Suomen opiskelusysteemi on sairas ja täysin järjetön
Voi suomen maailmanarvostetuinkoulutusjärjestelmä minkä teit. Kulunu vuosi on suistanu mut pikkuhiljaa niin vahvan masennuksen ja epätoivon partaalle, etten tiedä, mitä tehdä. On kohtuutonta ja epäinhimillistä vaatia ihmistä uhraamaan täysin oma VAPAA-aikansa - tekisin niin paljon mieluummiin vaikka kasista-viiteen työpäiviä jos oikeasti saisin jättää ne työasiat sinne työpaikalle ja elää omaa elämääni sen jälkeen - nyt en saa. Kun menen nukkumaan, syyllisyys opiskelusta kalvaa ja kun herään, esimmäinen ajatus on, että taas pitää lukea. Joka kerta kun avaan telkkarin, tapaan kaveria, teen mitä tahansa, tuntuu että pilaan tulevaisuuteni kun en tee töitä opiskelupaikkani eteen. On normi ja oletus, että pääsykokeisiin ja ylppäreihin lukevat uhraavat opiskeluun koko elämänsä ja silloinkin on vaan se kärpäsenkakan kokoinen mahdollisuus päästä haluamaansa koulutuspaikkaan. Motivoivaa?
Totuus on kuitenkin se, että ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Viime kesästä asti on odotettu täyspäiväistä opiskelua ja vielä töissä käymistä päälle, ylppäreitä seurasi pääsykokeet ja joka suunnalta toitotetaan, että elämä vaan vaikeutuu tästä ja valittaminen on turhaa. En ois koskaan kuvitellu että stressiä voi jatkua näin kauan näin paljon. Tuntuu jatkuvasti siltä kuin olisi 20kg levypaino rinnan päällä. Oon menettäny ihan täysin motivaationi, en pelkästään koulun vaan myös arkielämän suhteen. En jaksa vaalia enää mun taitoja tai kiinnostuksenkohteita, koska en löydä niitä vastaavaa koulutusta. Tuntuu ettei mulla ole annettavaa tälle yhteiskunnalle ja tässä systeemissä eläminen repii mut riekaleiks, oon tuntenu niin yläasteelta asti. Mun unelmien ala osoittautui tänään mahdottomaksi päästä sisään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oon vaan niin loppu ja väsyny etten kohta oikeesti jaksa edes nousta sängystä ylös. Haluun pois.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Nii-i. Minä en kyllä mene opiskelemaan ennenkuin joku asia muuttuu. Mikä järki opiskella, kun vaihtoehtoina on a) asumistuki ja max 250€ opintotukea, sillä pitäisi elää joka kk ja vielä hankkia koulutarvikkeet, etenkin kun itsellä ei vanhempia auttamassa edes ruuan saamisessa. Tai b) ottaa opintolaina ettei tarvitse raha-asioita opiskeluiden aikana stressata silläkin riskillä että koulun loputtua sulla on niskassa 3-5 tonnia (tai enemmän) velkaa etkä saakkaan töitä.... Juu, ei kiitos.
Ei opintotuet ole ennen olleet edes mäin hyvät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?
Aika normikauraa euroopassa, kuten esim hollannissa. terv. Täällä tutkintoa suorittava
Tarkoittiko sitä, että koska esim. hollannissa sontaa, niin sitä samaa sontaa halutaan saada tännekin? - Kun mitä ne oikein maailmalla meistä ajattelee, kun on pyritty järjestämään opinnot niin, ettei ne jäisi kiinni esimerkiksi pyrkijöiden vanhempien varallisuudesta. - Veikkaampa näet, että paikoissa, joissa kaikki halukkaat voivat aloittaa opinnot ja pikku hiljaa karsitaan opintojen edetessä osa opiskelijoista pois ei ainakaan ole yhtään stressittömämpää. Ja vanhempien (=opiselijan tuikijoukkojen) varallisuudella saattaa olla pienosiat merkitystä, kun yleistä opinto saati asumistukea ei ole ja jollain on opinnot rahoitettava. Stibendeillä sanoo joku nyt. Totta. Mutta harva stibendi tulee opiskelijan luokse itsestään vaan sitä joutuu anomaan ja hakemaan ja ne taas ovat taitoja, joihin on meistä itse kullakin eri valmiuksia ja mahdollisuuksia. Etua on, jos lähipiirissä on, joku joka osaa kertoa, että miten apuraha tai muu stibendihakemus kannattaa yrittää laatia. Ja, joka myös osaa kertoa mahd. "yleisten tahojen" lisäksi niitä paikkoja, joista rahoitusta voi yrittää hakea ja onnistuneemmassa tapauksessa vielä saada.
Ap, tämä järjestelmä on puhtaasti talouden vaatimusten pohjalta rakennettu. Mitä luultavimmin tultaisiin maailmassa toimeen kahden, kolmen tai neljän tunnin työpäivillä ja tarvittava romumäärä, sekä palvelut, saataisiin tuotettua ja kaikille tulot elämiseen, mutta huipulla raapaistaan niin iso osa kakusta, että työpäivän pituudeksi on päätelty ja määrätty 8h. Ihmiset olisivat myös liian vapaita, mikäli työpäivän pituus olisi yleisesti vain kolme tuntia. Nykyinen systreemi on kyllä pakko olla jonkinlainen tietoisesti nimenomaan orjuuttamiseen luotu systeemi, jossa se pääasia onkin ihmisten vapauden vienti; eletään nimenomaan työtä varten.
Jossain vaiheessa kannattaa opetella suhtautumaan asioihin rennommin. Muuten se jatkuu ja jatkuu myös työelämässä.
Nykyään on muotia pyöriä jopa kolmekymppiseksi asti tässä korkeakoulu-pääsykoe-pääsykoe-pääsykoe-hidas opiskelu-välivuosi-hidas opiskelu-opiskelu-välivuosi-graduahdistus-välivuosi-gradu-kierteessä. Samaan aikaan ammatillisen tutkinnon hankkineet tekevät töitä täyttä päivää lähes samalla palkalla kuin korkeakoulutetut ja elättävät perheensä.
....Stibendeillä sanoo joku nyt. Totta. Mutta harva stibendi tulee opiskelijan luokse itsestään vaan sitä joutuu anomaan ja hakemaan ja ne taas ovat taitoja, joihin on meistä itse kullakin eri valmiuksia ja mahdollisuuksia. Etua on, jos lähipiirissä on, joku joka osaa kertoa, että miten apuraha tai muu stibendihakemus kannattaa yrittää laatia...
Ehkä minäkin olisin tarvinnut oikeinkirjoitus apurahan, niin olisin oppinut kirjoittamaan sanan stipendi oikein, enkä olisi kirjoittanut kolmesti peräkkäin samaa sanaa väärin...
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on muotia pyöriä jopa kolmekymppiseksi asti tässä korkeakoulu-pääsykoe-pääsykoe-pääsykoe-hidas opiskelu-välivuosi-hidas opiskelu-opiskelu-välivuosi-graduahdistus-välivuosi-gradu-kierteessä. Samaan aikaan ammatillisen tutkinnon hankkineet tekevät töitä täyttä päivää lähes samalla palkalla kuin korkeakoulutetut ja elättävät perheensä.
Ihan totta. Muistan itsekin, kuinka ensin lukio-opiskelu ja sitten yliopistoon pääseminen olivat elämän tärkeimpiä asioita. Yliopistossa olin sitten ihan hukassa, vaihdoin pääainetta, haahuilin, lopulta valmistuin ja syrjäydyin työelämästä. Jälkikäteen ajatellen minun olisi ehdottomasti kannattanut opiskella nuorena jokin ammatti. Olen kyllä kiinnostunut monista asioista, joita opetetaan yliopistossa, mutta niitä olisin voinut opiskella omaksi iloksi joko muodollisemmin tai epämuodollisemmin pikku hiljaa. Juttelin tästä kerran kampaajani kanssa, josta on vuosien myötä tullut ihan läheinen ja hän vaan totesi niin hyvin, että siinä vaiheessa kun pullahdin ulos yliopistosta, hän oli tienannut jo kymmenisen vuotta. Mielestäni koulutus on Suomessa ihan yliarvostettua, siivoojat tekevät tutkielmia ym. mistä ei ole työssä mitään hyötyä. Moni nuori varmasti syrjäytyy jo ihan siksi, että ei pärjää niissä teoreettisissa opinnoissa, vaikka siihen käytännön työhön olisi rahkeita - mutta tätä hitsaajaa ei työelämässä kaivata, kun ei oppinut ruotsia (kärjistäen). Koulutus ei aina avaa mahdollisuuksia, vaan turha koulutuksen vaatimus SULKEE ne ovet monilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-i. Minä en kyllä mene opiskelemaan ennenkuin joku asia muuttuu. Mikä järki opiskella, kun vaihtoehtoina on a) asumistuki ja max 250€ opintotukea, sillä pitäisi elää joka kk ja vielä hankkia koulutarvikkeet, etenkin kun itsellä ei vanhempia auttamassa edes ruuan saamisessa. Tai b) ottaa opintolaina ettei tarvitse raha-asioita opiskeluiden aikana stressata silläkin riskillä että koulun loputtua sulla on niskassa 3-5 tonnia (tai enemmän) velkaa etkä saakkaan töitä.... Juu, ei kiitos.
Ei opintotuet ole ennen olleet edes mäin hyvät
Opintotuen pitäisi olla vähintään 500€ kuussa, etenkin jos vanhemmat vähävaraisia eikä asu kotona.
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas ymmärrä miksi näistä opiskeluasioista täytyy ehdoin tahdoin tehdä stressaavampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Kenen etua se palvelee että väsytetään nuoret sielut jo ensimetreillä?
Tai sitten niiltä nuorilta sieluilta ei ole oikein vaadittu mitään? Peruskoulu on mennyt läksyjä tekemättä ja kokeisiin lukematta, sitten kun pitää tehdä opiskelun eteen töitä ei jaksa, ei huvita, ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-i. Minä en kyllä mene opiskelemaan ennenkuin joku asia muuttuu. Mikä järki opiskella, kun vaihtoehtoina on a) asumistuki ja max 250€ opintotukea, sillä pitäisi elää joka kk ja vielä hankkia koulutarvikkeet, etenkin kun itsellä ei vanhempia auttamassa edes ruuan saamisessa. Tai b) ottaa opintolaina ettei tarvitse raha-asioita opiskeluiden aikana stressata silläkin riskillä että koulun loputtua sulla on niskassa 3-5 tonnia (tai enemmän) velkaa etkä saakkaan töitä.... Juu, ei kiitos.
Ei opintotuet ole ennen olleet edes mäin hyvät
Opintotuen pitäisi olla vähintään 500€ kuussa, etenkin jos vanhemmat vähävaraisia eikä asu kotona.
Höpö höpö
Onko opiskelu aktiivisuutta vai ei? Onko opiskelemaan hakeminen aktiivisuutta vai ei? Mitä on aktiivisuus? Saako rahaa esim. alentaa, jos on kuitenkin aktiivinen? Vai opiskelu vaan jotain sellasta mitä nyt huvikseen tekee? Kyllä tenttiin luvut on rankkaa. Toisaalta kurssit maksaa ja on eriarvoistavaa.
En nyt ymmärrä. Ei kaikkien tarvitse opiskella vuositolkulla. Duunarihommiin pääsee 2-3 vuoden opinnoilla. Opiskelu on just niin rankkaa, kun sen itselleen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tämä järjestelmä on puhtaasti talouden vaatimusten pohjalta rakennettu. Mitä luultavimmin tultaisiin maailmassa toimeen kahden, kolmen tai neljän tunnin työpäivillä ja tarvittava romumäärä, sekä palvelut, saataisiin tuotettua ja kaikille tulot elämiseen, mutta huipulla raapaistaan niin iso osa kakusta, että työpäivän pituudeksi on päätelty ja määrätty 8h. Ihmiset olisivat myös liian vapaita, mikäli työpäivän pituus olisi yleisesti vain kolme tuntia. Nykyinen systreemi on kyllä pakko olla jonkinlainen tietoisesti nimenomaan orjuuttamiseen luotu systeemi, jossa se pääasia onkin ihmisten vapauden vienti; eletään nimenomaan työtä varten.
Kyllä ja ihminen olisi varmasti tuottavin sen 4-6 h. Samoin tuottavuus lisääntyisi, jos työpäivät lyhentyisi. Hyvin jaksaisi hakea lapset tarhasta, tehdä ruokaa ja urheilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas ymmärrä miksi näistä opiskeluasioista täytyy ehdoin tahdoin tehdä stressaavampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Kenen etua se palvelee että väsytetään nuoret sielut jo ensimetreillä?
Tai sitten niiltä nuorilta sieluilta ei ole oikein vaadittu mitään? Peruskoulu on mennyt läksyjä tekemättä ja kokeisiin lukematta, sitten kun pitää tehdä opiskelun eteen töitä ei jaksa, ei huvita, ei pysty.
Aina on ollut näitä nuoria sieluja, jotka eivät ole joko halunneet tai kyenneet opiskelemaan peruskoulussa. Ennen heillä oli kuitenkin ns. alemman tason töitä ja koulutusta, mutta nykyään tuntuu kuin metsurin työssä tärkeintä olisi osata tehdä lähdemerkinnät oikein ja vääntää tutkielmaa. Kukaan ei hyödy, mutta suuri osa potentiaalisesti ihan pätevistä metsureista ei ikinä selviydy edes sinne työhön asti. Sitten voidaan voivotella syrjäytymistä ja maksaa työttömyysturvaa ym. tukia ja kun mielenterveys pettää, päästetään eläkkeelle. Tämä, koska ne lähdemerkinnät olisi pitänyt opetella. Joo, kärjistän paljon, mutta ne nykyajan vaatimukset eivät ole vain suuria vaan pähkähulluja! Totta kai päätä kivistää ja väsyttää, kun pitää hakata päätä seinään tai juosta oravanpyörässä, mutta sitä kukaan ei tunnu kyseenalaistavan, onko näissä vaatimuksissa järkeä. Mietitään vain, miten saataisiin pää kestämään törmäyksiä ja jalat kestämään kipittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap mikset opiskele vaikka lähihoitajaksi? Ei pääsykokeita, helpot opinnot joista pääsee läpi jos edes hiukan yrittää eikä lintsaa liikaa ja valmistuttua varma työllistyminen.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että missä voi päästä' opiskelemaan lähihoitajaksi, ilman pääsykoetta? - Jos miettii pääsykokeiden stressaavuutta, niin yksi osa tuota stressiä potiessaan on, kun joutuu kysymään itseltään, että haluanko oikeasti opiskella tuota n.n alaa vai, jotain muuta.
Näin pitäisi minusta olla lähihoitaja koulutuksessakin, jossa osaksi on menty ilm. metsään siinä, että sitä käytetään tai on käytetty viime vuosina asioisssa, joihin sitä ei minun mielestäni pitäisi käyttää lainkaan, kuten työttömyys tilastojen siivoamiseen; vähemmän työttömiä, kun osa enempi -vähempi painostetaan -vältän nyt sanomasta, että pakotetaan-opiskelemaan lähihoitajaksi. -Täältäkö löytyy se reitti, joissa voi ohittaa lähihoito-opintojen pääsykokeet; eli jos ei nappaa yhteishaussa sosiaali ja terveys alan paikkoja kilvoitellessa niin ryhdy työttömäksi, paikka on sinun? - Ei kai sentään, eihän.
Olen sitä mieltä, että lähihoitajiksi opiskelijoiksi jotka kirjaimellisesti usein käsittääkseni toimivat (ihmisen) iholla tulisi valita vain ne ihmiset, jotka itse kokevat ja tuntevat alan omakseen; muustakin syystä kuin työvoimaviranomaisen painostuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas ymmärrä miksi näistä opiskeluasioista täytyy ehdoin tahdoin tehdä stressaavampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Kenen etua se palvelee että väsytetään nuoret sielut jo ensimetreillä?
Tai sitten niiltä nuorilta sieluilta ei ole oikein vaadittu mitään? Peruskoulu on mennyt läksyjä tekemättä ja kokeisiin lukematta, sitten kun pitää tehdä opiskelun eteen töitä ei jaksa, ei huvita, ei pysty.
Aina on ollut näitä nuoria sieluja, jotka eivät ole joko halunneet tai kyenneet opiskelemaan peruskoulussa. Ennen heillä oli kuitenkin ns. alemman tason töitä ja koulutusta, mutta nykyään tuntuu kuin metsurin työssä tärkeintä olisi osata tehdä lähdemerkinnät oikein ja vääntää tutkielmaa.
Silloin tehään hommia kun pitää, ja niitä mitä päämääräsi vaatii. Mitä väliä peruskoululla tai metsureilla? Eikö tässä pyritty opiskelemaan. Monella paukut kului peruskoulussa, ja sit ei jakseta enää lukiossa saati pääsykokeissa. Tulloo burnoutti. Lapsena saa olla lapsi vapaasti, ja aikuisena otetaan sitten heti se aikuisen vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mieluummin systeemin, jossa kaikki pääsevät opiskelemaan ja osa tippuu aina vuosittain pois niin kuin tosi-tv-ohjelmissa? Eikö se kuulosta stressaavalta?
Ennen oli näin ja minusta se oli parempi systeemi.
Kaikki ylioppilaat pääsivät yliopistoon ja siellä oli sitten elämä vuonna karsintakursseja ja osa putosi.
Kuinka suomalaiset edes kehtaavat valittaa Suomen koulutusjärjestelmästä? Hyvänen aika, täällä opiskelijan elämä kuuluu maailman leppoisimpiin! Täällä ei ole lukukausimaksuja, kuten monessa toisessa maassa on. Täällä ei voi myöskään lentää heikon opintomenestyksen vuoksi yliopistosta ulos, tai "jäädä luokalleen" toisin kuin monissa muissa maissa. Esim. Briteissä seuraa "luokalleen jääminen", jos tietyt tentit reputtaa tarpeeksi monta kertaa ja Keski-Euroopassa tarpeeksi monesta hylsystä lentää kokonaan ulos.
Kaiken tämän kruunaa vielä maailman avokätisin opintotukijärjestelmä. Kyllä, yhdessä Tanskan kanssa Suomessa on maailman avokätisin, lainaton opintotuki, eli opintoraha. Toki opintotuen kokonaismäärä on Suomea suurempi esim. Ruotsissa ja Norjassa, mutta siellä opintotuki on suurimmaksi osaksi lainapainotteista. Suomessa lainaton opintoraha on suurempi, kuin Ruotsissa ja Norjassa. Islannissa opintotuki on kokonaan lainapainotteinen.
Kaiken lisäksi opiskelijalle tuetaan myös kattavat terveyspalvelut, asuminen, ruokailu, mahdollisesti jopa harrastuksia ja annetaan paljon opiskelija-alennuksia eri asioihin.
En siis voi kerta kaikkiaan ymmärtää sitä, miten Suomessa kehdataan valittaa opiskelijan asemasta. Sanokaa yksikin toinen maa, jossa opiskelija saa kaikki nämä. Minä itse en tiedä ainuttakaan toista maata.
Sitä sietää valittajien mennä kokeilemaan, miten "ihana" se opiskelijan asema on jossain toisessa maassa, kun on isot lukukausimaksut ja rahaa ei tule tukien muodossa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas ymmärrä miksi näistä opiskeluasioista täytyy ehdoin tahdoin tehdä stressaavampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Kenen etua se palvelee että väsytetään nuoret sielut jo ensimetreillä?
Tai sitten niiltä nuorilta sieluilta ei ole oikein vaadittu mitään? Peruskoulu on mennyt läksyjä tekemättä ja kokeisiin lukematta, sitten kun pitää tehdä opiskelun eteen töitä ei jaksa, ei huvita, ei pysty.
Aina on ollut näitä nuoria sieluja, jotka eivät ole joko halunneet tai kyenneet opiskelemaan peruskoulussa. Ennen heillä oli kuitenkin ns. alemman tason töitä ja koulutusta, mutta nykyään tuntuu kuin metsurin työssä tärkeintä olisi osata tehdä lähdemerkinnät oikein ja vääntää tutkielmaa.
Silloin tehään hommia kun pitää, ja niitä mitä päämääräsi vaatii. Mitä väliä peruskoululla tai metsureilla? Eikö tässä pyritty opiskelemaan. Monella paukut kului peruskoulussa, ja sit ei jakseta enää lukiossa saati pääsykokeissa. Tulloo burnoutti. Lapsena saa olla lapsi vapaasti, ja aikuisena otetaan sitten heti se aikuisen vastuu.
Nykypäivän peruskoulu on löysä laitos, mennään hitaaaaasti eteenpäin, nopeammat opiskelijat ehtisivät ties minne, mutta tasokursseja ei ole.
Ap mikset opiskele vaikka lähihoitajaksi? Ei pääsykokeita, helpot opinnot joista pääsee läpi jos edes hiukan yrittää eikä lintsaa liikaa ja valmistuttua varma työllistyminen.