Pahimmat ruokasyntinne?
Satutteko tykkäämään jostakin ruoasta, josta ei "kuuluisi" pitää tai onko teillä jotain salaisia paheita tai erikoisia ruokayhdistelmiä?
Minun syntini on, ja kehtaan myös tässä tunnustaa että pidän enemmän kaupan valmiista guacamolesta ja tomaattisalsasta kuin itse tehdystä.
Joskus tulee himo niihin kaupan valmiisiin juustopastoihin, joita myydään kuivaruokana pussissa ja joihin lisätään vain vesi. En tiedä mikä niissäkin sytyttää, mutta varmasti en tykkäisi niin paljon jos itse tekisin. Joku eineksen maku varmaan himottaa.
Mitäs tunnustettavaa teillä on? Ja toivoisin, että ketju pysyisi sellaisena, ettei ketään syyllistettäisi ruokasyntien takia. Kaikilla meillä niitä varmasti on, joten antaa palaa :)
Kommentit (541)
Kananuudeleihin tulee himo - siis sellaisiin, joissa kananmaku on saatu aikaiseksi ties millä lisäaineilla ja arominvahventeilla. Mielestäni parhaita ovat Pirkka-merkkiset nuudelit. Vähintään kerran viikossa on saatava Pirkka-nuudeleita. Keitän kaksi pussillista kerralla mutta käytän vain yhden maustepussin ja säästän jäljellejääneet maustepussit muuhun ruuanlaittoon, koska haluan sitä feikkikanan makua muihinkin ruokiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Himoitsen Saarioisten klassista kasvisroiskaria, jossa oli porkkanaa, herkkusientä ja aurajuustoa. Aah, sitä kun saisi vielä!
Voi se oli herkkua! Söin niitä aikoinaan paljon. Tykkään kyllä niistä uusistakin kasvisroiskareista vähän liikaa.
Mä taas en tykkää ollenkaan. No, se kreikkalainen on ehkä ihan ok. Tuon kun käräytti mikrossa vähän liian kuumaksi, aah! Kovat jätkät söivät sen tietenkin kylmänä.
Täällä oli joskus ketju Saarioisten kasvisroiskarin muistolle. Saatoin jopa itse aloittaa sen.
Mäki rakastin sitä kasvisroiskaria!! Nykyvege ei oo mistään kotoisin :(
En viitsi etsiä ko. ketjua, tulee liian kova ikävä.
Mä syön terveellisesti mutta himoitsen eineksiä aika ajoin. Mikähän siinä onkaan..
Parasta syntiherkkua - mikä ei edes ole oikeesti mikään synti - on just ne jonkun jo mainitsemat pastapussit (Pirkka pastaa kermakastikkeessa paras) jotka valmistan ja annan tekeytyä lähes huoneenlämpöiseksi ennen syöntiä. Syön joskus suoraan muovikauhalla kattilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliaakikkona syön gluteenitonta leipää, pastaa, pullaa jne.
Tämähän tuntuu olevan nykyään itse saatanasta, ja yllättävän moni kokee velvollisuudekseen valistaa keliaakikkoa, ettei "korvikkeita tarvitse syödä".
Pohjana näillä valistajilla yleensä on parin viikon vähän-sinne-päin -tyylinen mukagluteeniton, jonka takia ollaan ihan experttejä neuvomaan sitä jo vuosia keliakian takia gluteenittomalla ollutta.
Sama. Ottaa päähän nämä keliaakikoille pätijät. Kummallinen tapa kokea ylemmyydentunnetta? Mulla on ollut 15 vuotta keliakia. Aika hankalaksi olisi mennyt jos yhtään kertaa ei olisi saanut käyttää "korvikkeita". Keliakiadiagnoosi ei tarkoita sitä että täytyisi alkaa karppaajaksi.
Mikä on korvike? Mun mielestä gluteenittomat viljat, kuten hirssi, tattari, maissi tai (puhdas)kaura ei ole korvikkeita, ite olen syönyt noita aina, vaikka en keliaakikko olekkaan. Aika vähän syön viljaa muutenkaan, enkä kyllä ole karppaaja. Karppaus ei ole sama kuin viljaton ruokavalio.
Jotta ei menis aivan ohikseksi, rakastan sitä, onko se nyt Arlan, mangorahkaa. Voisin syödä sitä purkkikaupalla.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla söin herkkuna sitruunateejauhetta purkista silloin kun se oli vielä pienirakeista ja suli kivasti suuhun. Sitten koostumus vaihdettiin eikä maku ollut sama. Vieläkin kaipaan
Apua, sama! En edes muistanut tätä :D itsellä paheena on ne apetina snack fetat suoraan purkista. Siihenhän ne on periaatteessa tarkoitettukin, mutta aika harva niitä vetelee pelkiltään :D
Vierailija kirjoitti:
Hei AP,
Ymmärrän että sinua nyt huolettaa, mutta saat kuulua uskoomme, vaikka tekisit ruokasyntejä. Synnit annetaan anteeksi, Jeesus sen antaa anteeksi. Jeesusta ei kukaan ole ikinä nähnyt, mutta uskomme häneen.
Olemme lampaita.
Syntejä saa tehdä. Olen kerran syönyt käpyä.
"Olen kerran syönyt käpyä". Huutonaurua 😂😂
Olen perinyt isäni kontrollin puutteen mitä tulee suolaisiin "ruokiin". Aurajuustoa puoli pakettia leivän päälle, sama juttu maksamakkaran kanssa. Nakkeja meille ei voi ostaa, koska syön ne jääkaappikylminä suoraan paketista.
N 27
Leipä valitettavasti lihottaa minua, joten välttelen sitä arkielämässäni. Mutta juhlan kunniaksi ruisleivän päälle punajuurisalaattia tai paahtoleivän päälle omenasosetta ja Oltermannia! :)
Vierailija kirjoitti:
Pyttipannu mikä maustettu tacomausteella, nami!!
Ruisleipä metukalla ja kyytipojaksi kylmä kaakao
Ruisleipä raejuustolla ja metukkaa päällä
Nuudelit ja kana pannulla paistettuna
Kanasalaatti missä kanaa,kurkkuu,jäävuorisalaattia,punasipulia, paprikaa, viinirypäleitä ja öljyssä olevia fetajuustokuutioita ja salaattikastiketta. Kaikki siis kulhossa sekaisin ja helposti vedän koko kulhollisen 😂
Kyytihenkilöksi.
Vierailija kirjoitti:
Maksamakkaraa suoraan tuubista. Hyvin pieni määrä ostamastani maksamakkarasta koskaan päätyy leivän päälle.
Mistä saa maksamakkaraa tuubissa? Se pötkylämakkara on niin vaivalloista käyttää.
Yksin ollessa syön ihan mitä sattuu. Silloin kun aloin seurustelemaan niin laihduin varmaan 5 kiloa (ja lähtötilannekin oli kuitenkin normaalipaino) , koska yhtäkkiä söinkin paljon terveellisemmin, yksin ollessa en jaksa kokata.
Sama pätee edelleen, aina kun mies lähtee työmatkalle niin mun pitää ostaa etukäteen ainekset "oikeisiin ruokiin" siihen asti kunnes mies palaa, koska muuten ryöstäytyy ihan käsistä mun ruokailuni siksi aikaa. Ilman tällaista omaa etukäteiskontrolliani mun illalliseni saattaa olla jokin (tai useampi) näistä:
-paketillinen aurajuustoa, joko muutaman leivän päällä tai ilman
-kokonainen pussi juustonaksuja
-iso paketti jäätelöä
-pelkkää keitettyä pastaa ja päällä voita
-2 hengen annos sellaista valmis juustopastaa
-kokonainen pakastepizza
-esim. Lidlin paistopisteeltä montaa sorttia eri tuotteita putkeen
Ja kyytipoikana litran tölkki jotain marlin mehua...
Luojan kiitos ei ole lapsia joille opettaisin näitä tapoja :D Normaalisti kun ollaan molemmat kotona niin syödään ihan perusterveellisesti ja herkutellaan myös aika usein (mutta kohtuudella). Mutta jotenkin yksin ollessa mulla lähtee lapasesta. Ei todellakaan tule kokattua mitään kunnollista vain itselleni.
Margariinia, aurajuustoa ja oltermannia ruispalojen päälle, sitten lämmitän mikrossa niin että juusto juuri ja juuri sulaa. Ei ehkä oudoin herkku, mutta älyttömän hyvää on. :D
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollessa syön ihan mitä sattuu. Silloin kun aloin seurustelemaan niin laihduin varmaan 5 kiloa (ja lähtötilannekin oli kuitenkin normaalipaino) , koska yhtäkkiä söinkin paljon terveellisemmin, yksin ollessa en jaksa kokata.
Sama pätee edelleen, aina kun mies lähtee työmatkalle niin mun pitää ostaa etukäteen ainekset "oikeisiin ruokiin" siihen asti kunnes mies palaa, koska muuten ryöstäytyy ihan käsistä mun ruokailuni siksi aikaa. Ilman tällaista omaa etukäteiskontrolliani mun illalliseni saattaa olla jokin (tai useampi) näistä:
-paketillinen aurajuustoa, joko muutaman leivän päällä tai ilman
-kokonainen pussi juustonaksuja
-iso paketti jäätelöä
-pelkkää keitettyä pastaa ja päällä voita
-2 hengen annos sellaista valmis juustopastaa
-kokonainen pakastepizza
-esim. Lidlin paistopisteeltä montaa sorttia eri tuotteita putkeenJa kyytipoikana litran tölkki jotain marlin mehua...
Luojan kiitos ei ole lapsia joille opettaisin näitä tapoja :D Normaalisti kun ollaan molemmat kotona niin syödään ihan perusterveellisesti ja herkutellaan myös aika usein (mutta kohtuudella). Mutta jotenkin yksin ollessa mulla lähtee lapasesta. Ei todellakaan tule kokattua mitään kunnollista vain itselleni.
Mulla ihan sama. Miehen ollessa kotona tulee kokattua terveellistä kunnon ruokaa ja pääasiallisesti syödään tosi terveellisesti. Toki herkutellaan mekin joskus. Mutta, sitten kun mies onkin pois niin ruokailutottumukset unohtuu ja heitän koko homman (kirjaimellisesti) läskiks. Mies oli esim viime viikonlopun ulkomailla veljensä luona ja voi luoja miten tulikaan syötyä... kiinalaista noutoruokaa, jätskiä, karkkia, sipsiä, munkkeja, einespaskoja ja muuta kuraa. Ja ennenkaikkea niitä suurimpia ruokapaheita eli uuniin ranskalaisia ja hk:n sinistä, sitten syödään ketsupin, sinapin, kurkkusalaatin ja kylmän maidon kanssa AAH sekä sellainen kitchen joyn panangcurry -pakastevalmisateria. Mmmh
Ne kookosrasvaan tehtävät suklaa-riisimurokakut. Ihan törkeitä kaloripommeja mutta niiiiiin hyviä :D Syökö noita nykyään enää edes lapset?
Vierailija kirjoitti:
Ne kookosrasvaan tehtävät suklaa-riisimurokakut. Ihan törkeitä kaloripommeja mutta niiiiiin hyviä :D Syökö noita nykyään enää edes lapset?
Herranjumala mä olin unohtanut nämä!!! Näitä tehtiin tosiaan aina pienenä äidin kanssa ja johonkin myyjäisiinkin joka kerta :D
Leivänpäällisiä (kermajuusto/kinkku/metukka) suoraan viipaleina suuhun. Ei siihen mitään leipää aina tarvita. Ja sitten jos otetaan leipää niin päälle oikeaa voita.
Sipulitee-makkaratangosta näennäisesti ohuita viipaleita useampi leivän päälle. Ei kestä se makkara pitkään.
Snellmannin napsahtavat nakit. Kelpaavat sekä lämmitettyinä että kylminä.
Saarioisten broileripyörykät kylmänä suoraan pussista. Kukaan ei halua olla mun lähellä silloin, pussin suojakaasut kuulemma haisevat.
Joskus parikymmentä vuotta sitten kaivoin valmislihiksistä täytteet pois ja laitoin tilalle tuplaten juustoa. Mikrossa käynnin jälkeen oli taivaallisen hyvää ja rasvaista! Ei ole kyllä tullut hetkeen syötyä, täytynee kokeilla...
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on välillä pakottava tarve saada noita pussipastoja... ja kaupan kalapuikkoja!
Kalapuikkojen päälle jotain mausteita ja juustoa ja sitten uuniin. Noita tulee välillä ahnehdittua, vaikka yleensä kyllä teen ns. oikeaa ruokaa.
Tunnustan:
Nakit kylmänä paketista, mutta syöntiä ennen ne on kuivattava talouspaperiin, en voi syödä märkiä nakkeja. Ja nakin päälle järjetön määrä sinappia, jokaiselle haukkaukselle omansa.
Aura Gold -juusto suoraan paketista murrettuna.
Purkkiherkkusienet käsin purkista kaiveltuna.
Leikkeleet suoraan paketista, juustoa päälle (meillä nämä kulkee nimellä "köyhän miehen voileipä - ei voita, ei leipää").
Pakasteranuja suoraan pelliltä, dipataan runsaaseen ja tuliseen srirachaan.
Sulatan juustonkannikat paistinpannulla, maustan raclettemausteella ja syön puuhaarukalla suoraan pannulta.
Pakastekarviaiset jäisinä (paitsi tää taitaa olla jo liian terveellinen ollakseen 'synti').
Ollessani 13-vuotias kävimme Turkissa, ja äiti osti sieltä ison pussillisen omenateejauhetta. Muistan syöneeni sitä lusikalla sellaisenaan, koska se oli mielestäni hyvää. Tämä oli 90-luvun alussa.