”Sä oot ihan punanen!” Tiedetään. Pitääkö sitä aina sanoa?!

Samanlaiset ihmiset mulle ihmettelevät että kuinka voit olla noin lyhyt! Anoppini kerran kysyi kuivista

hilseilevistä kyynärpäistäni että ovatko aina olleet tuon näköiset..

Täytyy vaan ajatella että mitäpä tollo tolloudelleen mahtaa.

Kerran oli treenaamassa niin yksi tuttu heittää kommentin että "sä oot ihan punainen" ja päälle vielä ihmettelyä heijastaako paidan väri myös kasvoihin... Vaikea itse käsittää mikä tässä on pointti! Entä sitten jos punottaa! Ois varmaan pitänyt sanoa että miten sun silmät on tuollaiset mulkerot tms..

Vierailija kirjoitti:

Eilen viimeksi eräs tuttava sanoi mulle, että "kylläpäs sun iho punoittaa, mistähän se johtuu?". Arrrrggggh. Hänellä itsellään on kunnolliset silmäpussit, teki mieli kysyä perään, että "miksikähän sulla on noin isot silmäpussit?" 

Alkoholisteilla on niin suuret silmäpussit, että voivat kantaa niissä kilon perunoita, kilo kummassakin.

Kehitä näistä joku napakka vastaus tuttavallesi. Vaikkapa: "hyvä kun sinulla on aina ostoskassit mukana, nuo mahtavan kokoiset silmäpussisi. Mistä ne muuten johtuvat"?

Täällä yksi helposti punastuva myös.

Tänä keväänä kyllästyin punoitukseen ja ostin apteekista Vichyn Dermablend -meikkivoidetta. Se toimii aika hyvin. Jotkut kehuvat myös Joe Blascon Tattoo Cover -voidetta, joka myös peittää hyvin punaisuuden.

Ymmärrän äärimmäisen hyvin, että vituttaa kuunnella kommentteja ulkonäöstä, etenkin niiden asioiden kohdalla, joille ei voi mitään. Mutta toisaalta luulen myös, että kyse voi olla siitä, että ihmiset eivät välttämättä rekisteröi punaisuutta ulkonäköön muuttumattomana kuuluvaksi asiaksi. Silloin kun punaisuus ei ole normaali osa ulkonäköä, voi se liittyä huomaamatta palamiseen tai ehkä vaikka verenkiertohäiriöön, ja sikäli ihmiset voivat tulla spontaanisti huomauttaneeksi siitä aidosti tajuamatta, että kommentti loukkaa. Eihän se loukkaakaan, jos se ei ole normaalia itselle, ja jos sitä oikeasti ei ole huomannut, se voi olla ihan hyväkin tietää. Tosin todennäköisempää kyllä on, että ihminen tietää jo asiasta, eikä muutenkaan kyse ole mistään vakavasta, joten parempi on jättää kommentoimatta.

Mitä jos tällaisen kommentin kohdalla toteasitte, että tiedän, sitä on aina, eikä sille voi mitään? Silloin ihmiset ainakin varmasti tajuaisivat tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Se jotenkin sinetöi sen rumuuden ja punaisuuden tunteen kun joku siitä huomauttaa. Sillä lailla, että ymmärrän että muutkin huomaavat miten punainen ja ällöttävä olen. Vaikka tiedän että olen punainen,se että siitä mainitaan, on sellainen viimeinen silaus joka saa joka kerta sellaisen tunteen "noniin, olen punainen ja ruma ja kaikki näkee sen".

Ruma ja ällöttävä, no höpö höpö. Olet vain vähän punainen. Kukaan ei ole kirkkaanpunainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa iho muuten vain punainen, punertuu auringossa, tai on helposti punastuva ihminen, on törppöä huomautella.

Itse tunnen yhden ihmisen joka punastuu helposti, ja vaikka joskus tulee kiusaus sanoa asiasta, en oikeasti menisi möläyttelemään mitään paloautoista.

Se on ihan sama kuin sanoisi pituudesta tai painosta, yhtä julmaa.

En ymmärrä, miksi tulee kiusaus huomauttaa asiasta? Luuletko, ettei kyseinen ihminen itse tiedä olevansa punainen, miksi siitä pitäisi erikseen sanoa?

Itse punastun helposti ja punoitan saunan, auringon, jännityksen ja fyysisen aktiivisuuden takia. Olen kohta 50 v. enkä vielä ole keksinyt, mikä pakonomainen tarve tietyillä ihmisillä on huomauttaa asiasta? Osaatko valaista minua? En kertakaikkiaan keksi, miksi tulee kiusaus sanoa toiselle "oletpa punainen". Itselleni tulee useinkin kiusaus vastata "oletpa tyhmä kun huomautat asiasta", mutten ole vielä sanonut. Seuraavalle huomauttelijalle sanon. 

Mulla oli yksi työkaveri, joka jatkuvasti naureskeli punaisuudelleni. Kunnes kerran meni kuppi nurin, ja sanoin että hänen huomauttelunsa alkaa olla jo työpaikkakiusaamista, tiedän kyllä että olen punainen ja jos noin kovin häiritsee niin katso muualle. Sen jälkeen lopetti.

En selittänyt tarpeeksi. Tämä yksi punasteleva työkaveri on miespuoleinen, joka punastelee vain seurassani. Siksi joskus harvoin tekisi mieli kiusoitella, siis kiusoitella ei kiusata, mutta tajuan tietysti aina miten törppö olisin jos sen tekisin. Muissa tilanteissa ei tulisi edes mieleeni sanoa punastumisesta.

Toivottavasti selvensi, eli kyse vain vajavaisesta mielestäni, jonka puutteita korvaan itsehillinnällä.

Couperosasta puheen ollen, onkohan Tavjalla sitä? Sitku vielä värjää tukan punaiseksi, niin a vot!

Itse olen kärsinyt monta vuosikymmentä kalpeudestani. Ai kauheeta kun olet kalpee. Sitä on saanut kuulla. Olisin mielelläni ollut punainen.

Olen etelässäkin meikit naamalla aina.

En vaan koskaan rusketu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän äiti on tuollainen, etsii ihmisistä jotain kommentoitavaa. Näppy, punakkuus, ihottuma, luomi jne.

Pahinta jos tivaa painoa ja ehdottaa välittömästi puntarilla käyntiä, eikä tarvise olla hyväkään tuttu kyseessä. 😨

Äitisi taitaa olla palstan vakiovierailija? 😂

Lohduttaako, jos kerron, että meillä vitovalkoisilla kalpeanaamoilla on ihan samaa paskaa? Kauhee kun sä oot kalpee!!!

Tuollaisilta punaisilta pitää kysyä aina että * Olet sä joku paloauto tai jotain ? *

Milloin teillä punikeilla eli kommareilla on puoluekokous ?

Punainen on parempi naaman väri kuin keltainen tai siniharmaa.

Huittuako siitä piittaatte, mitä tyhmät sanovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jotenkin sinetöi sen rumuuden ja punaisuuden tunteen kun joku siitä huomauttaa. Sillä lailla, että ymmärrän että muutkin huomaavat miten punainen ja ällöttävä olen. Vaikka tiedän että olen punainen,se että siitä mainitaan, on sellainen viimeinen silaus joka saa joka kerta sellaisen tunteen "noniin, olen punainen ja ruma ja kaikki näkee sen".

Ruma ja ällöttävä, no höpö höpö. Olet vain vähän punainen. Kukaan ei ole kirkkaanpunainen.

Itselläni on koko naama ja kaula tummanpunaisen läikikäs punastuessani, olen nähnyt itseni silloin peilistä ja se on rumaa ja ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jotenkin sinetöi sen rumuuden ja punaisuuden tunteen kun joku siitä huomauttaa. Sillä lailla, että ymmärrän että muutkin huomaavat miten punainen ja ällöttävä olen. Vaikka tiedän että olen punainen,se että siitä mainitaan, on sellainen viimeinen silaus joka saa joka kerta sellaisen tunteen "noniin, olen punainen ja ruma ja kaikki näkee sen".

Ruma ja ällöttävä, no höpö höpö. Olet vain vähän punainen. Kukaan ei ole kirkkaanpunainen.

Itselläni on koko naama ja kaula tummanpunaisen läikikäs punastuessani, olen nähnyt itseni silloin peilistä ja se on rumaa ja ällöttävää.

Mullakin tulee ihan räikeänpunaiseksi naama eikä se ole mitään ''vähäistä punaisuutta''. Ihmiset tuijottaa ihan oikeasti. En punastele mutta iho ärsyyntyy tuuleesta, kylmyydestä, kuumuudesta, liikunnasta ja joskus kuumista juomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jotenkin sinetöi sen rumuuden ja punaisuuden tunteen kun joku siitä huomauttaa. Sillä lailla, että ymmärrän että muutkin huomaavat miten punainen ja ällöttävä olen. Vaikka tiedän että olen punainen,se että siitä mainitaan, on sellainen viimeinen silaus joka saa joka kerta sellaisen tunteen "noniin, olen punainen ja ruma ja kaikki näkee sen".

Ruma ja ällöttävä, no höpö höpö. Olet vain vähän punainen. Kukaan ei ole kirkkaanpunainen.

Itselläni on koko naama ja kaula tummanpunaisen läikikäs punastuessani, olen nähnyt itseni silloin peilistä ja se on rumaa ja ällöttävää.

Mullakin tulee ihan räikeänpunaiseksi naama eikä se ole mitään ''vähäistä punaisuutta''. Ihmiset tuijottaa ihan oikeasti. En punastele mutta iho ärsyyntyy tuuleesta, kylmyydestä, kuumuudesta, liikunnasta ja joskus kuumista juomista.

Mulla myös :(

Osta aurinkosuojavoide hitsin tampio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jotenkin sinetöi sen rumuuden ja punaisuuden tunteen kun joku siitä huomauttaa. Sillä lailla, että ymmärrän että muutkin huomaavat miten punainen ja ällöttävä olen. Vaikka tiedän että olen punainen,se että siitä mainitaan, on sellainen viimeinen silaus joka saa joka kerta sellaisen tunteen "noniin, olen punainen ja ruma ja kaikki näkee sen".

Ruma ja ällöttävä, no höpö höpö. Olet vain vähän punainen. Kukaan ei ole kirkkaanpunainen.

Itselläni on koko naama ja kaula tummanpunaisen läikikäs punastuessani, olen nähnyt itseni silloin peilistä ja se on rumaa ja ällöttävää.

Mullakin tulee ihan räikeänpunaiseksi naama eikä se ole mitään ''vähäistä punaisuutta''. Ihmiset tuijottaa ihan oikeasti. En punastele mutta iho ärsyyntyy tuuleesta, kylmyydestä, kuumuudesta, liikunnasta ja joskus kuumista juomista.

Mulla myös :(

Minulla on ruusufinni, ja naama on täynnä pienenpieniä verenpurkaumia, ja naama lehahtelee kirkkaan punaiseksi. Kaikkia keinoja kokeiltu vuosien aikaan, ruokarajoitteita, en ota aurinkoa, sauno yms. Sama tauti oli äidilläni, on sikollani, veljentyttärellä. Tullut tuossa 40 kieppeillä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä helkutin tarve ihmisillä on mainita nimenomaan siitä jos joku on punainen?! Ikinä en ole kuullut että kukaan olisi sanonut vaikka että "onpa sulla paljon finnejä", "onpa sulla mustat silmänaluset" tai "onpa sulla oudot hampaat".

Kyllä tämmöisiäkin möläytellään.