Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Sä oot ihan punanen!” Tiedetään. Pitääkö sitä aina sanoa?!
01.05.2018 |
En minäkään sano, että ”sulla on vähä kierot silmät!”.
Kesä ja aurinko. Puoli päivää ulkona ja naama punoittaa koko pitkän kesän. Mua ei haittaa, ei enää, kun olen ns. aikuistunut ja hyväksynyt asian. En rusketu, mä punastun.
Sit on aina näitä ”sä oot punanen” - lausujia.
En minä nyt niiiiin punainen ole, että pitäs epäillä jotain palovammaa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisilla ihmisillä on itsellään komplekseja ulkonäkönsä kanssa. Ylipäätään toisen ulkinäöstä huomauttelu on huonotapaista. Positiivista voi sanoa, mutta senkin kohteliaasti ja niin ettei tilanteeseen jää outoa hetkeä.
Ainahan näitä on, jotka huomauttelevat toisen punaisuudesta, ihottumasta, finneistä, painosta, meikistä/meikittömyydestä, siitä näyttääkö joku väsyneeltä jne. Eivät vain osaa normaaleja tapoja ja purkavat omaa heikkpa itsetuntoa.
Noille voi sanoa ihan suoraan, että eikö äitisi opettanut ettei ulkonäöstä ole kohteliasta huomautella.
Ei se välttämättä johdu huonosta itsetunnosta ja ulkonäkökomplekseista, luulen, että pikemminkin päinvastoin. Ihminen, jolla on komplekseja omasta ulkonäöstään ja heikko itsetunto, todennäköisesti ymmärtää olla huomauttelematta toisten ulkonäöstä. Luulisin, että ulkonäöstä huomauttelijat ovat vaan yksinkertaisesti lapsen tasolle jääneitä ajattelemattomia moukkia, joilla saattaa ennemminkin olla korostuneen hyvä käsitys itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle eräs mies sanoi kerran että tietää että keneen olen ihastunut kun punastun aina niin kovasti. Varmaan sitten kaikkiin. Yritin selittää ettei punaisuus johdu mistään sellaisesta, mutta mies intti että se on nimenomaan rakkausjuttu.
No, olen itse keski-ikäinen nainen ja 180 cm pitkä. Mun elämässäni ei ole ollut montaa päivää kun joku ei ole tullut sanomaan " ai että sä oot pitkä!" "kuinka pitkä sä oikein oot" - siis ihan vieraatkin ihmiset. Ajattelevatko he jokainen olevansa ensimmäinen ihminen joka sen minulle sanoo ja että oma pituuteni on yli 50 vuoden jälkeen minullekin jatkuva hämmästelyn aihe, jota haluan puida vieraiden ihmisten kanssa?
Eli mikä tahansa erilaisuus ja ihmiset jaksaa kommentoida. Se on kummallista kun nykyisin puhutaan niin paljon erilaisuuden suvaitsemisesta jne jne mutta jo punakat kasvot tai pituus on liiallista erilaisuutta. Näin se vaan on ap.
Mä niin haluaisin tavata teidät kaikki. Olisi ihanaa olla vaan ilman meikkiä välittämättä punaisesta naamasta.
Mä inhoan käydä uimassa, saunassa tai yleensäkään missään ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Naamani on aina punoittanut. Koulussa jo pilkattiin ☹
Pahimmillaan naama alkoholin nauttimisen, saunomisen tai ulkoa tulemisen jälkeen. Jopa mausteinen ruoka saa poskeni helottamaan. Ja kyse ei ole mistään pienestä punoituksesta, vaan poskeni on samaa sävyä huulieni kanssa. Aivan hirveän näköistä.
mun toinen silmä on proteesi ja lähinnä huvittaa nämä sankarit jotka huomauttaa asiasta ihan tyhjästä :DD
"hei sullahan on lasisilmä"
kiitos tiedosta meinasin jo unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisilta punaisilta pitää kysyä aina että * Olet sä joku paloauto tai jotain ? *
Milloin teillä punikeilla eli kommareilla on puoluekokous ?
Sun kaltaisille vajukeille pitäisi ihan ensi alkuun opettaa hiukan oikeinkirjoitusta. Käytöstavatkin ois paikallaan, mutta jos ei oma äitisikään pystynyt niin antaa olla.
Minäkin olen nuoresta lähtien kärsinyt punastumisesta ujouteen liittyen. Nyt päälle kolmekymppisenä mukaan on tullut lisäksi varmaan jotain couperosaa tms. Kolmantena vaivana vielä migreeniauroihin liittyen lehahtaminen punalaikukkaaksi rinnasta korviin asti ja joskus toispuoleisesti. Olen siis aina jostain syystä punainen.
Nuorena koulussa tälle naurettiin. Muutenkin kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Itsetuntoni on edelleen miinuksen puolella. Nykyään kukaan ei kommentoi mitään, mutta huomaan kyllä tuijotuksen. Joskus tekisi mieli vaan vajota maan alle häpeästä ja vältellä ihmisten katseita. Parempina päivinä en jaksa välittää naamani väristä, mutta huonompina hetkinä häpeän ja inhoan itseäni todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina vastaan reippaasti, että "kun mulla on couperosa ja sen päällä vielä ruusufinni. " Sitten kerron juurta jaksaen, milloin se alkoi, mitä lääkäri määräsi, miten voiteet ja lääkkeet on auttaneet, kuinka voi kokeilla myös luontaistuotteita, mitä niistä käytän, miltä ne tuntuu, miten ne tepsii jne jne. Puhun aiheesta oikein sydämeni kyllyydestä. Yleensä kuuntelija kyllästyy ennen minua :-)
Vierailija kirjoitti:
ruusu tai couperlosa. KAnnattaa käyttää aurinkokertoimella olevaa rasvaa... Lisäksi joitain ruoka-aineita ei tulisi käyttää.
ruusu tai couperoosa voidaan poistaa laserilla. Muutaman satasen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi punanaama joka totaalisen kyllästynyt siihen ainaiseen huomauttamiseen. Jotenkin ihmeen kaupalla elin kouluvuosien jälkeen monta vuotta siten että juuri kukaan ei asiasta koskaan sanonut mitään mutta nykyisessä työpaikassa sitten löytyy ihminen joka edelleen neljän vuoden jälkeen ihmettelee asiaa varmaan viikottain.
Omasta mielestään hauskinta on kun kysyy aamulla että vietinkö yöni ulkona kun naama niin punoittaa. Alkuun otin huumorilla ja vastailin jotain hauskaa takaisin mutta nykyään en muuta jaksa kuin todeta että aha kun hän huutelee asiakkaiden kuullen syitä miksi naamani punoittaa.
En tiedä, miksi aamulla viestini joutui mo..den hampaisiin. Kerroin vain, että itselläni on ohut iho kasvoissa, joten kasvoni muuttuvat punaisiksi saunassa, liikunnassa, kylmässä, kuumassa, kaikkialla. Mieheni ei ole koskaan, ikinä, vähääkään maininnut siitä. Joidenkin i-dioottien (tuo taisi olla kielletty sana aiemmassa viestissäni?) on vain vaikea ilmeisesti olla hiljaa. Harmi, etten ole koskaan osannut sanoa mitään nasevaa, mutta kiitos teidän, kanssaihmisten, osannen ensi kerralla todeta jotain tyyliin: "Ainakin punaisuuteni voin joskus peittää, mutta teidän tyhmyyttä ei kukaan voi peittää." Ennen häkellyin vain ja häpesin, vaikka yksi naureskelija itse punasteli paljon ja puhe oli hirveää sössötystä, jolloin sylki vain lensi. Hauskintahan on, että vanhempani ja muut sisarukseni ovat "normaali-ihoisia", mutta minä olen punakka ja toinen siskoni hyvin kalpea, hän ei koskaan rusketu, vaan korkeintaan palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastaan aina tällaisille kyselijöille, että johtuu paljosta ja pitkään kestäneestä alkoholin käytöstä.
Menevät yleensä sillä hiljaiseksi. Oikeasti käytän alkoholia hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helkutin tarve ihmisillä on mainita nimenomaan siitä jos joku on punainen?! Ikinä en ole kuullut että kukaan olisi sanonut vaikka että "onpa sulla paljon finnejä", "onpa sulla mustat silmänaluset" tai "onpa sulla oudot hampaat".
Mulle on sanottu tummista silmänalusista. Sanojat on aina olleet naisia, en tiedä onko sillä joku merkitys. Hölmistyneenä tätä kommenttia joka kerta ja olen mutissut jotain pandageeneistä. Lisäksi olen punastelija itsekin, nykyisin en tosin yhtä herkästi kuin nuorempana. Pidän myöskin yli 2-kymppisiä siitä huomauttelijoita aivan ääliöinä. Mutta aina se punastuminen tuo mieleen sen epävarman ja itseinhoisen teini-ikäinen, vaikka tässä jo ollaan lähempänä neljäkymmentä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ne paloauto - vihjailut.
”Arvatkaa mikä on yhtä punainen kuin paloauto?”
ja sitten hihitystä ja minuun tuijottelua.
Minä teille vielä paloautot näytän.
Ap
Mulle ne (kiusaajat) aina sano, että "miksi paloauto on punanen? Ku sitä vedetään letkusta" Ja sitten sitä naurua. Voin sanoa, että ymmärrän ja todellakin on samoja ongelmia. En oo sen sijaan ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulee punasuudesta tvs huomauttamaan päin naamaa. Mutta ei muitten käytöstapojen puute sun ongelma ole.
Kalpeudesta saa kuulla myös samalla tavalla. "Ai kamala kun oot sairaan näkönen!" "Oletko tulossa kipeäksi?" "Onkohan sulla anemiaa? Oletko varma?" "Ei ole tainnut kesällä olla paljoa ulkona, heh heh." jne. Kiitti. Olen valkoinen kuin haamu ja tiedän sen varsin hyvin. Se on vaan mun ihonväri, en voi sille mitään. En rusketu lainkaan enkä ala käyttämään mitään itseruskettavia. Niitäkin on ehdoteltu.
Vastaa iloisesti ”Niinpä! Ja sä oot ihan valkoinen!”
Tai jos henkilö ei ole sattumoisin yhtään kalpea, sano ”harmaa/kellertävä/laikukas” .
Ja sano tuo tismalleen samalla äänenpainolla, millä sinun punaisuuttasi kommentoidaan. 🙂 Toimii!
Mulla sama. En ole ikävä kyllä oppinut hyväksymään. Käytän aina couperosa voidetta (vihreä), itsestään ruskettavaa ja päivävoidetta. Ennen kävin solariumissa, en uskalla enää terveyshaittojen takia.
Kiitos tästä ketjusta. Kerrankin joku ymmärtää, miltä minusta tuntui nuorempana: kuvailette todella osuvasti niitä häpeän, nöyryytyksen ja rumuuden (kyllä) tuntemuksia, joita punaisuudesta huomauttelu minussa aiheutti.
Kiitos, kiitos, KIITOS!!!
Jos henkiset syyt niin kokeilkaa betasalpaajaa? Ehkä antihistamiini jos allergiaa? Lääkäri voi auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Voi jee! Nythän sä vasta tyhmyytes paljastit. Luulet, että on ihastunut?! Luuletko tosissas, että ei punastu muulloin, kun sinun seurassa?
Mulle yks vajaa jankkas, että oon ihastunut johonkin ja yritti arvailla kehen ym.
Kun ei tajunnut punoituksen johtuvan pahassa vaiheessa olevasta ihosairaudesta tai liikunnasta. Tätä tämä neropatti sitten jankkas koko luokan kuullen.