Sain masennuskyselystä täydet pisteet - psykiatri ei uskonut
Uskomatonta... Täytin kyselyn täysin tuntemusteni mukaan ja sitten ei uskota. Epäili, että liioittelen oireitani, jotta saisin omasta mielestäni parempaa hoitoa. Kuulemma, jos on niin kovat pisteet ei voi meikata eikä pukeutua siististi. :D Paskat.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen vaikeasti masentunut, meikkaan kyllä ja pukeudun siististi jos menen ulos. Muuten en menisi ulos. Psykiatritkin on vaan ihmisiä, aina ei tajua.
Mutta kun heidän nyt vaan kuuluisi tajuta ja uskoa! Joltain tk-lääkäriltä tuollaista suhtautumista osaa odottaa (vaikkei sekään oikein ole), mutta erikoislääkärin todellakin kuuluisi tajuta. En ota kantaa ap:n tapaukseen nimenomaan, mutta juurikin tuon asenteen ylipäätään, että huonosti voiva ihminen ei voisi huolehtia ulkoisesta olemuksesta, hygieniasta, jne. soisi häviävän.
Tämä.
Itse olen aivan loppu, neljä kuukautta eikä tämä helpota. BDI:n pisteet keikkuneet väliä 23-27 koko ajan. Olen käynyt töissä koko ajan ja hoitanut hommani, hitaammin kuin tavallisesti mutta kuitenkin. Työpaikalla olen ihan tavalliseen tapaan mukana jutuissa kollegoiden kanssa, samaa tyhmää läppää kuin aina ennenkin. Tavalliseen tapaan olen pitänyt huolta ulkonäöstäni ja pitänyt arjen pyörimässä. Urheiluharrastustakin olen tänä aikana aloitellut, että olisin paremmassa kunnossa ja jaksaisin paremmin. Mutta pään sisältö on kuitenkin hirveää harmaata puuroa, mikään ei tunnu miltään. Ja silti ihan tyhjästä ärtyy tai itkettää. Väsyttää, loputon väsymys.
Juurikin tuon asenteen vuoksi olen lykännyt työterveyteen soittamista monta viikkoa. Huomenna olen kuitenkin menossa ja toivon etteivät naura minua pihalle, ruuhkavuosia elävän elämään varmaan väsymys kuuluu. Ja kun jaksaa siellä suihkussakin käydä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen vaikeasti masentunut, meikkaan kyllä ja pukeudun siististi jos menen ulos. Muuten en menisi ulos. Psykiatritkin on vaan ihmisiä, aina ei tajua.
Mutta kun heidän nyt vaan kuuluisi tajuta ja uskoa! Joltain tk-lääkäriltä tuollaista suhtautumista osaa odottaa (vaikkei sekään oikein ole), mutta erikoislääkärin todellakin kuuluisi tajuta. En ota kantaa ap:n tapaukseen nimenomaan, mutta juurikin tuon asenteen ylipäätään, että huonosti voiva ihminen ei voisi huolehtia ulkoisesta olemuksesta, hygieniasta, jne. soisi häviävän.
Tämä.
Itse olen aivan loppu, neljä kuukautta eikä tämä helpota. BDI:n pisteet keikkuneet väliä 23-27 koko ajan. Olen käynyt töissä koko ajan ja hoitanut hommani, hitaammin kuin tavallisesti mutta kuitenkin. Työpaikalla olen ihan tavalliseen tapaan mukana jutuissa kollegoiden kanssa, samaa tyhmää läppää kuin aina ennenkin. Tavalliseen tapaan olen pitänyt huolta ulkonäöstäni ja pitänyt arjen pyörimässä. Urheiluharrastustakin olen tänä aikana aloitellut, että olisin paremmassa kunnossa ja jaksaisin paremmin. Mutta pään sisältö on kuitenkin hirveää harmaata puuroa, mikään ei tunnu miltään. Ja silti ihan tyhjästä ärtyy tai itkettää. Väsyttää, loputon väsymys.
Juurikin tuon asenteen vuoksi olen lykännyt työterveyteen soittamista monta viikkoa. Huomenna olen kuitenkin menossa ja toivon etteivät naura minua pihalle, ruuhkavuosia elävän elämään varmaan väsymys kuuluu. Ja kun jaksaa siellä suihkussakin käydä...
Toi nyt on ihan realistinen, rehellinen pistemäärä, ja toivottavasti saat apua ongelmaasi. Itse olen vaikeasti masentunut ja tosta testistä tippuu pahimpina päivinä sellaiset reilut 40 pistettä. Itsellenikin on vaikea ymmärtää, miten joku voi olla siinä kunnossa, että rehellisesti vastaten saa ne 63 pistettä, mut silti jaksaisi pitää huolta ulkonäöstään. Sehän vaatii, että sulla ei ole mitään kiinnostusta mihinkään, kaikki ilo on kadonnut ja sängystä nouseminen vaatii hirveästi energiaa. Miksi käyttäisit siis sen sinulta hirveästi vaativan ponnistuksen siihen, että meikkaat ennen ulos menoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mä olen kuinka masentunut, meikkaan aina kun poistun kotiovesta ulos. Olen hirveän näköinen ilman meikkiä ja ei ole itsevarmuutta näyttäytyä sen näköisenä ihmisten ilmoilla. Eikä meikkaamiseen mene kuin 5 min.
Et siis ole ollut vakavasti masentunut.
Eikö muka voi olla masentunut jos jaksaa meikata?
Voi olla lievästi masentunut.
Kysely on muotoiltu niin että erityyppiset ihmiset saavat erilaisia pistemääriä. Itse olen aina vastannut alakanttiin, koska olen todella tarkka vastauksissani. Yhden ihmisen tuloksia voi vertailla toisiinsa, mutta eri ihmisten tulosten vertaaminen keskenään on etenkin ei-ammattilaiselle mahdotonta. Ammattilainen voi kuvitella siihen kykenevänsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mä olen kuinka masentunut, meikkaan aina kun poistun kotiovesta ulos. Olen hirveän näköinen ilman meikkiä ja ei ole itsevarmuutta näyttäytyä sen näköisenä ihmisten ilmoilla. Eikä meikkaamiseen mene kuin 5 min.
Et siis ole ollut vakavasti masentunut.
Eikö muka voi olla masentunut jos jaksaa meikata?
Voi olla lievästi masentunut.
Kyllä vaikeasti masentunutkin voi jatkaa meikata, jos jostain syystä kokee sen ponnistuksen arvoiseksi asiaksi. Voi masentunutkin edelleen stressata esim. sitä, mitä muut ajattelevat sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mä olen kuinka masentunut, meikkaan aina kun poistun kotiovesta ulos. Olen hirveän näköinen ilman meikkiä ja ei ole itsevarmuutta näyttäytyä sen näköisenä ihmisten ilmoilla. Eikä meikkaamiseen mene kuin 5 min.
Et siis ole ollut vakavasti masentunut.
Eikö muka voi olla masentunut jos jaksaa meikata?
Voi olla lievästi masentunut.
Höpö höpö tottakai voi olla vakavasti masentunut. Meikkaaminen kestää 5 min. Yhtä hyvin voisi tehdä kehäpäätelmän että jos jaksaa varata terapia-ajan ja lähteä terapiaan, joka on muuten todella paljon vaadittu masentuneena, ei ole masentunut. Eli tällä logiikalla kenellekkään ei voi koskaan diagnosoida masennusta. Kyllä itselleni ainakin terapiaan lähteminen on paljon suurempi ponnistus kuin meikkaaminen.
Mutta kun heidän nyt vaan kuuluisi tajuta ja uskoa! Joltain tk-lääkäriltä tuollaista suhtautumista osaa odottaa (vaikkei sekään oikein ole), mutta erikoislääkärin todellakin kuuluisi tajuta. En ota kantaa ap:n tapaukseen nimenomaan, mutta juurikin tuon asenteen ylipäätään, että huonosti v
Itse olen aivan loppu, neljä kuukautta eikä tämä helpota. BDI:n pisteet keikkuneet väliä 23-27 koko ajan. Olen käynyt töissä koko ajan ja hoitanut hommani, hitaammin kuin tavallisesti mutta kuitenkin. Työpaikalla olen ihan tavalliseen tapaan mukana jutuissa kollegoiden kanssa, samaa tyhmää läppää kuin aina ennenkin. Tavalliseen tapaan olen pitänyt huolta ulkonäöstäni ja pitänyt arjen pyörimässä. Urheiluharrastustakin olen tänä aikana aloitellut, että olisin paremmassa kunnossa ja jaksaisin paremmin. Mutta pään sisältö on kuitenkin hirveää harmaata puuroa, mikään ei tunnu miltään. Ja silti ihan tyhjästä ärtyy tai itkettää. Väsyttää, loputon väsymys.
Juurikin tuon asenteen vuoksi olen lykännyt työterveyteen soittamista monta viikkoa. Huomenna olen kuitenkin menossa ja toivon etteivät naura minua pihalle, ruuhkavuosia elävän elämään varmaan väsymys kuuluu. Ja kun jaksaa siellä suihkussakin käydä...[/quote]
Eihän 27 pistettä BDI:stä ole sama kuin nuo ap:n saamattäydet pisteet. Toivottavasti saat apua, pisteiden perusteella taidat olla keskivaikeasti masentunut. Vaikeasti masentuneilla kyllä toimintakyky on aika nollassa.
Psykiatrejakin on kyllä moneen junaan,kaikki eivät kyllä ole mielestäni hirveän päteviä
Pakko nyt huomauttaa että vaikeasti masentunut ei ole sama asia kuin se, että saa täydet pisteet. Jos en ihan väärin muista, tossa testissä vaikean masennuksen raja olisi joku 35 pistettä, ja se maksimi melkein tuplat tuosta, 63 pistettä.
Mikä lopulta tekee tästä masennuksesta kinastelun aiheen? Diagnostiikka vaatii tietyn määrän ns. oireita tietyn ajan. Näin on psykiatrian piirissä sovittu. Kuluttaja-asiakkaat eivät usein tätä tiedä. Muuten olen sitä mieltä, että psykiatria tulee vielä olemaan kusessa koko asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lopulta tekee tästä masennuksesta kinastelun aiheen? Diagnostiikka vaatii tietyn määrän ns. oireita tietyn ajan. Näin on psykiatrian piirissä sovittu. Kuluttaja-asiakkaat eivät usein tätä tiedä. Muuten olen sitä mieltä, että psykiatria tulee vielä olemaan kusessa koko asian kanssa.
Harvemmin. Depressiosta tehty hoitosuositus on kuitenkin kaiken kansan luettavissa, kaypahoito.fi. Näitähän lääkärien pitäisi käyttää päätöksenteon tukena.
Toisaalta, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Jos huolitellun näköinen henkilö nappaa pohjat, 63 pistettä, BDI:ssa niin kyllä minäkin hiukan kyseenalaistaisin. Paljon vaikuttaa myös se miten tämä ihminen on itseään muutoin ilmaissut vastaanotolla.
Ja taas toisaalta, niin kuin joku ylempänä jo sanoikin, kaikki vastaa kysymyksiin tulkiten niitä omasta näkökulmastaan. Testiä tulisi käyttää vain diagnoosin tukena.
Ite kun sairastin vakavan masennuksen, BDI keikkui 30 hujakoilla... Ei sitten pätkänvertaa tullut edes mieleen joku meikkaaminen tai että miltä olisi näyttänyt, heh, kumpa olisikin. Se, että pääsi edes sängystä ylös, saati, että sai vaatteita päälle vaati sen, että joku toinen tuli paikalle ja oikeasti jopa auttoi pukemaan... Ja vei sitten psykkan polille, jossa jokusen viikon oli avokäyntejä ennen osastohoitoon joutumista. Ja dg todellakin "vain" masennus, ei muita. Että en tosiaan ihmettele, jos psykka ei usko saamiasi pisteitä, se on nähnyt myös niitä todella sairaita, jolla pisteet ei edes huitele maksimia.
"Erittäin suuri pistemäärä BDI:ssä taas voi olla pikemminkin merkki rajatilahäiri- östä tai huomiohakuisesta persoonallisuudesta kuin äärimmäisen vakavasta masennuksesta (Kendall ym. 1987, Groth-Marnat 2003)."
Lähde: Duodecim "Beckin depressioasteikon tulkinta"
Huomionhakuisuutta, mutta senhän nyt jo maalaisjärkikin sanoi.
Ilmeisestikään ei ollut ap tämän viestin kirjoittaja.