ota asiaa esiin vaikka olet ympäripyöreästi yrittänyt kyselläkin mitä hänelle kuuluu. Ehkä ei itse tiedosta mahdollista masennustaan tai ei muusta syystä uskalla siitä puhua. Onhan masennus edelleenkin joillekin ihmisille asia jota ei ymmärretä tai edes haluta ymmärtää. Sinuna ottaisin ystäväsi kanssa suoraan puheeksi että olet huomioinut hänen oudon käytöksensä ja olet huolissasi onko kaikki varmasti hyvin ja tarvitseeko kenties jotain apua tai tukea sinulta. Näin osoittaisit että olet valmis ymmärtämään ja auttamaan häntä ja hänen olisi ehkä helppo avautuakin sinulle jos jotain suurta on sydämellään.
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut sekä kärsin ahdistuksesta ja tulin surulliseksi tästä keskustelusta. Vähän nyt ap ymmärrystä sille ystävällesi. Kuten moni on jo sanonut, kaikki ei ole kunnossa hänellä ja siksi käyttäytyy noin. Voi olla monia syitä miksi ei ota asiaa esiin vaikka olet ympäripyöreästi yrittänyt kyselläkin mitä hänelle kuuluu. Ehkä ei itse tiedosta mahdollista masennustaan tai ei muusta syystä uskalla siitä puhua. Onhan masennus edelleenkin joillekin ihmisille asia jota ei ymmärretä tai edes haluta ymmärtää. Sinuna ottaisin ystäväsi kanssa suoraan puheeksi että olet huomioinut hänen oudon käytöksensä ja olet huolissasi onko kaikki varmasti hyvin ja tarvitseeko kenties jotain apua tai tukea sinulta. Näin osoittaisit että olet valmis ymmärtämään ja auttamaan häntä ja hänen olisi ehkä helppo avautuakin sinulle jos jotain suurta on sydämellään.
Samoin.
En ole tiennytkään, että jotkut on niin hienostuneita, ettei fyysisiä vaivoja saa mainita.
Olen tottunut päinvastaiseen.
Siis ystävien kesken.
Se oli kiusallista, kun anoppi kuvaili alapääoireitaan kahvipöydässä.
Myötähäpeä.
Kyllä itsekin ihmettelisin, jos ystävä ei ole aina ollut samanlainen. Jos hänellä on sinkkuna jotenkin tyhjä olo. Tuollaisista asioista tulee sitten suuria numeroita. Isoäitini muuttui vähän samanlaiseksi sen jälkeen, kun jäi yksin isoisäni kuoltua. Pienistä asioista tuli suuria, muutaman maljakon siirtämisestä tehtiin iso asia (tämä esimerkkinä).
Aikuinen ihminen ei puhu ruumiintoiminnoistaan..koko ajan.
Äitii mua pissattaa...nälättää..äitii mul on kylmä..
Ystävälläsi on jokin varmaankin huonosti, stressiä, masennusta, alakuloa, huolia, terveys reistailee? Onko hän ollut paljon yksin kotonaan viimeaikoina?
Koita miettiä mielummin siltä kannalta, kuinka voisit auttaa ja olla tukena. Eikä niin, että kumpa kaikki olisi niinkuin ennenkin kun ystäväni oli reipas ja hauska, en taida jaksaa häntä enää kun hänestä on tullut tuollainen. Vaikeuksissa ystävyys mitataan. Et vaikuta kauhean hyvältä ystävältä kun vertaat häntä täällä hankalaan taaperoon, koska ylihuolehtii asioistaan. Lisäksi olet tulkinnut tämän mielestäni vähän ikävällä tavalla huomion hakemiseksi. Toisella on selvästi jokin muuttunut eikä kaikki ole välttämättä niin hyvin kuin ennen. Sun omassa asenteessa olisi parantamisen varaa empaattiseen suuntaan.
Itse olen aina ollut tuollainen. Olen autisminkirjolainen. Jos lämpötila poikkeaa optimaalisesta vähänkään suuntaan tai toiseen, minulla on liian kylmä tai kuuma. Janottaa ja pissattaa usein. Verensokerista pitää huolehtia, sillä liian pitkä ruokailuväli tai liian hiilihydraattipitoinen ravinto aiheuttaa heikotusta ym.
Autisminkirjolaiselle tyypilliseen tapaan murehdin helposti. Ja koska en siedä epävarmuutta, yritän ennakoida jo etukäteen kaiken; esimerkkeihisi liittyen murehtisin ja yrittäisin selvittää etukäteen, alkaakohan sataa, mistä saa ruokaa, onkohan varmasti sopivaa ruokaa...