Yksinäinen vappu taas kerran.
Jo monta vuotta oon kirjoittanut AV:lle olevani yksin vappuna, niin tänäkin vuonna. Aina sitä miettii, että ehkä saa vuoden aikana kavereita, mutta koskaan se ei näy tapahtuvan.
N31
Kommentit (56)
Ei mullakaan ole kavereita. Vain kiukutteleva mies ja lapsi.
Samahan se on mulla ollut. Nyt tuli tosin yks tekstari kaverilta.
Usein vihaan vappua jos ei oo mitään tiedossa.
Finderella kirjoitti:
Mitä keinoja olet kokeillut uusien ystävien saamiseksi?
Mikset lähtisi itseksesi mieleiseen vapunviettoon ja koittaisi siellä tutustua ihmisiin?
Olen arka ihminen, mutta olen koittanut olla mukana järjestötoiminnassa. Järjestöhommat kyllä saan hoidettua muiden ihmisten kanssa, mutta eipä sieltä ketään ystäväksi asti tule. Olin myös masentuneiden vertaistukiryhmässä viime vuonna, mutta siellä ei kenelläkään ollut ongelmana ystävien puute, joten kukaan ei jäänyt sieltäkään kaveriksi asti, vaikka henkilökohtaisia asioita puhuttiinkin toisillemme.
Kerran olin vapputapahtumassa, mutta siellä oli kiusallista olla, kun olen niin hiljainen. Seisoskelin pitkiä aikoja yksin, kun ainoa tuntemani ihminen oli kavereineen saunassa. Siihen nähden tuntuu vaikealta ajatukselta mennä tapahtumaan, josta en tunne ketään.
Mä olen melkein yksin. Olen kissan kanssa. Mutta mua ei haittaa, viihdyn yksin.
Minusta on mukavaa viettää vappua kotona ihan yksin. Inhoan meteliä, kaaosta ja kaikenlaista örveltämistä. Aikaisemmin kaipasin seuraa vappuna, ja kun sitä oli, tuskastuin siihen meteliin ja epäjärjestykseen, mikä vappuna vallitsee.
Nykyään olen enemmän kuin tyytyväinen, kun ei tarvitse mennä minnekään. Kun kukaan ei enää kysele perääni, minun ei tarvite keksiä selityksiäkään, miksi olen mieluummin kotona kuin muualla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukavaa viettää vappua kotona ihan yksin. Inhoan meteliä, kaaosta ja kaikenlaista örveltämistä. Aikaisemmin kaipasin seuraa vappuna, ja kun sitä oli, tuskastuin siihen meteliin ja epäjärjestykseen, mikä vappuna vallitsee.
Nykyään olen enemmän kuin tyytyväinen, kun ei tarvitse mennä minnekään. Kun kukaan ei enää kysele perääni, minun ei tarvite keksiä selityksiäkään, miksi olen mieluummin kotona kuin muualla.
Ihanaa, että viihdyt yksin ja pystyt nauttimaan omasta rauhasta. Itsekään en haluaisi sellaista "pinnallista" ja örveltävää vappua. Tuo yksi tapahtuma, josta kerroin, tuntui juuri vähän sellaiselta pinnalliselta, siellä oli siksi ahdistavaa olla. Mutta se ei tarkoita, ettenkö kaipaisi sellaista vappua, jossa voisi olla hyvien ystävien ja tuttujen ihmisten kanssa porukalla. Taidan vaan olla liian surkea saadakseni sellaisia hyviä ystäviä.
Mä olen myös yksin. Mies töissä, toinen lapsi muutanut jo pois ja teini kavereillaa. Yksin sohvalla, pitäisi jotain syödä ja juoda, mutta tylsää se yksin on.
Missä ap asuu?
Olisitko lähtenyt mun kanssa alkeelliselle sähköttömälle mökille?
Hieman juopottelua, saunomista ja ehkä jotain sellaista?
Nyt lähden jatkamaan autoremonttia, mutta ehkä ensi vuonna.
En ymmärrä miksi aikuiset ihmiset valittaa ja vinkuu jos on yksin! Varsinkin jos ei halua olla yksin. Jos on terve ja terveet jalat, sen kun lähtee jonnekin tuulettumaan. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin henki lähtee. Nauttikaa elämästä hyvät ihmiset ja tehkää mitä mieli tekee, ilo pitää ottaa irti mistä sen saa :D Hauskaa Vappua!
Ei niitä kavereita tule kotoa hakemaan! Ei siellä kannata kökkiä, rohkeasti vaan ulos ja tutustumaan ihmisiin. Yksin olen minäkin mennyt monet kerrat esim.tansseihin ja seuraa on löytynyt. Ei siellä tarvii yksin olla, monet muutkin menee yksin. Rohkeesti vaan jutteleen niin aivan varmasti saa seuraa. Tai jos ei tanssi, menee netin deitti palstalle ja tekee reippaasti jonkun toisen yksinäisen kanssa tärskyt! Myös näin olen tehnyt. ps. ja olen 56 v nainen :D
Sama ongelma kuin AP:llä. Mä olen todella huono juttelemaan tutuille taikka tuntemattomille ihmisille ja näinollen olen elänyt yksinäni koko elämäni. Olisi mukavaa saada seuraa mutta kiusallisia hiljaisia hetkiä tulee jatkuvasti joten välttelen ihmisseuraa tätä nykyään.
Yksinäisyys ahdistaa mutta niin ahdistaa pakollinen puhuminenkin.
Ap liikkeelle vain! Itse en osaa enää laskea monettako ”yksinäistä” vappua minä vietän.
Puolisona maailman epäsosiaalisin ihminen, joka vuosi vuodelta käy vaikeammaksi.
Esimerkkejä meiltä
- juhlia ei vietetä, koska hän vihaa hössöttämistä
- ystäviä eikä sukulaisia meillä ole käynyt ainakaan 15vuoteen (koti on paikka jossa pitää olla rauhassa) aikuiset lapset puolisoineen saattavat meillä piipahtaa ja sen aikaa puoliso mököttää hiljaa huoneessaan
- meillä ei ole puhuttu kuukausiin, koska ei ole asiaa
- töiden jälkeen avataan televisio jota katselee aamutunneille saakka
No oma vikanihan se on, kun tässä olla möllötän, mutta vuokra-asunto nyt vain sattuu olemaan nimelläni ja minä maksan vuokran.
Eihän tuo mihinkään täältä lähde, enkä ketään voi uloskaan heittää.
Ap vaihtaisin kanssasi paikkaa vaikka heti.
Olen opiskelija, mutta tulin jo kotiin vappujuhlista koska alkoi ahdistamaan ne muutamat hetket kun en keksinyt mitään puhuttavaa tai en uskaltanut keskustella. Sanoin kaveriporukalle, että en voi nyt hyvin ja lähdin kotiin.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä..
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma kuin AP:llä. Mä olen todella huono juttelemaan tutuille taikka tuntemattomille ihmisille ja näinollen olen elänyt yksinäni koko elämäni. Olisi mukavaa saada seuraa mutta kiusallisia hiljaisia hetkiä tulee jatkuvasti joten välttelen ihmisseuraa tätä nykyään.
Yksinäisyys ahdistaa mutta niin ahdistaa pakollinen puhuminenkin.
Ei sitä kokoaikaa tarvitse kälättää. Välillä on ihan hyvä rentoutua ja hengittää raikasta happea ja sitten vaikka ihailla maisemia. Ja jos lähtee vaikka viettämään iltaa toisen samanlaisen yksinäisen kanssa niin siinä on jo jotain yhteistä mistä puhua. :)
Elämässä yleensä saa ne asiat, joita oikeasti haluaa. Sinä et vaan myönnä sitä, että et tee tilanteelle mitään todellista.
Mitä keinoja olet kokeillut uusien ystävien saamiseksi?
Mikset lähtisi itseksesi mieleiseen vapunviettoon ja koittaisi siellä tutustua ihmisiin?