5-vuotias syö vaatteitaan ym lähes pakonomaisesti

1. Purkaa ahdistusta.

2. Ahdistuksen laukaiseva tekijä selvitetään.

Meillä sama 4,5 vee kanssa. Nyt taas alkoi, välillä on tosiaan taukoa. Mietin ihan samaa miksi mussuttaa kauluksia. Pienemmältä tuon nyt jotenkin ymmärtää.

Mitäs pidät sitä nälässä

Pakko-oireita = eli stressiä. Selkiyttäkää elämää ja vähentäkää stressiä.

Neurologinen pulma. Voit tarjota lapselle jotain, mitä saa jyrsiä. Lapsille on erilaisia puruleluja, muitakin kuin vain vauvoille.

Meillä oli kahden ekan pojan kanssa samaa, ohi meni kummaltakin.

Tämä aloitus on ollut täällä aikaisemminkin. Miksi se ei riittänyt?

Monilla lapsilla on ajoittain tuollaista toimintaa. Jos pakonomainen pureskelu pitkittyy ja/tai toistuu, voisi olla hyvä selvittää tilannetta.

Oletko huomannut lapsella muuta pakonomaista toimintaa?

Onko vaatteiden pureskelu tilannesidonnaista?

Vaikuttaako pureskelu ahdistavan vai lohduttavan lasta?

Kyse voi olla harmittomasta, ohi menevästä tavasta. Kyse voi olla myös pakko-oireesta, tai tic-tyyppisestä oireilusta.

Jälkimmäisitä löytyy todella hyvin tietoa ihan netistä, suosittelen tutustumaan. Jos oireilu pahenee tai olet kovin huolissasi, ota asia puheeksi terveydenhuollossa.

Kaikkea hyvää sinne!

Mä teen tota edelleen jos on stressiä. Lapsena se alkoi hiusten järsimisellä ja sitten kun hiukset leikattiin lyhyeksi aloin järsimään paidan kaulusta. Ja ei varmaan edes tarvitse mainita että kasvoin tasapainottomassa alkoholisti perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Neurologinen pulma. Voit tarjota lapselle jotain, mitä saa jyrsiä. Lapsille on erilaisia puruleluja, muitakin kuin vain vauvoille.

Ei-toivotun käyttäytymisen salliminen ei yleensä poista oiretta, vaan voi pahentaa sitä yhä pakonomaisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Monilla lapsilla on ajoittain tuollaista toimintaa. Jos pakonomainen pureskelu pitkittyy ja/tai toistuu, voisi olla hyvä selvittää tilannetta.

Oletko huomannut lapsella muuta pakonomaista toimintaa?

Onko vaatteiden pureskelu tilannesidonnaista?

Vaikuttaako pureskelu ahdistavan vai lohduttavan lasta?

Kyse voi olla harmittomasta, ohi menevästä tavasta. Kyse voi olla myös pakko-oireesta, tai tic-tyyppisestä oireilusta.

Jälkimmäisitä löytyy todella hyvin tietoa ihan netistä, suosittelen tutustumaan. Jos oireilu pahenee tai olet kovin huolissasi, ota asia puheeksi terveydenhuollossa.

Kaikkea hyvää sinne!

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Pureskelee aikalailla kaikenaikaa, ei yleensä vaikuta mitenkään stressaantuneelta tms. Nytkin katsoo ihan rauhassa lastenohjelmaa tuossa vieressä ja imeskelee paitaansa. Luulen että se on vaan tapa, mutta mistäs sitä tietää.

Ajattelin kyllä ottaa asian puheeksi 6-vuotisneuvolassa.

Sellaista purukaulanauhaa olen harkinnutkin. Säästyis edes vaatteet vähän, kun nehän rikkoutuu tulee reikiä yms :/

Yksi vaihtoehto on myös se, että lapsesi hakee aistikokemuksia suuhun. Eli voi olla esim. aliherkkyyttä ja hän saa tuntemuksia puremalla ja imeskelemällä asioita. Ja tämä toki monesti voi liittyä hetkiin, jolloin on vaikka enemmän ahdistusta, mutta ei välttämättä. Aistialiherkkyyttä on monenlaista.

Onko lapsellasi jotain ruokia mitä tykkää syödä todella paljon tai jotain mitä välttelee? Joskus aistialiherkät syö mieluummin ruokaa, jossa on kunnolla tekstuuria ja rakennetta. Sosemaiset saattaa olla epämieluisia.

Tämä oli nyt vain tämmöistä puheterapeutin pohdintaa yhdestä vaihtoehdosta :)

Mä hankin pojalleni purukoruja. Ne auttoivat hyvin ja tilanne tasaantui/pureskelu loppui jonkun ajan kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on myös se, että lapsesi hakee aistikokemuksia suuhun. Eli voi olla esim. aliherkkyyttä ja hän saa tuntemuksia puremalla ja imeskelemällä asioita. Ja tämä toki monesti voi liittyä hetkiin, jolloin on vaikka enemmän ahdistusta, mutta ei välttämättä. Aistialiherkkyyttä on monenlaista.

Onko lapsellasi jotain ruokia mitä tykkää syödä todella paljon tai jotain mitä välttelee? Joskus aistialiherkät syö mieluummin ruokaa, jossa on kunnolla tekstuuria ja rakennetta. Sosemaiset saattaa olla epämieluisia.

Tämä oli nyt vain tämmöistä puheterapeutin pohdintaa yhdestä vaihtoehdosta :)

En ole huomannut että valikoisi ruokia tekstuurin perusteella. Muuten kyllä. Ihan pienenä oli kaikkiruokainen, mitä enemmän ikää sen nirsompi. Ja helposti tulee hänelle oksennusrefleksi (siis ihan oikeasti, esim. pekoni on sellainen mitä ei voi hänelle vieläkään antaa kuin murusina tai se on kurkussa kiinni).

Ja on tosi herkkä päänahan suhteen, sellaisen olen jo pienestä huomannut. Ei ole esim. koskaan antanut pestä tukkaansa kunnolla saippualla (no pojalla lyhyt tukka niin ei ole ollut tarvekkaan vielä, vesi riittää) ja tukanleikkuu on yhtä huutoa ollut aina.

Herkkä ja epäluuloinen on montaa asiaa kohtaan. No, en tiedä menikö jo kauaksi itse asiasta mutta kerroinpa kuitenkin 😅 Että voihan siellä taustalla jotain yliherkkyyttä tms sellaista olla, mutta ainakaan päivähoidossa tai neuvolassa ei ole tullut esille enkä ole itse lähtenyt sen enempää selvittämään aiemmin. Ajatellut vaan että aika korjaa... nyt meillä on kyllä psykiatrisen (?) sairaanhoitajan käynti tulossa kesällä, liittyen pojan lääkäripelkoihin. En tiedä voiko siellä tälläistä asiaa ottaa esille.

Puheterapiassa kävi 4-5-vuotiaana, ei vieläkään ole ihan samaa tasoa kuin ikätovereidensa mutta terapeutin mielestä riittävää joten terapia loppui.

Huom, tuli nyt lueteltua kaikki huonot puolet mitä mieleen tuli. Muutenhan poika on siis melko reipas, pärjää hyvin päiväkodissa, on taitava monessa (motoriikka, kädentaidot, laskee numeroita ja opettelee lukemisen alkeita yms eskarijuttua) ja sosiaalisissa suhteissa ihan normaali.

aloittaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on myös se, että lapsesi hakee aistikokemuksia suuhun. Eli voi olla esim. aliherkkyyttä ja hän saa tuntemuksia puremalla ja imeskelemällä asioita. Ja tämä toki monesti voi liittyä hetkiin, jolloin on vaikka enemmän ahdistusta, mutta ei välttämättä. Aistialiherkkyyttä on monenlaista.

Onko lapsellasi jotain ruokia mitä tykkää syödä todella paljon tai jotain mitä välttelee? Joskus aistialiherkät syö mieluummin ruokaa, jossa on kunnolla tekstuuria ja rakennetta. Sosemaiset saattaa olla epämieluisia.

Tämä oli nyt vain tämmöistä puheterapeutin pohdintaa yhdestä vaihtoehdosta :)

En ole huomannut että valikoisi ruokia tekstuurin perusteella. Muuten kyllä. Ihan pienenä oli kaikkiruokainen, mitä enemmän ikää sen nirsompi. Ja helposti tulee hänelle oksennusrefleksi (siis ihan oikeasti, esim. pekoni on sellainen mitä ei voi hänelle vieläkään antaa kuin murusina tai se on kurkussa kiinni).

Ja on tosi herkkä päänahan suhteen, sellaisen olen jo pienestä huomannut. Ei ole esim. koskaan antanut pestä tukkaansa kunnolla saippualla (no pojalla lyhyt tukka niin ei ole ollut tarvekkaan vielä, vesi riittää) ja tukanleikkuu on yhtä huutoa ollut aina.

Herkkä ja epäluuloinen on montaa asiaa kohtaan. No, en tiedä menikö jo kauaksi itse asiasta mutta kerroinpa kuitenkin 😅 Että voihan siellä taustalla jotain yliherkkyyttä tms sellaista olla, mutta ainakaan päivähoidossa tai neuvolassa ei ole tullut esille enkä ole itse lähtenyt sen enempää selvittämään aiemmin. Ajatellut vaan että aika korjaa... nyt meillä on kyllä psykiatrisen (?) sairaanhoitajan käynti tulossa kesällä, liittyen pojan lääkäripelkoihin. En tiedä voiko siellä tälläistä asiaa ottaa esille.

Puheterapiassa kävi 4-5-vuotiaana, ei vieläkään ole ihan samaa tasoa kuin ikätovereidensa mutta terapeutin mielestä riittävää joten terapia loppui.

Huom, tuli nyt lueteltua kaikki huonot puolet mitä mieleen tuli. Muutenhan poika on siis melko reipas, pärjää hyvin päiväkodissa, on taitava monessa (motoriikka, kädentaidot, laskee numeroita ja opettelee lukemisen alkeita yms eskarijuttua) ja sosiaalisissa suhteissa ihan normaali.

Kuulostaa kyllä tällaiselta ns. aistilapselta. Voisin veikata, että lapsellasi on sekä ali- että yliherkkyyttä. Joillakin on tietyt asiat missä näkyy yliherkkyys (esim. vaikka ihokosketus epämukavaa tietylle alueelle) ja tietyt missä aliherkkyys (esim. aistikokemusten hakeminen suuhun). Mutta on myös olemassa aaltoileva malli, eli voi päivän sisällä vaihdella esimerkiksi se suun herkkyys yli- ja aliherkkyyden välillä. Siksi sitä on niin vaikea hahmottaa ja hoksata.

Mutta juuri nämä luettelemasi asiat eli kosketusherkkyys jollekin alueelle, nirsoilu, yliherkkä oksennusrefleksi ja suun aistihakuisuus on aika klassisia oireita. Niitä voi kyllä siedättää, esim. me puheterapeutit tehdään kasvoille ja suun sisälle sitä. Riippuu oireiden vakavuudesta, että tarviiko tehdä mitään vai eletäänkö vain asian kanssa :)

Jos listaisit nirsoiltuja ruokia versus alas meneviä, niin saattaisi löytyä jokin yhteinen nimittäjä. Jotkut syö mieluummin kylmää kuin kuumaa, toiset taas haluaa mausteista ja toiset mautonta. Jotkut valitsee jopa ruoan värin mukaan. Ja sitten erilaisia tekstuurejakin on niin monenlaisia, esim. kova/pehmeä, rapea/löllö, sitkeä/hajoava, rakeinen/tasainen ja karkea/sileä.

Jos tuntuu, niin kyllähän tätä aistiasiaa voi tutkia ja mainita vaikka siellä teidän käynnillä. Ei se mikään maailmanloppu ole todellakaan, tosi monilla meillä on jonkin suhteen näitä. Minä en siedä kaulan ja rintäkehän kosketusta :D Työkaveri ei voi kävellä lattialla, jossa on hiekkaa, kun tuntuu epämukavalta. Kuten sanoin, hoidon tarve on aika yksilöllistä ja riippuu paljonko vaiva haittaa arkea.

Meillä on lapsilla ollut kausia kun pureskelivat paitojensa hihoja ja kauluksia. Olen yhdistänyt nuo kaudet hampaiden tuloon. Eli uuden hampaan kasvaminen suussa on saanut lapset pureskelemaan jotain. No ratkaisin asian antamalla lapsille silloin puuvillaisen huivin kaulaan jota sai pureskella luvan kanssa (halvempaa ja puhtaampaa kuin paitojen pureskelu).

Meillä lapsi tekee tätä myös. Selvisi, että hänellä on neurologista häikkää. Terapeutti ohjeisti, että kieltäminen ei kanna hedelmää. Purukoru helpottaa, porkkanoita yms jyrsittäväksi. Lisäksi kuulemma kasvojen hierominen voi auttaa.

Olin jyrsijä noin seitsemänvuotiaaksi asti. Sen jälkeen en ole pureskellut tavaroita tai vaatteita. Asia jäi pois itsestään, veikkaan sen olleen joku kehitysvaihe, joka minulla meni vähän vaikeammin kuin toisilla.