Lue keskustelun säännöt.
Juhlapyhien aiheuttama yksinäisyyden tunne
huikui
01.05.2018 |
"Vietimme" vappua perheemme kesken. Ihan olin tyytyväinen. Nyt kun avasin facebookin niin iski taas yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunne. Kukaan ei halua/pyydä meitä viettämään vappua/uutta vuotta/juhannusta tms kanssaan. Minulla on ystäviä,mutta jos on joku juhla ja he sattuvat viettämään sitä niin eri ystäväporukan kanssa. Yhteisiä ystäviä meillä ei ole. Ikinä nuorena minulla ei ollut tälläistä ongelmaa.
Kommentit (13)
Niinhän se varmaan pitäisi 😞
Pelkään vain ettei kukaan tule: on sitä ja tätä menoa. Sitten vasta sattuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se varmaan pitäisi 😞
Pelkään vain ettei kukaan tule: on sitä ja tätä menoa. Sitten vasta sattuisikin.
Jos ei koskaan pyydä ketään seurakseen, niin yksinhän siinä jää.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se varmaan pitäisi 😞
Pelkään vain ettei kukaan tule: on sitä ja tätä menoa. Sitten vasta sattuisikin.
Juhlaperinteet on syytä muodostaa melko nuorena. Jos mahdollista, noudattaa samoja tai samankaltaisia perinteitä kuin lapsuudenkodissakin oli. Kun Virtaset ja Mäkiset ovat viettäneet yhteistä vappua jo vuodesta 2009 lähtien, pitää Virtasten ja Mäkisten kohdalla tapahtua jotain negatiivista, jotta Virtaset viettäisivätkin vapun 2018 Korhosten eikä Mäkisten kanssa.
Minua ahdistavat kaikki juhlapyhät ja esimerkiksi omat synttärit juuri tuosta syystä. "Pitäisi" olla hauskaa ja viettää aikaa kavereiden tai läheisten ympäröimänä, mutta jos ketään ei ole, yksinäisyys tuntuu entistä kamalammalta noina hetkinä.
Minulla on kyllä yksittäisiä kavereita ja tuttuja, joita tapaan silloin tällöin, mutta en jotenkin osaa syventää tai pitää yllä ystävyyttä.
Kerran yritin järjestää kotonani rennot illanistujaiset, mutta kävi juuri niin että kukaan ei tullut, eikä edes ilmoittanut, vaan istuskelin tarjottavineni yksin kotona katsomassa kelloa ja tyhjää asuntoa.
Omaa syytäni tämä kaiketi on, sillä sosiaalisista taidoissani on pakko olla jotain vikaa. Silti, sosiaalisuus ja yhdessäolo on ihmisen perustarve, joka on jäänyt minulta täyttämättä. Minut valtaa usein riipivä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne, kun tajuaa sen tosiasian että luultavasti kukaan ei tiedä tai välitä pätkääkään olemassaolostani, en pian edes minä itse.
Yhyy oletpa yksinäinen kun ihan perheesi kanssa vietit vappua. Hoh hoijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen media ei ole hyväksi mielenterveydelle. Se altistaa vertailemaan itseään muihin aiheuttaen kärsimystä. Toinen ääripää on töröttävät selfieposeeraajat, jotka ahdistuvat jos he eivät saakaan niin paljon tykkäyksiä kuin he kuvittelivat. Toinen ääripää jotka ottavat tämän hullunmyllyn tosissaan ja kuvittelevat töröttelyn sun muun elämän esittelemisen sähköisessä muodossa olevan jotenkin tavoiteltava asia.
Yksin on just parasta! Nuorena tykkäsin joskus käydä jossain mutta mitä enemmän tulee ikää, sen kivempi olla ihan rauhassa. En kauheasti nauti sosiaalisista tilanteista tai juhlista eikä vappu tee tästä poikkeusta.
Ap, pysy pois facebookista jos se aiheuttaa vaan pahaa mieltä. Itselleni juhlakuvien näkeminen tosin aiheuttaa vastakkaisen reaktion: ajattelen että ihanaa kun mä saan olla kotona rauhassa eikä tarvitse keksiä kellekään mitään jutunjuurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sulla perhe. :) Sulla on ilmeisesti myös ystäviä, joiden seurasta voit nauttia muulloin. Juhlapyhät ovat päiviä, joilla ei oikeasti ole suuremmassa mittakaavassa niin paljon merkitystä. Suurin osa elämästä koostuu arjesta.
Mä olen yksin. Ei ole perhettä, eikä ketään muutakaan. Se ei tosin haittaa mua. Ihmisistä koituu pelkkää harmia mielestäni. Teen omasta arjestani miellyttävää omalla tavallani, enkä juuri juhli.
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistavat kaikki juhlapyhät ja esimerkiksi omat synttärit juuri tuosta syystä. "Pitäisi" olla hauskaa ja viettää aikaa kavereiden tai läheisten ympäröimänä, mutta jos ketään ei ole, yksinäisyys tuntuu entistä kamalammalta noina hetkinä.
Minulla on kyllä yksittäisiä kavereita ja tuttuja, joita tapaan silloin tällöin, mutta en jotenkin osaa syventää tai pitää yllä ystävyyttä.
Kerran yritin järjestää kotonani rennot illanistujaiset, mutta kävi juuri niin että kukaan ei tullut, eikä edes ilmoittanut, vaan istuskelin tarjottavineni yksin kotona katsomassa kelloa ja tyhjää asuntoa.
Omaa syytäni tämä kaiketi on, sillä sosiaalisista taidoissani on pakko olla jotain vikaa. Silti, sosiaalisuus ja yhdessäolo on ihmisen perustarve, joka on jäänyt minulta täyttämättä. Minut valtaa usein riipivä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne, kun tajuaa sen tosiasian että luultavasti kukaan ei tiedä tai välitä pätkääkään olemassaolostani, en pian edes minä itse.
Illanistujaisten järjestämisessä on muutamia tärkeitä asioita. Ensinnäkin kutsuttujen pitäisi tuntea porukasta edes joku muukin kuin vain juhlien järjestäjä. Tämä sen vuoksi, että isännän/emännän täytyy jakaa huomionsa ja aikansa tasapuolisesti kaikille vierailleen ja ihmisillä on tylsää, jos ei ole ketään muuta juttukaveria. Me suomalaiset olemme huonoja juttelemaan tuntemattomien kanssa ja olemme mieluummin kelloamme vilkuille hiljaa kuin aloitamme jutustelun. Kahden henkilön tutustuttaminen toisiinsa onnistuu helpommin, jos kolmisteen tehdään yhdessä jotain kaikkia kolmea kiinnostavaa (esim käydään kirppiksellä, jossain keikalla tai messuilla tms). Tekemisen ansiosta ei tarvitse koko ajan kommunikoida toisten kanssa, mutta kuitenkin kuulee, mitä tämä tuntematon juttelee tutun kanssa, ja sen perusteella voi muodostaa mielikuvan tästä ihmisestä. Seuraava tapaaminen onkin sitten jo helpompi, jos edellisellä kerralla tuntematon on vaikuttanut ihan kivalta.
Illanistujaisille sopivaa ajankohtaa kannattaa tiedustella etukäteen. Ei liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään. Ei siis pidä lyödä lukkoon päivää ja kellonaikaa ja vasta sen jälkeen kutsua. Mitä läheisempi olet jollekin kutsumallesi, sitä todennäköisemmin hän tulee, jos hänellä ei ole silloin jotain muuta menoa. Jos siis kaikille sopivaa ajankohtaa ei löydy, valitse ajankohta, joka sopii parhaiten läheisimmälle kutsuttavalle. Aina pitää varautua myös siihen, että kaikki ei pääse tulemaan. Joskus käy niin huono tuuri, että kukaan ei pääse tulemaan. Silloin on siirrettävä ajankohtaa myöhemmäksi.
Tarjottavat kannattaa tehdä sen mukaan, miten ihmiset ovat ilmoittaneet pääsevänsä. Vaikka viestintätapoja onkin nykyisin useita, esitä kutsut joko tavatessasi näitä ihmisiä tai soitamalla. Ei tekstarilla tms viestillä, johon et ehkä saa lainkaan vastausta. Valmista sellaiset tarjottavat, jotka voit "uusiokäyttää" muihin ruokiin seuraavana päivänä, jos osa tulostaan ilmoittaneista ei syystä tai toisesta pääsisikään tulemaan. Esimerkiksi jos aiot tarjota jonkun salaatin, älä sekoita sitä kulhoon valmiiksi. Paloittele kaikki ainekset pakastepusseihin tai rasioihin jääkaappiin ja kun vieraat ovat saapuneet, sekoita vain sen verran raaka-aineita keskenään kuin tuli porukkaakin. Näin voit seuraavana päivänä laittaa vaikka ylimääräiset tomaatit, kinkut, tonnikalat, sipulirenkaat jne pizzaan ja kurkuista, salaateista yms tehdä itsellesi pizzan lisäksi salaatin. Juomia kannattaa varata riittävästi ja jos järjestät juhlat muulloin kuin lämpimänä kesäpäivänä, laita osa niistä jääkaappiin ja säilytä osa parvekkeella (ei tietenkään pakkasella). Parvekkeelta voi siirtää pulloja jääkaappiin sitä mukaa, kun niitä jääkaapista kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millos nää suomalaiset juhlaperinteet on muuttunut? Kun itsestä on just normaali juttu, että uusivuosi/vappu/juhannus/joulu/pääsiäinen vietetään opiskeluaikojen jälkeen lähinnä oman perheen kanssa.
Mulle tuli kirjoituksestasi mieleen kaksi näkökulmaa, jotka ei oikeastaan kumpikaan liity vappuun tai juhlapyhiin:
Vertaileminen ja riittäminen.
Sosiaalinen media luo tutkitusti ihmislle helposti alemmuudentunteita, kun ihminen tuppaa vertailemaan itseään muihin sen mielikuvan perusteella, minkä ihmiset postauksissaan itse luovat ja tuovat elämästään esiin. Jos näkee muiden elämästä leikattuja pätkiä onnistumisista, kohokohdista ja juhlista, ja omassa elämässään näkee kokonaisuuden: eli myös harmaat hetket, epäonnistumisen hetket, turhautumisen ja epäonnistumiset jne, voi tulla suhteellisuusharha: Muiden elämä on hohdokasta ja minun pelkkää mössöä.
Tähän liittyy sitten tuo riittäminen:
Miten voi kannustaa itseään siihen, että riittää itselleen. Ihan sellaisenaan, riippumatta siitä mitä muut tekevät tai miltä näyttävät. Miten voi opetella huomaamaan kiitollisuudella sen kaiken, mikä on hyvin ja mistä saa aitoa iloa. Ja hyväksymällä sen, että sitä mössöä nyt vaan on kaikkien elämässä, kohokohtien lomassa.
Mitä ajattelet tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millos nää suomalaiset juhlaperinteet on muuttunut? Kun itsestä on just normaali juttu, että uusivuosi/vappu/juhannus/joulu/pääsiäinen vietetään opiskeluaikojen jälkeen lähinnä oman perheen kanssa.
En tiedä, milloin on muuttunut. Olen jo yli viiskymppinen ja meillä uusivuosi, vappu ja juhannus on olleet aina niitä juhlia, joita vietetään porukalla. Pääsiäinen ja joulu vain lähisukulaisten kanssa, mutta noissa muissa on ystäväperheitä lapsineen mukana. Muutos opiskeluaikoihin on ollut vain se, että mukana on myös puolisot sekä lapset eikä juhlissa enää kännätä.
Kutsu sinä.