Yksinäinen vappu taas kerran.

Vierailija kirjoitti:

Yksin myös täällä! Tai no en nyt ihan yksin otin siskon, äidin sekä siskon kaverin koirat mun luo, että he pääsevät juhlimaan. Yhteensä kuusi koiraa täällä kun itselläni on kaksi. Näin tehdään melkein aina kun on jotai juhlaa, kun mulla ei kavereita ole niin pääsevät muut juhlimaan hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse jättää koiria yksin.

Ihan kivaahan tämä on, mutta olisi mustakin kiva juhlia ystävien kanssa. Kavereita ei vaan ole, koska jättäydyin itse pois porukoista, sillä en vaan kestänyt enää sitä kieroilua ja selän takana pahan puhumista. Näin 26 vuotiaana on aika vaikeaa saada uusia kavereita.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten aikuisena kelvataan kyllä lähisukulaisille koiranhoitajiksi, mutta ei kelvata seuraksi vapunviettoon.

- Nro 25 -

Yksin minäkin olen.Sitä luulee tottuvansa mutta aina se tekee pahaa olla yksin oli joulu tai juhannus.

Itsellä niin että en koe iloa enkä innostusta ja vituttaa koko ajan, ja ilmeisesti en kelpaa "tällaisena kuin olen". Minkäs minä sille voin jos joku auringonpaiste on yhdentekevää, mutta pitäisi olla "ihanaa, voi mikä ihana sää", ja olen liian väsynyt feikkaamaan. Silti kaipaan kauheasti seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä niin että en koe iloa enkä innostusta ja vituttaa koko ajan, ja ilmeisesti en kelpaa "tällaisena kuin olen". Minkäs minä sille voin jos joku auringonpaiste on yhdentekevää, mutta pitäisi olla "ihanaa, voi mikä ihana sää", ja olen liian väsynyt feikkaamaan. Silti kaipaan kauheasti seuraa.

Nii just! Nyt pitäs olla niin ilonen ja pirtee kun on kevät ja "kesällä varmasti löydät seuraa". No juu en ole ennekään löytänyt niin miksi siis tänä kesänäkään.

Mäkin olen yksin. Ei ole kavereita, eikä miestä tai ketään. Pitäisi varmaan hankkia kissa! Tämän päivän vietin ompelemalla itselleni kesämekon, ja kohta voisi katsoa vaikka telkkaria...

Vierailija kirjoitti:

Ap liikkeelle vain! Itse en osaa enää laskea monettako ”yksinäistä” vappua minä vietän.

Puolisona maailman epäsosiaalisin ihminen, joka vuosi vuodelta käy vaikeammaksi.

Esimerkkejä meiltä

- juhlia ei vietetä, koska hän vihaa hössöttämistä

- ystäviä eikä sukulaisia meillä ole käynyt ainakaan 15vuoteen (koti on paikka jossa pitää olla rauhassa) aikuiset lapset puolisoineen saattavat meillä piipahtaa ja sen aikaa puoliso mököttää hiljaa huoneessaan

- meillä ei ole puhuttu kuukausiin, koska ei ole asiaa

- töiden jälkeen avataan televisio jota katselee aamutunneille saakka

No oma vikanihan se on, kun tässä olla möllötän, mutta vuokra-asunto nyt vain sattuu olemaan nimelläni ja minä maksan vuokran.

Eihän tuo mihinkään täältä lähde, enkä ketään voi uloskaan heittää.

Ap vaihtaisin kanssasi paikkaa vaikka heti.

Puolisosi kuulostaa masentuneelta.

Harmi vaan määrä ei korvaa kavereissa laatua. Niiden pitäisi olla sellaisia jotka on samalla aaltopituudella, samanhenkisiä ja se on vaikeaa. Olen löytänyt sellaisia mutta he ovat ulkomailla, liian kiireisiä oman elämänsä kanssa tms. tai sitten en uskaltanut tutustua koska olin liian ujo. Nyt joka tapauksessa masennuksen takia yksinäinen, tuntuu etten saa koskaan elämääni järjestykseen. 

Mietinkin, että onko joku jo avannut ketjun. Yksinäinen vappu, taas kerran. Samoin oli uusi vuosi.

Mies on töissä ja minulla ei ole kavereita. Taidan mennä kohta nukkumaan, ehkä luen hetken jotain kirjaa.

Tuli itku kun katsoin uutisista kaveriporukoita, jotka viettävät vappua. Olisi kivaa joskus olla tuollaisessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Harmi vaan määrä ei korvaa kavereissa laatua. Niiden pitäisi olla sellaisia jotka on samalla aaltopituudella, samanhenkisiä ja se on vaikeaa. Olen löytänyt sellaisia mutta he ovat ulkomailla, liian kiireisiä oman elämänsä kanssa tms. tai sitten en uskaltanut tutustua koska olin liian ujo. Nyt joka tapauksessa masennuksen takia yksinäinen, tuntuu etten saa koskaan elämääni järjestykseen. 

Mä taas ajattelen eri tavalla. Kun mulla on paljon erilaisia ystäviä ja kavereita, mulla on myös aina halutessani seuraa. Riittää, että toisen kanssa on jokin yhteinen kiinnostava asia. En edes odota aikuisiällä löytäväni yhtä ihmistä, joka olisi samalla aaltopituudella, samanhenkinen, kiinnostunut kaikista samoista asioista kuin minäkin, samanlaisessa elämäntilanteessa (yhtä paljon aikaa ja varaa) jne. Lapsena se oli helppoa, koska kaikki lapset nyt pääasiassa olivat kiinnostuneita leikkimisestä ja leluista. 

täällä voidaan olla kamuja :)

No anna sille seksii joka päivä vaikka kuukauden ajan, ja niin että oot himokas, eikä makaan haarat auki ja odotan et toimitus loppuu

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole kavereita. Vain kiukutteleva mies ja lapsi.

Mulla ei ollu yksinäinen vappu päätettiin tytön ja yhden tytön kaverin kanssa pitää vappu bileet, niinpä täällä oli 6 tyttöö, veli tuli kasaa pallogrillin, grillattiin makkaraa, herkuteltiin. Naurettiin ja hulluteltiin.

Ja ihan extempore tehtiin😊 hauskaa oli

Ihanaa, että viihdyt yksin ja pystyt nauttimaan omasta rauhasta. Itsekään en haluaisi sellaista "pinnallista" ja örveltävää vappua. Tuo yksi tapahtuma, josta kerroin, tuntui juuri vähän sellaiselta pinnalliselta, siellä oli siksi ahdistavaa olla. Mutta se ei tarkoita, ettenkö kaipaisi sellaista vappua, jossa voisi olla hyvien ystävien ja tuttujen ihmisten kanssa porukalla. Taidan vaan olla liian surkea saadakseni sellaisia hyviä ystäviä.

Itse olen kanssa vahvasti taipuvainen introversiaan. Juhlapyhinä tulee helposti mieleen, että pitäisi olla ihmisten keskellä. Olen kuitenkin nyttemmin saavuttanut ajatuksen siitä, että kun kerran viihdyn muutoinkin yksinäni sisäisen maailmani kanssa, niin minulla tavallaan on juuri sellainen vappu tai juhannus, kuin tällaisella ihmisellä kuuluukin olla, eikä siinä ole mitään hävettävää. Ehkä niitä kavereita olisi, jos en olisi ala-asteella tai yliopistossa aina juossut tunnilta suoraan kotiin lukemaan kirjoja. Toisaalta tämä on ikään kuin juuri se, mitä olen tavoitellutkin. Hauskaa vappua meille kaikille täällä!

Niin, ja piti sanoa, että olen eri kirjoittaja, kuin tuo, jolle vastasit.

T. 53

Mulkin oli tulos yksinäinen vappu, mutta tiiätkö mitä tein. Pyysin eilen naapureita kuoharilasilliselle ja grillaamaan ulos. Kaksi tuli ja oli oikein kiva ilta. Huomiseksi varasi pöydän ravintolasta ja kysyin Facessa, kuka tulee. Meit on huomen 8 syömässä.

Oon hyväksynyt sen, et sen sijaan, et ottaa, et joku ottaa yhteyttä, ottaa ite.

Vierailija kirjoitti:

Mulkin oli tulos yksinäinen vappu, mutta tiiätkö mitä tein. Pyysin eilen naapureita kuoharilasilliselle ja grillaamaan ulos. Kaksi tuli ja oli oikein kiva ilta. Huomiseksi varasi pöydän ravintolasta ja kysyin Facessa, kuka tulee. Meit on huomen 8 syömässä.

Oon hyväksynyt sen, et sen sijaan, et ottaa, et joku ottaa yhteyttä, ottaa ite.

Kiva että sait seuraa vapuksi! Ovatko nuo 8 ketä pyysit Facesta, omia kavereitasi vai laitoitko ilmoituksen ystäväryhmään? Minulla kun ei oikein ole edes yhtään kaveria. Olen arkaillut noita Facen ystäväryhmiäkin, koska niissä tuntuu niin moni hakevan reipasta biletysseuraa. Mulla on jotenkin niin monta kokemusta siitä, etten kuitenkaan kelpaa.

Ap