Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen koko ajan vihainen?
09.03.2023 |
Asiat on periaatteessa ihan hyvin. Ihan hyvä koti ihan hyvällä asuinalueella, hyvä lapsi ja mieskin on. Silti olen koko ajan vihainen. Tai ainakin suutun kaikille ihan mitättömistä ja koko ajan.
En vain tiedä yhtään miksi. Keksiikö joku mikä voisi olla syynä?
Kyselee entinen leppoisa ja pitkäpinnainen N45.
Kommentit (20)
Tämä palsta aiheuttaa vihaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
95% varmuudella myös äänestät demareita.
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Stressi aiheuttaa hermojen kiristymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Kyllä hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isojakin muutoksia. Itse olin raskaana ollessa ihan hirveä kiukuttelija. Meni hermo tyyliin haarukan tippumisesta lattialle tms. Muutuin taas omaksi itsekseni kun raskaus oli ohi.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet koko ajan vihainen?
Sulla on
- Ihan hyvä koti ihan hyvällä alueella
- Hyvä lapsi
- Mies
Ehkä siks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Kyllä hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isojakin muutoksia. Itse olin raskaana ollessa ihan hirveä kiukuttelija. Meni hermo tyyliin haarukan tippumisesta lattialle tms. Muutuin taas omaksi itsekseni kun raskaus oli ohi.
t. eri
Joo, jos haarukka putoaa alan karjua että voi hxxxlvetti kun mikään ei ikinä onnistu ja paiskasen haarukan jonnekin seinään ja olen siitä raivoissani maailmalle tunnin. Tämä on ihan kamalaa. Mikähän tähän auttaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susta en tiedä, mutta itse olen vihainen, koska väärinhän mua on kohdeltu. En toki ulospäin vaikuta vihaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Kyllä hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isojakin muutoksia. Itse olin raskaana ollessa ihan hirveä kiukuttelija. Meni hermo tyyliin haarukan tippumisesta lattialle tms. Muutuin taas omaksi itsekseni kun raskaus oli ohi.
t. eri
Joo, jos haarukka putoaa alan karjua että voi hxxxlvetti kun mikään ei ikinä onnistu ja paiskasen haarukan jonnekin seinään ja olen siitä raivoissani maailmalle tunnin. Tämä on ihan kamalaa. Mikähän tähän auttaisi.
Ap
Käyt selvittämässä, onko kyseessä vaihdevuosioireilu. Jos on, siihen saa tarvittaessa hormonikorvaushoitoa. Jos ei, seuraava kohde on psykiatrian osasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä voi olla huomaamattaan masentunut. Se sairaus näet voi olla äärimmäisen salakavala.
Vaihdevuodet ei selittäne tunnetta, että mikään ei ikinä onnistu. Mistä se maailmankuvasi nousee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet ei selittäne tunnetta, että mikään ei ikinä onnistu. Mistä se maailmankuvasi nousee?
Hormonihuuruissa voi tuntua tuolta, vaikka oikeasti kaikki onnistuisikin. Ei turhaan puhuta hormonihuuruista.
Mullakin on sellainen kestovitutus. Olen usein myös ahdistunut ja epäilen masennusta. Voimavarat kuluvat arjesta selviytymiseen, mitään ylimääräistä ei oikein jaksa. Harmittaa erityisesti puolison puolesta, kun joutuu tällaisen hankalan äkäpussin kanssa olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Kyllä hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isojakin muutoksia. Itse olin raskaana ollessa ihan hirveä kiukuttelija. Meni hermo tyyliin haarukan tippumisesta lattialle tms. Muutuin taas omaksi itsekseni kun raskaus oli ohi.
t. eri
Joo, jos haarukka putoaa alan karjua että voi hxxxlvetti kun mikään ei ikinä onnistu ja paiskasen haarukan jonnekin seinään ja olen siitä raivoissani maailmalle tunnin. Tämä on ihan kamalaa. Mikähän tähän auttaisi.
ApKäyt selvittämässä, onko kyseessä vaihdevuosioireilu. Jos on, siihen saa tarvittaessa hormonikorvaushoitoa. Jos ei, seuraava kohde on psykiatrian osasto.
Tuskin tuosta nyt vielä osastolle pääsee.
Mene lääkäriin. Tutkiskele, onko joku vanha haave jäänyt toteutumatta. Tai onko vanha pettymys tai tragedia jäänyt käsittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Kyllä hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isojakin muutoksia. Itse olin raskaana ollessa ihan hirveä kiukuttelija. Meni hermo tyyliin haarukan tippumisesta lattialle tms. Muutuin taas omaksi itsekseni kun raskaus oli ohi.
t. eri
Joo, jos haarukka putoaa alan karjua että voi hxxxlvetti kun mikään ei ikinä onnistu ja paiskasen haarukan jonnekin seinään ja olen siitä raivoissani maailmalle tunnin. Tämä on ihan kamalaa. Mikähän tähän auttaisi.
ApKäyt selvittämässä, onko kyseessä vaihdevuosioireilu. Jos on, siihen saa tarvittaessa hormonikorvaushoitoa. Jos ei, seuraava kohde on psykiatrian osasto.
Tuskin tuosta nyt vielä osastolle pääsee.
Kylläpä oletkin hauska näsäviisasteluinesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esivaihevuidet?
Ehkä. Mutta aiheuttaako ne näin radikaalin persoonallisuuden muutoksen? Vihaan olla vihainen, en tunnista itseäni enää.
Ap
Kyllä hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isojakin muutoksia. Itse olin raskaana ollessa ihan hirveä kiukuttelija. Meni hermo tyyliin haarukan tippumisesta lattialle tms. Muutuin taas omaksi itsekseni kun raskaus oli ohi.
t. eri
Joo, jos haarukka putoaa alan karjua että voi hxxxlvetti kun mikään ei ikinä onnistu ja paiskasen haarukan jonnekin seinään ja olen siitä raivoissani maailmalle tunnin. Tämä on ihan kamalaa. Mikähän tähän auttaisi.
Ap
Kuvailit juuri mieheni.
Minä taas ihmettelisin jos kukaan ei olisi vihainen nyky-Suomessa, sen verran prseellään kaikki että vähemmästäkin saa raivarin.
Minä olin aikoinani myös aina vihainen. Kaikki meni päin peetä. Ei ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen, kaikki meni kädestä suuhun. Tämä osattomuus herätti katkeruutta ja hammasten kiristelyä.
Haave toisensa jälkeen jäi toteumatta.
Keksin etsiä kirjastosta itselleni apua. Lainasin itseapuoppaita, joita löytyi kaikkiin ongelmiini. Vihaisuuteni lauhtui jo siitä kun sain lukea, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Opin myös hyväksymään että asiat ovat nyt näin. Aloin purkaa ja järjestellä asioitani yksi kerrallaan. Otin siis onneni omiin käsiin! Ymmärsin, että taloudellinen niukkuus jatkuisi, jos en tee muutoksia. Hain ja sain opiskelupaikan, olin niukilla opiskeluajankin, mutta yhteiskunta tuki niin hyvin, että tilanne pysyi samana. Kun pääsin viimein kokoaikaiseen työpaikkaan, hellitti paine sillä saralla.
Pienin askelin eteenpäin ja nyt vihaisuus ei kuulu elämääni kuin muistoissa.
Esivaihevuidet?