Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikakeinoja mielen piristämiseen?
29.04.2018 |
Olen masentunut mutta minun on nyt pakko jotenkin piristyä koska en voi nyt jäädä makaamaan. On töitä jotka pitää hoitaa ja sen lisäksi opinnäytetyö, joka on ihan kesken ja aikaa noin kuukausi. Olen ihan lamaantunut ja päässä pyörii vain negatiivisia ajatuksia ja ahdistus. Yrutän oikeasti ajatella positiivisesti mutta se ei toimi! Tulee vasn pahempi olo kun en saa edes murehtia, mutta ei murehtiminenkaan auta ja se vie vaan syvemmälle. Tein heti aamusta tunnin lenkin metsään, mutta mieli ei mitenkään piristynyt. Kuuntelin linnunlaulua ja katselin metsää, hengittelin syvään. Pysähdyin välillä vain hengittämään. Ei auttanut.
Minulla ei ole ketään kenelle puhua. Ei ole ketään jota halata. En ole itsetuhoinen mutta minusta tuntuu etten selviä kaikesta. Opinnäytetyö on oikeasti ihan helppo mutta en saa aloitettua, en osaa keskittyä kun kokoajan on tuskallinen olo. Ja se olo on myös kun teen kivoja asioita kuten urheilen, katson leffaa, luen kirjaa... Alkoholiin en halua sortua. Hoitoon tai keskustelemaan ei pääse tarpeeksi nopeasti ja lääkkeitä en halua(plus niiden vaikutus alkaa vasta parin viikon tai kuukauden päästä).
Auttakaa, miten saan tämän selittämättömän tuskan pois? Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Olen vain todella yksinäinen ja se taitaa olla pohjimmainen syy pahalle ololleni mutta en ole saanut sitä asiaa korjattua. Miten voisin nyt toimia? Miten hyväksyä tilanne ja tuntea mielekkyyttä elämään? Rukoilu ja raamattu jutut voitte jättää pois, en tule niitä noteeraamaan. Ei millään pahalla.
Kommentit (19)
Teet ensin työtä ja vasta sen jälkeen jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on suurimmassa osassa tapauksia oma valinta. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Mene johonkin juoksukurssille tms. Tai vaikka punttikselle. Aloita sillä että hymyilet kuntosalilla oleville ystävällisesti. Itse olen treenannut tätä ihan tietoisesti, koska perusilmeeni on se resting bitch. Yllätyt kuinka moni hymyilee sulle takaisin ja siitä tulee hyvä mieli!
Mutta älä jää kotiin yksin odottamaan, kukaan ei nouda sua sieltä! Kysy koulukaveria lenkille? Mene kesäyliopiston kursseille vaikka opettelemaan uutta kieltä. Vaikkei niin kiinnostaiskaan niin pääset ihmisten joukkoon ja tutustut muihin.
Itselläni toimii masentaessa piristyksenä myös hiusten värjääminen tai katselen youtube meikkitutoriaaleja ja opettelen esim. kauniin silmämeikin. Mutta sun perusongelmasi on varmaan tuo ystävien puute. Tee sille jotain itse. Ja muista hymy, kukaan ei uskalla jutella naama vakavana olevalle.
Annakaisa kirjoitti:
Yksinäisyys on suurimmassa osassa tapauksia oma valinta. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Mene johonkin juoksukurssille tms. Tai vaikka punttikselle. Aloita sillä että hymyilet kuntosalilla oleville ystävällisesti. Itse olen treenannut tätä ihan tietoisesti, koska perusilmeeni on se resting bitch. Yllätyt kuinka moni hymyilee sulle takaisin ja siitä tulee hyvä mieli!
Mutta älä jää kotiin yksin odottamaan, kukaan ei nouda sua sieltä! Kysy koulukaveria lenkille? Mene kesäyliopiston kursseille vaikka opettelemaan uutta kieltä. Vaikkei niin kiinnostaiskaan niin pääset ihmisten joukkoon ja tutustut muihin.
Itselläni toimii masentaessa piristyksenä myös hiusten värjääminen tai katselen youtube meikkitutoriaaleja ja opettelen esim. kauniin silmämeikin. Mutta sun perusongelmasi on varmaan tuo ystävien puute. Tee sille jotain itse. Ja muista hymy, kukaan ei uskalla jutella naama vakavana olevalle.
Ja vielä jatkan, kuntoslain saunassa treenin jälkeen lähes aina juttelen jonkun kanssa. Vaikka just siitä edellisestä jumpasta. Suurin osa naisistahan pakkaa äkkiä kimpsunsa ja nopeesti kotiin sosiaalisten tilanteiden pelossa, mutta älä tee sitä vaan mene sinne saunaan! Rohkeesti, siihen ei kuole :)
Tsemppiä!
Opinnäytetyöhön seuraava ohje: päätät että teet opinnäytetyötä joka päivä tunnin verran ja heti kun heräät. Joku aamurutiini (kahvi, tee, rauhallinen aamiainen tai mitä teetkin) ja sitten suoraan työhön ilman mitään tekosyitä. Ja tunnin jälkeen saa tehdä muuta. Tarvittaessa viikkoon yksi sallittu lomapäivä. Eikä pidä aloittaa työtä alusta vaan jostain helposta kohdasta. Pahinta on jahkata koko päivä ja sitten tuntea illalla syyllisyyttä kun ei tehnyt mitään. Silloin metsätkin ei auta.
Itellä autto 1,5 vuoden uskomattomaan ahdistukseen, masennukseen, liialliseen juhlimiseen, yksinäisyyden tuntemuksiin, eri auttajien tahoilla ravaamiseen psykologista pappiin ja päihdetyöntekijöihin, se kun
aloin ymmärtää erityisherkkyyttäni ja poltin kannabista uusin silmin. Vuosia sitten poltin sitä vain koettaakseni paeta itseäni ja tuntemuksiani, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Sitten piiitkä pitkä tauko ja päätin kääntyä kokonaan pelkästään sisäänpäin etsiäkseni vastauksia elämän ja tunteideni ongelmiin. Tässä pyhässä itsetutkiskelun tilassa, pääsin lopultakin käsittelemään mieltäni rassaavat asiat ja näkemään elämäni aivan toisesta näkökulmasta.
Sellaisesta näkökulmasta, että opin täysin luottamaan itseeni ja omaan intuitiooni, enkä enää elä elämääni KENENKÄÄN ohjeitten tai jonkun mallin mukaisesti. "Tee sitä tai tätä, hanki tuo ja tuo, jos haluat "normaalin" j onnellisen elämän".
Tajusin sen, että elämäni on koko ajan ollutkin todella hyvää ja olen pärjännyt hyvin, koska mulla on ollut niiiin paljon kaikkea käsiteltävää koko elämäni ajan, mitä elämä minulle onkaan tuonut!
Kun stressasin ennen enimmäkseen sitä, että miten mun oikein pitäis elää ja mitä tehdä, millanen olla?
Koko ajan luulin jotenkin alitajuisesti, että tää 40 h + (ylitöitäkin usein) vakiduuni ja ihmissuhteiden kiemurat ei todellakaan oo tarpeeksi, vaan pitää olla jotain enemmän, joku ihan karmean palava intohimo johonkin asiaan, jotta voi kokea olevansa elossa.
Mutta kaikki se oli harhakuvitelmaa! Ei mun tarvi tehdä elämässä mitään mikä ei tunnu musta itsestäni hyvältä, eikä mun elämän tarvitse olla mitenkään erikoista! Voin vaan nauttia niistä yksinkertaisista asioista ihan vaikka yksinäni, kun tiedän kuitenkin, että vilpittömästi parhaani teen itseni ja lähipiirin osalta! Ja elämä kyllä tuo niitä haasteita, ihan ilman, että siitä täytys sen enempää stressata.
Pyrkimykseni on vain olla ja elää mahdollisimman hyvin, hyvällä omallatunnolla! :)
Tämä sai aikaan lopulta vapautumiseni synkkyydestä. Ja joo, eihän se kannabis toisaalta mitään tehnyt, itsehän mä olen kaiken ajatellut. Mut ymmärrän kyllä, miks se on demonisoitu niin pahasti; ihmiset alkaisivat ajatella toisesta näkökulmasta elämää ja voisivat kokea tarpeen olla vapaita!
Vapaita uskonnon ja muun kahleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6:n Kirjoittaja täällä,
Jos ihmiset ymmärtäisivät, että ei syyttä ole juuri alkoholi meille se sallittu nautintoaine. Ja kahvi.
Suurin osa saadaan pidettyä liikkeellä kahvin voimalla ja alkoholilla sit voi turruttaa itsensä ja unohtaa "arjen
stressin". Vaikka todellisuudessa alkoholi ja muut kovat huumeet todellakin tuhoavat ihmisen ja perheitä ja lähimmäisiä siinä samalla.
Ja kaikki vaan siksi, kun ei ymmärretä ja tunneta itseä, tai elämää syvemmällä tasolla!
Ainut ulospääsy todella on kääntyä totaalisesti sisäänpäin ja kyseenalaistaa kaikki! Mikä on oikeasti se motivaatio, minkä takia puskee asioita läpi elämässä? Mikään tai kukaan tässä maailmassa ei voi tietää mitä sinä tunnet ja muutenkin olet ainoa olento koko maailmankaikkeudessa, joka tuntee sinun tunteitasi.
Kukaan ei voi sinulle sitä onnea ja lopullista rauhaa tuoda, ellet sinä. Ainoa keino on löytää itsensä ja juurtua syvästi omaan olemukseensa. Silloin mikään ulkopuolinen tapahtuma tai ihminen ei voi saada sinua enää surulliseksi, koska kelpaat itsellesi ja olet tyytyväinen itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy luontaistuotekaupassa kysymässä oikeat lisäravinteet ja kuuntele binaural beatsejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuuttahan ei koskaan löydy mistään sateenkaaren päästä, vaan se täytyy löytää meneillään olevasta hetkestä. Mieti, millaisissa tilanteissa olet tuntenut itsesi onnelliseksi, ja listaa niitä asioita vaikka paperille. Voisitko tehdä noita asioita juuri nyt, tänään ja tässä?
Annakaisa kirjoitti:
Annakaisa kirjoitti:
Yksinäisyys on suurimmassa osassa tapauksia oma valinta. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Mene johonkin juoksukurssille tms. Tai vaikka punttikselle. Aloita sillä että hymyilet kuntosalilla oleville ystävällisesti. Itse olen treenannut tätä ihan tietoisesti, koska perusilmeeni on se resting bitch. Yllätyt kuinka moni hymyilee sulle takaisin ja siitä tulee hyvä mieli!
Mutta älä jää kotiin yksin odottamaan, kukaan ei nouda sua sieltä! Kysy koulukaveria lenkille? Mene kesäyliopiston kursseille vaikka opettelemaan uutta kieltä. Vaikkei niin kiinnostaiskaan niin pääset ihmisten joukkoon ja tutustut muihin.
Itselläni toimii masentaessa piristyksenä myös hiusten värjääminen tai katselen youtube meikkitutoriaaleja ja opettelen esim. kauniin silmämeikin. Mutta sun perusongelmasi on varmaan tuo ystävien puute. Tee sille jotain itse. Ja muista hymy, kukaan ei uskalla jutella naama vakavana olevalle.
Ja vielä jatkan, kuntoslain saunassa treenin jälkeen lähes aina juttelen jonkun kanssa. Vaikka just siitä edellisestä jumpasta. Suurin osa naisistahan pakkaa äkkiä kimpsunsa ja nopeesti kotiin sosiaalisten tilanteiden pelossa, mutta älä tee sitä vaan mene sinne saunaan! Rohkeesti, siihen ei kuole :)
Tsemppiä!
Koulukavereista en ole saanut seuraa. Meillä oli niin paljon ikäeroa että se saattoi olla osasyy. Salilla jossa käyn ei yleensä ole naisia ainakaan saunomassa. Silmiin katsominen ja hymyily tuntemattomille on kyllä minulle vähän haastavaa. Mutta eilen kaupassa juttelin toiselle asiakkaalle kun mietin parin tuotteen väliltä ja hän katseli samoja. En saanut mitään vastausta mutta ei se oikeastaan haitannut.
Aina jos myyjät tulee kysymään tarvitsenko apua niin juttelen kyllä ja kerron mitä etsin. Joskus se auttaa yksinäisyyteen mutta kun en enää edes jaksa käydä kaupoilla. Eilenkin olin jo yhden kaupan jälkeen ihan loppu. En saa ostamisesta tai tavaroista mielihyvää kuten ennen.
Sosiaalisia taitoja minun pitää kyllä kehittää. Se on totta. Se voi olla vielä pitkä prosessi. Tarvitsisin jonkin nopean taikatempun millä saa mielen tasapainoon niin että pystyisin hymyilemään ja puhumaan normaalisti. Nyt vaan olen niin loppu että nauraminen tai hymyily tuntuu yhtä mahdottomalta kuin nostaa 500kg kivenmurikka. Miten saan itseni toimimaan?
Kun puhun niin ääneni on jotenkin hutera. Ihan kuin jokin äänen tuotto lihas olisi surkastunut ja tuotan vain monotonista yhtä äännettä.
Miten minä saan lukkiutuneen kehoni ja mieleni jotenkin toimimaan? Tämä ei saa pahentua enää.
Joku kirjoitti pilven polttamisesta mutta se ei ole minua varten. Olen nuorempana jonkun verran käyttänyt, enkä tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda nyt hetkeksi yksinäisyys ja keskity työntekoon. Sulla on kuitenkin töitä ja opintoja, joita monella ei ole ja ovat totaalisen hukassa elämänsä kanssa. Hoida opinnot loppuun ja sitten alat miettiä, mitä voit tehdä yksinäisyydellesi. Älä ota kaikkia elämän haasteita samalla kertaa ratkaistavaksi. Ja muista, että ahdistus on vain tunnetila. Se ei ole absoluuttinen totuus vaan tunne, joka häviää kyllä, kunhan keskityt nyt muihin asioihin. Kuvittele mielessäsi se tunne, kun olet saanut opinnäytetyön tehtyä :) Tsemppiä!
Hanki lääkitys masennukseen. Eihän sekään ole mikään instant ratkaisu ja monet joutuu kokeilemaan useita eri lääkkeitä ennenkuin se sopiva löytyy. Monet se lääkitys on auttanut pahimman vaiheen yli, niin että jaksaa tehdä kaikkea sitä " piristävää" , mitä monet tässäkin ketjussa kannustaa yrittämään. Lopputyön osalta sanoisin, että laske rimaasi. Työn ei tarvitse olla täydellinen- tarkoitushan on opetella tutkimusta ja tieteellisen tekstin kirjoittamista. Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan. Eli jaat sen ison pelottavan lopputyömöhkäleen pienempiin osiin ja asetat itsellesi pienempiä tavoitteita esim teen sitä vaikkapa 2 h/ päivä tai kirjoitan tietyn sivumäärä / päivä. Tärkeintä on ruveta saamaan tekstiä aikaiseksi. Voit aina myöhemmin hioa ja jäsennellä sitä paremmaksi.
Juu ei kai voi kuin ottaa itseä niskasta kiinni. Minun ongelma on vaan aloittamisen vaikeus ja keskittymiskyvyn puute. Lisäksi en tunne mielihyvää, muistan kyllä millaista oli joskus tuntea se tunne kun on elossa ja kaikki on merkityksellistä. Miten ihmeessä sen tunteen saisi takaisin... joskus nautin asioista, heräsin aamulla täynnä intoa uuteen päivään. Tykkäsin shoppailla ja sisustaa kotia. Siivoaminen meni kuin tanssi. Minulla on nyt oikeasti kaikki asiat hyvin. On ihana koti ja harrastuksia mutta en vaan tunne positiivisia tunteita. En edes musiikkia voi kuunnella kun kaikki sanoitukset aina osuu johonkin tosi herkkään kohtaan ja saa oloni todella ahdistuneeksi,vaikka ennen nautin hyvistä biiseistä ja olo oli energisempi ja pystyin myös pahaa mieltä purkamaan musiikin kuuntelulla. Nyt kaikki hitto vie jyskyttää päähäni negatiivisia tunteita ja muistuttaa kaikista puutteistani. En voi estää sitä tai en tiedä miten... pelkään jopa että sekoan jos en saa ahdistusta purettua pois. Olin viime yönä unen ja valveen rajoilla kun päähäni tuli ajatus, se ajatus tuli tunteena eikä sanoina mutta jos muotoilisit sen sanoiksi niin jotenkin että”ei ole vahvuutta piilottaa heikkoutta”. Ja olen juuri sellainen! Piilotan kaikki tunteeni koska en uskalla näyttää olevani näin tarvitseva. Tänään Haluaisin vaan halauksen ja että joku ymmärtäisi minua ja välittäisi mutta samaan aikaan pidän itseäni typeränä kun hajoan noin pienestä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Pitää kokeilla tätä. Onko kellään kokemuksia, että auttaako mitenkään?
Alue: Aihe vapaa
Käy lääkärissä puhumassa masennuksesta, mielialalääkkeet vois olla yks ensiapu. Toki kannattaa esim. liikkua ulkona mahdollisimman paljon, mutta tiedän kyllä itsekin että kun on oikeesti masentunut niin sekään ei vaan auta.