Suuritarpeinen ystävä, en jaksa
Yleensä suuritarpeisesta puhuessa tarkoitetaan lasta, joka koko ajan haluaa tai tarvitsee jotain. No, minulla on sellainen ystävä! Hän ei suoranaisesti tarvitse materiaa mutta huomiota. Ja mikä pahinta, hänen kanssaan ajan viettäminen on alkanut tuntua siltä kuin viettäisi aikaa taaperon kanssa. Olen tuntenut ihmisen yli 10 vuotta ja vasta viime vuodet ovat muodostuneet tällaisiksi. Apua!
Elävä esimerkki:
Lähdetään viettämään yhdessä iltaa leffaan ja ulkona on viileä ilma. Ystävä tekee jo kotoaan lähtiessä numeroa viileästä ilmasta, etsii vaihtovaatteita, sukkia tms. pohtii, kuinka pärjää nyt matkan ulkona ja ettei nyt vaan tule kylmä - hössötystä. Kun päästään ulos, alkaa päivittely siitä, kuinka kylmä ilma nyt on. Juttu jatkuu välissä muista aiheista, mutta muistaa kuitenkin väliin huomauttaa, kuinka jäässä hän nyt on, toppapukeutumisesta huolimatta. Seuraavaksi tuleekin sitten pissahätä, pitää äkkiä päästä vessaan! Kun on vessaan päästy, tulee seuraavaksi kauhea jano. Pitää saada nyt äkkiä vettä jostain. Sitten mielellään seuraavaksi myös jotain syötävää, koska verensokeri. Juttu ja tekeminen keskeytyy jatkuvasti siihen, että aikuinen 35v ihminen tarvitsee jotain.
Kun elokuvista on päästy, alkaa sama ralli uudestaan, ilmavaivaa, janoa, väsy..keholla jatkuvasti joku huonosti. Tämän jatkuva kommentointi ja huomion vieminen omiin fysiologisiin tarpeisiin vie yhdessä vietetystä ajasta fiiliksen. Itse en esimerkiksi puhu kuukautiskivuista kenellekään, se vain vie toisenkin energiaa. Kaikkea ei ole korrektia, eikä edes tarpeen jakaa, hyvien ystävienkään kesken. Olen ystävälleni sanonut jo, että joo, joo, sulla on aina kylmä ja neuvonut elämänhallinnassa (tyyliin käy vessassa ennen lähtöä, ota vesipullo, varahanskat, pipo jne.)
Emme tosiasiassa vielä ole puhuneet syväluotaavasti tästä tarpeiden jatkuvasta esilletuonnista ja sen vaikutuksesta yhdessä vietetyn ajan mielekkyyteen. En suoraan sanoen tiedä, miten puhua tästä ilman että loukkaan häntä. Ennen hän oli jotenkin huoleton, spontaani, mielenkiintoinen, monipuolinen ja empaattinen ihminen, nykyisin pääasiassa itsestään ja omista jutuistaan kiinnostunut. Mikä tällaista aiheuttaa? Vinkkejä? Kohtalotovereita?
Kommentit (78)
Huh mitä "ystäviä" täällä. Meillä ainakin käydään kaveriporukassa kaikki asiat läpi ruumiintoiminnoista lähtien jos siltä tuntuu. On vessassa ramppaajia (kuulun itse niihin), suolisto ongelmaisia, herkempiä jotka raportoivat helpommin heitä askarruttavista asioista ja niitä, jotka eivät niin "pienestä" piittaa. Kaikki erilaisia ja ystävyyttä kestänyt toistakymmentä vuotta.
Kaikki aina huonosti kirjoitti:
Ja ettei nyt lähde ihan sivuraiteille tämä keskustelu. Kyllä olen kysynyt, onko ystävälläni kaikki hyvin, miten hänen elämässään menee yms. Hän on vastannut, että hyvin. Tiedän hänen elämäntilanteensa siinä kokonaisuudessa, mitä hän on minulle kertonut ja vuosia ystävänä mukana elänyt. Hänellä on päällisin puolin kaikki hyvin, on työpaikka, ystäviä, harrastuksia, välittävät vanhemmat. Lisäksi hän on terve. Ainoa todellinen huono asia taitaa olla se, että hän on sinkku.
Se, mistä en VIELÄ ole keskustellut hänen kanssaan, on nämä tarpeet ja kehontuntemukset. Johtuu ihan siitä, etten tiedä, miten asiaa lähestyisin. Tähän asti olen yrittänyt ohittaa nämä kuuntelemalla ja tukemalla, mutta nyt tuntuu että taustalla onkin todellinen ongelma. Se alkaa kiilaamaan rasittavuudessaan ystävyyden väliin. En tiedä, tiedostaako ystäväkään itse näitä vai ei, tai mikä ylipäätään tällaista käytöstä voi aiheuttaa. Siksi tänne kirjoitin, kysyäkseni neuvoa ja avautuakseni aiheesta, jos vaikka löytäisin perspektiiviä asiaan.
Pitäsiköhän sun miettiä tuota sun kirjoittamaa jonka mustasin? Mitä sulle ystävyys itse asiassa merkitsee? Mihin teidän ystävyys perustuu? Sua rasittaa että ystävällä ei ole nyt välttämättä kaikki hyvin?
Onko nykyiset 30set sellaisia, että pitää koko ajan olla kivaa?
40-50-v. on mukavampia.
Minulla on samantyyppinen kaveri. Hän on oikeastikin paljon herkempiaistinen kuin minä, en yksinkertaisesti ole fyysisesti niin herkkä kuin hän, tai sitten hän on vain tarkempi tai minä laiskempi. Esimerkiksi pyrin suurin piirtein sopivaan oloon, mutta en säätele ja optimoi sitä täydelliseksi koko ajan. Se mikä ärsyttää, on tämäntyyppinen keskustelu:
M(inä): .... No mä meinasin ostaa sen takin, mut ei se sit oll..../Mua on huolestuttanu tosi paljon meidän isän muisti viime aikoina, ku...
K(averi): Hei, nyt pilvi meni auringon eteen. Pitäisköhän laittaa pitkähihanen pusero?
M: Niin, se takki ei sit kuit.../ Niin isä on jotenki tosi muistam....
K: Hahaa, nyt se aurinko taas tulikin! Mut nyt häikäsee, pitää ettiä aurinkolasit! Kyllä tää kevätsää on hankala!
Eli minun asiani saattaa olla tärkeämpää tai liirunlaarurimpaa (mutta hänen juttunsa ihan samalla lailla), mutta kaverini erilaiset olotilansäädöt katkaisevat juttuni, ja erityisesti jos asia nyt ei ole mitenkään pakahduttavaa, ei tee mieli enää yrittää kolmatta kertaa aloittaa uudestaan, kun juttuni kerran on niin tylsä, että pilven käyttäytyminen herättää suurempaa mielenkiintoa. Ja harvoin kuulen "Mitä olitkaan sanomassa?" keskeytyksen jälkeen.
Ehkä joillekin vaan on luonnollisempaa puhua kehon toiminnoista eikä hän ajattele, että siinä olisi mitään outoa. Ehkä hän ei vaan ole tullut ajatelleeksi, että koet sen haitaksi ystävyydessänne tai pidät häntä lapsellisena sen takia. Ei siinä välttämättä ole mitään sen kummempaa taustalla. Esim. minulla on kavereita ja työkavereita, joiden kanssa on ihan luonnollista käydä läpi jokaisen meidän mahavaivat, taudit, uudet löydökset ja muut ruumiintoiminnot. Aina jollekin pitää olla etsimässä vessaa ja joku on kärttyinen nälkäisenä.
Tietysti voi olla sellaisiakin henkilöitä, joille on vaikeampi puhua tunteista tai tunnistaa tunteitaan ja siksi tulee puhuttua enemmän konkreettisista asioista kuten mahakipu. Masentuneena ja ahdistuneenakin kehon toimintojen ajatteleminen korostuu ja ne myös itsessään aiheuttavat fyysistä oireilua.
Jos ystäväsi on suuritarpeinen, niin anna hänelle metallihenkari, jolla voi pilkkoa ylisuuret kakkapökäleensä vessakäynnin jälkeen.
Onhan se noloa jos tuuba on niin iso ettei vessa vedä.
Aika paljon arvostelua sai AP osakseen. Mulla on tälläinen työkaveri, aina on kuuma tai kylmä, kaikki uloste asiat raportoidaan, onko maha kovalla vai löysällä, koko ajan pissattaa, nälkä on aina tolkuton, hiki tulee heti, jos pitää liikkua, milloin juilii selkää tai on niskassa jomotus, hirveät menkkakivut, menkka vuodon kuvailut, silmät kutisee ja pla pla loputtomasti.
Te henkilöt, jotka muille näitä ruumiintoimintoja raportoitte, niin tiedoksi, että muilla on ihan samoja tuntemuksia vaikka niistä ei ääneen koko ajan pälpätetä. Te olette energia syöppöjä, koko ajan vaatimassa huomiota jollain kusihädällä, vaikka vessa on viiden metrin päässä. Muut vihaa niitä teidän jatkuvia selostuksia paskan koostumuksesta, joka kerta ei tarvitse selostaa minutin tarkkuudella huonoja yöunia. Olisitte saatana edes joskus hiljaa!!!
Ja sitten jos ei jaksa joka päivä kuunnella tätä ummetus ripuli räkä kusi pieru nälkä uni selostusta, niin sitten ihmetellään, että kun ei näemmä kaikilla ole luonnollista suhtautumisesta kehon toimintoihin, että kylläpä on tunteeton ja kylmä ihminen. Mutta kun sen keskustelun pitäisi aina pyöriä näitten samojen ihmisten ruumiintoiminnoissa.
Te, joitten mielestä on luonnollista näistä ruumiintoiminnoista ystäville usein puhua, seuratkaapa onko näistä keskustelu vastavuoroista. Jos ystävä ei vessa juttujaan teille raportoi, niin siitä voitte päätellä, että he eivät myöskään kaipaa valokuvaa teidän kakasta. Ihan näin pikku vinkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Te, joitten mielestä on luonnollista näistä ruumiintoiminnoista ystäville usein puhua, seuratkaapa onko näistä keskustelu vastavuoroista. Jos ystävä ei vessa juttujaan teille raportoi, niin siitä voitte päätellä, että he eivät myöskään kaipaa valokuvaa teidän kakasta. Ihan näin pikku vinkkinä.
Jotain lapsuuden huomiota vaille jäämistähän tässä paikataan. Loputon nälkä sille, että tulee kuuluksi ja nähdyksi, ja että omat fyysiset tarpeet huomioidaan. Rasittavaa ympäristölle.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon arvostelua sai AP osakseen. Mulla on tälläinen työkaveri, aina on kuuma tai kylmä, kaikki uloste asiat raportoidaan, onko maha kovalla vai löysällä, koko ajan pissattaa, nälkä on aina tolkuton, hiki tulee heti, jos pitää liikkua, milloin juilii selkää tai on niskassa jomotus, hirveät menkkakivut, menkka vuodon kuvailut, silmät kutisee ja pla pla loputtomasti.
Te henkilöt, jotka muille näitä ruumiintoimintoja raportoitte, niin tiedoksi, että muilla on ihan samoja tuntemuksia vaikka niistä ei ääneen koko ajan pälpätetä. Te olette energia syöppöjä, koko ajan vaatimassa huomiota jollain kusihädällä, vaikka vessa on viiden metrin päässä. Muut vihaa niitä teidän jatkuvia selostuksia paskan koostumuksesta, joka kerta ei tarvitse selostaa minutin tarkkuudella huonoja yöunia. Olisitte saatana edes joskus hiljaa!!!
Allekirjoitan tämän. Jos vuorovaikutus lipsahtaa pelkästään omien fyysisten tuntemusten raportointiin niin on paras hakeutua kaltaistensa seuraan :D
Mä ymmärrän AP:n ärtynyksen täysin, tuntuuhan se vähän hassulta, kun oma lapsi sairastunut vakavasti ja se painaa mieltä, niin pitäisi vaan loputtomasti jaksaa kuunnella toisen vessa kertomuksia ja sitä, että vähän tuntuu nyt viima pohkeessa kommentteja viisi kertaa vartissa. Ei mitään pelisilmää, aina vaan sitä omaa napaa.
No tiedoksi vain, että vielä vähemmän kiinnostaa vauvan kakan koostumuksen selostus.
Ja ne hassut kuvaukset miten sitä tavaraa levisi ympäri olohuonetta, oksettaa.
Näitä joutuu kuulemaan jokaikisestä vauvasta.
Puklut, räät, rähmät ja pissat tietysti päälle.
Mitä pitäisi vastata?
- Ai teillä oli koko olkkari paskassa, kerro lisää!
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän AP:n ärtynyksen täysin, tuntuuhan se vähän hassulta, kun oma lapsi sairastunut vakavasti ja se painaa mieltä, niin pitäisi vaan loputtomasti jaksaa kuunnella toisen vessa kertomuksia ja sitä, että vähän tuntuu nyt viima pohkeessa kommentteja viisi kertaa vartissa. Ei mitään pelisilmää, aina vaan sitä omaa napaa.
😇oma lapsi😇!
Pyhä äitiys, kumartakaa kaikki.
👍
Vierailija kirjoitti:
No tiedoksi vain, että vielä vähemmän kiinnostaa vauvan kakan koostumuksen selostus.
Ja ne hassut kuvaukset miten sitä tavaraa levisi ympäri olohuonetta, oksettaa.Näitä joutuu kuulemaan jokaikisestä vauvasta.
Puklut, räät, rähmät ja pissat tietysti päälle.Mitä pitäisi vastata?
- Ai teillä oli koko olkkari paskassa, kerro lisää!
Konkarit kuvailevat näitä jopa naamakirjassa, vauvansa tuotoksia siis...
Iän myötä ihmiset alkavat muistuttaa vanhempiaan ja toistavat kodin malleja huomaamattaan. Ehkä kaverisi vanhemmat ovat samanlaisia, ja hän pitää sen takia tuollaista toimintaa aivan asiaankuuluvana.
Mieheni on alkanut nyt 34-vuotiaana muistuttamaan vanhempiaan. Kaikki ruoka on pahaa, joka paikkaa kolottaa ja niin edelleen.
Ap.llä on mielenkiintoinen käsitys ystävyydestä.
Tapaa viikoittain ja on ihan kypsänä, jos toisella vaikka on _todellinen ongelma_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tiedoksi vain, että vielä vähemmän kiinnostaa vauvan kakan koostumuksen selostus.
Ja ne hassut kuvaukset miten sitä tavaraa levisi ympäri olohuonetta, oksettaa.Näitä joutuu kuulemaan jokaikisestä vauvasta.
Puklut, räät, rähmät ja pissat tietysti päälle.Mitä pitäisi vastata?
- Ai teillä oli koko olkkari paskassa, kerro lisää!Konkarit kuvailevat näitä jopa naamakirjassa, vauvansa tuotoksia siis...
Ei niitä tartte sieltä katsoa.
Mutta mitä sanotaan kahvipöydässä, kun onnellisen äidin päälle on ruiskutettu vuoroin pissaa (poikavauvalta, silmään!), oksennusta (kaikki vaatteet oli yrjössä), ja tietysti paskaa.
Sitä levitetään kai paahtoleivällekin.
Mitä voi sanoa, kun jutut kuvottaa.
En sanoisi, että mua ärsyttää kun puhut siitä miltä susta tuntuu.
Kysyisin, että onko kaikki varmasti hyvin, olet vaikuttanut jonkun aikaa hermostuneelta.
Mäkin joudun käymään usein vessassa ja kärsin jos on nälkä. Olisi inhottavaa kuulla, että sitä ei saa sanoa kaverille.
En mäkään erityisesti nauti, jos joku kuvailee seksikohtaustaan. Mutta en sano, että ole hiljaa.
Jännä ristiriita: jotkut on kovin rääväsuita. Jos heille heittää kerrankin jotain vastaavaa, tulee silmienpyörittelyä tai huomautus.