Lue keskustelun säännöt.
Suomen opiskelusysteemi on sairas ja täysin järjetön
01.05.2018 |
Voi suomen maailmanarvostetuinkoulutusjärjestelmä minkä teit. Kulunu vuosi on suistanu mut pikkuhiljaa niin vahvan masennuksen ja epätoivon partaalle, etten tiedä, mitä tehdä. On kohtuutonta ja epäinhimillistä vaatia ihmistä uhraamaan täysin oma VAPAA-aikansa - tekisin niin paljon mieluummiin vaikka kasista-viiteen työpäiviä jos oikeasti saisin jättää ne työasiat sinne työpaikalle ja elää omaa elämääni sen jälkeen - nyt en saa. Kun menen nukkumaan, syyllisyys opiskelusta kalvaa ja kun herään, esimmäinen ajatus on, että taas pitää lukea. Joka kerta kun avaan telkkarin, tapaan kaveria, teen mitä tahansa, tuntuu että pilaan tulevaisuuteni kun en tee töitä opiskelupaikkani eteen. On normi ja oletus, että pääsykokeisiin ja ylppäreihin lukevat uhraavat opiskeluun koko elämänsä ja silloinkin on vaan se kärpäsenkakan kokoinen mahdollisuus päästä haluamaansa koulutuspaikkaan. Motivoivaa?
Totuus on kuitenkin se, että ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Viime kesästä asti on odotettu täyspäiväistä opiskelua ja vielä töissä käymistä päälle, ylppäreitä seurasi pääsykokeet ja joka suunnalta toitotetaan, että elämä vaan vaikeutuu tästä ja valittaminen on turhaa. En ois koskaan kuvitellu että stressiä voi jatkua näin kauan näin paljon. Tuntuu jatkuvasti siltä kuin olisi 20kg levypaino rinnan päällä. Oon menettäny ihan täysin motivaationi, en pelkästään koulun vaan myös arkielämän suhteen. En jaksa vaalia enää mun taitoja tai kiinnostuksenkohteita, koska en löydä niitä vastaavaa koulutusta. Tuntuu ettei mulla ole annettavaa tälle yhteiskunnalle ja tässä systeemissä eläminen repii mut riekaleiks, oon tuntenu niin yläasteelta asti. Mun unelmien ala osoittautui tänään mahdottomaksi päästä sisään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oon vaan niin loppu ja väsyny etten kohta oikeesti jaksa edes nousta sängystä ylös. Haluun pois.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?
Ennen oli näin ja minusta se oli parempi systeemi.
Kaikki ylioppilaat pääsivät yliopistoon ja siellä oli sitten elämä vuonna karsintakursseja ja osa putosi.
No ei ole kyllä koskaan tainnut Suomessa tällaista olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?
Ennen oli näin ja minusta se oli parempi systeemi.
Kaikki ylioppilaat pääsivät yliopistoon ja siellä oli sitten elämä vuonna karsintakursseja ja osa putosi.
Koskahan tämä aika oli? Ei sinne ole koskaan päässeet kaikki opiskelemaan.
Nelkytluvun lopulla ainakin. Siis ekana vuonna tiputettiin karsintakursseilta osa pois. Tää oli esim oikiksessa. Lääkikseen oli kai koe silloin jo.
Osa paikoista meni myös suositusten kautta yksityisiin yliopistoihin, kuten kauopakorkeaan. Se oli erittäin epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-i. Minä en kyllä mene opiskelemaan ennenkuin joku asia muuttuu. Mikä järki opiskella, kun vaihtoehtoina on a) asumistuki ja max 250€ opintotukea, sillä pitäisi elää joka kk ja vielä hankkia koulutarvikkeet, etenkin kun itsellä ei vanhempia auttamassa edes ruuan saamisessa. Tai b) ottaa opintolaina ettei tarvitse raha-asioita opiskeluiden aikana stressata silläkin riskillä että koulun loputtua sulla on niskassa 3-5 tonnia (tai enemmän) velkaa etkä saakkaan töitä.... Juu, ei kiitos.
Ei opintotuet ole ennen olleet edes mäin hyvät
Ennen rahalla oli ostovoimaa. Kympillä (mk) sai tarjouksesta 5-7 pussia makaronia. Siihen tunaa/nödeä kylkeen. Oli halpaa
Vierailija kirjoitti:
Voi suomen maailmanarvostetuinkoulutusjärjestelmä minkä teit. Kulunu vuosi on suistanu mut pikkuhiljaa niin vahvan masennuksen ja epätoivon partaalle, etten tiedä, mitä tehdä. On kohtuutonta ja epäinhimillistä vaatia ihmistä uhraamaan täysin oma VAPAA-aikansa - tekisin niin paljon mieluummiin vaikka kasista-viiteen työpäiviä jos oikeasti saisin jättää ne työasiat sinne työpaikalle ja elää omaa elämääni sen jälkeen - nyt en saa. Kun menen nukkumaan, syyllisyys opiskelusta kalvaa ja kun herään, esimmäinen ajatus on, että taas pitää lukea. Joka kerta kun avaan telkkarin, tapaan kaveria, teen mitä tahansa, tuntuu että pilaan tulevaisuuteni kun en tee töitä opiskelupaikkani eteen. On normi ja oletus, että pääsykokeisiin ja ylppäreihin lukevat uhraavat opiskeluun koko elämänsä ja silloinkin on vaan se kärpäsenkakan kokoinen mahdollisuus päästä haluamaansa koulutuspaikkaan. Motivoivaa?
Totuus on kuitenkin se, että ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Viime kesästä asti on odotettu täyspäiväistä opiskelua ja vielä töissä käymistä päälle, ylppäreitä seurasi pääsykokeet ja joka suunnalta toitotetaan, että elämä vaan vaikeutuu tästä ja valittaminen on turhaa. En ois koskaan kuvitellu että stressiä voi jatkua näin kauan näin paljon. Tuntuu jatkuvasti siltä kuin olisi 20kg levypaino rinnan päällä. Oon menettäny ihan täysin motivaationi, en pelkästään koulun vaan myös arkielämän suhteen. En jaksa vaalia enää mun taitoja tai kiinnostuksenkohteita, koska en löydä niitä vastaavaa koulutusta. Tuntuu ettei mulla ole annettavaa tälle yhteiskunnalle ja tässä systeemissä eläminen repii mut riekaleiks, oon tuntenu niin yläasteelta asti. Mun unelmien ala osoittautui tänään mahdottomaksi päästä sisään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oon vaan niin loppu ja väsyny etten kohta oikeesti jaksa edes nousta sängystä ylös. Haluun pois.
Ootko tosissas? Mieti niitä paineita hyvin hyvin hyvin monissa maissa, joissa opiskelu maksaa ja pärjääminen on pakollista jottei tipu pois koulusta, jonka jälkeen jäljellä on enää laina siitä. Opiskelemaan sisään pääseminen ei joka paikkaan ole niin helppoa, mutta itse opinnot sitäkin helpompia Suomessa sitten kuin vain olet sisällä. Ja jos on liian vaativaa lukea pääsykokeisiin, niin äläpä opiskele niin vaativaa alaa tai hae sinne ulkomaille jossa sisäänpääsy saattaa olla helpompaa, mutta siellä pysyminen eri asia.
Niin ja älä valita siitä miten kaikki on kallista. Suomessa opiskelijoita edelleen muihin maihin verrattuna tuetaan hyvin ja opiskelu on mahdollista lähes jokaisen kohdalla, kunhan vaan tarpeeksi haluaa. Älä heittäydy teinimarttyyriksi ja syytä muita omasta laiskuudestasi.
Terveisin,
Opiskelija, työssäkävijä ja äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?
Ennen oli näin ja minusta se oli parempi systeemi.
Kaikki ylioppilaat pääsivät yliopistoon ja siellä oli sitten elämä vuonna karsintakursseja ja osa putosi.
Koskahan tämä aika oli? Ei sinne ole koskaan päässeet kaikki opiskelemaan.
Nelkytluvun lopulla ainakin. Siis ekana vuonna tiputettiin karsintakursseilta osa pois. Tää oli esim oikiksessa. Lääkikseen oli kai koe silloin jo.
Osa paikoista meni myös suositusten kautta yksityisiin yliopistoihin, kuten kauopakorkeaan. Se oli erittäin epäreilua.
Ei ollut opintolainoja tai -rahoja. Sinne menivät vain ne joiden vanhemmat maksoivat asumis/opiskelukulut.
Harva kirjoitti edes ylioppilaaksi, koska se ei ollut kotipaikkakunnalla mahdollista. Opiskelemaan pääsi todennäköisesti kovin alhaisilla arvosanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen sitten olisi mielestäsi sellainen opiskelusysteemi, joka ei aiheuttaisi lainkaan stressiä?
Nykyistä koulu- ja opiskelujärjestelmäähän on monilla tavoin helpotettu sitten 1980-luvun. Ennen lukio kesti kolme vuotta jos ei jäänyt luokalle vaikkapa matematiikasta ja vieraista kielistä, ja yo-kirjoitukset olivat normaalisti kolmannen vuoden keväällä. Ainoastaan keväällä reputtaneet kirjoittivat syksyllä ylioppilaiksi, ja kaikki aineet kirjoitettiin kerralla ja kaikista reaaliaineista sai vain yhden arvosanan.
Ennen 1990-lukua opintoraha oli nykyistä pienempi ja suurin osa yliopisto-opiskelijoista otti ilman muuta opintolainan. Korkeintaan ne opiskelijat, jotka asuivat noin 30-vuotiaiksi vanhempiensa luona samalla opiskelupaikkakunnalla välttivät ottamasta lainaa. Tuossa vaiheessa tutkintojärjestelmän perustutkintona monella alalla oli filosofian kandidaatin tutkinto, josta sai samalla filosofian maisterin arvon eikä ollut mitään välitutkintoa yo-tutkinnon ja maisterin paperien välissä. Monien valmistuminen jäikin riippumaan siitä milloin he saivat gradun valmiiksi.
Noihin aikoihin verrattuna nykyinen opintojärjestelmä on huomattavasti pehmeämpi ja anteeksiantavampi. Eivätkä ne hyvät paperit ennenkään automaattisesti taanneet mitään kivoja valtion ja kunnan virkoja etenkin jos sattui valmistumaan 1990-luvun laman aikoihin.
Minusta kuulostaa siltä, että ap on lahjakkuuksiinsa nähden liian kunnianhimoinen. Kaikista ei ole kaikkeen ja se täytyy osata tunnustaa, eikä se ole koulutuksen vika jos sinne soveltumaton ei siellä pärjää. Olen valmistunut yhdeltä arvostetuimmista aloista enkä tunnista tuosta lainkaan itseäni tai opiskelutovereitani. Kyllä meillä tunnollisimmatkin harrasti ja kävi tapahtumissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ihminen, lopeta se opiskelu jos ei kiinnosta ja on noin kovat paineet. Tuhlaat vain omaa ja muiden aikaa, rahaa sekä mielenterveyden. Selkeästikään lukio ei ole se sun juttu, keskeytä nyt kun et ole vielä tappanut itseäsi. Pidä pieni loma, ja hakeudu helppoihin töihin joissa ei vaadita kummoisempaa työkokemusta. Sen jälkeen ala miettimään mikä oikeasti kiinnostaa, ja mihin omat voimavarat riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-i. Minä en kyllä mene opiskelemaan ennenkuin joku asia muuttuu. Mikä järki opiskella, kun vaihtoehtoina on a) asumistuki ja max 250€ opintotukea, sillä pitäisi elää joka kk ja vielä hankkia koulutarvikkeet, etenkin kun itsellä ei vanhempia auttamassa edes ruuan saamisessa. Tai b) ottaa opintolaina ettei tarvitse raha-asioita opiskeluiden aikana stressata silläkin riskillä että koulun loputtua sulla on niskassa 3-5 tonnia (tai enemmän) velkaa etkä saakkaan töitä.... Juu, ei kiitos.
Ei opintotuet ole ennen olleet edes mäin hyvät
Ennen rahalla oli ostovoimaa. Kympillä (mk) sai tarjouksesta 5-7 pussia makaronia. Siihen tunaa/nödeä kylkeen. Oli halpaa
Ennen otettiin lainaa, minulla lainaa noin 100 000 mk ja miehellä saman verran. Valmistuttiin 90-luvun laman aikoihin, oli pätkätöitä ja matalapalkkatöitä sekä töitä eri paikkakunnilla, niin että jouduimme vuokraamaan kaksi eri asuntoa. Velat on maksettu ja työsuhteet ns. vakinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina näitä on jotka luulee itsestään liikoja. Kannattaa kapsahtaa maankamaralle ajoissa, eikä jumittua leuhkimaan hakukohteillaan. Tyydy siihen mihin pääset,
Kannattaa kyllä ajatella realistisestikin, en minäkään pärjäisi lääkiksessä mitenkään "helposti", töitä joutuisin tekemään muihin nähden varmasti kaksin verroin. Mutta sitten omalla alallani opiskelu olikin luontevaa ja mielekästä ja pärjäsin erinomaisesti. Kaikkia ei ole luotu kaikkeen ja jos pääsykokeisiin lukeminen on täyttä tuskaa, voi vain kuvitella että opinnotkin ja sitä myöten myös tulevaisuuden työt ovat myös.
Kannattaa myös miettiä mihin hakee. Jos on valmis lähtemään pois kotipaikkakunnalta ja isoista opiskelijakaupungeista, saa varmasti tutkinnon. Alasta vähän riippuen toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä on jotka luulee itsestään liikoja. Kannattaa kapsahtaa maankamaralle ajoissa, eikä jumittua leuhkimaan hakukohteillaan. Tyydy siihen mihin pääset,
olipas taas mahdottoman kannustavasti sanottu. Tyhjän saa pyytämättäkin. Ja minusta tavallaan pääsykokeisiin valmistautumiseen kuuluukin pieni angsti ja stressi. Tietysti liika on liikaa niitäkin. Mutta jotenkin suhtaudun vieroksuen ajatuksella, että pääsykokeisiin valmistautumisen pitäsi olla toista ääri päätäkaan: pelkkä muodollisuus tai sellainen, johon suhatuisi vain löysin rantein ja vailla minkäänlaista kysymystä siitä, että mahdankohan päästä. - Ellei sitten taustalla ole todella merkittävää aiempaa panosta, jonka turvin saattaisi ehkä paino sanalla ehkä suhtautua pääsykokeisiin osallistumiseen hyvin luottavaisesti ja vakuuttuneena siitä, että on yksi heistä, jotka tulevat saamaan paikan. - Toisaalta vaik pääsykokeisiin valmistautumiseen liittyy tai kuuluu tietty paineen sietämistä ja stressiä ja hampaiden kiristelyä, niin paremmin pärjännee, jos asenne on, että vaikka paikkoja olisi jaossa vain yksi ja sekin vain ehkä, niin se voin olla juuri minä (hakija) joka tuon mahd. opiskelupaikan saa, eikä kukaan muu. Ei pääsykokeisiin kannata mennä asenteella, että voi voi anteeksi kun olen olemassa ja kuina tiedän, että pitäsi osata tyytyä vainsiihen, mitä nyt sattusin saamaan., jos joku vaan antaisi. eds vähäsen.
Samanlaista pänttäämistä se opiskelukin on, joten pääsykoe sinällään näyttää, kuka pärjää opinnoissa.
Töissä onkin sitten helpompaa, kun on koulutusputken päässyt läpi ja todistuksen käteen. Tosin työpaikoistakin saa taistella jälleen, kun monella on samanlaiset paperit kädessä.
No, kaikkia työpaikkoja ei saa ja joka paikkaan ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisikin. Elämä on sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan lukiossa ja kuulen opiskelijoilta lähes päivittäin, miten paljon kouluhommia heillä on. Moni ei ehdi harrastaa mitään, tai sitten harrastukset ja läksyt vievät kaiken vapaa-ajan, ettei jää lainkaan aikaa vain olla, löhötä sohvalla, viettää aikaa kavereiden kanssa ja vaikka kaivaa napanöyhtää.
Opettajana en voi tietenkään suoraan kehottaa nuoria ottamaan itselleen aikaa. Sanon vain, että hommat on tehtävä kevyemmin, nopeammin, ei kannata uhrata liian paljon aikaa läksyille.
Tässä mielessä on hieman huolestuttavaa se, miten kunnollisia nykynuoret ovat. Me aikoinamme olimme hulttioita, teimme kaikenlaista kiellettyä ja kapinoimme. Mutta kapina auttoi myös ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan systeemin ja argumentoimaan. Kun ajattelun ja argumentoinnin taidot on, niillä pärjää sitten aikanaan opinnoissakin, kun se aika ja kiinnostus tulee.
Minusta Grahn-Laasosen ja hänen taustaryhmänsä toiminta on vahingollista ja suorastaan rikollista: lisätä entisestään painetta onnistua ylioppilaskirjoituksissa, kun niiden merkitystä pääsykokeiden sijaan kasvatetaan. Vanhassa pääsykoejärjestelmässä olisi pitänyt pysyä, se olisi taannnut mahdollisuuden niillekin, jotka lorvehtivat tai masentuvat lukiossa.
Elämän suorittaminen ei ole oikein ja se pitää lopettaa heti.
Upea kirjoitus!
Ei mitään lisättävää.
Varmaan raivostutte siitä mitä nyt sanon:
Suomessa monilla tuntuu olevan täysin vääristynyt ajatus yhteiskunnan ja oman vastuun vuorovaikutuksesta - kitistään ihan joka asiasta kun on niin rankkaa, kaikki pitää saada ilmaiseksi ja vähällä vaivalla.
Missä on yksilön oma vastuu omasta päätöksestä kouluttautua tietylle alalle, kestää väliaikaista epämukavuutta niinkuin ap:n tapauksessa, hommata työ tai työllistää itsensä jne. jne. jne.
Opiskelu on ilmaista, mutta jos se ei ole pelkkää vapaasurffausta niin vika on yhteiskunnassa. Monet eivät edes viitsi paneutua opintoihin niin hyvin, että valmistuisi edes jotenkin ammattitaitoisena.
Lisäksi samaan aikaan yhteiskunta kärsii matalasta syntyvyydestä ja verovarojen vähenemisestä. Tarkoitus ei ole syyllistää lapsettomia, mutta tämä on vaan pieni esimerkki siitä vuorovaikutuksen puutteesta, joka tällä hetkellä vallitsee; kaikki pitäisi saada ilmaiseksi yhteiskunnalta ilman mitään omaa vastuuta omista valinnoista tai mukavuudenhaluisuudesta. Kaikki on valtion ja yhteiskunnan vika.
Miten aikaisemmat sukupolvet sai rakennettua tämän maan? No ei ainakaan samalla kitinällä kuin minun sukupolveni.
N25
Koskahan tämä aika oli? Ei sinne ole koskaan päässeet kaikki opiskelemaan.