Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Vierailija kirjoitti:

Juhannuksena? 

Sopii. ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J ikävä sinua

Niin mullakin sua P. Miten vuodet on sua kohdelleet? t: J

En ole P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J ikävä sinua

Niin mullakin sua P. Miten vuodet on sua kohdelleet? t: J

En ole P

Kyllä mua suakin on saattanut olla ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J ikävä sinua

Niin mullakin sua P. Miten vuodet on sua kohdelleet? t: J

En ole P

Olet L.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Pelko, minkä pelko? Kerrotko lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Pelko, minkä pelko? Kerrotko lisää.

Pelkäsin, että en kelpaisikaan. Lähemmässä kanssakäymisessä olisit kyllä huomannut vikani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J ikävä sinua

Niin mullakin sua P. Miten vuodet on sua kohdelleet? t: J

En ole P

Olet L.

En ole

Miksi otit aina kaverin mukaan kun (sun aloitteesta aina) tavattiin? Tarkoititko sitä, mitä sanoit, vai olinko sulle vaan vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Pelko, minkä pelko? Kerrotko lisää.

Pelkäsin, että en kelpaisikaan. Lähemmässä kanssakäymisessä olisit kyllä huomannut vikani.

Niin tai sitten kumpikin oltaisiin nähty toistemme viat, eikä se ehkä olisikaan ollut niin kauheaa... Sivusta sekaannuin. Kelleköhän tarkoitit, ei aloittaja vaan sinä joka pelkäsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Pelko, minkä pelko? Kerrotko lisää.

Pelkäsin, että en kelpaisikaan. Lähemmässä kanssakäymisessä olisit kyllä huomannut vikani.

Niin tai sitten kumpikin oltaisiin nähty toistemme viat, eikä se ehkä olisikaan ollut niin kauheaa... Sivusta sekaannuin. Kelleköhän tarkoitit, ei aloittaja vaan sinä joka pelkäsit?

Ehkä hän (mies) olisikin hyväksynyt minut tällaisena. Mulla vaan on paha tapa paeta pelottavia/vaikeita tilanteita ja tein niin ja nyt harmittelen asiaa vielä vuosienkin päästä. Hieman lohduttaa se, että pidettiin todella molemmat toisistamme. Se harrmittaa, että hän ei tainnut saada minun tunteistani varmuutta. 

Tuomi kukkii ja sinä tulet mieleeni, hyvällä tavalla.

Saan kai muistella hyväileviä sanojasi, muusani?

Ei sillä ole väliä, jos ne olivat toiselle tai peräti maailmalle, kaukana minusta.

Reippaalle runomiehelle terveisiä, muusani ohella.

"Rakkauden kuuman kesän, vaiston varassa elän"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me oltaisiin "me", niin mitä sinä toivoisit minulta?  Mitä sinä odottaisit minulta ihmisenä ja kumppanina. (naiselle)

Toivoisin joustavuutta ja avarakatseisuutta. Myöskin reiluutta ja tasavertaisuutta. Olet niin tapojesi ja mieltymystesi vanki että kärsisin. Alkuhuuman jälkeen meille tulisi ero koska et antaisi minun olla oma itseni vaan yrittäisit muuttaa minua samanlaiseksi kuin itse olet. Tai nalkuttaisit jatkuvasti mitä en saa tehdä mutta silti itse tekisit sitä. 

Siksi ei. 

Sä oot rakastunut mun puolisoon! :D Tai ehkä siihen nuorena.

Voisitko vielä kerran palata mun elämään? Ja tällä kertaa pysyvästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuu elää näin?

Mitä järkeä sun on kysyä tällaista ketjussa, jossa vastaaja voi olla kuka tahansa? Siis 99,999-prosenttisen varmasti joku muu kuin kaipaamasi henkilö.

Suurin osa ketjun viesteistä on typerää mielikuvituschattia, joka ei johda mihinkään. Käyttäkää niitä tunnisteita!

Mitä sitten, vaikka vastaaja voi olla kuka tahansa?

Mukava prosessoida.

No siitähän tässä just on kyse. Ja olen naista ikävöivä mies. Joskus mietin että onko vähän säälittävää lukea näitä mutta toisaalta en mä voi kellekään kertoa tunteistani. Se on ikävää jos joku random kommentoi ilkeästi mutta toivo elää että hän edes joskus kävis täällä. Ja lukis mun kommentin (ilman tunnisteita).

No tuskinpa. Mutta joo, prosessoidaan kun ei muuta voi. Tai voisi, mutta ei rohkeus riitä

Sama homma, ei oikein ole muuta tapaa prosessoida, ellei halua tehdä sitä vain yksin. Välillä kiva saada ajatuksiin jotain näkökulmaa. Kirjoittamasi osuu yksiin omien ajatusteni kanssa. Kertoisitko jotain omasta tilanteestasi? Kertoisin vastaavasti jotain itse, mutta on nyt päivän jäljiltä niin tyhjä pää, etten keksi mitään sopivaa. Miksei sulla riitä rohkeus?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vielä kerran palata mun elämään? Ja tällä kertaa pysyvästi?

Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Pelko, minkä pelko? Kerrotko lisää.

Pelkäsin, että en kelpaisikaan. Lähemmässä kanssakäymisessä olisit kyllä huomannut vikani.

Niin tai sitten kumpikin oltaisiin nähty toistemme viat, eikä se ehkä olisikaan ollut niin kauheaa... Sivusta sekaannuin. Kelleköhän tarkoitit, ei aloittaja vaan sinä joka pelkäsit?

Ehkä hän (mies) olisikin hyväksynyt minut tällaisena. Mulla vaan on paha tapa paeta pelottavia/vaikeita tilanteita ja tein niin ja nyt harmittelen asiaa vielä vuosienkin päästä. Hieman lohduttaa se, että pidettiin todella molemmat toisistamme. Se harrmittaa, että hän ei tainnut saada minun tunteistani varmuutta. 

Rakkaus on heittäytymistä. Se on pelottavaa. Minäkin pelkäsin silloin aluksi etten olisi sulle kelvannut, että olisit tullut toisiin ajatuksiin, nähnyt jotain mussa josta et olisi pitänyt, todennut sittenkin joidenkin toisten olleen mua kiinnostavampia. Mutta mun rakkaus sua kohtaan oli niin paljon vahvempi kuin mun pelot, siksi uskalsin sua lähestyä, en edes pystynyt itseäni estämään. Vaikka tulit mulle lopulta saavuttamattomaksi, en silti mieti etten kelvannut, sillä mun rakkaus on edelleen vahvempi kuin mikään pelko tai epäusko.

Nuku hyvin rakkaani. Tänäänkin sinä täytit ajatukseni aamusta iltaan, koska rakastan ja kaipaan sinua. Lempeitä unia ja hyvää yötä. (naiselle)

Naiselle mieheltä kirjoitti:

Muistelen aikaa kun ihastumiseni sinuun teki minut lähes maaniseksi. Pyörit mielessäni autotoistolla ja hyvä oli kun sain edes vähän nukutuksi. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun näin tapahtui ja sitä voi tosiaan ihmetellä, sillä en ole enää niin nuori.. Tätä vaihetta kesti varmaan vuoden verran. Maanisuuden vuotta 2016 seurasi epätoivo, jota kesti seuraavan vuoden ajan. Tänä epätoivon vuotena olit edelleen jatkuvasti mun mielessä, mutta sävy oli toinen. Mielessäni valmistauduin varmaankin susta luopumiseen, vaikket mun koskaan edes ollut. Nyt elän aikaa jossa tunteet eivät enää elämääni hallitse, mutta sinun olemus on jotenkin elämässäni läsnä. En enää juurikaan kertaa sinuun liittyviä tapahtumia tai kohtaamisia mielessäni, jotka toki kaikki muistan tarkasti, enkä pyri hakemaan kasvojasi muistikuviin sinusta. Sinä vain olet ja annan sinun olla siinä, koska olit mulle tärkeä ja sitä olet edelleen.

Hassua kuinka jotkut kohtaamiset piirtyy mieleen, voimakas tunne joka niihin liittyi tuntuu vieläkin kuin eilen tapahtuneelta. Kesällä 2015 vastaani tuli myös tällainen mies, joka oli mielessäni aina, kuvittelin tuntevani telepaattisesti nekin hetket jolloin olin myös hänen mielessään. Vaikka mitään ei ikinä tapahtunutkaan, en ikinä unohda häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et halunnut?

Kyllä mä halusin, mutta pelko voitti.

Pelko, minkä pelko? Kerrotko lisää.

Pelkäsin, että en kelpaisikaan. Lähemmässä kanssakäymisessä olisit kyllä huomannut vikani.

Niin tai sitten kumpikin oltaisiin nähty toistemme viat, eikä se ehkä olisikaan ollut niin kauheaa... Sivusta sekaannuin. Kelleköhän tarkoitit, ei aloittaja vaan sinä joka pelkäsit?

Ehkä hän (mies) olisikin hyväksynyt minut tällaisena. Mulla vaan on paha tapa paeta pelottavia/vaikeita tilanteita ja tein niin ja nyt harmittelen asiaa vielä vuosienkin päästä. Hieman lohduttaa se, että pidettiin todella molemmat toisistamme. Se harrmittaa, että hän ei tainnut saada minun tunteistani varmuutta. 

Rakkaus on heittäytymistä. Se on pelottavaa. Minäkin pelkäsin silloin aluksi etten olisi sulle kelvannut, että olisit tullut toisiin ajatuksiin, nähnyt jotain mussa josta et olisi pitänyt, todennut sittenkin joidenkin toisten olleen mua kiinnostavampia. Mutta mun rakkaus sua kohtaan oli niin paljon vahvempi kuin mun pelot, siksi uskalsin sua lähestyä, en edes pystynyt itseäni estämään. Vaikka tulit mulle lopulta saavuttamattomaksi, en silti mieti etten kelvannut, sillä mun rakkaus on edelleen vahvempi kuin mikään pelko tai epäusko.

Miksi hän on sinulle saavuttamaton?