Miksi lihavat eivät laihduta?

Ihan sinun kaltaistesi ...päiden kiusaksi.

Koska on mukava syödä herkullista ruokaa ja nauttia elämästä. On terveen merkki, että on ruokahalua ja ruoka maistuu. Sairaana usein ruokahalu heikkenee. Monet ajattelevat, että mieluummin on vähän pullukka ja nauttii ruuasta kuin on laiha ja kieltäytyy herkuttelusta. Surkeinta olisi olla jatkuvalla laihdutuskuurilla ja tuntea syyllisyyttä syömisistä ja olla silti lihava. Tunnen monta lihavaa ihmistä, jotka ovat eläneet pitkän elämän ja laihoja jotka ovat kuolleet jo ennen eläkekää.

Miksi täällä tyhmiä kyselevät ihmiset eivät käytä aikaansa johonkin hyödylliseen ja järkevään? Tai hanki elämää?

Jos on tiettyjä sairauksia, osa niistä tullut jo hoikkana ollessa, osa perinnöllisiä, aineenvaihdunnallisia tekijöitä, hormonaalisia tekijöitä, niin eipä se laihduttaminen nyt niin helppoa ole. Lääkärit sanovat tietyistä syistä tulleesta lihavuudesta, ettei se korjaannu ilman lääkityksen apua, vaikka kuinka liikkuisit ja yrittäisit ruokavaliota muuttaa. useamman sairauden lääkitysten yhteensovittaminen voikin olla tosi hankalaa, siitä ei ole tarpeeksi tietoa edes lääkäreillä, joillakin erikoislääkäreillä , toisinaan ei heilläkään tarpeeksi tietoa. Sitä on aika pahassa pattitilanteessa, kun asiantuntijatkaan eivät osaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sinun kaltaistesi ...päiden kiusaksi.

Ihan vapaasti saatte sitten maksaa meidän pläskien sairauskuluja! Huvittelullasi on hintansa!

Vierailija kirjoitti:

Koska on mukava syödä herkullista ruokaa ja nauttia elämästä. On terveen merkki, että on ruokahalua ja ruoka maistuu. Sairaana usein ruokahalu heikkenee. Monet ajattelevat, että mieluummin on vähän pullukka ja nauttii ruuasta kuin on laiha ja kieltäytyy herkuttelusta. Surkeinta olisi olla jatkuvalla laihdutuskuurilla ja tuntea syyllisyyttä syömisistä ja olla silti lihava. Tunnen monta lihavaa ihmistä, jotka ovat eläneet pitkän elämän ja laihoja jotka ovat kuolleet jo ennen eläkekää.

Miksi kuvittelet, että laihduttajan pitäisi syödä pahaa ruokaa ja olla nauttimatta elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on mukava syödä herkullista ruokaa ja nauttia elämästä. On terveen merkki, että on ruokahalua ja ruoka maistuu. Sairaana usein ruokahalu heikkenee. Monet ajattelevat, että mieluummin on vähän pullukka ja nauttii ruuasta kuin on laiha ja kieltäytyy herkuttelusta. Surkeinta olisi olla jatkuvalla laihdutuskuurilla ja tuntea syyllisyyttä syömisistä ja olla silti lihava. Tunnen monta lihavaa ihmistä, jotka ovat eläneet pitkän elämän ja laihoja jotka ovat kuolleet jo ennen eläkekää.

Miksi kuvittelet, että laihduttajan pitäisi syödä pahaa ruokaa ja olla nauttimatta elämästä?

Ei tietenkään laihduttaessa tarvitse pahaa ruokaa syödä, mutta sitä hyvää ei saa syödä niin paljon kuin mieli tekisi.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla mallin mitoissa, mutta jos olet sairaalloisen pläski, niin miksi he eivät tiputa edes lähelle normaalipainoa?

Kun on tuo kasvain, jota ei voi poistaa ja se vaikuttaa muun muassa hormoneihin. Olin kummissani kun lihoin yhtäkkiä 30 kiloa vaikken ollut muuttanut elintapojani. Yritin ja yritin laihduttaa mutten laihtunut. Lopulta menin lääkäriin ja hän lähetti minut endokrinologille ja syy selvisi. Nyt kukaan lääkäri ei tee minulle painointerventiota muttei myöskään osaa sanoa millä laihtuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on mukava syödä herkullista ruokaa ja nauttia elämästä. On terveen merkki, että on ruokahalua ja ruoka maistuu. Sairaana usein ruokahalu heikkenee. Monet ajattelevat, että mieluummin on vähän pullukka ja nauttii ruuasta kuin on laiha ja kieltäytyy herkuttelusta. Surkeinta olisi olla jatkuvalla laihdutuskuurilla ja tuntea syyllisyyttä syömisistä ja olla silti lihava. Tunnen monta lihavaa ihmistä, jotka ovat eläneet pitkän elämän ja laihoja jotka ovat kuolleet jo ennen eläkekää.

Miksi kuvittelet, että laihduttajan pitäisi syödä pahaa ruokaa ja olla nauttimatta elämästä?

Ei tietenkään laihduttaessa tarvitse pahaa ruokaa syödä, mutta sitä hyvää ei saa syödä niin paljon kuin mieli tekisi.

Miksi kuvittelet, että hyvä ruoka olisi välttämättä epäterveellistä? Esim. kaalilaatikko on hyvää sekä kevyttä.

Alotin laihduttamisen 12-vuotiaana ja sairastuin syömishäiriöön. Siitä asti olen jojoillut painoni kanssa. Nyt aineenvaihdunta on ihan sekaisin ja painoni suurimmillaan koskaan. Laihduttaminen on todella hankalaa, kilot ei vaan tipu. 

N24 ja 100kg

Suurin osa lihavistahan laihduttaa. Ja moni on tullut lihavaksi juuri sillä keinolla. Laihdutus ihan tutkitusti pitkällä tähtäimellä johtaa useammin lihomiseen kuin laihtumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet eivät vain piristy? Miksi tupakoitsijat eivät vain lopeta polttamista? Miksi ihmiset eivät vain luo iloa ja energiaa ympärilleen ja lopeta kiukuttelua, nälvimistä, haukkumista ja muiden arvostelua? Miksi maailma ei ole kaikille tasapuolinen?

Ei tuo ole sama asia. Sairaalloisen lihavana pysyminen vaatii paljon työtä (syömistä) joten on erikoista, että siitä ei pääse eroon.

Höpsis! Minä olen ollut sairaaloisen lihava jo 15 vuotta, eli 172cm/130kg, ja syön määrällisesti todella vähän. Kulutan 2000 kaloria pelkästää olemalla hengissä ja liikkumisella vain 400-600 kaloria vuorokaudessa. Eli luultavasti olen syönyt kaikki nämä vuodet yli 2000 kaloria mutta alle 2500 koska en juurikaan liho tai laihdu, talvella vähän lihon ja kesällä vähän laihdun koska kesällä liikun enemmän, talvella en liiku yhtään. Ei tuohon kalorimäärään tarvita paljon esim. suklaata. Minä syön suklaata joka päivä 200-300g ja sokerista jugurttia ehkä puoli litraa keskimäärin vuorokaudessa, joinain päivinä en sitten muuta syökään. Jos syön jotain suolaista niin sitäkin pienen annoksen koska mun mahalaukku on pieni, enkä missään nimessä halua ähkyä, inhoan sitä että maha on oikein täynnä.

Työpäivinä lounas on yleensä joku voisilmäpulla ja limua. Aamupala jugurttia. Illalla syön sitten vähän lisää jugurttia ja sitä suklaata telkkaria katsellessa. Joskus menee viikkokin etten syö mitään "kunnon ruokaa".

Se miksi en saa laihdutettua on se, että suklaa on mulla addikti, se on ihan sama kuin pitäisi vierottaa itsensä tupakasta ja huumeista. Ja toiseksi, mulla on jatkuva stressi ja ahdistus päällä, yhä paheneva, suklaa on mun ainoa "henkireikä" ja ilo elämässä, se on mun palkinto että taas jaksoin yhden päivän mun elämää. Olen aina uupunut. Taloudellinen tilanne on se suurin ongelma. 15 vuotta sitten jouduin lopettamaan oman yritykseni eikä toki stressitöntä ollut sitä ennenkään kun firmalla meni huonosti, silloin lihoin näihin lukemiin sadasta kilosta. Koko ajan pelkään jotain ja kun puolisokin on yhtä stressasantunut, sairas ja tiedän että pelkää myös, ei hänestäkään ole apua vaan pelkään myös hänen puolestaan.  Jos mun elämässä olisi muut asiat ok, voisin alkaa prässätä itseäni laihdutuksen suhteen, tehdä ison elämänmuutoksen jne. nyt tulee elämänmuutokset pyytämättä ja koko ajan huononpaan suuntaan, ei tässä jaksa laihduttaa kun kulkee veitsen kärjellä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitsijat eivät selittele. Ne tietää olevansa perseestä. Enemmä mua huvittaa lihavien selitykset, ulinat ja uhriutumiset. Kun on tämä polvi, kun nämä lääkkeet lihottaa, kun on geeneissä jne jne. Miksei voi vaan sanoa että joo, laihduttaminen on vaikeaa . Lihava ihminen monesti vaan selittelee ja syyttää muita tekijöitä.

Sori nyt vain, mutta kommenttisi huokuu silkkaa tietämättömyyttä. Itse lihoin Ketipinor-nimisen lääkkeen takia yhteensä 50-kiloa, olin isoimmillani yli sata kiloa painava. Tämä lääke aiheutti hillittömän ruokahalun nousun, jota en kerta kaikkiaan kyennyt kontrolloimaan. Neuroleptiset lääkkeet usein myös väsyttävät voimakkaasti, joten liikkuminen ei luonnistunut minulta juuri ollenkaan. Tähän kun lisätään vielä nesteen kertyminen elimistöön, niin sotku oli valmis. Oli työn ja tuskan takana saada paino lähtemään laskuun, se oli ihan täysin pysähdyksissä ainakin vuoden lääkkeen lopetuksen jälkeen ennen kuin se alkoi normalisoitua. Kyllä nämä myrkyt sotkevat kehon ja aivojen toimintaa todella pahasti, metabolismini on vieläkin hieman hitaanpuoleinen. Olen kuitenkin onnistunut fiksulla ja järkevällä ruokavaliolla sekä säännöllisellä liikunnalla pudottamaan jo 20-kiloa. Olen todella ylpeä saavutuksestani, mutta normaalipainoon on vielä matkaa. En missään nimessä ajatellut antaa periksi, vaan jatkan samaan malliin, kunnes pääseen terveeseen tavoitepainooni.

Up!

Koska lihavan on erittäin vaikea ja epämiellyttävä liikkua. Siksi välttelen liikkumista kaikin konstein. Ylipaino saa elimistön sokerit sekaisin ja heikentää kykyä tuntea kylläisyyttä. Siksi olen vähän väliä nälkäinen, vaikka syön yli tarpeen ja lihon.

Rasvakerros erittää ainetta, joka aiheuttaa elimistöön tulehduksen. Tulehdus väsyttää. Ei jaksa, ei huvita.