Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen vappu taas kerran.
30.04.2018 |
Jo monta vuotta oon kirjoittanut AV:lle olevani yksin vappuna, niin tänäkin vuonna. Aina sitä miettii, että ehkä saa vuoden aikana kavereita, mutta koskaan se ei näy tapahtuvan.
N31
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma kuin AP:llä. Mä olen todella huono juttelemaan tutuille taikka tuntemattomille ihmisille ja näinollen olen elänyt yksinäni koko elämäni. Olisi mukavaa saada seuraa mutta kiusallisia hiljaisia hetkiä tulee jatkuvasti joten välttelen ihmisseuraa tätä nykyään.
Yksinäisyys ahdistaa mutta niin ahdistaa pakollinen puhuminenkin.
Ei sitä kokoaikaa tarvitse kälättää. Välillä on ihan hyvä rentoutua ja hengittää raikasta happea ja sitten vaikka ihailla maisemia. Ja jos lähtee vaikka viettämään iltaa toisen samanlaisen yksinäisen kanssa niin siinä on jo jotain yhteistä mistä puhua. :)
Tuo voi toimia, että löytää toisen yksinäisen seuraksi, mutta se että hiljainen ja arka ihminen lähtee yksin juhlivien kaveriporukoiden keskelle, ei tuo tulosta. Se on niin nähty, että siellä joukossa tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi ja ulkopuolisemmaksi.
Yksi syy suomalaisten yksinäisyyteen on, että perhesuhteet ovat väliaikaisia. Kun nuori muuttaa lapsuudenkodistaan pois, pidetään esimerkillisenä kasvatuksessa onnistumisena, jos nuori ei juurikaan enää pidä yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Meillä arvostetaan varhaista itsenäistymistä ja itsenäistymiseen kuuluu, että täysi-ikäisenä hankitaan uudet ihmissuhteet entisten tilalle. Perhejuhlia voi viettää vain hankkimalla uusi, ikioma perhe. Jos puolisoa, ystäviä tai kavereita ei löydy, jäädään yksin.
Sama. No okei kyllä mä pikaisesti näen tänään illalla paria kaveria. Mutta enemmän vielä mua ahdistaa yksinäinen juhannus tai uusvuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aikuiset ihmiset valittaa ja vinkuu jos on yksin! Varsinkin jos ei halua olla yksin. Jos on terve ja terveet jalat, sen kun lähtee jonnekin tuulettumaan. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin henki lähtee. Nauttikaa elämästä hyvät ihmiset ja tehkää mitä mieli tekee, ilo pitää ottaa irti mistä sen saa :D Hauskaa Vappua!
Tehkää mitå mieli tekee? Miten tekee mitä mieli tekee jos haluaa tehdå asioita muiden kanssa eikä ole niitå muita ihmisiä?
Ja sen kun lähtee jonnekin tuullettumaan? Sehän onkin kiva tuullettua yksin muiden pitäessä hauskaa.
Yksinäisyys on raskasta. Se on tyhjää ja lannistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä yleensä saa ne asiat, joita oikeasti haluaa. Sinä et vaan myönnä sitä, että et tee tilanteelle mitään todellista.
Ai hyvå kun kerroit tuon. En tiennytkään ettå kaikki on vain minun haluamisestani kiinni.
Mutta aina oppii uutta. Nyt minun pitää vain oikeasti haluta niin läheiseni raitistuu ja tulee terveeksi ja onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aikuiset ihmiset valittaa ja vinkuu jos on yksin! Varsinkin jos ei halua olla yksin. Jos on terve ja terveet jalat, sen kun lähtee jonnekin tuulettumaan. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin henki lähtee. Nauttikaa elämästä hyvät ihmiset ja tehkää mitä mieli tekee, ilo pitää ottaa irti mistä sen saa :D Hauskaa Vappua!
Tehkää mitå mieli tekee? Miten tekee mitä mieli tekee jos haluaa tehdå asioita muiden kanssa eikä ole niitå muita ihmisiä?
Ja sen kun lähtee jonnekin tuullettumaan? Sehän onkin kiva tuullettua yksin muiden pitäessä hauskaa.
Yksinäisyys on raskasta. Se on tyhjää ja lannistavaa.
Yksinäisen dilemma. Mitään ei huvita tehdä, koska ei ole kavereita. Kun mitään ei huvita tehdä, ei kukaan myöskään kiinnostu eikä saa kavereita. Ja mitään ei huvita tehdä, koska ei ole kavereita.
Olisinpa yksin. Kotona mies, jota halveksin. Ja lapsi tulossa. Elämäni suurin virhe. Olisi vain parempi lopettaa koko surkuhupaisa elämäni. Yksin olisin ollut onnellisempi. Vihaan elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Viimeksi mulla on ollut vappuna seuraa 10 vuotta sitten. Tosin nyt ei sinänsä harmita sillä olen toista päivää kuumeessa kotona.
Hohhoijaa. Taidan painattaa itselleni paidan jossa lukee: "AV-MAMMA-kaveripalvelu". Sitten kuljeskelen juhannuksena, vappuna, uutena vuotena jne. ympäriinsä ja yritän bongailla näitä tyyppejä jotka tänne monta kertaa vuodessa avautuvat siitä ettei ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen täälläkin. Lapsista toinen nukkuu ja pienempi on nukahtamassa. Ei ketään jonka kanssa jutella tai viettää aikaa. Nököttää yksin neljän seinän sisällä kun lapset ovat yliväsyneitä päivästä.
Mulla on viimeksi ollut seuraa ja juhlia vuosia sitten. Oliskin kaveri jonka kanssa syödä hyvin, kilistää yhdet lasit ja saunoa. Vaan ei ole.
Itkettää ja harmittaa, tuntuu hiton raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin uuteen kaupunkiin opiskelemaan ja sain kyllä koulukavereita, mutta sellaisia joiden kanssa ei tullut vapaa-aikaa vietettyä yhtään. Lopetin kuitenkin koulun ja nyt olen aivan yksin. Pääsykokeita nyt edessä ja välillä ahdistaa suunnattomasti ajatus, jos en pääsekään syksyllä kouluun ja en pääse aloittamaan elämää uudelta puhtaalta pöydältä.
Yksin vietetään vappua täälläkin ja ties monennenko kerran peräkkäin ja onnellinen olen, ettei kukaan tule häiritsemään rauhaani.
t: yksin vaan ei yksinäinen
Yksin myös täällä! Tai no en nyt ihan yksin otin siskon, äidin sekä siskon kaverin koirat mun luo, että he pääsevät juhlimaan. Yhteensä kuusi koiraa täällä kun itselläni on kaksi. Näin tehdään melkein aina kun on jotai juhlaa, kun mulla ei kavereita ole niin pääsevät muut juhlimaan hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse jättää koiria yksin.
Ihan kivaahan tämä on, mutta olisi mustakin kiva juhlia ystävien kanssa. Kavereita ei vaan ole, koska jättäydyin itse pois porukoista, sillä en vaan kestänyt enää sitä kieroilua ja selän takana pahan puhumista. Näin 26 vuotiaana on aika vaikeaa saada uusia kavereita.
Harmi, jos tuntee olevansa yksin yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija, mutta tulin jo kotiin vappujuhlista koska alkoi ahdistamaan ne muutamat hetket kun en keksinyt mitään puhuttavaa tai en uskaltanut keskustella. Sanoin kaveriporukalle, että en voi nyt hyvin ja lähdin kotiin.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä..
Niin ja ongelma on se, että nämä muutamat hetket ahdistaa aina kun en uskalla puhua vähän tuntemattojen kanssa, jotka kuitenkin pyörivät kaveriporukan ympärillä. Pelkään noloja tilanteita ja nyt kaduttaa..
Eikö auta jos otat vähän hapanta?
Niin ja ongelma on se, että nämä muutamat hetket ahdistaa aina kun en uskalla puhua vähän tuntemattojen kanssa, jotka kuitenkin pyörivät kaveriporukan ympärillä. Pelkään noloja tilanteita ja nyt kaduttaa..