Lue keskustelun säännöt.
Haenkohan olematonta naista?
Aldarel
29.04.2018 |
Heippa vaan Vauva-foorumi!
Olen tässä jo muutaman tovin etsineenä alkanut miettimään, onko hakemaani naista oikeastaan olemassa. Ainakaan siinä määrin, että sellaiseen sattuisin törmäämään. Tietenkin mukana on myös se fakta, että toisinkin päin pitäisi vielä natsata. Olen kahlannut läpi tuhansittain naisten profiileja Tinderissä, jonka perusteella nyt mietin näitä asioita.
Haen henkilöä, jonka kanssa voisin kuvitella rakentavani yhteistä tulevaisuutta turvallisen, rakastavan ja vakaan ydinperheen kontekstissa, joten näihin asioihin kiinnitän huomiota:
- samansuuntaiset tavoitteet elämälle
- lapseton nyt, haluaa lapsia tulevaisuudessa
- ei tupakoi, ei huumeita, alkoholi korkeintaan kohtuukäyttönä (mielellään harvoin kuten itsellä), ei tatuointeja tai lävistyksiä (korvakorut ok) -- nämä siksi, että haluan kumppaniltani tietynlaista elämänhallintaa etenkin perhettä ajatellen
- ei lemmikkejä (tällä ei varsinaisesti hakukontekstiin merkitystä, mutta olen vähän allerginen)
- tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne, mielenterveys muutenkin kunnossa
- perhearvot tärkeitä
- paljon ME-henkeä sekä arjen että juhlan aikaan
- halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta (tarkennettakoon vielä, että en ole hakemassa kotiorjaa, teen mielelläni kotitöitä ja esim ruoanlaitto on mukavaa)
- töissä itselleen mielekkäässä, vakaan oloisessa paikassa (väliaikainen työttömyys ja vanhempainvapaat täysin ok, päämäärätön haahuilu ei)
- koulutuksella ei suuremmin väliä, kunhan on yhteistä henkisellä puolella, toki bonuksena oman kaltainen koulutustausta
- jonkun sortin elämänhallinta rahan osalta, ettei kaikki pala mitä tulee käteen samoin tein, vaan vähän pidemmällä tähtäimellä ajattelua
- ei polttavia tarpeita matkustella pitkin maapalloa joka vuosi
- omasta mielestäni nätti (tähän mahtuu paljon erilaisia naistyyppejä), normaalipainoinen tai vähän sitä isompi, mielestäni terveellinen liikkuminen ja syöminen herkutteluineen on hyvä juttu, fitnessille elämänsä omistavaa en ymmärrä
Nyt joku varmasti miettii, että onhan noitakin naisia olemassa, mutta eihän tämä homma tietenkään yksisuuntaisena katuna toimi. Itsestäni voin sanoa kaikki nuo yllä olevat asiat, joten ajatuksena on joko kohtaanto-ongelma tai sitten se, että naama ja/tai kroppa ei miellytä, tai sitten ainakin stereotypiana tylsä ja turvallinen dippainssimies ei vaan väräytä kiinnostusta.
Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan tutkia enemmän, niin linkkasin Tinder-profiilini verkkosivun kautta avattavaksi, nimimerkillä @aldarel löytyy gotinder comista.
Mutta niin, mitä ajatuksia hakuni herättää? Ystäviltä on kuullut sellaista kommenttia, ettei kannattaisi noista juuri poiketa, sillä ansaitsisin tälläisen ihmisen, mutta toisaalta jos niitä ei ole, on hieman huonompi juttu. Jos mieleen tulee jotain muuta, missä olisi parantamisen varaa, ideoita otetaan avoimesti vastaan.
Kiitos kaikille. :)
Kommentit (755)
Olen se raiskattu, enkä ole ap:n trolli.
Ajattelin vain kirjoittaa, että välillä joku ulkopuolinen tekijä voi muuttaa sen täydellisen listatun. Tämähän harmittaa, koska en voinut tapahtuneelle mitään, eikä voi esimerkiksi kännikuskin yliajamat, pyörätuoliin joutuneet; heitäkin raakataan sen takia.
Te jotka kommentoitte, että pitäisi ennen suhdetta seistä omilla jaloilla--. Se on varmasti totta, mutta tapahtuneesta on kohta kymmenen vuotta. Olen 28, joten ehkä on aika ottaa riski, eikä elää peläten.
Kerran on hyväksikäytetty tätä pelkoa ja alistuvuutta parisuhteessa. Se oli rankkaa, ja silloin ymmärsin etten ollut valmis suhteeseen.
Nyt tuntuu, että olisin, mutta minut raakataan kun tästä kerron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopisin kriteereihisi muuten, mutta minulla on teininä otettu napakoru eli siis lävistys. En myöskään haluaisi seurustella ihmisen kanssa jonka kriteerit vaikuttavat noinkin pinnallisilta.
Sen sijaan napakorusi antaa sinusta kuvan syvällisenä eikä yhtään pinnallisena
Miksi napakoru antaisi kenestäkään pinnallisemman kuvan kuin esim korvakorut?
Tuo vakaa työpaikka ja tasapainoinen vakaa luonne... öö... ensinnäkään harvat työpaikat nykyään niin pysyviä. Toiseksi ihmisille tulee aina kriisejä. Mitä sitten kun yhteiselämäänne tulee ensimmäinen kriisi. Ehkä odotat että elämä on vähän liian kontrolloitua. Sitä paitsi vaikka olisi täydellinen paperilla, kemiat eivät aina kohtaa.
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen tapahtuma tai kokemus on ollut tähän astisen elämäsi haastavin, ap?
No niitä on varmasti monia, mutta yksi, joka tuli ihan välittömästi mieleen oli ensimmäisen oman alan työpaikan haastattelu. En ole niitä maailman supliikeimpia ihmisiä ja oman alan osaamisen substanssikin oli kovin vähäistä. Jännitti ihan vietävästi. Menin vielä sanomaan tähän perinteiseen 5 vuoden kysymykseen, että olisin töissä samassa firmassa mutta ihan eri tehtävässä ja osastossa mihin mua oltiin palkkaamassa. Tehtävän varsinainen haastattelija (kohdeosaston vetäjä) ei ollut kovin tyytyväinen tähän vastaukseen, mutta onneksi toinen haastattelija olikin sitten koko osaston pomo ja samalla se, mihin mun 5 vuoden haave kohdistui. Paikka tuli.
Sen lisäksi mua on jännännyt kovasti kaikki ensitreffit mitä tässä elämän aikana on tullut. Nyt niihin on onneksi tullut sen verran paljon rutiinia, että on enää sellainen pieni perusjännitys mukana. Yliopisto, ja työpaikka ovat opettaneet tämmöistä ujoa introverttia edes vähän supliikimmaksi. :*)
AP
Aika suojattua elämää ollut 32 vuotta siis. Onko noissa ei tatskaa/matkustelua jutuissa enemmän sitä, että et itse oikein ole uskaltanut mitään kummempaa ja tuntisit itsesi huonommaksi sellaisen naisen rinnalla? Miksi et toivottaisi tervetulleeksi uusia kokemuksia ja .... elämää??
Ehkäpä, matkustelun osalta. Noiden muiden osalta en koe hävinneeni mitään kokeilematta.
Olen sellainen satunnainen matkaaja ja mulla on kotona/lähellä asiat hyvin ja viihdyn siellä. Kyllä mua kiinnostaa oikeassa seurassa matkata, mutta osasyynä on myös se, että (anteeksi, hirveän stereotyyppistä) kun se matkailukärpänen puree, niin sitten siihen kuluu se kaikki liikenevä aika ja raha.
Mulla on tavoitteena sellaista arjen luksusta esimerkiksi kivan kodin näkökulmasta, ja tällaisten realiteettien täyttäminen vaatii valitettavasti sitä rahaakin. Jos kaikki raha poltetaan matkustamiseen, niin se tekee näistä tavoitteista vaikeampia. Ja kun haluaisin, että tulevat lapset sekä parempi puolikas voisi asua oikeasti kivassa paikassa siten, ettei tarvitsisi olla taloudellisesti huolissaan.
AP
Kirjoitin aiemmin, että ajattelusi tatuointeihin liittyen on musta-valkoista ja sama musta-valkoisuus putkahti taas esille. Että matkustaa voi vaan kaikella rahalla tai ei ollenkaan? Jos et ole itse matkustellut niin mistä voit oikeasti tietää paljonko se maksaa? Monella on nyös nykyään ystäviä ja sukulaisia ulkomailla ja yhteyksien pitämisen kannalta matkustelu on osa normaalia elämää ilman, että se syö kaiken vapaa-ajan.
"Töissä vakaan oloisessa paikassa" karsii jo aikamonet naiset pois. Lisäksi vielä lapsia pitäisi tehdä, niin tietää että mikään työpaikka ei ole vakaa enää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia teit vaikean eron mitä mietit edelleen? On rakkautta pysyä rinnalla vaikka toisella todettaisiin sairauksia.
Koska kyseinen asia ei tullut yllättäen kesken suhdetta vaan oli piilossa alusta alkaen, jota aloin epäillä. Sanottakoon nyt näin, että työterveysterapeutin sekä läheisten kommentit pyysivät mua miettimään tosi tarkkaan haluaisinko jatkaa tässä.
Ja sä et halunnu jatkaa. Miksi mietit oliko oikea ratkaisu?
En jatkanut. Etkö sinä koskaan mieti elämääsi taaksepäin kuinka asiat voisivat olla nyt toisin? Minä ainakin mietin, eiköhän se ole kovin inhimillistä. Oon tyytyväinen myös omaan elämääni tällä hetkellä, ja se on tärkeintä.
AP
Jos epäilet ratkaisuasi, teitkö sen ehkä liian heppoisin perustein? Raskaat asiat on helpompi kantaa kaksin ja niistä selviäminen lujittaa parisuhdetta.
Mahdollisesti. Se on kuitenkin nyt mennyttä elämää, johon en voi enää vaikuttaa. Ihminen minäkin vain olen ja virheitä tulee. Hän on nyt kuitenkin onnellinen elämästään, niin mulla on hyvä mieli. :)
AP
Eli nainen oli rakastettava, vaikkei sopinut listaasi. Miksi lista?
Koska hänessä oli useimmat asiat juuri kohdallaan siltä listalta. Meillä jokaisella on lista, pieni tai suuri. Ja jokaisella meistä siinä on asioita joista ei varmasti haluaisi tinkiä, ja asioita, joista voi vallan hyvin tinkiä just sen sopivan kokonaisuuden kanssa, joka se toinen ihana ihminen on. Miksi asian pitäisi olla tän vaikeampaa?
AP
Koska en tunne ketään, kellään olisi lista, pieni tai suuri. Sitä kai tässä yritetään selvittää ja purkaa, että miksi teet asiasta niin vaikeaa asettamalla turhia rajoituksia tutustumiseen ja treffeille pyytämiseen. Oliko sairaus todella niin paha, ettei sinussa riittäisi edelleenkään rakkautta sellaisen haasteen jakamiseen toisen ihmisen kanssa?
Deittiprofiiliasi on ruodittu täällä ennenkin, silloin oli kyse S24:n profiilitekstistä ja -kuvasta.
Toivon, että kohtaat sen sinulle sopivan ihmisen, tavalla tai toisella. Elämä voi yllättää. Mukavaa kesää, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat olla yksin, jos et avarra mieltäsi. Saahan sitä pitää kiinni omista jäykistä standardeistaan vaikka hamaan tappiin saakka..
Multa ois ainakin jääny mies löytämättä jos olisin ahdiatuneena miettiny mielessäni tollasta kriteerilistaa hänet tavatessani!
Joo, kyllä sitä itsekin jonain 15-v. kirjoitteli listoja ihannemiehestään, mutta että aikuisenakin... Huvittavalta ja säälittävältä tuntuu aina tällaiset.
Vierailija kirjoitti:
HMMM.... Mielenkiintoista ettei löydy hyvää naista ap:lle. Kyynisempi voisi luulla, että ap:ssa on joku vika.
Suomalaisten naisten peruspiirteisiin kuuluu etsiä aina jokin vika miehestä. Naiset eivät halua, että miehissä olisi mitään vikoja, mutta vaativat, että naisten viat pitää sietää ja hyväksyä mukisematta. Hyi teitä naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Töissä vakaan oloisessa paikassa" karsii jo aikamonet naiset pois. Lisäksi vielä lapsia pitäisi tehdä, niin tietää että mikään työpaikka ei ole vakaa enää sen jälkeen.
Se työpaikan vakaus ei monelle ole mikään itsestäänselvyys nykytilanteessa eikä siihen voi aina itse vaikuttaa. Aika hölmö kriteeri.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vakaa työpaikka ja tasapainoinen vakaa luonne... öö... ensinnäkään harvat työpaikat nykyään niin pysyviä. Toiseksi ihmisille tulee aina kriisejä. Mitä sitten kun yhteiselämäänne tulee ensimmäinen kriisi. Ehkä odotat että elämä on vähän liian kontrolloitua. Sitä paitsi vaikka olisi täydellinen paperilla, kemiat eivät aina kohtaa.
En tietenkään tarkoita, etteikö ihmisille tule huonoja hetkiä tai voi joutua työttömäksi. Tarkoitus näillä oli ilmaista, että elämäntapapummia tai esimerkiksi sitä, että opiskelee yhden ammatin, lopettaa työt siinä, vaihtaa toiseen ammattiin, kolmanteen ammattiin... jne.
Ja totta kai ihmisille tulee kriisejä. On niitä itsellekin tullut, ulkonäöstä alkaen vaikkapa töihin tai raha-asioihin liittyen. Tarkoitin sillä tasapainoisella luonteella sitä, että silloin kun ei ole mitään oikeaa aihetta kriiseillä, niin ei leikitä draamakuningatarta.
Se on muuten harvinaisen totta, että kemiat harvemmin kohtaa oli sit täydellinen paperilla tai täysin epäkelpo. Sitähän ei muuta kuin kokeilemalla selviä. Siksipä näitä tapaamisia järjestänkin. :*)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten todella yleistä, että tietyille miehille tulee hirveä paniikki siinä +30 kieppeillä löytää heti se vaimo-nainen ja lasten synnyttäjä. Silloin kun deittailin näitä tuli jonkinverran vastaan ja aina se oli yhtä ahdistavaa. Treffit tuntuivat siltä kun olisi työhaastattelussa ollut. Ikinä ei ollut kivaa.
Onneksi en sovi tuohon listaan ollenkaan. Lapsia en voi saada eikä perhe-elämä ole millään tavalla ajankohtaista. Itse etsin yhteyttä toiseen ihmiseen, aitoa välittämistä, mukavaa yhdessäoloa, hyvää seksiä ja yhteisiä seikkailuja. Ap:n listan perusteella vaikuttaa siltä, että hän etsii todella tavallista naista, sellaista joita in 12 tusinassa. Ihmettelen, että ei ole löytynyt, uskomatonta oikeastaan, koska suurin osa naisista, joihin olen elämäni aikana tutustunut ovat juuri tuollaisia.
"Oliko sairaus todella niin paha, ettei sinussa riittäisi edelleenkään rakkautta sellaisen haasteen jakamiseen toisen ihmisen kanssa?"
Tämä on tärkeä kysymys. Kaipuu aitoon rakkauteen on, mutta ei uskoa siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos sairaus puhkeaisi sinulla? Toivoisitko silloin parisuhteen toisen puoliskon tukevan ja olevan rinnallasi, vai jättävän sinut pärjäilemään miten parhaaksi näet? Mistä tiedät, ettei jokin persoonallisuushäiriö jo ohjaile toimintaasi. Aika kylmältä vaikutat.
Vierailija kirjoitti:
Deittiprofiiliasi on ruodittu täällä ennenkin, silloin oli kyse S24:n profiilitekstistä ja -kuvasta.
Toivon, että kohtaat sen sinulle sopivan ihmisen, tavalla tai toisella. Elämä voi yllättää. Mukavaa kesää, ap.
Hah, hei vaan! :)
Kiitoksia ja samoin! Hyviä yrityksiä tässä välissä on ollutkin!
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Hei, AP tässä.
En oikein näe "tuhansia" argumenttia, sillä vuosien saatossa läpi käytyjen profiilien määrä nyt vaan ON miehillä aika iso. Ainakin tavallisilla miehillä. Tervetuloa vain todellisuuteen.
Olen nyt 32 vuotta, ja haen suurinpiirtein ikäistäni, joskin realiteetit lapsien suhteen rajaa sitä yläikärajaa nopeasti. Alaraja menee jossain parinkympin nuoremmalla puolella, tämä on niin henkilöstä kiinni ja etenkin sieltä nuoremmasta päästä pistää miettimään pari kertaa.
Itsetunto ei ole huono, mutta sosiaaliset taidot varmasti voisivat olla parempia. Viihdyn paljon myös itsekseni ja olen vähän introvertti luonne. Kahvilla ei tule juuri nimeksikään hiljaista, mutta ei tässä mikään supliikki sanavalmis naistennaurattajakaan ole. Ulkonäköä voi käydä katselemassa tuolta Tinderistä.
Naisen tuloilla, kuten sanoin tuolla ylempänä, ei ole merkitystä sillä tienaan itse hyvin. Tärkeintä on se, että on järkevä suhde rahaan ja pidempiaikaiseen näkemykseen. Sairauksilla on ja ei ole väliä. Kun ajattelen pidemmälle tulevaisuuteen ja eliniän ennuste ei ole kummoinen esim. syövän takia niin miksi ottaisin sellaista henkilöä jonka kanssa juttu päättyy todennäköisesti ennenaikaiseen murheeseen? Noin muutoin me kaikki ollaan yksilöitä, eikä täysin terveitä juuri nimeksikään ole. Mikäli pystyy elämään tavallista elämää, miksei?
AP
Nyt minulla on kaunis nuori vaimo Filippiineiltä ja olen erittäin onnellinen mies.
Ja sen sijaan, että viettäisit sunnuntaita onnellisesti kauniin vaimosi kanssa, olet taas täällä meidän kamalien suomimammojen seurassa :´-DDDD
(Se nyt vaan on mahdotonta esittää uskottavasti onnellisesti parisuhteessa olevaa miestä, jos "sattumalta" on tällä palstalla aina, kun täällä on keskustelua naisen puutteesta ;-))
Onhan täällä nyt muitakin kuin kaltaisiasi kamalia naisia ja vaimoni haluaa aina välillä minun kääntävän teidän kirjoituksia, koska on aina vaan todella hämmästynyt siitä millaisia suomalaiset naiset ovat.
No nyt mäkin tunnistin sut. Sä olet se, joka ei tunne vaimoaan yhtään ja jonka vaimo ei halua vastata mihinkään kotimaataan koskevaan kysymykseen.
Etsi tietoa vaikka Googlella. Sinä vaikutat jotenkin pakkomielteiseltä ja et todellakaan kysele mitään siksi, että olisit ystävällinen ja vain utelias.
Miten pitkiä suhteesi ovat olleet, oletteko asuneet yhdessä?
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen tapahtuma tai kokemus on ollut tähän astisen elämäsi haastavin, ap?
No niitä on varmasti monia, mutta yksi, joka tuli ihan välittömästi mieleen oli ensimmäisen oman alan työpaikan haastattelu. En ole niitä maailman supliikeimpia ihmisiä ja oman alan osaamisen substanssikin oli kovin vähäistä. Jännitti ihan vietävästi. Menin vielä sanomaan tähän perinteiseen 5 vuoden kysymykseen, että olisin töissä samassa firmassa mutta ihan eri tehtävässä ja osastossa mihin mua oltiin palkkaamassa. Tehtävän varsinainen haastattelija (kohdeosaston vetäjä) ei ollut kovin tyytyväinen tähän vastaukseen, mutta onneksi toinen haastattelija olikin sitten koko osaston pomo ja samalla se, mihin mun 5 vuoden haave kohdistui. Paikka tuli.
Sen lisäksi mua on jännännyt kovasti kaikki ensitreffit mitä tässä elämän aikana on tullut. Nyt niihin on onneksi tullut sen verran paljon rutiinia, että on enää sellainen pieni perusjännitys mukana. Yliopisto, ja työpaikka ovat opettaneet tämmöistä ujoa introverttia edes vähän supliikimmaksi. :*)
AP
Aika suojattua elämää ollut 32 vuotta siis. Onko noissa ei tatskaa/matkustelua jutuissa enemmän sitä, että et itse oikein ole uskaltanut mitään kummempaa ja tuntisit itsesi huonommaksi sellaisen naisen rinnalla? Miksi et toivottaisi tervetulleeksi uusia kokemuksia ja .... elämää??
Ehkäpä, matkustelun osalta. Noiden muiden osalta en koe hävinneeni mitään kokeilematta.
Olen sellainen satunnainen matkaaja ja mulla on kotona/lähellä asiat hyvin ja viihdyn siellä. Kyllä mua kiinnostaa oikeassa seurassa matkata, mutta osasyynä on myös se, että (anteeksi, hirveän stereotyyppistä) kun se matkailukärpänen puree, niin sitten siihen kuluu se kaikki liikenevä aika ja raha.
Mulla on tavoitteena sellaista arjen luksusta esimerkiksi kivan kodin näkökulmasta, ja tällaisten realiteettien täyttäminen vaatii valitettavasti sitä rahaakin. Jos kaikki raha poltetaan matkustamiseen, niin se tekee näistä tavoitteista vaikeampia. Ja kun haluaisin, että tulevat lapset sekä parempi puolikas voisi asua oikeasti kivassa paikassa siten, ettei tarvitsisi olla taloudellisesti huolissaan.
AP
Ei matkusteluun välttämättä mene sen enempää rahaa kuin muihinkaan harrastuksiin. Joku maksaa kuntosalista 50e/kk ja joku toinen käyttää sen rahan matkusteluun. Aika paljon siihen voi itse vaikuttaa kuinka paljon rahaa reissussa palaa. Voi metsästää halvat lennot ja edullisen airbnbn, ja aika harva työssäkäyvä voi viettää kuukausitolkulla aikaa reissussa kerrallaan. Mutta voi tosin olla että matkustelua rakastava ihminen ei apta kelpuuttaisi kumppanikseen, yleensä sellaiset ihmiset haluavat jakaa kumppaninsa kanssa intohimonsa maailmaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen se raiskattu, enkä ole ap:n trolli.
Ajattelin vain kirjoittaa, että välillä joku ulkopuolinen tekijä voi muuttaa sen täydellisen listatun. Tämähän harmittaa, koska en voinut tapahtuneelle mitään, eikä voi esimerkiksi kännikuskin yliajamat, pyörätuoliin joutuneet; heitäkin raakataan sen takia.
Te jotka kommentoitte, että pitäisi ennen suhdetta seistä omilla jaloilla--. Se on varmasti totta, mutta tapahtuneesta on kohta kymmenen vuotta. Olen 28, joten ehkä on aika ottaa riski, eikä elää peläten.
Kerran on hyväksikäytetty tätä pelkoa ja alistuvuutta parisuhteessa. Se oli rankkaa, ja silloin ymmärsin etten ollut valmis suhteeseen.
Nyt tuntuu, että olisin, mutta minut raakataan kun tästä kerron.
Mikä on muuttunut tämän hyväksikäyttöön perustuneen parisuhteen jälkeen? Miksi sinusta tuntuu että olisit valmis parisuhteeseen? Mistä tiedät että sinut raakataan?
Ei, ei hirveän läheltä, odottamattomina. Kukapa näitä toivoisikaan. Valitettavasti tuokin on elämää. Parilla seurustelemallani tosin on ollut, näihin on hirveän vaikea ulkopuolisena ihan aikuisten oikeasti ymmärtää miltä se tuska voi tuntua. Parhaani tietysti yrittää olla apuna ja tukena, mutta en usko, että sitä kukaan ymmärtää ennen kuin oikeasti sattuu kohdalle.
AP