Kateellinen normaalien koirien omistajille :(

Mutta kun se koira pitää olla...niimpä..koeta kestää!!

Minulla on harrastekoira, jolta entinen omistaja joutui leikkauttamaan pallit veks.

Koira on nyt todella vedoton. Lenkeillä tykkää yksinään spurttailla ja juosta, juoksulenkeillä hidastelee, alkaa repimään remmiä ja matelee 🙄

Koira tulee palkata heti, kun se toimii oikein! Koulutuksessa oikeanaikainen palkkaus on kaiken a ja o.

Ota käyttöön myös naksutin, netistä tai koirakirjasta löytyy ohje miten otat sen käyttöön.

Esim "istu" koira alkaa painaa takapuolta maahan, naks ja palkka. Ja sitten voit palkata vielä kun istuu. Ja kun koira nousee ylös palkkaus loppuu. Heti kun koira taas tajuaa istua, naks ja palkkaus alkaa.

Ap on saanut paljon alapeukkuja, vaikka hän myöntää ongelman ja on selvästi yrittänyt parhaansa monen vuoden ajan. Koirakeskusteluissa syyllistetään aina omistajaa: "oletko koettanut sitä ja tätä, mitäs otit haastavan koiran, osa koirista vain vaatii jne..." Fakta kuitenkin on, että koirillakin on neuropsykologisia oireita ja tämäkin yksilö voi olla päästään hieman sekaisin. Menneinä vuosikymmeninä, kun koiraa pidettiin arvoasteikossa alempana, liki esineenä, nämä sekopäät vain lopetettiin eikä loputtomiin koetettu opettaa ja kuntouttaa. No, en sano, että kaikki oli silloin paremmin, mutta kyllä tiettyjen yksilöiden kohdalla on ihan aiheellista pohtia, kannattaako itseään uuvuttaa eläimen takia tai laittaa ongelmatapausta kiertoon.

Aina tulisi pyrkiä valitsemaan rotu ja yksilö, jonka kanssa pärjää, mutta jos käsissä on omaa elämänlaatua merkittävästi heikentävä adhd-koira, ei loputtomiin tarvitse yrittää ja yrittää!

Myötätuntoni sinulle ap!

Ap, miten koira reagoi jos häädät sen luotasi? Siis kunnolla, äristen ja muristen että nyt hemmettiin siitä? Että nyt loppui seuraaminen koska minä käsken?

Jos se ei siitäkään usko, niin ehkä et oikeasti tarkoita sitä tai saattaa olla että negatiivinenkin huomio on sille palkitsevaa. Silloin täydellinen huomiottomuus saattaa olla ainoa keino. Siis vaikka koira vääntäisi torttua olohuoneen matolle huomiota saadakseen, omistaja ei korvaansa lotkauta. Ja tätä pitää jatkaa niin kauan että koira "masentuu" (ei oikeasti mutta ihmisen näkökulmasta). Sitten aletaan huomioida ihmisen ehdoilla ja aina häädetään pois jos innostuu liikaa.

Meidän koiralle oli ainoa mikä tepsi. Sillä oli liikaa virtaa ja luonne joka vaati 100% kurin ihmiseltä.

Myös yksityistä verkkokoulutusta löytyy, ks. esim. Koiruuksien klubi. Tästä on hyviä kokemuksia ja toimii myös siellä 200km päässä. Rauhoittumiseen on ihan omia koulutusjuttuja, joitakin koiria pitää oikeasti opettaa rauhoittumaan. Kastrointi kyllä voi rauhoittaa koiraa myös vanhemmalla iällä. Ensin voi kokeilla kemiallista kastraatiota, joka on peruttavissa, kun kapselin vaikutus loppuu, jos ei sovikaan koiralle. Mutta useimpia uroksia kyllä selkeästi rauhoittaa. Pelkoaggressiivisille yksilöille voi olla huono mutta sulla ei kai ollutkaan tätä ongelmaa.

Yliaktiiviselle adhd-koiralle voi kokeilla myös rauhoittavaa ja keskittymiskykyä parantavaa lääkitystä. Sehän ei itsessään koko ongelmaa toki poista mutta voi saada koiran paremmin koulutettavaksi ja terapoitavaksi, paremmin kuulolle. Onko eläinlääkäri tarkastanut koiran, esim. ettei kilpirauhasongelmia? Eläinlääkärin kanssa voisi keskustella näistä lääkitysasioista, mielellään sellainen, jolla on tietoa nykyisistä käyttäytymiskoulutusmetodeista ja ongelmakoirien hoidosta, ei mikään pelkkä rokotus-, ripuli- ja vasikkatohtori...

Sitten sekin juttu, että et aiemmasta koirakokemuksesta huolimatta välttämättä kuitenkaan osaa kouluttaa tai et välttämättä osaa toimia oikein juuri tämän koiran kanssa. Helpon koiran omistaja saa kokemuksen ja käsityksen itsestään taitavana kouluttajana vaikka syy on siinä, että koira on helppo ja miellyttämisenhaluinen. Ne oikeat koulutustaidot tai niiden puute tulee esiin vasta haastavamman koiran kanssa. Itsellä on juurikin tästä omaa kokemusta, aiempien koirien kanssa luulin osaavani jotain ja monesti katsoin vähän alaspäin niitä huonommin käyttäytyvien koirien omistajia... nyt kun itsellä on vilkas ja aika haasteellinen reaktiivinen nuori koira, huomaan, että en todellakaan ole niin hyvä kun luulin ja minulla on paljon opittavaa itselläni. Helpon koiran kanssa on helppo luulla itsestään liikaa!

Mun mielestä taas on ihan hullua kuvitella että nuori "työkoira" ( esim juuri paimen) on ensin 8 h kotona yksin nukkumassa ja ilmeisesti nukkuu myös yöllä, nukkuisi nätisti vielä senkin ajan, kun omistaja vihdoin on lopulta hereillä kotona! Ja paimenkoira jos mikä kulkee perässä, se on muuten niiden duuni.

Tämä siis niille, jotka ensimmäiseksi ehdottavat että koiralla on päässä tai hermoissa vikaa, ja niille joiden mielestä "kaikki" on tehty esim koulutuksen eteen....

Kuulostaa belgianpaimenkoiralta. Ihan vain tiedoksi, että belggarit eivät ole mitään sohvakoiria, vaan aktiivisuus ja vilkkaus kuuluu rodun ominaisuuksiin. Pelkkä lenkitys ei riitä nuoren koiran kanssa, vaan koirasi tarvitsee työtä pääkopalleen. Aiemmin mainitut haku ja jälki esimerkkinä ovat oikein oivia puuhia.

Oma belggarini on 13-vuotias ja edelleen riehuu. Osaa nukkuakin ja vanhana nukkuu enemmän mitä nuorempana, mutta kyllä tuon kanssa on saanut puuhata vaikka ja mitä, että on koira ja omistaja pysynyt kasassa :D. Pelkkää sohvaperunaa nuista ei saa edes vanhuksina. Ja uroskoirilla tuo hajujen perässä meno kuuluu ihan ominaisuuksiin. Uroskoirat pitää erikseen kouluttaa juoksemaan niin, ettei tarvitse pysähtyä 5 metrin välein haistelemaan ja merkkaamaan.

Vaikka olisi ollut sata koiraa aiemmin, niin ei se tee vielä koiratietäjää. Jos et ole tottunut käsittelemään TODELLA aktiivisia koirarotuja, niin pulassa olet ellet pysty tarjoamaan koiralle runsaasti aktiviteettejä ja opettaa rauhoittumista. Kannattaa aina ottaa kunnolla selvää, minkälaisen koiran on seuraavaksi ottamassa, minkälaista puuhaa ja minkälaisen koulutuksen se vaatii, että homma toimii. Rauhaa rakastavan ihmisen ei kannata ottaa aktiivista ja vilkasta rotua.

Kannattaa panostaa siihen koirakouluun/kouluttajaan. 200km ei ole liian pitkä matka verrattuna siihen, että saat homman toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa eläimissä on häiriintyneitä yksilöitä. Minä voin myöntää suoraan, että huokaisin onnesta kun yliaktiivinen sekopää paimenkoirani vihdoin kuoli 12-vuotiaana, kolmas samaa rotua, aiemmat olivat normaaleja. Vuodet olivat pitkiä. Apua haettiin, mutta sitä emme saaneet. Koira meni kierroksille puheäänestä ja joka liikahduksesta, vaunulenkit saivat kupin nurin ja se kirkui kuin sitä olisi tapettu, vaikka ainoa ärsyke olivat minä ja vauva vaunuissa. Ihmiset tulivat vihaisina kysymään hakkaanko sitä. Luovuin vaunulenkeitä, koira oli käytettävä yksin lenkillä. Yritimme jättää sitä joskus hoitoon, ja se meni hoitopaikan väliovesta läpi, sitä ennen repi kaihtimet palasiksi ja ripuloi pitkin seiniä kun yritti ikkunasta peräämme. Hoitaja ei saanut siihen mitään kontaktia eikä uskaltanut koskea.

Yritin saada apua kasvattajalta - vika oli kuulemma hihnan toisessa päässä. 12 vuotta oli pitkä aika ilman yhtäkään koiranhoitajaa, sosiaalinen elämä kuihtui. Sillä oli ulkona aitaus, mutta se sekosi niin pahasti että meinasi tappaa itsensä kun pyrki verkosta läpi, hyppi aitaa vasten ja raastoi suunsa verkkoon aikaansaaden massiivisen verenvuodon, eikä lopettanut sittenkään. Toivotan voimia ja koen hirvittävää helpotusta, että meidän aikamme hullun koiran kanssa on ohitse. Enää en uskalla ottaa yhtäkään koiraa. Tuo elukka olisi pitänyt lopettaa heti yksivuotiaana, mutta en pystynyt siihen kun lähipiiri ja rodun tuntevat ihmiset vain jankuttivat, että vika on minussa.

Herran jumala, miten ihminen antaa jonkin selvästi luonnevikaisen eläimen pilata yli kymmenen vuotta elämästään? Jos on tunne, että kaikki on tehty, mutta mikään ei auta, niin tietysti piikille, jos kukaan ei huoli. Tuollaisessa tapauksessa pitäisi rohjeta ajatella järjellä eikä tunteella. Miettikää, että eläinmaailmassa tapetaan jopa oma pentu, jos näyttää, ettei siitä ole kunnon eläjäksi ja/tai ei sopeudu laumassa eläjäksi.

Monta hyvää pointtia tullutkin, tässä vielä muutama. 

Onhan koira tutkittu? Kipu, kilpirauhanen, eturauhasongelmat jne voivat aiheuttaa levottomuutta. Käytä eläinlääkärissä - samalla koiran voisi kastroida ja luustokuvata. Ihan puppua, ettei kastraatio enää vaikuttaisi käytökseen. 

Kyse on koirasta, joka on ylivireänä koko ajan. Koirankoulutuksessa painotetaan nykyään koko ajan enemmän sitä, miten koiran tunnetilaa ja virettä saadaan hallittua. Se nimittäin on mahdollista, vaikka voikin olla varsin haastavaa, kun tilanne on päässyt tuohon pisteeseen. 

Perusjuttujen kuuluu olla kunnossa. Koiran tulee saada riittävästi liikuntaa ja aivotyötä. Liikuntaa kuulostaa tulevan riittävästi, aivotyössäkin on yritystä, mutta tuo lista koiran osaamista asioista on todella lyhyt. Minun nelikuinen pentunikin hallitsee enemmän asioita. Unohda ajatus kävelyteillä remmissä lenkkeilystä - jos se ei koiraa kiinnosta, miksi tapella asiasta. Nenänkäyttö on väsyttävää ja laskee kierroksia myös kotona. Metsään siis vaan koiran kanssa - ja kyllä siellä metsässäkin saa oman sykkeen nousuun, valitsee vain mäkisen tai muuten haastavan maaston. Parempaakin liikuntaa, kuin asfaltilla köpötys. Palloleikit kannattaa jättää tauolle kokonaan. Ruoka joko työn kautta tai esim. Kongista, kun kerta lihaakin syö. 

Viidesti viikossa tavoitteellista aivotyötä - oli se sitten toko-liikkeitä, temppuja, jäljen ajamista tai mitä ikinä. Niin, että haastavuus nousee. Useampi firma tarjoaa nettivalmennuksia, joissa saa henkilökohtaista palautetta ja edistymistä seurataan. Nettivalmennuksien avulla voi harjoitella perustottelevaisuutta, mutta myös esim. nose workia, joka voisi olla hyvä tapa aktivoida koiraa. Ei etäisyys ole mikään tekosyy, nykyteknologian avulla apua saa ihan mihin vaan, kunhan viitsii sitä hankkia. 

Sitten sitä vireenhallintaa. Perehdy asiaan ensin teoriassa, paljon löytyy mm. blogikirjoituksia. Aloita päivittäinen rauhoittumisharjoittelu. Treeni aloitetaan ihan kuin pennun kanssa, ensin ihmisen tuella (esim. koira hieroskellaan lenkin jälkeen rennoksi ja raukeaksi). Mitään (huomiota, ruokaa, ulkoilua) ei saa, ennen kuin istuu rauhassa ja ääneti. Perskärpäsyys ignoorataan (huom, kaikki perheenjäsenet). Koiralle opetetaan oma paikka, jonne pyydetään sitten vaikka käskyn alla olemaan, jos kierrokset nousevat liikaa. Jos koira onnistuu rauhoittumaan tarhassa, se on mahdollista opettaa rauhoittumaan myös sisällä. Aikaa ja vaivaa se toki vaatii. Jirka Vierimaa voisi olla hyvä neuvomaan, jos ihan henk koht ohjeita haluat. Se toki varmasti maksaa etänäkin, mutta saisit konkreettisia työkaluja avuksesi.