Lue keskustelun säännöt.
Yksi syy vähenevään syntyvyyteen on lapsettoman elämäntavan ihannointi ja lapsiperhe-elämän mollaaminen
30.04.2018 |
Uskallan sanoa, että varsinkin nuoriin ikäluokkiin tuolla on merkittävää vaikutusta. Todellisuudessa esim. lapsiperhe-elämästä uutisoidaan aivan liian negatiiviseen sävyyn ja vain ne negatiiviset asiat nousevat uutisiin. Samaan aikaan media hehkuttaa tuutin täydeltä, että nuorena kannattaa rellestää niin paljon kuin vain miehestä/naisesta lähtee, ihannoidaan myös matkustamista jne. Yleinen asenneilmapiiri on siis se, että armoton biletys, matkustelu yms. luonnehditaan sellaiseksi elämäksi, mitä tulee tavoitella. Sen sijaan lapsiperhe-elämää ei pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tässä asiassa pitäisi tapahtua iso muutos. Yhteiskunnan osalta pitäisi saada nuorten asenteet muuttumaan sellaisiksi, ettei armoton biletys, matkustelu, joutenolo yms. ole nuorten mielestä enää "in" eikä tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Pitäisi saada asenteet noita asioita kohtaan muuttumaan siten, että nuo ovat ns. "wt-elämän" merkkejä. Sen sijaan esim. hyvää työpaikkaa ja lapsiperhe-elämää kohtaan on saatava arvostus selvään nousuun, siten, että niitä pidetään todella tavoittelemisen arvoisina asioina elämässä. Lisäksi tulisi lopettaa se aivan valtava negatiivissävytteinen uutisointi lapsiperhe-elämästä ja kääntää se positiivissävytteiseksi uutisoinniksi. Näillä olisi varmasti vaikutusta siihen, että syntyvyys lähtisi nousuun.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Uskallan sanoa, että varsinkin nuoriin ikäluokkiin tuolla on merkittävää vaikutusta. Todellisuudessa esim. lapsiperhe-elämästä uutisoidaan aivan liian negatiiviseen sävyyn ja vain ne negatiiviset asiat nousevat uutisiin. Samaan aikaan media hehkuttaa tuutin täydeltä, että nuorena kannattaa rellestää niin paljon kuin vain miehestä/naisesta lähtee, ihannoidaan myös matkustamista jne. Yleinen asenneilmapiiri on siis se, että armoton biletys, matkustelu yms. luonnehditaan sellaiseksi elämäksi, mitä tulee tavoitella. Sen sijaan lapsiperhe-elämää ei pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tässä asiassa pitäisi tapahtua iso muutos. Yhteiskunnan osalta pitäisi saada nuorten asenteet muuttumaan sellaisiksi, ettei armoton biletys, matkustelu, joutenolo yms. ole nuorten mielestä enää "in" eikä tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Pitäisi saada asenteet noita asioita kohtaan muuttumaan siten, että nuo ovat ns. "wt-elämän" merkkejä. Sen sijaan esim. hyvää työpaikkaa ja lapsiperhe-elämää kohtaan on saatava arvostus selvään nousuun, siten, että niitä pidetään todella tavoittelemisen arvoisina asioina elämässä. Lisäksi tulisi lopettaa se aivan valtava negatiivissävytteinen uutisointi lapsiperhe-elämästä ja kääntää se positiivissävytteiseksi uutisoinniksi. Näillä olisi varmasti vaikutusta siihen, että syntyvyys lähtisi nousuun.
No, vanhempani ovat korkeakoulutettuja ja lapset on tehty yli 30:nä. Kuten tutuillakin. Olis tullut tupenrapinat jos lapsia ois alkanut parinkympin tienoilla pykäämään. Kyllähän se kulttuuri mistä tulee, vaikuttaa. Miksi lapset pitäisi tehdä niin kamalan nuorena? Kyllä on halukkailla onnistunut myöhemminkin. Sitten ollaan paniikissa kun joku on jo 30 eikä ole vielä lisääntynyt. Synnyttäjien keski-ikä 29.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan sanoa, että varsinkin nuoriin ikäluokkiin tuolla on merkittävää vaikutusta. Todellisuudessa esim. lapsiperhe-elämästä uutisoidaan aivan liian negatiiviseen sävyyn ja vain ne negatiiviset asiat nousevat uutisiin. Samaan aikaan media hehkuttaa tuutin täydeltä, että nuorena kannattaa rellestää niin paljon kuin vain miehestä/naisesta lähtee, ihannoidaan myös matkustamista jne. Yleinen asenneilmapiiri on siis se, että armoton biletys, matkustelu yms. luonnehditaan sellaiseksi elämäksi, mitä tulee tavoitella. Sen sijaan lapsiperhe-elämää ei pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tässä asiassa pitäisi tapahtua iso muutos. Yhteiskunnan osalta pitäisi saada nuorten asenteet muuttumaan sellaisiksi, ettei armoton biletys, matkustelu, joutenolo yms. ole nuorten mielestä enää "in" eikä tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Pitäisi saada asenteet noita asioita kohtaan muuttumaan siten, että nuo ovat ns. "wt-elämän" merkkejä. Sen sijaan esim. hyvää työpaikkaa ja lapsiperhe-elämää kohtaan on saatava arvostus selvään nousuun, siten, että niitä pidetään todella tavoittelemisen arvoisina asioina elämässä. Lisäksi tulisi lopettaa se aivan valtava negatiivissävytteinen uutisointi lapsiperhe-elämästä ja kääntää se positiivissävytteiseksi uutisoinniksi. Näillä olisi varmasti vaikutusta siihen, että syntyvyys lähtisi nousuun.
Ja miksi se perhe olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Mitä ihminen edes hyötyy lapsesta? joo ymmärrän että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja vanhusten hoitajia jne. mutta yksilön kannalta lapsi on huono juttu
Mitä ihminen edes HYÖTYY lapsesta? Tämä kysymys jaksaa aina ihmetyttää. Mitä sinun pitäisi HYÖTYÄ lapsesta? Jos ajattelet asiaa materian kannalta on lapsi tietenkin pelkkä menoerä. Ja iso sellainen.
Lapsesta saatava HYÖTY onkin siis täysin henkistä laatua. Suurimmalle osalle lapsen saaneita, lapsi on tietenkin tärkeintä tässä maailmassa. kaikista ei kuitenkaan ole vanhemmiksi ja siksi on hyvä, ettei lapsia tee sellaiset, jotka ei niitä halua ja joiden mielestä lapsesta pitäisi jotenkin hytyä. Lapsia ei tehdä sen takia, että niistä jotakin hyödyttäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tulee saada elää vapaasti ja toteuttaa itseään, ja vaihtaa maata jos niin haluaa.
Siinä se tiivistettynä, miksei lapsia synny, mutta ehkä asioilla on joku muukin puoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein lapset aikanaan. Esikoinen on 18v ja kuopus on 9v. Moni ikäiseni, eli 37v, vasta aloittelee lapsiperhettä. Jos itse en olis tehny lapsia silloin kun tein, en missään nimessä tekis nyt. Ikävä ilmapiiri on nyt.
Miksi hankit toisen lapsen? Sinulla olisi ensimmäinen jo lähdössä pois kotoa. Nyt joudut pitämään toista kotona vielä kymmenen vuotta. Mikä ihme sai sinut hankkimaan toisen lapsen?
Lapsia on kolme. Leskeydyin varsin nuorena, lapsia oli silloin kaksi. Kolmas on uuden miehen kanssa tehty, koska haluttiin yksi yhteinenkin. Helppoahan tämä nyt on, kun lapset eivät ole enää niin riippuvaisia joka hetki vanhemmista. Tämän ikäiset lapset on helppohoitoisia myös nyky yhteiskunnan vaatimusten ristipaineessa. Toista olisi vauvojen tai pikkulasten kanssa.
No mitäpä ihannoimmista olisi perhe-elämässä? Stressiä, riittämättömyyttä, jatkuvaa neuvottelua, konflikteja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein lapset aikanaan. Esikoinen on 18v ja kuopus on 9v. Moni ikäiseni, eli 37v, vasta aloittelee lapsiperhettä. Jos itse en olis tehny lapsia silloin kun tein, en missään nimessä tekis nyt. Ikävä ilmapiiri on nyt.
Miksi hankit toisen lapsen? Sinulla olisi ensimmäinen jo lähdössä pois kotoa. Nyt joudut pitämään toista kotona vielä kymmenen vuotta. Mikä ihme sai sinut hankkimaan toisen lapsen?
En ole se, jolta kysyit, mutta lapsi ei ole mikään hyödyke. Lapsi on ihminen. Jos lapsi tuntuu noin riesalta, niin älä vahingossakaan tee. Luokittelet varmaan ihmisiä ylipäätään sen mukaan, kenestä hyödyt jotain ja kenestä et. Elämä on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miksi heittää elämänsä hukkaan hankkimalla lapsia? On onnellista, että niin moni on ymmärtänyt, ettei se kannata. He ovat saaneet pitää elämänsä.
Minäkin olen onnellinen, että moni jätää lapset tekemättä. Täällä on muutenkin liikaa ihmisiä. Ja kun joku muu ei tee lapsia, on minun neljällä lapsella enemmän tilaa elää. Elämä ei ole hukkaan heitettyä, kun saa lapset. päinvastoin. Siitä elämä alkaa. Mutta toki lapset ovat vanhemmillaan vain hetken lainassa ja lentävät sitten omilleen.
Sitten joutuu taas keksimään elämään muuta sisältöä. Lapset on ihania ja rakkaita, mutta ei niitä kyllä kaikkien tarvitse tehdä. Itse olen ehtinyt olla työelämässä sitä "uraa luomassa" 30v vaikka olen lapset tehnytkin. Ja vielä on 7 vuotta työelämää jäljellä ennenkuin eläkeikä on saavutettu. Joten hyvin ehtii töitäkin tehdä, vaikka lapsiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailta löytyy meille veloille hoitajat ja hoitopaikat, vieläpä halvemmalla mitä täältä kotimaasta ;)
En aio luovuttaa kovalla vaivalla saatua paikkaani jollekin kotirouvaa kotonaan pitävälle. Laulaen työtäni teen ja viheltäen pistän menemään :)
No mulle on aivan sama jos joku päättää olla tekemättä lapsia. Tehkööt mitä lystää. Kyllä moni sen kuolinvuoteella tajuaa että se ura nyt oli aivan se ja sama, eipä se "köyhyyskään" maailmanloppu ole mutta harva niitä lapsiaan katuu. Mutta sitten on turha enää itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ihannoimmista olisi perhe-elämässä? Stressiä, riittämättömyyttä, jatkuvaa neuvottelua, konflikteja....
Ja näiden mainitsemiesi lisäksi paljon rakkautta, rakkautta ja rakkautta. lapset tuo tullessaan uskomattoman määrän rakkautta.
Minkätakia lapsiperhe-elämän vaihtoehtona esitetään aina biletys? Ei minua ole kiinnostanut biletys koskaan. Mulle on tärkeää ollut hyvä työura ja hyvä avioliitto mieheni kanssa. Mieluummin mennään viikonlopuksi mökille (jota ei olisi ollut varaa hankkia lapsellisena) ja tehdään vaikka polttopuita kuin että biletettäisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailta löytyy meille veloille hoitajat ja hoitopaikat, vieläpä halvemmalla mitä täältä kotimaasta ;)
Joo, varmaan oikea paratiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan sanoa, että varsinkin nuoriin ikäluokkiin tuolla on merkittävää vaikutusta. Todellisuudessa esim. lapsiperhe-elämästä uutisoidaan aivan liian negatiiviseen sävyyn ja vain ne negatiiviset asiat nousevat uutisiin. Samaan aikaan media hehkuttaa tuutin täydeltä, että nuorena kannattaa rellestää niin paljon kuin vain miehestä/naisesta lähtee, ihannoidaan myös matkustamista jne. Yleinen asenneilmapiiri on siis se, että armoton biletys, matkustelu yms. luonnehditaan sellaiseksi elämäksi, mitä tulee tavoitella. Sen sijaan lapsiperhe-elämää ei pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tässä asiassa pitäisi tapahtua iso muutos. Yhteiskunnan osalta pitäisi saada nuorten asenteet muuttumaan sellaisiksi, ettei armoton biletys, matkustelu, joutenolo yms. ole nuorten mielestä enää "in" eikä tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Pitäisi saada asenteet noita asioita kohtaan muuttumaan siten, että nuo ovat ns. "wt-elämän" merkkejä. Sen sijaan esim. hyvää työpaikkaa ja lapsiperhe-elämää kohtaan on saatava arvostus selvään nousuun, siten, että niitä pidetään todella tavoittelemisen arvoisina asioina elämässä. Lisäksi tulisi lopettaa se aivan valtava negatiivissävytteinen uutisointi lapsiperhe-elämästä ja kääntää se positiivissävytteiseksi uutisoinniksi. Näillä olisi varmasti vaikutusta siihen, että syntyvyys lähtisi nousuun.
Ja miksi se perhe olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Mitä ihminen edes hyötyy lapsesta? joo ymmärrän että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja vanhusten hoitajia jne. mutta yksilön kannalta lapsi on huono juttu
Mitä ihminen edes HYÖTYY lapsesta? Tämä kysymys jaksaa aina ihmetyttää. Mitä sinun pitäisi HYÖTYÄ lapsesta? Jos ajattelet asiaa materian kannalta on lapsi tietenkin pelkkä menoerä. Ja iso sellainen.
Lapsesta saatava HYÖTY onkin siis täysin henkistä laatua. Suurimmalle osalle lapsen saaneita, lapsi on tietenkin tärkeintä tässä maailmassa. kaikista ei kuitenkaan ole vanhemmiksi ja siksi on hyvä, ettei lapsia tee sellaiset, jotka ei niitä halua ja joiden mielestä lapsesta pitäisi jotenkin hytyä. Lapsia ei tehdä sen takia, että niistä jotakin hyödyttäisiin.
Perheestä/lapsesta saatu hyöty miehelle on helvetin minimaalinenm, oikeastaan paskin diili mitä voi itselleen "vakituisen ilmaisen pillun" himossaan tehdä. Perkele kun osaa olla typerä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen yksilö, jonka media tai tämä palsta on pelastanut perheellisyydeltä, on voitto. Heidän puolestaan voi olla vain onnellinen. Ja surra perheellisten puolesta.
Mun puolesta ei ainakaan tarvitse surra. Minulla on ihana lapsi ja ihana mies. Meillä on ihana perhe ja onnellinen elämä.
Sure mielummin niiden puolesta, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä. Olivat he sitten perheellisiä tai lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan sanoa, että varsinkin nuoriin ikäluokkiin tuolla on merkittävää vaikutusta. Todellisuudessa esim. lapsiperhe-elämästä uutisoidaan aivan liian negatiiviseen sävyyn ja vain ne negatiiviset asiat nousevat uutisiin. Samaan aikaan media hehkuttaa tuutin täydeltä, että nuorena kannattaa rellestää niin paljon kuin vain miehestä/naisesta lähtee, ihannoidaan myös matkustamista jne. Yleinen asenneilmapiiri on siis se, että armoton biletys, matkustelu yms. luonnehditaan sellaiseksi elämäksi, mitä tulee tavoitella. Sen sijaan lapsiperhe-elämää ei pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tässä asiassa pitäisi tapahtua iso muutos. Yhteiskunnan osalta pitäisi saada nuorten asenteet muuttumaan sellaisiksi, ettei armoton biletys, matkustelu, joutenolo yms. ole nuorten mielestä enää "in" eikä tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Pitäisi saada asenteet noita asioita kohtaan muuttumaan siten, että nuo ovat ns. "wt-elämän" merkkejä. Sen sijaan esim. hyvää työpaikkaa ja lapsiperhe-elämää kohtaan on saatava arvostus selvään nousuun, siten, että niitä pidetään todella tavoittelemisen arvoisina asioina elämässä. Lisäksi tulisi lopettaa se aivan valtava negatiivissävytteinen uutisointi lapsiperhe-elämästä ja kääntää se positiivissävytteiseksi uutisoinniksi. Näillä olisi varmasti vaikutusta siihen, että syntyvyys lähtisi nousuun.
No, vanhempani ovat korkeakoulutettuja ja lapset on tehty yli 30:nä. Kuten tutuillakin. Olis tullut tupenrapinat jos lapsia ois alkanut parinkympin tienoilla pykäämään. Kyllähän se kulttuuri mistä tulee, vaikuttaa. Miksi lapset pitäisi tehdä niin kamalan nuorena? Kyllä on halukkailla onnistunut myöhemminkin. Sitten ollaan paniikissa kun joku on jo 30 eikä ole vielä lisääntynyt. Synnyttäjien keski-ikä 29.
Samaa mieltä, parikymppiset ovat vielä itsekin lapsia, siinä 27-31 on just hyvä aika hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No mulle on aivan sama jos joku päättää olla tekemättä lapsia. Tehkööt mitä lystää. Kyllä moni sen kuolinvuoteella tajuaa että se ura nyt oli aivan se ja sama, eipä se "köyhyyskään" maailmanloppu ole mutta harva niitä lapsiaan katuu. Mutta sitten on turha enää itkeä.
Silloinkin hirveä huoli niistä lapsista. Kyllä lapsettomilla on paljon paremmin oltavat.
Minä kysyin teininä äidiltäni - joka on syntynyt 1939 - miksi ihmeessä hän meni naimisiin ja teki lapsia. Äitini vastasi ”mitä muutakaan minä olisin tehnyt?”.
Äitini on hammaslääkäri, ja teki siis kaksi lasta 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ihannoimmista olisi perhe-elämässä? Stressiä, riittämättömyyttä, jatkuvaa neuvottelua, konflikteja....
Ja näiden mainitsemiesi lisäksi paljon rakkautta, rakkautta ja rakkautta. lapset tuo tullessaan uskomattoman määrän rakkautta.
Mutta siitä vaietaan. Hyvä esimerkki on tämä palsta. Jos puhutaan lapsista, niistä valitetaan. Jos puhutaan lapsiperheen arjesta, siitä valitetaan. Jos puhutaan lasten kavereista, niistä valitetaan. Päiväkodeista valitetaan, koulusta valitetaan, neuvolatoiminnasta valitetaan, niistä hemmetin myyjäisiin tarvittavista mokkapaloista valitetaan.... aina vaan valitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan sanoa, että varsinkin nuoriin ikäluokkiin tuolla on merkittävää vaikutusta. Todellisuudessa esim. lapsiperhe-elämästä uutisoidaan aivan liian negatiiviseen sävyyn ja vain ne negatiiviset asiat nousevat uutisiin. Samaan aikaan media hehkuttaa tuutin täydeltä, että nuorena kannattaa rellestää niin paljon kuin vain miehestä/naisesta lähtee, ihannoidaan myös matkustamista jne. Yleinen asenneilmapiiri on siis se, että armoton biletys, matkustelu yms. luonnehditaan sellaiseksi elämäksi, mitä tulee tavoitella. Sen sijaan lapsiperhe-elämää ei pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tässä asiassa pitäisi tapahtua iso muutos. Yhteiskunnan osalta pitäisi saada nuorten asenteet muuttumaan sellaisiksi, ettei armoton biletys, matkustelu, joutenolo yms. ole nuorten mielestä enää "in" eikä tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä. Pitäisi saada asenteet noita asioita kohtaan muuttumaan siten, että nuo ovat ns. "wt-elämän" merkkejä. Sen sijaan esim. hyvää työpaikkaa ja lapsiperhe-elämää kohtaan on saatava arvostus selvään nousuun, siten, että niitä pidetään todella tavoittelemisen arvoisina asioina elämässä. Lisäksi tulisi lopettaa se aivan valtava negatiivissävytteinen uutisointi lapsiperhe-elämästä ja kääntää se positiivissävytteiseksi uutisoinniksi. Näillä olisi varmasti vaikutusta siihen, että syntyvyys lähtisi nousuun.
Ja miksi se perhe olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Mitä ihminen edes hyötyy lapsesta? joo ymmärrän että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja vanhusten hoitajia jne. mutta yksilön kannalta lapsi on huono juttu
Mitä ihminen edes HYÖTYY lapsesta? Tämä kysymys jaksaa aina ihmetyttää. Mitä sinun pitäisi HYÖTYÄ lapsesta? Jos ajattelet asiaa materian kannalta on lapsi tietenkin pelkkä menoerä. Ja iso sellainen.
Lapsesta saatava HYÖTY onkin siis täysin henkistä laatua. Suurimmalle osalle lapsen saaneita, lapsi on tietenkin tärkeintä tässä maailmassa. kaikista ei kuitenkaan ole vanhemmiksi ja siksi on hyvä, ettei lapsia tee sellaiset, jotka ei niitä halua ja joiden mielestä lapsesta pitäisi jotenkin hytyä. Lapsia ei tehdä sen takia, että niistä jotakin hyödyttäisiin.
Olen aika samoilla linjoilla. En haaveillut perheestä ja nautin elämästäni kahdestaan mieheni kanssa. Matkustelimme ja kauhistelimme lapsiperheiden kaoottiselta näyttävää elämää. Olimme erittäin kunnianhimoisia töidemme suhteen. Tosin mikään ei ollut koskaan tarpeeksi: piti päästä parempiin ravintoloihin, hienompiin hotelleihin, saada enemmän vastuuta, enemmän palkkaa ja matkustaa kauemmas. Sitten olinkin yllätykseksemme raskaana. Koska meillä on pitkä parisuhde takana ja kaikinpuolin hyvä elämä, päätimme pitää lapsen. Emmekä ole koskaan olleet onnellisempia. Lapsen syntymä laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen ja uusiin mittasuhteisiin. Haluamme edelleen edetä uralla, mutta se ei tunnu enää maailman tärkeimmältä asialta. Matkailla voi lastenkin kanssa, vaikka se hetken on erilaista kuin ennen (eikä se haittaa, olemme ehtineet nähdä jo paljon). Lapsi kulkee mukana ravintoloissa.
Ja kyllä, välillä on raskaita hetkiä. Mutta myös huumaavan paljon iloa ja rakkautta. Koen olevani hyvä vanhempi, vaikken täydellinen olekaan. Elämä on just hyvä näin. Ainoastaan harmittaa, ettemme ryhtyneet tähän jo aiemmin, sillä ikää alkaa olla jo sen verran, että kovin montaa lasta lisää ei ehdi enää saada, jos saa toistakaan. Silti toivottavasti joskus voin istua iltaa ainakin yhden aikuisen lapseni ja hänen puolisonsa/perheensä kanssa. Oma perhe on valtava rikkaus.
Omalla kohdallani lapset jäivät tekemättä, koska ei vaan ollut pakko. Elämässä on ollut ihan tarpeeksi muutakin tekemistä, eikä lisääntyminen kiinnostanut, joten jätin sitten lisääntymättä. Naisen rooli ei enää ole niin ahdas kuin ennen, ainakin mikäli omistaa hyvän itsetunnon.
Ja jos rehellisiä ollaan, ihmislaji joutaisi kuolla sukupuuttoon, kun eivät millään opi elämään planeettamme resurssien rajoissa. Mutta sitä pelkoa ei nykyisen väestönkasvun valossa taida olla.