Lue keskustelun säännöt.
Kauhein vappu, ERO! Itkettää, mistä voimaa jatkaa?
30.04.2018 |
Auttakaa, aivan hirveä olo. Ei tämä yllätyksenä tullut, mutta kuitenkin. Hirveä olo. Itkettää.
Kommentit (107)
Et ole ensimmäinen eron kokenut. Ärsyttää ihmiset, jotka ovat ihmeissään tuntemuksistaan. Minäpä kerron nyt yksinkertaisen asian: Menetyksen (minkä tahansa) kokenut on surullinen. Siihen auttaa sureminen. Anteeksi, jos kuulostin kylmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muahahah kirjoitti:
Aikuinen nainen ja itkee kuin pikkutyttö! Häpeä.
Elämä on laiffii. Ei tuolla asenteella maailmassa pärjää.
Itkeminen nyt jos mikä, on luonnollista ja jopa suotavaa tuossa tilanteessa. Ihminen, joka ei tuossa tilanteessa itkisi "silmiä päästään" ei mielestäni ole ihan normaali. Tai ei ainakaan ihminen, joka kykenee rakastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Raajarikkoinen kirjoitti:
Sama tilanne paitsi että olen mies ja ikää 29-vuotta. Naista ei enää kiinnostanut tavata minua ja seksi loppui kokonaan. Nyt tekisi mieli kirota kaikki naiset alimpaan helvettiin.
Yhtään helpompaa asiasta ei tee se että lisäksi olen vielä loukannut polvenikin ja voi olla että on leikkaus edessä. Täällä nyt sitten olen yksin kämppäni vankina eikä ruokakaan enää maistu enkä pääse varmaan kohta kauppaankaan tällä kipeällä polvella. Olen nyt ryypännyt melkein viikon putkeen ja käynyt tuossa Lähi Pubissa kun sinne ei ole onneksi kuin 50 metriä matkaa.
Sitä vain kysyy itseltään että miksi kaikki paska kaatuu niskaan samaan aikaan? Nyt todellakin tuntuu siltä että elämä ei jatku ja välillä miettii myös jopa itsemurhaa näiden jatkuvien kipujenkin johdosta. Naisena olisi sentään helpompaa kun koska tahansa löytää kyllä seksiseuraa tai jopa uuden parisuhteen kunhan vain vähän meikkaa ja menee baariin. Miehenä näin ei todellakaan ole. Taidan viettää koko loppuikäni yksin saamatta edes seksiä. Eihän tässä varmaan kauaa järjissään pysy.
Ainoa asia mitä suret on se ettet saa seksiä. Asia selvä.Et tainnut tehdä naiselle selväksi että arvostat hänessä muutakin kuin seksiä (koska se on ainoa mitä arvostat) ja siksi hän lähti.Seksiseksiseksi. Osta nukke, kun et osaa naisia arvostaa.
Kyllä tein varmaan satoja kertoja selväksi että arvostan hänessä muutakin kuin seksiä mutta tuo nainen ei sitten tainnut arvostaa minua pätkääkään ihmisenä. Parempi varmaan niin että pääsi tuollaisesta paskasta ämmästä eroon. Enpä oikeastaan odottanutkaan saavani tämän palstan femakoilta mitään empatiaa mutta onhan se nyt ala-arvoista käytöstä että täällä nähdään aina automaattisesti kaikki miesten syynä ja naisessa ei voi koskaan olla mitään vikaa. Etkä itse osaa tarkastella miehiä yksilöinä vaan aina pitää yleistää?
Pääsin edellisestä suhteestani yllättävän nopeasti yli, kun annoin itselleni luvan olla oikeasti todella surullinen. Itkin kotona useamman päivän kotona, enkä edes yrittänyt olla reipas "Elämä voittaa, on niitä miehiä maailmassa" ihminen. Totaali sureminen auttoi. Pääsin todella nopeasti erosta yli. Nyt olen yksin, koska yksin olo on ihan kivaa suhteen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Raajarikkoinen kirjoitti:
Sama tilanne paitsi että olen mies ja ikää 29-vuotta. Naista ei enää kiinnostanut tavata minua ja seksi loppui kokonaan. Nyt tekisi mieli kirota kaikki naiset alimpaan helvettiin.
Yhtään helpompaa asiasta ei tee se että lisäksi olen vielä loukannut polvenikin ja voi olla että on leikkaus edessä. Täällä nyt sitten olen yksin kämppäni vankina eikä ruokakaan enää maistu enkä pääse varmaan kohta kauppaankaan tällä kipeällä polvella. Olen nyt ryypännyt melkein viikon putkeen ja käynyt tuossa Lähi Pubissa kun sinne ei ole onneksi kuin 50 metriä matkaa.
Sitä vain kysyy itseltään että miksi kaikki paska kaatuu niskaan samaan aikaan? Nyt todellakin tuntuu siltä että elämä ei jatku ja välillä miettii myös jopa itsemurhaa näiden jatkuvien kipujenkin johdosta. Naisena olisi sentään helpompaa kun koska tahansa löytää kyllä seksiseuraa tai jopa uuden parisuhteen kunhan vain vähän meikkaa ja menee baariin. Miehenä näin ei todellakaan ole. Taidan viettää koko loppuikäni yksin saamatta edes seksiä. Eihän tässä varmaan kauaa järjissään pysy.
Sinun suurin ongelmasi on naisviha, joka puskee pintaan heti, kun hommat eivät mene putkeen. Luuletko, ettei kenenkään naisen poikaystävä ole koskaan lopettanut suhdetta? Pitäisikö kaikkien jätettyjen naisten nyt vihata sinua? Joo, saahan nainen aina halutessaan p*skaa seksiä jonkun lähikapakan juopon kanssa mutta ketä se lohduttaa? Vinkiksi jatkoon: itsesäälissä rypevä, naisia pelkkänä sukupuolensa edustajana pitävä alkoholisoitunut misogyyni ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla.
Taidat itse vihata miehiä ja pitää miehiä pelkkänä sukupuolensa edustajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso hauska elokuva tai jokin täysin muun aiheen elokuva (ei romantiikkaa) ja uppoudu siihen elokuvaan niin ettet mieti eroa. Tai lue hyvä mielenkiintoinen kirja esim. Taru sormusten harrasta ei ole mitenkään romanttinen. Ajattele muita asioita ja löydät varmasti myöhemmin uuden kumppanin joka on paljon sopivampi kuin entinen. Muista ettet ole ainoa yksin oleva, sinkkuja on paljon
Vierailija kirjoitti:
Juuri eron kokeneena voin kertoa:
Shokkivaihe kestää kolme päivää. Psykologinikin vahvisti sen kriisin vaiheen. Sen ajan kuljet sumussa ja itket. Se täytyy vaan lusia. Se on kamalaa, mutta oikeasti se menee ohi.Pahin on siis ohi kolmessa päivässä ja sen jälkeen alkaa löytyä parempiakin hetkiä. Totaalinen toipuminen vie paljon aikaa, mutta alat vahvistaa itseäsi ja löytää asioita, joiden tekemistä rakastat. Elämä ei lopu. Eron kokemua on universsli. Katso ympärillesi ja näe, kuinka moni on selvinnyt. Sinäkin selviät. Tsemppiä!
Psykologisi on valitettavasti väärässä. Mitä enemmän suhteessa on ollut rakkautta ja mitä pidempään se on kestänyt, sitä syvemmällä ja sitä pidempään ryvet eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta seitsemän vuotta ei ole aikana juuri mitään. Kaikki on kovin suhteellista.
Meillä mies uhkaa lähteä kolmenkymmenen vuoden yhteiselon "kunniaksi" ja kohta jompikumpi varmaan viheltääkin pelin poikki.
Eihän tällaista kukaan kauaa jaksa.
Tätä tilannetta on nyt jatkunut jo kuukausia.
Tärkeintä on löytää joku, jolle voit puhua ja joka aidosti kuuntelee. Itse löysin sen seurakuntamme naispastorista. Olen myös puhunut tästä kaikesta hyvin avoimesti muille, jotta pysyisin järjissäni ja ymmärtäisin tapahtuneen.
Voimia meille!Toisen surun vähätteleminen vertaamalla sitä omaan tilanteeseen ei ole mitään lohduttamista. AP:lla on pahin erokriisi päällä ja tänne tullaan kertomaan että 7 vuotta ei ole mitään.... Hyvin tökeröä.
En vähättele kenenkään surun määrää, eivätkä nuo vuodet ole menneet hukkaan. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi paljon, niin tuo seitsemän vuotta alkaa tuntua ohikiitäneeltä hetkeltä. Niin se vaan käy - meille kaikille.
Kolmekymppiselle tuollainen ajanjakso on neljäsosa elämästä. Seitsemänkymppiselle kymmenesosa. Ymmärrät mitä tarkoitan, kun elettyä elämää karttuu.[/Siitä ei ollutkaan kyse onko tämä asia totta. Varmasti näin on. Vaan tuon asian esille tuominen tällaisena hetkenä ei mitenkään auta ap:ta. Tilannetajun puutetta.
Raajarikkoinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raajarikkoinen kirjoitti:
Sama tilanne paitsi että olen mies ja ikää 29-vuotta. Naista ei enää kiinnostanut tavata minua ja seksi loppui kokonaan. Nyt tekisi mieli kirota kaikki naiset alimpaan helvettiin.
Yhtään helpompaa asiasta ei tee se että lisäksi olen vielä loukannut polvenikin ja voi olla että on leikkaus edessä. Täällä nyt sitten olen yksin kämppäni vankina eikä ruokakaan enää maistu enkä pääse varmaan kohta kauppaankaan tällä kipeällä polvella. Olen nyt ryypännyt melkein viikon putkeen ja käynyt tuossa Lähi Pubissa kun sinne ei ole onneksi kuin 50 metriä matkaa.
Sitä vain kysyy itseltään että miksi kaikki paska kaatuu niskaan samaan aikaan? Nyt todellakin tuntuu siltä että elämä ei jatku ja välillä miettii myös jopa itsemurhaa näiden jatkuvien kipujenkin johdosta. Naisena olisi sentään helpompaa kun koska tahansa löytää kyllä seksiseuraa tai jopa uuden parisuhteen kunhan vain vähän meikkaa ja menee baariin. Miehenä näin ei todellakaan ole. Taidan viettää koko loppuikäni yksin saamatta edes seksiä. Eihän tässä varmaan kauaa järjissään pysy.
Ainoa asia mitä suret on se ettet saa seksiä. Asia selvä.Et tainnut tehdä naiselle selväksi että arvostat hänessä muutakin kuin seksiä (koska se on ainoa mitä arvostat) ja siksi hän lähti.Seksiseksiseksi. Osta nukke, kun et osaa naisia arvostaa.
Kyllä tein varmaan satoja kertoja selväksi että arvostan hänessä muutakin kuin seksiä mutta tuo nainen ei sitten tainnut arvostaa minua pätkääkään ihmisenä. Parempi varmaan niin että pääsi tuollaisesta paskasta ämmästä eroon. Enpä oikeastaan odottanutkaan saavani tämän palstan femakoilta mitään empatiaa mutta onhan se nyt ala-arvoista käytöstä että täällä nähdään aina automaattisesti kaikki miesten syynä ja naisessa ei voi koskaan olla mitään vikaa. Etkä itse osaa tarkastella miehiä yksilöinä vaan aina pitää yleistää?
Asiansa voi esittää niin kovin monella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex löysi uuden puolison tammikuussa ja ilmoitti sen mulle 2 päivää ennen ystävänpäivää. Muutaman päivän päästä olikin sitten kerättävä kaikki kamat yhteisestä kodista ja muutettava..
Mua auttaa liikkuminen luonnossa, yksinään lenkkeily, ajatusten läpikäyminen, sureminen, itkeminen, puhuminen, jne. 2, 5 kuukautta takana ja valoa on näkyvillä! Viime viikolla tuli tunne, että tuun exää vielä joskus erosta kiittämään, vaikka kipeää on tehnyt! Mua auttoi ajatella, että ex ei mua rakastanut eikä ollut mun arvoinen, kun teki näin julmasti mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa, aivan hirveä olo. Ei tämä yllätyksenä tullut, mutta kuitenkin. Hirveä olo. Itkettää.
nuku, syö jne. kyllä se siitä pikku hiljaa unohtuu. et sä nyt ainoa maailmassa ole jolle toi on sattunut, joten ei kannata olla noin ylihysteerinen asian tuhteen.
Totta kai ero tuntuu pahalta ja siitä saa puhua.
Miten täällä on näin paljon tunnekylmiä kommentoijia? Jos ei osaa lohduttaa tai ei ole järkevää sanottavaa, ei ole pakko kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muahahah kirjoitti:
Aikuinen nainen ja itkee kuin pikkutyttö! Häpeä.
Elämä on laiffii. Ei tuolla asenteella maailmassa pärjää.
No kyllä mä olisin enemmän huolissani sun asenteesta kuin ap:n.
Omasta erosta aikaa yli vuosi.
En vieläkään:
Kuuntele rakkauslauluja
Anna hänen näkyä minulle sosiaalisessa mediassa yms.
Puhu hänestä kun kriittisin vaihe erosta oli käsitelty
Toisaalta nyt:
Tajuan menneeni urallani eteenpäin koska olen vapaa valitsemaan
Keskityn enemmän itseeni ja omiin vahvuuksiini
Tiedän olevani yhtä kokemusta rikkaampi myös rakkaudessa, ja vaikka en koskaan rakastuisi uudelleen, yhteistä elettyä elämäämme ei voi kukaan ottaa pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko mies edes sinun arvoisesi. Oliko kenties hyvä, että ero tuli. Jos luuserin kanssa duunaat ero voi olla pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Ihan aito kysymys: Mikä siinä erossa on pahinta ja satuttaa eniten? Onko se pettymys toiseen ihmiseen vai itseensä? Tuntuvatko vuodet valuneet hukkaan, kun täytyy aloittaa alusta? Voisiko joku avata tilannettaan?
Hukkaan valuneet vuodet. Yksinkertaisesti ne suututtavat eniten.
Toiseksi eniten suututti se, että toinen osapuoli oli suunnittellut eroa jo vuosia, laskenut milloin lapset sen kestää ja näytteli "tyytyväistä" ihmistä suhteeseen. Eroilmoitus tuli tyhjästä ja oli semmoinen shokki että pää meinasi hajota.
Se tunne kun panostat suhteeseen, perheeseen, hyvinvointiin ja toinen kaivaa maata jalkojen alta on musertavaa.
Ei mitään selkeää syytä, kyllästyminen, omat vaihdevuodet, elämän suunnan etsiminen 40+ iässä kuulostivat naistenlehtien hömppäjutuilta.
Tästä tuli mulle sen verran syvä trauma että en luota enää kuin yhteen ihmiseen maailmassa. Hän ei ole koskaan pettänyt luottamustani. Tiedän sen välittömästi koska olen hyvin tarkka sen suhteen kenelle kerron mitäkin ja huomaan heti jos hän on puhut "ohi suun". Sitä ei ole koskaan tapahtunut.
Uusista naissuhteista kaksi on kaatunut siihen kun olen kuullut heidän jättäneen entisen miehensä "kyllästymisen" tai muun syyn jota he eivät osaa eritellä. En halua olla mukana seuraavana jonossa joka lempataan kyllästymisen vuoksi sivuraiteille.
Naisiin tutustun helposti, saan heidän kanssaan suhteen alkuun, mutta sitten iskee tämä henkinen lukko. En h......tti, miksi ihmeessä luottaisin tähän ihmiseen? En näe siihen mitään syytä.
M kirjoitti:
Häipyisipä tuo meidänkin pihtari akka johonkin ja jättäisi lapset ja minut rauhaan.
Miksi olet niin nyhverö ja passiivisagressiivinen uusavuton vätys, ettet uskalla itse ottaa eroa?
Mua autto hirveesti se, että ku tajusin miten paljo rahaa mulla säästyy kun ei tarvi miehen ja sen lapsen menoja kustantaa.
Voin mennä ja tulla miten haluaa, syy lähteä parhaan ystävän kanssa sinkku risteilylle, kaikki ne reissut mitä aioin tehdä, mutta jäivätkin tekemättä parisuhteen takia.
Listani oli loputon ja kerkesin viettää elämäni parhaimmat viikonloput heti eron jälkeen 😂
Extemporena toiselle paikkakunnalle ystävän kyydissä kännissä aamuyöstä 😂✌
Aivan mahtavaa 😂 eikä tarvinnut ilmoitella itsestään mitään kellekkään 😁.
Sinkkuelämä on hienoa aikaa, joten ota kaikki ilo irti siitä!
Vierailija kirjoitti:
Mua autto hirveesti se, että ku tajusin miten paljo rahaa mulla säästyy kun ei tarvi miehen ja sen lapsen menoja kustantaa.
Voin mennä ja tulla miten haluaa, syy lähteä parhaan ystävän kanssa sinkku risteilylle, kaikki ne reissut mitä aioin tehdä, mutta jäivätkin tekemättä parisuhteen takia.
Listani oli loputon ja kerkesin viettää elämäni parhaimmat viikonloput heti eron jälkeen 😂
Extemporena toiselle paikkakunnalle ystävän kyydissä kännissä aamuyöstä 😂✌
Aivan mahtavaa 😂 eikä tarvinnut ilmoitella itsestään mitään kellekkään 😁.
Sinkkuelämä on hienoa aikaa, joten ota kaikki ilo irti siitä!
Mutta mulla siis oliki takana semmonen henkisen ja fyysisen väkivallan helvetti, että ei siks tietenkää nii surettanu se ku tajusi, että oli päässy vapaaksi 😁
Ja kuukausi kodittomana oli vapauttava kokemus ✌
Onneksi on ystäviä 😊
En vähättele kenenkään surun määrää, eivätkä nuo vuodet ole menneet hukkaan. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi paljon, niin tuo seitsemän vuotta alkaa tuntua ohikiitäneeltä hetkeltä. Niin se vaan käy - meille kaikille.
Kolmekymppiselle tuollainen ajanjakso on neljäsosa elämästä. Seitsemänkymppiselle kymmenesosa. Ymmärrät mitä tarkoitan, kun elettyä elämää karttuu.