Lue keskustelun säännöt.
Näin pitkäaikas- masentuneena on kamalaa ajatella, että 50-luvulla mulle olisi varmaan tehty lobotomia
29.04.2018 |
On se hyvä, että nykyään osataan hoitaa poraamatta reikiä päähän !
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
On se hyvä, että nykyään osataan hoitaa poraamatta reikiä päähän !
Ei lobotomiassa mitään reikiä päähän porattu. Terävä tikku silmän sisäreunasta sisään ja liike. Siinä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Nämä nykyiset sähköhoidot ovat kehittyneenpi versio vanhasta "rautalanka-mallisesta" sähköhoidosta. Hoidot olivat välillä tauolla, koska markkinoille tuli (useimmille jollainlailla) toimivia lääkkeitä. Sitten huomattiin että vanha konsti on joskus parempi kuin pussillinen uusia. Kenellekään ei anneta ainakaan nykyisin väkisin sähköä. Psykiatrisessa osastohoidossa olisi paljon parannettavaa potilaiden kohtelussa ja siksi ainakin itse potilaana haluaisin ottaa vastaan hoitoja, jotka auttaisivat nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut psykiatrian historiaa ja lähinnä skitsofrenian hoitoon sitä käytettiin. Ei masennukseen todellakaan. Toimivia psykoosilääkkeitä ei juuri ollut ja kroonisesti mielisairaat, jotka eivät kotioloissa pärjänneet sijoitettiin mielisairaaloihin loppuiäkseen. Masentuneiden kohdalla näin radikaaleihin hoitohin ei ollut tarvetta. Vaikeasti masentunut saattoi tosin itse päätyä lopulliseen ratkaisuun.
Kaikki viela nykyisinkin kaytossa olevat psykoosilaakkeet oli jo tuolloin otettu kayttoon. Ala suotta valehtele.
Voisi toki lisata, etta sekin mika on psykoosi on subjektiivinen kasite. Psykiatria onkin epatiede, tai pseudotiede muuhun laaketieteeseen verrattuna. Siksi voidaan sanoa, etta sellaisia ihmisia, jotka psykiatria voisi maaritella psykoottisiksi loytyy maailmasta menestyvissa johtotehtavissa ja pain vastoin.
Psykiatria on kulttuurinsa tuote, joka on verrattavissa uskontoon. Se miten hyveellisesti tai menestykselliseti psykiatria tuossa olemuksessaan toimii jaa minulle hivenen kysymysmerkiksi.
Ensimmäinen toimiva psykoosilääke klooripromatsiini kehitettiin 1950-luvulla. Toisen polven lääkkeitä alkoi tulla 1990-luvulta alkaen. Kuten tästä linkistä käy ilmi http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00…
Suosittelisin lukemaan aiheesta muualtakin kuin magneettimediasta.Lobotomia sen sijaan kehittiin jo 1930-luvulla ja toimivien lääkkeiden ansiosta niiden leikkausten määrä romahti 1960-luvulla. Joillekin lääkkeet eivät kuitenkaan tehonneet ja siksi kait leikkauksia vielä jatkettiin jopa 1970-luvulle asti. Jotkut lääkärit oli varmaan myös leikkausintoilijoitakin (niin kuin tosi tapahtumiin aikakin osaksi perustuvassa Prinsessa- elokuvan karmea ylilääkäri). En todellakaan ole lobotomiaa puolustelemassa.
Et puolusta lobotomiaa, mutta panet toivosi siihen, etta psykoosi on pysyva ja vakava vika ihmisessa?
Ylvas toive-ajatus eiko totta?
Mita taas tulee lobotomiaan, Freeman itse oli suorittamassa ja ohjeistamassa yli 3500 lobotomiaa 1960 luvun lopulla.
Vastaus ihmisten kaikkiin ogelmiin on aivan muualla kuin nykyisessa psykiatriassa tai/ja sita ymparoivassa kulttuurissa.
Prinsessa- elokuvassa (ja kirjassa) on kuvattu osuvasti (pahassa ja hyvässä) vanhan ajan psykiatrista sairaalahoitoa Suomessa. Hoidot olivat enemmän tai vähemmän karmeita, mutta sairaala oli potilaiden koti ja potilasyhteisö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostakin syystä Rosemary Kennedystä on rakennettu jonkinmoinen urbaanilegenda. Monet kuvittelevat, että hänelle olisi tehty lobotomia siksi, että hän oli niin edistyksellinen, rohkea ja seksuaalisesti ennakkoluuloton.
Rosemary oli saanut kehitysvamman hapenpuutteesta synnytyksessä. Hän oli älyllisesti lapsen tasolla, mutta riuska nuori nainen, jota jouduttiin yhteisvoimin pitelemään kiinni raivokohtauksien aikana. Tuohon aikaan myös kehitysvammaisten suorasukainen seksuaalisuus oli vaikea paikka, eikä se nykyäänkään ole kaikille helppo juttu käsitellä. Rosemaryn kauneus teki hänestä helpon kohteen hyväksikäyttäjille.
Lobotomian seuraukset hänen kohdallaan olivat poikkeuksellisen epäonnistuneet. Hän taantui pahasti, mutta säilytti aggressivisuutensa. Kamalinta kuitenkin oli se, että perhe hylkäsi hänet.
Minäkään en ole lobotomian puolustaja, ja pidän Rosemaryn tarinaa äärimmäisen surullisena, mutta mielestäni se pitää nähdä aikansa taustaa vasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut psykiatrian historiaa ja lähinnä skitsofrenian hoitoon sitä käytettiin. Ei masennukseen todellakaan. Toimivia psykoosilääkkeitä ei juuri ollut ja kroonisesti mielisairaat, jotka eivät kotioloissa pärjänneet sijoitettiin mielisairaaloihin loppuiäkseen. Masentuneiden kohdalla näin radikaaleihin hoitohin ei ollut tarvetta. Vaikeasti masentunut saattoi tosin itse päätyä lopulliseen ratkaisuun.
Kaikki viela nykyisinkin kaytossa olevat psykoosilaakkeet oli jo tuolloin otettu kayttoon. Ala suotta valehtele.
Voisi toki lisata, etta sekin mika on psykoosi on subjektiivinen kasite. Psykiatria onkin epatiede, tai pseudotiede muuhun laaketieteeseen verrattuna. Siksi voidaan sanoa, etta sellaisia ihmisia, jotka psykiatria voisi maaritella psykoottisiksi loytyy maailmasta menestyvissa johtotehtavissa ja pain vastoin.
Psykiatria on kulttuurinsa tuote, joka on verrattavissa uskontoon. Se miten hyveellisesti tai menestykselliseti psykiatria tuossa olemuksessaan toimii jaa minulle hivenen kysymysmerkiksi.
Ensimmäinen toimiva psykoosilääke klooripromatsiini kehitettiin 1950-luvulla. Toisen polven lääkkeitä alkoi tulla 1990-luvulta alkaen. Kuten tästä linkistä käy ilmi http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00…
Suosittelisin lukemaan aiheesta muualtakin kuin magneettimediasta.Lobotomia sen sijaan kehittiin jo 1930-luvulla ja toimivien lääkkeiden ansiosta niiden leikkausten määrä romahti 1960-luvulla. Joillekin lääkkeet eivät kuitenkaan tehonneet ja siksi kait leikkauksia vielä jatkettiin jopa 1970-luvulle asti. Jotkut lääkärit oli varmaan myös leikkausintoilijoitakin (niin kuin tosi tapahtumiin aikakin osaksi perustuvassa Prinsessa- elokuvan karmea ylilääkäri). En todellakaan ole lobotomiaa puolustelemassa.
Et puolusta lobotomiaa, mutta panet toivosi siihen, etta psykoosi on pysyva ja vakava vika ihmisessa?
Ylvas toive-ajatus eiko totta?
Mita taas tulee lobotomiaan, Freeman itse oli suorittamassa ja ohjeistamassa yli 3500 lobotomiaa 1960 luvun lopulla.
Vastaus ihmisten kaikkiin ogelmiin on aivan muualla kuin nykyisessa psykiatriassa tai/ja sita ymparoivassa kulttuurissa.
Missä kohtaa puhuin psykoosin kestosta ja siitä toivoisin se jatkuvan? Miksi suhtaudut vastauksiini vihamielisesti? Kirjoitin historiasta mielestäni neutraalisti, siten kuin sen olen dokumenteista lukenut. Psykoosi tuottaa ääretöntä kärsimystä potilaalle itselleen ja siksi sitä yritetään hoitaa niillä keinoilla kuin on käytettävissä (ei tietenkään keinoilla jotka ovat pahempia kuin itse vaiva, kuten lobotomia on). Hoitojen ansiosta hyvin monet parenevat kokonaan ja nekin, joilla on pitkäaikaisia oireita kuten skitsofrenikoilla, voivat elää suhteellisen normaalia elämää omassa kodissaan. Haluaisitko palata aikaan jolloin mitään hoitoja ei ollut ja potilaita kahlittiin kirjaimellisesti seinään (seinähullut)?
Mikä on vastaus ihmisten kaikkiin ongelmiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään taas mielenterveysongelmaiset lääkitään hiljaiseksi neurolepteillä. Antipsykootit on kemiallinen lobotomia.
Ainakin se helpompi purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
En ole edellinen, mutta henkilökohtaisesti koko tutkimuksen mahdollisimman nopeaa siirtoa neurologian puolelle - etenkin psykoosisairauksien ja vaikeiden masennustilojen kohdalla. Loppuisi pseudoilu ja uskomushoidot sekä käsittämätön heikkous kehittyä. Joko ei haluta, tai sitten jarru tulee lääketeollisuuden puolelta, mutta jossakin mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan? Eikö lobotomian tulos ollut kuitenkin samanlainen kuin vakavasti masentuneen?
Minulle varmaan olisi, olen masennuksen lisäksi pakko-oireinen ja joku muukin dg on löydetty kyllä, vaikka itse olen eri mieltä.
Pakko-oireiseen häiriöönhän vieläkin tehdään jotain leikkauksia jotka muuttavat kuulemma persoonallisuutta aika pahasti, tai siis muistelen lukeneeni että potilaat itse eivät valita mutta läheiset kyllä.Ei pakko-oireetkaan olisi ollut mikään syy lobotomiaan. Ennen erilaiset hyväksyttiin osaksi yhteisöä, saivat kyllä kylähullun leiman. Lobotoitavan täytyi olla toistuvasti hyvin rauhaton, arvaamaton ja aggressivinen (joskus myös toistuvia irtosuhteita ja isättömiä lapsia tehtaileva nainen).
Ehkä silloin jos se pakko-oireinen selviytyi omillaan? Luulen että harvemmin kuitenkaan, ja jos oli vaikkapa puoliso joka ei kestänyt niin tuskin annettiin olla.
Perheet oli laajempia kuin nykyään ja pyrkivät pitämään omistaan huolta. Potilaita myös sijoitettiin maataloihin, joissa sitten saivat asua ja elää ruokapalkalla osallistuen talon töihin voimiensa ja kykyjensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään taas mielenterveysongelmaiset lääkitään hiljaiseksi neurolepteillä. Antipsykootit on kemiallinen lobotomia.
Ainakin se helpompi purkaa.
Ei. Vahvat neuroleptit tuhoavat tehokkaasti kognitiiviset kyvyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
No, se olisi katsottava jokaisen apua tarvitsevan kohdalla yksilöllisesti. Uskon, että vaikeistakin kokemuksista ja elämän ongelmista voi selviytyä, jos saa riittävästi tukea. Esim. hyvät ihmissuhteet, mielekäs arki, hyvä psykoterapia yms. Kokonaisuus ratkaisee.
Toki jos haluaa hakeutua psykiatrian piiriin, se on ok, jos tietää asioista riittävästi ja se on vapaaehtoista. Psykiatrian pahin epäkohta on pakkohoito. Todellinen auttaminen ja hoitaminen ei ikinä tapahdu pakolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
En ole edellinen, mutta henkilökohtaisesti koko tutkimuksen mahdollisimman nopeaa siirtoa neurologian puolelle - etenkin psykoosisairauksien ja vaikeiden masennustilojen kohdalla. Loppuisi pseudoilu ja uskomushoidot sekä käsittämätön heikkous kehittyä. Joko ei haluta, tai sitten jarru tulee lääketeollisuuden puolelta, mutta jossakin mättää.
Neurologisia ja psykiatrisia potilaita hoidettiin ennen yhdessä mielisairaaloissa. Vasta 1970- luvulla perustettiin ensimmäiset neurologiset osastot Suomeen. (Neuroloset potilaat kuten epileptikot ovat muuten myös joutuneet kokemaan vääryyttä ja ennakkoluuloja.) Nyt on olemassa sellainen lääketieteenhaara kuin neuropsykiatria, hoitavat mm autismiskirjon potilaita ja kroonisesti kivusta kärsiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
No, se olisi katsottava jokaisen apua tarvitsevan kohdalla yksilöllisesti. Uskon, että vaikeistakin kokemuksista ja elämän ongelmista voi selviytyä, jos saa riittävästi tukea. Esim. hyvät ihmissuhteet, mielekäs arki, hyvä psykoterapia yms. Kokonaisuus ratkaisee.
Toki jos haluaa hakeutua psykiatrian piiriin, se on ok, jos tietää asioista riittävästi ja se on vapaaehtoista. Psykiatrian pahin epäkohta on pakkohoito. Todellinen auttaminen ja hoitaminen ei ikinä tapahdu pakolla.
Olen samaa mieltä. Näitä mainitsemiasi keinoja myös käytetään, mutta aina ne eivät pelkäastään riitä. Pakkohoito on mahdollista nykyisen lain mukaan vain jos on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita. Mä pidän itse ongelmana joidenkin hoitajien liian auktoritääristä suhtautumista ja käytöstä potilaiden suhteen osastolla. Ja hoitojen kuten terapian heikkoa saatavuutta. Tietenkin ennaltaehkäisevät toimet olisivat kaikkein tärkeimpiä.
Itse aloin ymmärtää, miksi lobotomioita on tehty, ja näkökulma tosiaan muuttui itsellä täysin, kun päädyin ensimmäisen kerran harjoitteluun paikkaan, jossa hoidetaan mm. hoitoresistenttejä skitsofreenikoita. Joidenkin kohdalla se jatkuvan psykoottisuuden aiheuttama kärsimys on niin kamala, että hyvin ymmärtää, miksi mikä tahansa sellaisesta kärsivää rauhoittava hoito on alkanut tuntua hyvältä idealta.
Luojan kiitos anti-psykootit toimivat lähes kaikille edes jonkin verran. Ja lopuistakin nmonien pääoire on esim. paranoia eikä pelko ja ahdistus. Se tuskaisuus, missä he elävät, joita mikään ei auta, ja joiden harhat aiheuttavat kauhua ja pelkotiloja ja ahdistusta on karseaa katsottavaa. Ja joillakin sitä tuskaisuutta takana jo esimerkiksi 50 vuotta. Hirveä kohtalo ihmiselle. Nykyisin onneksi harvinainen.
Anteeksi typot, mulla on lukihäiriö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
En ole edellinen, mutta henkilökohtaisesti koko tutkimuksen mahdollisimman nopeaa siirtoa neurologian puolelle - etenkin psykoosisairauksien ja vaikeiden masennustilojen kohdalla. Loppuisi pseudoilu ja uskomushoidot sekä käsittämätön heikkous kehittyä. Joko ei haluta, tai sitten jarru tulee lääketeollisuuden puolelta, mutta jossakin mättää.
Neurologisia ja psykiatrisia potilaita hoidettiin ennen yhdessä mielisairaaloissa. Vasta 1970- luvulla perustettiin ensimmäiset neurologiset osastot Suomeen. (Neuroloset potilaat kuten epileptikot ovat muuten myös joutuneet kokemaan vääryyttä ja ennakkoluuloja.) Nyt on olemassa sellainen lääketieteenhaara kuin neuropsykiatria, hoitavat mm autismiskirjon potilaita ja kroonisesti kivusta kärsiviä.
Sivusta huudellen: Kiitoksia tästä historiakatsauksesta. Yksi jo edesmennyt läheiseni sairastui 1960-luvulla erääseen nykypäivänä hyvin arkiseen neurologiseen sairauteen. Hän salasi sairautensa vuosikaudet, kuulemma siksi ettei ollut mikään hullu. Edes häntä toisissa asioissa hoitaville lääkäreille hän ei suostunut kertomaan tästä perussairaudestaan. Nyt ymmärrän taas vähän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokit tulivat ”muotiin” takaisin vain sen takua, että kehityksetään psykiatrian puolella hoidoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yhtään en ihmettelisi, jos seuraavaksi tulisi lobotomiat. Sitten joku psyk. sh täällä lässyttäisi, että ”todella nopea ja toimiva hoito, teho näkyy heti!”
Tämä! Oudolta tuntuu, että muut lääketieteen haarat kehittyvät, mutta psykiatria ei. Jossakin mättää.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, joten siksi se ei voi kehittyäkään. Ymmärrän, että asiaa ei ole helppo sulattaa, kun virallinen linja on toinen. Kannattaisi kuitenkin ottaa asioista selvää, eikä uskoa sokeasti valtavirran "totuuksia".
Mitä suosittelet tilalle?
No, se olisi katsottava jokaisen apua tarvitsevan kohdalla yksilöllisesti. Uskon, että vaikeistakin kokemuksista ja elämän ongelmista voi selviytyä, jos saa riittävästi tukea. Esim. hyvät ihmissuhteet, mielekäs arki, hyvä psykoterapia yms. Kokonaisuus ratkaisee.
Toki jos haluaa hakeutua psykiatrian piiriin, se on ok, jos tietää asioista riittävästi ja se on vapaaehtoista. Psykiatrian pahin epäkohta on pakkohoito. Todellinen auttaminen ja hoitaminen ei ikinä tapahdu pakolla.
Olen samaa mieltä. Näitä mainitsemiasi keinoja myös käytetään, mutta aina ne eivät pelkäastään riitä. Pakkohoito on mahdollista nykyisen lain mukaan vain jos on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita. Mä pidän itse ongelmana joidenkin hoitajien liian auktoritääristä suhtautumista ja käytöstä potilaiden suhteen osastolla. Ja hoitojen kuten terapian heikkoa saatavuutta. Tietenkin ennaltaehkäisevät toimet olisivat kaikkein tärkeimpiä.
"Pakkohoito on mahdollista nykyisen lain mukaan vain jos on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita." Kyllä, mutta käytäntö voi olla mielivaltaista. On kokemusta. Pakkohoito-lähetteet perustuvat niiden tekijöiden subjektiivisiin tulkintoihin. Ainoa keino välttää mielivaltaa olisi luopua pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä.
Tämä psyk.sh sairastaa itsekin kroonista keskivaikeaa masennusta. Olisin valmis ottamaan sähköhoitoa, jos sitä mulle suostuttaisiin antamaan. Mun mielestä kyse on siitä kumpi on pienempi paha potilaalle hoito vaiko sairaus. Mä vastaan omaltakohdaltani, että mikä melkein mikä vaan hoito paitsi lobotomia, olisi parempi kuin masennus.