Ero lähellä, puolison teot hämmentää
Vaimo petti, kertoi heti perään ja halusi jatkaa. Emmin pitkään mutta suostuin yrittämään uutta alkua
Jokin muuttui viime viikolla. Puoliso ei osaa kertoa että mikä. Asiasta on yritetty monta kertaa puhua. Vastauksia ei ole. Hän ajattelee enemmän eroa kuin yhteenjäämistä ja sanoo että kaikki on niin vaikeaa.
Näkee yhteisen tulevaisuuden mutta matkalla on liikaa esteitä ja ettemme hänen mielestään pysty aloittamaan tyhjältä pöydältä
Olen yrittänyt puhua käytännön järjestelyistä, lapsista, asunnon myymisestä jne. Puoliso ei halua näistä puhua. Ei yhtään. Yritän yksikseni valmistautua eroon ja järjestellä asioita.
Puhumisen sijaan hän käpertyy jatkuvasti kainaloon, halii, seksiä on aamuin illoin (minun aloitteesta, hän on heti täysillä mukana)
Kaikki on yksilöitä mutta kai tietyt ajatusmallit kaikilla ovat kriiseissä? En ymmärrä mitä vaimon käytös on?
Oletan että yrittää hetken ”parantaa” minua että kestän eron ja kerää samalla itselleen voimia
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Sitten oleellinen kysymys , miksi petti?
Oletko torjunut häntä seksuaalisesti? Onko suhteestanne puuttunut kipinä?
Hän ei tiedä vastausta miksi petti. On sanonut ettei olisi koskaan itsestään uskonut.
Meidän parisuhde on ollut alamäkeä, olen pitänyt häntä henkisesti lujilla ja pettäminen herätti itseni. Tiedostan virheeni vuosien ajalta ja tavallaan sen että mun täytyy kasvaa aikuiseksi tuli ero tai ei.
Seksi on aina ollut vaimon mielestä hyvää, itse kaipaan siihen muutakin. Varmaan sen takia jatkuu edelleenkin hänen puolestaan. Enkä mä toki vastustele
Jotain kuitenkin puuttuu. Onhan näistä nyt puhuttu paljonkin mutta vastausta ei ole. Oletan myös että hänen tunne ja himo toista miestä kohtaan vaikeuttavat asioiden käsittelyä. Eihän ne nyt kuole kerrasta.
Vaimo lähti juuri töihin ja ovella ripustautui taas kaulaan. Ei olisi halunnut mennä. Itseä tämä jo rasittaa kun ei tiedä syytä. En jaksa enää murehtia mitä tapahtui, katse on jo tulevaisuudessa tapahtui mitä tapahtui.
Oletan vain että hän kerää voimia mennä. Itse en saa sanotuksi eroa koska sisällä elää pieni toive että asiat voivat korjaantua
Ja sinä olet pyhimys, joka ei koskaan hairahda kaidalta polulta. Liikennesääntöjäkin noudatat järkähtömästi ja naapurin Pirkko ei koskaan ole käynyt mielessäkään?
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olet pyhimys, joka ei koskaan hairahda kaidalta polulta. Liikennesääntöjäkin noudatat järkähtömästi ja naapurin Pirkko ei koskaan ole käynyt mielessäkään?
Syyllistikö ap vaimoaan pettämisestä? Aloittako on se joka ei yritä korjata tilannetta?
Vaimo tekee tuota ihan silkka itsekyyttään. Petaa parempia lähtökohtia erolle.
Hei nyt kannattaisi oikeesti käyttää parisuhde psykologin palvelua. Kumpikin teistä on aika sekaisin.
Vaimon pitäisi kunnolla keskustella sun tai jonkun muun kanssa mitä kokee että teidän parisuhde ei anna verrattuna tähän viikko ihastumiseen. Järjellä ajatellen joku teillä ei halua ottaa koppia omista teoistaan ja haaveilee edelleen... jostain epäillen että ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sinua kohtaan tuollanen on vähän epäreilua koska mukana on varmaan myös morkkista . Se että jättä ero asiat täysin sun kontolle on aika tylsän vaimon tyylistä. Voi sitten kaikille itkeä kuinka sinä otit eron jne. Pitäisi kysyä myös onko valmis tekemään tekoja joilla se rakkaus vähän näkyisikin arjessa.
Asiantuntija voi myös tehdä nuo ehdotukset paperilla miten ero sitten toteutettaisiin ottaen huomioon jokaisen tilanne. sillon sinä et ole se joka näyttäis tekevän sen eron, kun vaimon on pakko kommentoida ero suositusta. Lapset tässä eniten kärsii ja loppupeleissä te vanhempina jos ei keskustella ensin kaikki poikki ja pinoon vaan aletaan heti asuntoa myydä alta pois. Useinhan nuo pettämiset tulee kuvioon kun ei ole yhdessä tehty aikoihin mitään . Olisko mitään mahdollisuutta että joku pariterapiassa saisi teidät tekeen enemmän yhdessä jotain reissua kaksin tai perheenä. Yhdessä olollahan se perhe yhteys taas löytyy tai huomaa kuinka kaukana toisesta jo on.
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten oleellinen kysymys , miksi petti?
Oletko torjunut häntä seksuaalisesti? Onko suhteestanne puuttunut kipinä?Hän ei tiedä vastausta miksi petti. On sanonut ettei olisi koskaan itsestään uskonut.
Meidän parisuhde on ollut alamäkeä, olen pitänyt häntä henkisesti lujilla ja pettäminen herätti itseni. Tiedostan virheeni vuosien ajalta ja tavallaan sen että mun täytyy kasvaa aikuiseksi tuli ero tai ei.
Seksi on aina ollut vaimon mielestä hyvää, itse kaipaan siihen muutakin. Varmaan sen takia jatkuu edelleenkin hänen puolestaan. Enkä mä toki vastustele
Jotain kuitenkin puuttuu. Onhan näistä nyt puhuttu paljonkin mutta vastausta ei ole. Oletan myös että hänen tunne ja himo toista miestä kohtaan vaikeuttavat asioiden käsittelyä. Eihän ne nyt kuole kerrasta.
Vaimo lähti juuri töihin ja ovella ripustautui taas kaulaan. Ei olisi halunnut mennä. Itseä tämä jo rasittaa kun ei tiedä syytä. En jaksa enää murehtia mitä tapahtui, katse on jo tulevaisuudessa tapahtui mitä tapahtui.
Oletan vain että hän kerää voimia mennä. Itse en saa sanotuksi eroa koska sisällä elää pieni toive että asiat voivat korjaantua
Asiat voi korjaantua, mutta epävarmuus tulee olemaan aina läsnä. Mieti tarkkaan haluatko elää sellaista elämää.
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten oleellinen kysymys , miksi petti?
Oletko torjunut häntä seksuaalisesti? Onko suhteestanne puuttunut kipinä?Hän ei tiedä vastausta miksi petti. On sanonut ettei olisi koskaan itsestään uskonut.
Meidän parisuhde on ollut alamäkeä, olen pitänyt häntä henkisesti lujilla ja pettäminen herätti itseni. Tiedostan virheeni vuosien ajalta ja tavallaan sen että mun täytyy kasvaa aikuiseksi tuli ero tai ei.
Seksi on aina ollut vaimon mielestä hyvää, itse kaipaan siihen muutakin. Varmaan sen takia jatkuu edelleenkin hänen puolestaan. Enkä mä toki vastustele
Jotain kuitenkin puuttuu. Onhan näistä nyt puhuttu paljonkin mutta vastausta ei ole. Oletan myös että hänen tunne ja himo toista miestä kohtaan vaikeuttavat asioiden käsittelyä. Eihän ne nyt kuole kerrasta.
Vaimo lähti juuri töihin ja ovella ripustautui taas kaulaan. Ei olisi halunnut mennä. Itseä tämä jo rasittaa kun ei tiedä syytä. En jaksa enää murehtia mitä tapahtui, katse on jo tulevaisuudessa tapahtui mitä tapahtui.
Oletan vain että hän kerää voimia mennä. Itse en saa sanotuksi eroa koska sisällä elää pieni toive että asiat voivat korjaantua
Jos ripustautui syyllisyyttään mennessän töiden sijaa toisen miehen luo?
Voihan sitä Mieleen tulla montakin kertaa (fingerpori..) Itse panen mielessäni alakerran heppatytöstä, lastentarhan opettajiin ja kaikkea tältä väliltä. Siinä nyt on pieni ero, että meneekö niin pitkälle kuten ap.n tuleva ex-vaimo, että toisen pissavehkeitä otetaan suuhun ja hierotaan vehkeitä yhteen. Tuskin siinä hekumanhetkellä on omaa puolisoa tai perhettä ajateltu yhtään.
Näitä pettureita pitää kohdella kuin kuraa. Niskasta kiinni ja ovesta ulos.
Siinä voivat sitten katuojassa istuessaan miettiä, että kannattiko.
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarma saako sen toisen miehen, ikävissään tukeutuu sinuun.
Tämä voisi olla selitys. Sanoo tuntevansa ikävää toista kohtaan.
Sen mitä tiedän niin eivät ole panneet toista kertaa. Vaimo myös moneen kertaan sanonut ettei etsi uutta kumppania ja ei näe tulevaisuutta miehen kanssa. Seksiä toki haluaa häneltä edelleen.
Vaimo ei osaa eritellä tunteitaan, suhde kesti jonkun viikon. Minusta tuntuu että hän on ihastunut. Minua kuulemma rakastaa.
Ripustautuminen hämmentää. Minä tipahdan tästä jaloilleni, taloudellisesti ja muutenkin. Hän ei ainakaan taloudellisesti
Viimeisessä lauseessasi lienee se realiteetti, mikä saa puolisosi pitämään vielä kiinni entisestä.
Noin muuten, on todella harmi nykyisessä erojen arkipäiväistymisen (kriiseineen) ilmapiirissä, että olemme niin polvillamme ja voimattomia avioliitoissamme. Pienikin vastamäennyppylä, niin siihen kaatuu kaikki. Minulla ei ole tietoa, miksi näin on ja miksi perheet pääsääntöisesti enemmän hajoavat kuin kestävät. Kaikesta on tullut niin kertakäyttöistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ripustautui syyllisyyttään mennessän töiden sijaa toisen miehen luo?
Nääh. Pystyisin jopa todistamaan sen ettei voi nyt olla toisen miehen luona. Sama pitkänä viikonloppuna vappuun asti.
Nyt kun on tullut paljon hyviä vastauksia niin alan kallistua sen puoleen että hänellä on ikävä toista ja mä olen lähin turvallinen lohduttaja. Samalla kerää voimia itsekkäästi itselleen selvitä eron tuomasta ahdistuksesta
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moneen kertaan myös sanonut ... Jos eroaa satuttaa minua ja lapsia, jos jää ei satuta kuin ehkä itseään.
Tuossa kohtaa olisin itse raivostunut. Todella itsekäs ajatusmalli! Että oikein satuttaa itseään, jos jää sinun ja lasten luokse, mutta satuttaa teitä, jos eroaa. Onko hän narsisti? Vai kirjoititko vahingossa toisin päin hänen sanansa tai kuulitko ne nurinpäin?
Nyt hän satuttaa teoillaan teitä.
Suosittelen ensitöiksi tilapäistä asumiseroa ja sitten terapiaa. Jos kerran on lapsia kuvioissa, niin yritäkää järjestää heidän asumisensa mahdollisimman hyvin ja pitää heitä koskevissa asioissa asialliset välit. Ja muista kertoa lapsille, että ero ja erillään asuminen EI olee lasten syytä. Lapset luulevat niin usein järjesnvastaisesti. Se pitää kertoa heille usein ja selkeästi.
Nainen on valitettavasti ihastunut toiseen ja kuten sanoit sinä pärjäät erosta taloudellisesti hän ei, tämä on syy miksi vetkuttaa eroa, jos ei se uusi huolehditaan hänestä kuten sinä. Todennäköisesti ei. Vaikea tilanne sinulle, koska välität.
Voimia ja ajankanssa asia selviää
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten oleellinen kysymys , miksi petti?
Oletko torjunut häntä seksuaalisesti? Onko suhteestanne puuttunut kipinä?Meidän parisuhde on ollut alamäkeä, olen pitänyt häntä henkisesti lujilla ja pettäminen herätti itseni. Tiedostan virheeni vuosien ajalta ja tavallaan sen että mun täytyy kasvaa aikuiseksi tuli ero tai ei.
Mitä tarkoittaa, että olet "pitänyt vaimoa henkisesti lujilla" suhteessa ja että et ole ollut aikuinen?
Tämä on myös syy teidän mennä terapiaan. Ja asua erillään jonkin aikaa.
Onko vaimo tehnyt esim. kottyöt yksin ja kokenut, ettei saa arvostusta etkä osallistu tasaveroisesti arkeen kuten aikuinen? Tms?
Joku syy siihe pettämiseenkin on, vaikka itse pettäminen on tekona väärin.
Eli jos haluat pelastaa suhteenne, niin terapiasta olisi hyötyä molemmille.
Kyllä tällaisista tilanteista jotkut ovat onnistuneet selviämään, mutta tuskin kukaan ilman ulkopuolista apua ja molempien osapuolten sitoutumista muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarma saako sen toisen miehen, ikävissään tukeutuu sinuun.
Tämä voisi olla selitys. Sanoo tuntevansa ikävää toista kohtaan.
Sen mitä tiedän niin eivät ole panneet toista kertaa. Vaimo myös moneen kertaan sanonut ettei etsi uutta kumppania ja ei näe tulevaisuutta miehen kanssa. Seksiä toki haluaa häneltä edelleen.
Vaimo ei osaa eritellä tunteitaan, suhde kesti jonkun viikon. Minusta tuntuu että hän on ihastunut. Minua kuulemma rakastaa.
Ripustautuminen hämmentää. Minä tipahdan tästä jaloilleni, taloudellisesti ja muutenkin. Hän ei ainakaan taloudellisesti
Viimeisessä lauseessasi lienee se realiteetti, mikä saa puolisosi pitämään vielä kiinni entisestä.
Noin muuten, on todella harmi nykyisessä erojen arkipäiväistymisen (kriiseineen) ilmapiirissä, että olemme niin polvillamme ja voimattomia avioliitoissamme. Pienikin vastamäennyppylä, niin siihen kaatuu kaikki. Minulla ei ole tietoa, miksi näin on ja miksi perheet pääsääntöisesti enemmän hajoavat kuin kestävät. Kaikesta on tullut niin kertakäyttöistä.
Sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja on helppoa ottaa se ero. Kautta aikojen isännät on piikoja painaneet ja silti parit pysyi yhdessä. Itse keksimämme idelogia ei tuonnut onnelisuutta perheisi. Nyt kummallakin on vain oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Nyt kun naisia ei enää määrittele kodinhoito vaan samat mittarit joilla miehiäkin on mitattu perheet on ehdottomasti niitä hävijiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kohtaa olisin itse raivostunut. Todella itsekäs ajatusmalli! Että oikein satuttaa itseään, jos jää sinun ja lasten luokse, mutta satuttaa teitä, jos eroaa. Onko hän narsisti?
Hän sanoi että jos jää minun kanssa SAATTAA satuttaa itseään sillä ei näe tällä hetkellä että parisuhteen kipukohdilla olisi mahdollisuutta muuttua. Jos hän eroaa niin tietää että saa itselleen paremman olon siltä osin, samalla satuttaisi sekä minua että lapsia eroamalla.
Kyllä minäkin ajattelen että jos en voi hyvin itseni kanssa ei muutkaan ympärillä voi voida hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ensitöiksi tilapäistä asumiseroa ja sitten terapiaa. Jos kerran on lapsia kuvioissa, niin yritäkää järjestää heidän asumisensa mahdollisimman hyvin ja pitää heitä koskevissa asioissa asialliset välit.
Hän ei halua asumuseroa. Asiasta on puhuttu. Itse haluan joko eron kerralla tai sitten täysillä uuteen alkuun.
Asumiserossa hän saa villin kortin olla muiden kanssa ja option palata mun kanssa yhteen jos muiden kanssa ei onnistu. En pystyisi elämän sen kanssa koska kokisin että asumiseron syy oli antaa toiselle avoin suhde, ei aikaa miettimiseen. En koe enkä tunne että itse haluaisin nyt tai hetkeen muita.
Lasten asiat saadaan varmasti hoidettua kuten aikuisten pitää. Kumpikaan meistä ei ole vatipää.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on valitettavasti ihastunut toiseen ja kuten sanoit sinä pärjäät erosta taloudellisesti hän ei, tämä on syy miksi vetkuttaa eroa, jos ei se uusi huolehditaan hänestä kuten sinä. Todennäköisesti ei.
Joo, itse olen samaa mieltä että on ihastunut. Vaimo ei osaa lokeroida tunnettaan, tietää vain että tuntee jotain.
Heillä ei kuitenkaan ole tulevaisuutta ainakaan nyt eikä vaimo edes halua sitä miehen kanssa. Tuskin valehtelee minulle tästä. Tiedän kolmannen osapuolen muuta kautta, ei ole ensimmäistä kertaa liikkeellä eikä ole kertaakaan perhettään jättänyt. Ei heillä ole tulevaisuutta parisuhteen muodossa. Joku muu on taustalla pettämiselle kuin uuden puolison etsintä. Oletan että meidän parisuhteen kipukohdat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että olet "pitänyt vaimoa henkisesti lujilla" suhteessa ja että et ole ollut aikuinen?
Koska otan realistisen näkökulman asioihin. Hänellä on haaveita joita haluaisi toteuttaa mutta se ei ole perheen eikä talouden näkökulmasta ollut mahdollista. Ei voi lähteä esim. opiskelemaan 200km päähän tai viettää viimeistäkin vapaa-iltaa pois perheen parista uuden harrastuksen parissa. Talous eikä lapset kestä, tarvitsevat äitiään. Hän kokee että lyttään häntä kun en anna mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan
Ongelma ei ole kotitöissä tai seksissä. Se on jossain muualla.
Pariterapiaa hän ei halua, kokee liian kovaa syyllisyyttä asiasta eikä halua kenekään tietävän. Itse käyn psykologilla pari kertaa viikossa ja olen sen ansioista jo päässyt jaloilleni ja tiedän omat heikkouteni.
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on valitettavasti ihastunut toiseen ja kuten sanoit sinä pärjäät erosta taloudellisesti hän ei, tämä on syy miksi vetkuttaa eroa, jos ei se uusi huolehditaan hänestä kuten sinä. Todennäköisesti ei.
Joo, itse olen samaa mieltä että on ihastunut. Vaimo ei osaa lokeroida tunnettaan, tietää vain että tuntee jotain.
Heillä ei kuitenkaan ole tulevaisuutta ainakaan nyt eikä vaimo edes halua sitä miehen kanssa. Tuskin valehtelee minulle tästä. Tiedän kolmannen osapuolen muuta kautta, ei ole ensimmäistä kertaa liikkeellä eikä ole kertaakaan perhettään jättänyt. Ei heillä ole tulevaisuutta parisuhteen muodossa. Joku muu on taustalla pettämiselle kuin uuden puolison etsintä. Oletan että meidän parisuhteen kipukohdat.
Sitten koska ette halua muuttaa erilleen, niin suhteen säilyttämiseksi voi ainoastaan mennä terapiaan.
Voitko avata tässä enemmän sitä, millä tavoin olet itse käyttäynyt väärin häntä kohtaan, jotta voimme saada paremman kokonaiskäsityksen?
Lost kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että olet "pitänyt vaimoa henkisesti lujilla" suhteessa ja että et ole ollut aikuinen?
Koska otan realistisen näkökulman asioihin. Hänellä on haaveita joita haluaisi toteuttaa mutta se ei ole perheen eikä talouden näkökulmasta ollut mahdollista. Ei voi lähteä esim. opiskelemaan 200km päähän tai viettää viimeistäkin vapaa-iltaa pois perheen parista uuden harrastuksen parissa. Talous eikä lapset kestä, tarvitsevat äitiään. Hän kokee että lyttään häntä kun en anna mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan
Ongelma ei ole kotitöissä tai seksissä. Se on jossain muualla.
Pariterapiaa hän ei halua, kokee liian kovaa syyllisyyttä asiasta eikä halua kenekään tietävän. Itse käyn psykologilla pari kertaa viikossa ja olen sen ansioista jo päässyt jaloilleni ja tiedän omat heikkouteni.
Tämän luettuani kallistun eron kannalle.
Ei ole oikein eikä tervettä yrittää määräillä ja kontrolloida toisen elämää noin. Sinulla ei ole parempaa tietoa siitä, millainen elämä toiselle on hyväksi kuin mitä toinen itse ajattrlee.
On väärin estää puolisoa opiskelemasta ammattia ja toteuttamasta unrlmiaan.
On vaimon kannslta parempi, että eroatte heti.
Mä olisin heittänyt naisen pihalle, mulla on 0 toleranssi pettämiseen. AP:lla näin ei ole, ja nyt sitten ollaan ongelmissa. Eiköhän tuo parisuhde kuitenkin ole taputeltu.
Vaimolla eroahdistusta?
Yrittää tehdä viimeiset hetket hyviksi, jotta olisi positiivisia muistoja?
Yrittää paikkailla huonoa omaatuntoaan olemalla sulle kiva, jotta itsesyytokset olisi lievempiä?